Friday, February 10, 1989

Berlin Film Festival 10-20 Feb 1989

Berliinin elokuvajuhlien profiili on tänä ja viime vuonna kohentunut – viime vuonna se oli vähintään yhtä mielenkiintoinen kuin Cannes, ja tänä vuonna taso oli vielä parantunut. Ohjelmistoon sisältyi 650 elokuvaa, joka päivä oli noin 100 elokuvaesitystä, rekisteröityjä osanottajia oli 5200. Juhlien volyymi alkaa lähestyä ratkeamispistettä. Luonnollisesti juhlien anti oli kiinni kävijän aktiivisuudesta: oli viisasta ylibuukata päivä niin, että vaikka joka toisesta elokuvasta käveli kesken ulos, saldo jäi silti hyväksi. Reunapaikat oven lähellä olivat parhaita.

Edustavaa profiiliaan Berliini ylläpitää amerikkalaisten suuryhtiöiden runsaalla edustuksella. Silti se on ennen kaikkea keskeinen arthouse-ohjelmiston esittelypaikka. Paitsi että kilpailusarjassakin ovat tuntemattomat maat hyvin esillä, varsinkin panoraama- ja forum-sarjoissa ne ovat runsaina erikoissarjoina edustettuina. Olisi ollut mahdollista nähdä laajat katsaukset kaukoidän elokuvaan, glasnostiin eri Itä-Euroopan maissa sekä tubreimpaan U.S. independents -tarjontaan. Ammattiväen market-osastollakin mainstreamin ulkopuolelle jäävä elokuva on vahvasti edustettuna.

Elokuva-arkiston kannalta mielenkiintoisin osasto, retrospektiivi, on kasvanut 1980-luvulla painavaksi. Valmistelut ovat ympärivuotisia, elokuvia löydetään ja jopa restauroidaan varta vasten siinä esitettäviksi. Tänä vuonna tuossa osastossa oli esillä peräti 84 elokuvaa, useimmat säälimättömästi vain kerran. Varsinkin Erich Pommer -sarja oli uraauurtava.

Ohjelmanvalitsijan yhtenä tehtävänä jublilla on toimia yleisönsä sijaiskärsijänä eli nähdä ne paperilla hyviltä tuntuvat elokuvat, joilla ei ole sitten kuitenkaan syytä Orionin yleisöä rangaista.

Elokuvien katselun ohella olennaista antia tuo festivaalien massiivinen dokumentaatio ohjelmakirjoineen, päivittäisine tasokkaine lehtineen ja elokuvaesitteineen. Tiukan karsinnankin jälkeen ne täyttävät kolme mappia.

Cine Centerin vihjepörssissä kiteytyvät kollegoiden-kohtalotovereiden kokemukset siitä, mitä elokuvia kannattaa karttaa ja mitkä taas ovat “kuumia vihjeitä”. ARIEL noteerattiin tuossa pörssissä korkealle.

KATSELURAPORTTI

I KILPAILUSARJA

1. Stephen Frears: DANGEROUS LIAISONS, USA/Englanti 1988. Hyytävä tulkinta Choderlos de Laclosin kirjeromaanista.

2. Roland Gräf: FALLADA – LETZTES KAPITEL, DDR 1988. Psykologisesti uskottava kuvaus kirjailijakohtalosta Kolmannessa valtakunnassa.

3. Bruno Nuytten: CAMILLE CLAUDEL, Ranska 1988. Gérard Depardieu kuvanveistäjä Rodinina ja Isabelle Adjani hänen oppilaanaan henkilöhahmotukseltaan ja kuvailmaisultaan väkevässä mutta rakenteeltaan puutteellisessa, liikaa Adèlen tarinaa muistuttavassa työssä.

4. Pantelis Voulgaris: I FANELLA ME TO 9 (Das Trikot mit der 9), Kreikka 1988. Alkua 30 min. Tavanomainen jalkapallotarina.

5. Carlos Saura: LA NOCHE OSCURA, Espanja 1988. Alkua 50 min. Selliin teljetyn munkin houreita ohjaajan heikoimpiin kuuluvassa elokuvassa.

6. Wu Ziniu: WAN ZHONG (Iltakellot), Kiina 1986. Alkua 30 min. Shokeeraavana scopena toteutettu kuvaus toisen maailmansodan raakuuksista.

