Friday, February 12, 1988

Berlin Film Festival 12-21 February 1988

Berliinin elokuvajuhlien profiili oli tänä vuonna muutamaa viime vuotta korkeampi. Kiista Los Angelesin Filmexin kautta on päättynyt sovintoon, juhlat eivät ole enää päällekkäin, ja Berliini saa riittävän annoksen amerikkalaista mainstream-tuotetta. Toisaalta, arkistoihmisen kannalta kiinnostavasti, retrospektiivi oli tänä vuonna ei vain korkealaatuinen vaan uraauurtava.

Juhlien kymmenen tärkeintä antia: (1) kilpailusarja, 31 elokuvaa, (2) panoraama eli uutta mainstream-elokuvaa esittävä toinen pääsarja, 69 elokuvaa, (3) nuoren elokuvan kansainvälinen foorumi, vaihtoehtoisen, normaalien levityskanavien ulkopuolelle jäävän elokuvan katselmus, 89 elokuvaa, (4) lastenelokuvajuhlat, 16 elokuvaa, (5) retrospektiivi, 56 pitkää ja 47 lyhytelokuvaa, (6) kuluneen vuoden saksalaisen elokuvan katselmus virallisen ohjelman ulkopuolella, 30 elokuvaa, (7) market eli elokuvamessut, maittain organisoidut nonstopkatselut ammattivaen katsomoissa, 250 elokuvaa, (8) video-ohjelmat, parikymmentä kokonaisuutta, (9) massilvinen tiedotus paivittainen festivaalilehti, useiden lehtien erikoisnumerot, paivittain tuli lokeroon kassillinen materiaalia, mukana kattavat esittelyt useiden maiden elokuvatuotannosta., (10) runsaat kontaktimahdollisuudet: 5500 rekisteröityä osanottajaa (Suomesta 50), Who’s Where -oppaiden avulla helposti loydettavissa. Saksalainen tehokkuus kaikessa oli juhlille ominaista, eli turhaan harhailuun ei tuhlaannu aikaa. Kaikkiaan juhlilla oli esilla 500 eri pitkaa elokuvaa seka satoja lyhytelokuvia

I KILPAILU

1. Reinhard Hauff: LINIE EINS
Avauselokuvana kulttisuosioon nousseen Berliini-musikaalin filmatisointi. Värikästä viihdetta.

2. Woody Allen: SEPTEMBER
Tshehovin ja Bergmanin jäljillä, vaan ei kestä samalla lailla kuin Allenin komediat.

3 Jan Shvankmajer ALICE
Ohjaajan ensimmainen pitka elokuva, Liisa ihmemaassa -filmatisointi. Animaation taika on kussakin episodissa mukana, mutta kantava kokonaisdynamiikka puuttuu..

4. James L. Brooks: BROADCAST NEWS
Nykyisen amerikkalaisen mainstream-elokuvan sympaattisinta tuotantoa.

5. Alex Cox: WALKER
Nerokkaan REPO MANIN jalkeen Cox ei ole toiste yltänyt samaan vireeseen. Nihilististä väkivaltaorgiaa Väli-Amerikan kolonisointiin liitettynä.

6. Miguel Pereira: LA DEUDA INTERNA
Palkittu argentiinalaisteos on hidastempoinen, äärimmäisen niukoista elementeistä koottu.

7. Sergo Paradzhanov: ARABESKI NA TEMU PIROSMANI (lyhyt)
Aivan kelvollinen vaan ei mitenkään säpsähdyttävä, mestarinsa kärkeen ei sijoitu.

8. Agnès Varda: BIRKIN DOUBLE JEU VARDA II: KUNG FU MASTER!
Hyvin vaatimaton tarina keski-ikäisen naisen ja nuoren pojan suhteesta. I osaa pidettiin olennaisesti parempana.

9. Andrei Mihalkov-Kontshalovski: ISTORIJA ASSI KLJATSHINOJ
Hyllyltä esiin nostettu teos kuuluu ohjaajansa päätöihin. Karun voimakasta kuvailmaisua.