7. Péter Timár: MIELOTT BEFEJEZI ROPTET A DENEVER (Ennen kuin lepakon lento katkeaa), Unkari 1988. Terävästi alkava tarina yksinhuoltajaäidistä ja teinipojasta muuttuu keinotekoiseksi,, kun äidin miesystävä alkaa himoita poikaa.

8. Jonathan Kaplan: THE ACCUSED, USA 1988. Pätevä draama “huonomaineisesta” tytöstä (Jodie Foster), joka, tultuaan raiskatuksi, joutuu tavallaan itse syytetyksi.

9. Tevfik Baser: ABSCHIED VOM FALSCHEN PARADIES, BRD 1988. Pienimuotoinen, aito kuvaus turkkilaisnaisesta, joka on murhannut väkivaltaisen miehensä ja kokoaa identiteettiään vankilassa.

10. Chantal Akerman: HISTOIRES D’AMERIQUE, Belgia/Ranska 1988. Alkua 40 min. Puhuvia päitä – New Yorkin juutalaisten tarinoita. Ei JEANNE DIELMAN -tasoa.

11. Ulrike Ottinger: JOHANNA D’ARC OF MONGOLIA, BRD 1989. Alkua 45 min. Avoimen teatraalisesti toteutettu kolmituntinen kuvaus omituisten naisten matkasta Siperian pikajunassa.

12. Peter von Gunten: PESTALOZZIS BERG, Sveitsi/DDR 1988. Alkua 30 min. Gian Maria Volonté Pestalozzina puuduttavassa elokuvassa.

13. Vadim Abdrashitov: SLUGA (Palvelija), NL 1988. Loppukohtaus näkemättä. Ohjaajalle ja käsikirjoittaja Mindadzelle luonteenomainen kompleksinen, kiehtova tarina, joka sortuu hiukan liialliseen näppäryyteen. Ei JUNA PYSAHTYI -tasoa.

14. Frank Beyer: DER BRUCH, DDR 1988. Pääosissa länsisaksalaiset suosikkinäyttelijät –historiallinen avaus Saksojen yhteistyöhön elokuvan alalla. Tästä saattaa tulla alkaneen vuodensuosikkeja Liittotasavallassa. Zoo-Palast jyrisi naurusta tässä Ealing-tyyppisessä ryöstötarinassa.

15. Yoji Yamada: DAUNTAUN HIROZU (Hoffnung und Schmerz), Japani 1988. Alkua 50 min. Mainio tarina sisäoppilaitoksen pojista, jotka piilottavat gangstereita pakenevan geishan. Yamada pitäisi esitellä Orionissa.

16. Eli Cohen: HAKAYITZ SHEL AVIYA (Avijan kesä), Israel 1988. Alkua 20 min. Valmistusmaansa uuden elokuvan huomattavin saavutus. Kipeä kuvaus teinitytöstä, jonka äiti on tullut keskitysleirillä hulluksi.

17. Alan Parker: MISSISSIPPI BURNING, USA 1988. Rankka kuvaus rotuväkivaltaisuuksista, mukaansatempaava, mutta ei ehkä Ramboa kummempi.

18. Villi Hermann: BANKOMATT, Sveitsi/Italia 1989. Alkua 30 min. Kiinnostava tarina nuorista rikollisista ja entisestä pankinjohtajasta (Bruno Ganz), joka ottaa ainoan heistä pelastuneen hoiviinsa.

19. Oliver Stone: TALK RADIO, USA 1988. Näkemistäni kilpailusarjan elokuvista paras, kuvaus yöradion fantastisesta juontajasta (Eric Bogosian), joka saa ihmisten pimeimmät puolet avautumaan liiankin tehokkaasti.

20. Dusan Hanák: JA MILUJEM, TY MILIJJES (Minä rakastan, sinä rakastat), Tshekkoslovakia 1980. Alkua 30 min. Rähjäisyydellään vakuuttava tarina rautatieläisistä, jänneväli yltää farssista emotionaalisuuteen.

21. Woody Allen: ANOTHER WOMAN, USA 1988. Taas vaatimaton yritys tehdä Bergman/Tshehov -tyyppistä elokuvaa. Allen on mestari poploren hahmotuksissaan mutta ei näissä tekosyvällisyyksissä.