Kilpailusarjasta olinähnyt entuudestaan Askoldovin mestariteoksen KOMISSAR, joka palkittiin, samoin rock-elokuvan huippuihin luettavan CHUCK BERRY: HAIL! HAIL! ROCK’N’ROLL, Richard Attenboroughin HUUDON VAPAUDELLE sekä Norman Jewisonin KUUHULLUT. Kiinnostavia olisivat olleet vielä palkittu kiinalainen Zhang Yimoun HONG GAOLIANG (Punainen viljapelto, tulossa Suomeen), Agnès Vardan JANE B. PAR AGNES V. sekä Herbert Achternbuschin WOHIN?

II PANORAAMA

Panoraaman suurimpia kokonaisuuksia olivat balttilaisen elokuvan retrospektiivi (Eesti, Liettua, Latvia) sekä “Australian Dreamings” uuden australialaisen elokuvan katselmus. Balttilaisia pidettiin kiehtovina, australiálaisia pettymyksenä.— Olin nähnyt entuudestaan Oliver Stonen WALL STREETIN ja Jean—Luc Godardin SOIGNE TA DROITE’N — Kiinnostavia olisivat olleet viela Princen SIGN 0’ THE TIMES, Marek Kanievskan LESS THAN ZERO, dokumenttielokuvat 50 YEARS OF ACTION - THE DIRECTORS GUILD OF AMERICA sekä LEGACY OF THE HOLLYWOOD BLACKLIST, John Watersin HAIRSPRAY ja Richard Kemin FINGERED (pääosassa Lydia Lunch). Mukana oli myös Jörn Donnerin BREV FRAN SVERIGE.

III NUOREN ELOKUVAN KANSAINVÄLINEN FOORUMI

Foorumi tuntuu kadottaneen jossakin määrin kiinnostavuuttaan. Kokoavia teemoja olivat Intia, vaihtoehtoinen saksalainen elokuva ja Toton elokuvien retrospektiivi.

10. Allan Francovich: THE HOUSES ARE FULL OF SMOKE
Kolmituntisesta USA:n Latinalaisen Amerikan politiikkaa käsittelevästä dokumentista riittaa alku kiehtova dokumenttiaineisto on harrastelijamaisesti ohjattu kokonaisuudeksi.

11. Satyajit Ray: GHARE—BAIRE (1984)
Ohjaajan viimeisimmästä teoksesta puuttuu intensiteettiä.

12. Andrei Smirnov: ANGEL
13. Larissa Shepitko: RODINA ELEKTRITSESTVO
Kaksi briljanttia ei—kokopitkaa elokuvaa vuodelta 1967, jolloin Grigori Tshuhrai johti Mosfilmin kokeilustudiota Samaa karheaa vakevaa elokuvallisuutta kuin ilmeisesti Rublevin kirvoittamassa tuon ajan nl—elokuvatuotannossa.

14. Jan Troell: SAGOLANDET
Ruotsalaisten itsensä korkealle noteeraama kolmituntinen dokumentaarinen persoonallinen luotsaus Ruotsi—problematiikkaan ei ensimmaisen tunnin perusteella vakuuta, mutta koko teoksen nähneet arvostivat sitä.

15. Souleymane Ciss: YEELEN (Valo)
Afrikkalaisen elokuvan nousu vahvistuu jälleen: kuvallisesti ja väri—ilmaisultaan huikea visionäärinen opus.

Kiinnostavia olisivat olleet vielä Jean Rouchin FOLIE ORDINAIRE D’UNE FILLE DE CHAM, Peter Wollenin FRIENDSHIP’S DEATH, Derek Jarmanin THE LAST OF ENGLAND, Sergei Bodrovin NEPROFESSIONALY (neuvostoliittolainen road movie), Jon Jostin PLAIN TALK & COMMON SENSE ja sikermä neuvostoliittolaisia lyhytelokuvia (Sokurovin SEA:ssakin esitetyn ELEGIAN lisäksi SHERTVA VETSHERNAJA / Iltauhri, Ivan Dyhovitshnin ISPYTATEL / Koelentäjä ja Tejmuras Kvantalianin BIDSINA).

IV VIDEO

Video-ohjelma oli tänä vuonna aikaisempaa laajempi, Se oli keskittynyt kahteen omaan esityspisteeseensä. Ilmeisesti avantgarden painopiste on siirtynyt elokuvasta videoon.

16. INFERMENTAL VII, 1988

Kuusiosainen antologia on ensimmäisen, tunnin mittaisen “Public Images” -osan perusteella korkeatasoinen. Kyseessä on vuosittain koottava videon aikakauskirja, joka sisältää kiinnostavimpia videokokeiluja kaikkialta maailmasta. – Vuoden 1987 editio on ostettu elokuva-arkistoon ja esitetty useampaan kertaan; tilasin myös tämän edition meille.

V RETROSPEKTIIVI

Retrospektiivi COLOR - DIE GESCHICHTE DES FARBFILMS sisälsi 56 pitkää ja 47 lyhytelokuvaa ja oli siis laajuudeltaan monta kertaa FIAF:n muutaman vuoden takaista sarjaa suurempi. Kyseessä oli kansainvälisesti uranuurtava tapaus niin tieteelliseltä, arkistotekniselta, esteettiselta kuin historialliseltakin kannalta Elokuvajuhlien perinteikkaista retrospektiiveista tama oli varmaankin huomattavin.

Retrospektiivin kolme painopistetta olivat värielokuvatekniikan historia, arkistojen restauraatiot (FIAF:n 50-vuotisjuhlien avaus) sekä värin estetiikka.

Tapauksen johdosta julkaistiin kaksi kirjaa: Gert Koshoferin, moniosaisen varivalokuvauksen historian kirjoittajan, teos COLOR, perusteellinen käsikirja värielokuvatekniikan historiasta, varustettuna Raymond Borden johdannolla varielokuvan restauraatiosta elokuva-arkistojen tehtävänä, sekä Frieda Grafen FARBFILMFEST, hieno esseekokoelma värielokuvan estetiikasta (lajissaan ensimmäinen).

17 Veit Harlan: OPFERGANG (1942/44) – Agfacolor
Keskeinen esimerkki varhaisen Agfacolorin estetiikasta: se on hillittyä, pehmeää, vähemmän hehkuvaa ja kylläistä kuin Technicolor.

18 Michael Powell THE RED SHOES (1948) – Technicolor
Maailman parhaaksi Technicolor-elokuvaksi arvioitu teos. Restauroidun kopion ensiesitys Englannin ulkopuolella, esittelijana David Meeker (NFA).

19 Fritz Lang KÄMPFENDE HERZEN (1920/21) – värisävytetty
Kadonneeksi luullun Fritz Langin elokuvan restauroidun kopion ensiesitys kansainväliselle yleisölle. Kopio löydettiin hiljattain São Paulosta. Esittelijänä Walther Seidler (SDK)

20. Jean Renoir: THE RIVER (1949/51) – Technicolor
Renoirin ensimmäinen värielokuva, huomattava yhtäältä luonnonvalon ja varienkayton kannalta, toisaalta hindurituaalien tyyliteltyjen värien hahmotuksena.

21. Chester Franklin: THE TOLL OF THE SEA (1922) – kaksiväri-Technicolor
Tarina on Madame Butterflyn tarina samoin kuin toisenkin hiljan restauroidun teoksen, Fritz Langin kadonneeksi luullun Harakirin. Esittelijänä Robert Gitt (UCLA Film Archive), joka esitteli näyttein Technicolor-tekniikoiden kehitystä: kaksiväritekniikasta näytteinä olivat THE PHANTOM OF THE OPERA (Lon Chaney) ja HELL’S ANGELS (Howard Hughes), kolmiväritekniikasta THE LITTLE COLONEL (Shirley Temple), BECKY SHARP ja A STAR IS BORN (David Selznick).

22. Charles Walters: THE BELLE OF NEW YORK (1952) – Technicolor
MGM n musikaalit kuuluvat Technicolorin huippusaavutuksiin, ja tämä taas on musikaaleista parhaita, pääosassa Fred Astaire painamassa jalanjälkiään hiekkaan ja tanssimassa Vera-Ellenin kanssa halki neljän vuodenajan.

23. Richard Boleslawsky: THE GARDEN OF ALLAH (1936) – Technicolor
David O. Selznick oli Walt Disneyn ohella ensimmäinen tuottaja, joka omistautui varauksetta Technicolorin käyttöön – tämä oli Selznickin ensimmäinen Technicolor-elokuva. Autiomaan väriasteikko ja intohimon tuliset värit on aistikkaasti tavoitettu. Restauroitu kopio: MOMA, esittelijänä Anthony Slide. Alkukuvana Ralph Staubin GYPSY SWEETHEART (1935) – Technicolor.

24. Gert Koshoferin elokuvanäytteillä varustettu luento GESCHICHTE DER FARBFILMTECHNIK.
(1) Välähdyksiä ikivanhoista tekniikoista: Sirius, Pathécolor, jyvärasteri, Multicolor, Ufa-color, kaksiväri-Technicolor, Gasparcolor, alkuperäinen Agfacolor.
(2) Méliès: LE VOYAGE A TRAVERS L’IMPOSSIBLE (1904) – käsinvärjätty moniväriseksi.
(3) BUNTE TIERWELT (1931) Ufa-Color.
(4) POTSDAM (1933) Ufa-Color.
(5) Oskar Fischinger: KREISE (1933) Gasparcolor.
(6) Oskar Fischinger: MURATTI GREIFT EIN (1934) Gasparcolor.
(7) Oskar Fischinger: KOMPOSTION IN BLAU (1934) Gasparcolor.
(8) Oskar Fischinger: FARBENSPIEL NR. 1/ STUDIE 11 A (1934) Gasparcolor.
(9) George Pal ON PARADE (1936) Gasparcolor
(10) Len Lye RAINBOW DANCE (1936) Gasparcolor.
(11) Len Lye: THE BIRTH OF THE ROBOT (1936) Gasparcolor.
(12) Len Lye: A COLOR BOX (1935). Dufaycolor.
(13) Humphrey Jennings: THE ENGLISH HARVEST (1939). Dufaycolor.
(14) Norman McLaren: LOVE ON THE WINGS (1939) Dufaycolor.
(15) Walt Disney FLOWERS AND TREES (1932) Technicolor
(16) Walt Disney: THREE LITTLE PIGS (1935) Technicolor.

25 Vincente Minnelli: BRIGADOON (1954) – Ansco Color
Ansco Color oli Agfacolorin amerikkalainen sovellutus, jota käytettiin muutamassa MGM:n musikaalissa. Väriasteikko on vahemman kirkas ja kyllainen kuin Technicolorissa, se sopii tämän elokuvan usvaiseen, unenomaiseen tunnelmaan.

26. Mario Bava: ERCOLE AL CENTRO DELLA TERRA (1961) – Eastman Color
Elokuvafantasia, joka on muiden erikoistehosteiden säästämiseksi toteutettu suuressa maarin varitehostein.

27. Marcel Pagnol: LA BELLE MEUNIERE (1948) – Rouxcolor
Ensimmainen ranskalainen varielokuva, restauroinut CNC, Bois d’Arcy. Pagnolille väri sopi luonnostaan samoin kuin Renoirille. Tama ei ole mikaan suuri teos vaan herttainen miniatyyri Schubertin lemmentarinasta, pääosassa Tino Rossi.

YHTEENVETOA

Esimerkit värielokuvan restauroinnista olivat pääasiassa Technicolor-elokuvia. Vaikka niidenkin restauroiminen on vaikeaa, koska kyseessä ovat jo käytöstä poistuneet tekniikat. (viimeinen Technicolor-elokuva oli NAISENTAPPAJAT, 1955, tosin Technicolor kopioina on julkaistu Eastman Colorilla kuvattuja elokuvia sen jälkeenkin), ei hyvän restauroidun kopion tuottaminen ole periaatteessa ongelmallista siksi, että Technicolor-menetelmässä kuvauksissa syntyy kolme mustavalkoista, eriväristen filtterien läpi kuvattia kameranegatiivia; noiden kolmen mustavalkoisen negatiivin restauroiminen on helpompaa kuin värinegatiivin restauroiminen. Esimerkkejä värinegatiivimenetelmiin (Agfacolor, Eastman Color) perustuvien elokuvien restauroinneista oli vähemmän: saksalaiset ovat tehneet työtä ensimmäisten kokoillan Agfacolor-elokuvien suhteen.

Elokuva-arkistoja kohtaa monumentaalinen tehtävä kaikkien ennen 1980-lukua tehtyjen värielokuvien (muiden kuin Technicolor-menetelmillä tehtyjen) pelastamisessa. Ne ovat kaikki tuhoutuvaa, vähitellen punavoittoiseksi muuttuvaa materiaalia. Vasta 1980-luvulla on kehitetty kestävämpiä värifilmiemulsioita.

Joitakin värielokuvia on Saksassa pystytty entisöimaan ainoastaan videon avulla.