LISAKSI kilpailusarjassa olisivat olleet kiinnostavia Rivetten LA BANDE DES QUATRE (1988), Derek Jarmanin WAR REQUIEM (1988), Barry Levinsonin RAIN MAN 1988), Ivan Nitshevin bulgarialainen glasnost-elokuva IVAN I ALEKSANDRA (1988) ja Marina Goldovskajan kohuttu neuvostoliittolainen vankileiritutkielma SOLOVETSHKAJA VLAST (1988).

II PANORAAMA

22. Ron Mann: COMIC BOOK CONFIDENTIAL, Kanada 1988. Alkua 30 min. Repäisevä dokumentti amerikkalaisen sarjakuvan mestareista – keskeisten vaikuttajien haastattelut mukana.

23. Andras Jeles: ALOMBRIGAD (Uniprikaati), Unkari 1983. Alkua 65 min. Henkeäsalpaavan kekseliäs työ, tuo mieleen Music Televisionin. Rakenteen hataruus laimentaa mielenkiintoa,.

24. Obie Benz: HEAVY PETTING, USA 1989. Atomic Cafn tyylinen vitsikäs haastattelu- ja dokumenttikollaasi 1950-luvun seksitabuista.

25. Keenen Ivory Wayans: I’M GONNA GIT YOU SUCKA, USA 1988. Hölmön hauska parodia mustista supersankareista valmistettiin independent-tuotantona mutta on UA:n levitykseensä ottamana kohonnut listoilla korkealle.

LISAKSI panoraaman kiinnostavaan U.S. independents -antiinkuuluivát Tony Buban LIGHTNING OVER BRADDOCK (1988) ja Martin Donovanin APARTMENT ZERO (1988). Sarjassa esitettiin Derek Jarmanin parhaaksi väitetty työ IMAGINING OCTOBER (1984).

III FORUM

26. Theo Angelopoulos: TOPIO STIN OMICHLI (Maisema sumussa), Kreikka 1988. Alkua 50 min. Visuaalisesti intensiivinen kuvaus kahdesta lapsesta, jotka lähtevät Länsi-Saksaan isäänsä etsimään. Dramaturgia ei ole ohjaajan vahva puoli.

27. Marcel Ophuls: HOTEL TERMINUS. LA VIE ET LES TEMPS DE KLAUS BARBIE, USA 1988. Pituus 4 tuntia. Ohjaaja läsnä esityksessä. Ophulsin uusi historiallinen dokumenttielokuva on ihmeen kiehtova ja rikas ankeasta aiheestaan huolimatta, eikä pituudestaan huolimatta pitkästyttävä. Noin 100 ihmistä esiintyy elokuvassa. Ehdottomasti nähtävä Suomessa.

28. Aleksandr Sokurov: DNI SATMENIJA (Tag der Finsternis), NL 1988. Alkua 20 min. Vaikuttaa hyvin lupaavalta, ladatun väkevältä alun perusteella. Saatava nähtäväksi Suomessa.

LISAKSI foorumissa olisi voinut nähdä: Philippe Garrel: LES MINISTERES DE L’ART (Ranska 1988, 16 mm, 52 min), dokumentti sellaisista elokuvantekijöistä kuin Akerman, Berto, Carax, Doillon ja Techin; Chen Kaige: HAI ZI WANG (König der Kinder, 1987); Vasili Pitshul: MALENKAJA VERA, NL 1988; Ousmane Sembene: CAMP DE THIAROYE, Senegal 1987; Otar losselianin UN PETIT MONASTERE EN TOSCANE, Ranska 1988 (52 min); Charlotte Zwerinin THELONIOUS MONK: STRAIGHT, NO CHASER, USA 1988, nirson jazz-ekspertin David Meekerin suositus; John Holland: A NIGHT IN HAVANA, DIZZY GILLESPIE IN CUBA, USA 1988; Jean Rouch ja Tam-Sir Doueb: erinomaiseksi mainittu BOULEVARDS D’AFRIQUE, Ranska 1988; Francisco Lombardi: LA BOCA DEL LOBO (Die Höhle des Löwen), Peru 1988, joka lienee ostettu Suomeen; Aleksandr Sokurovin 40-minuuttinen MARIA (1978/1988); Krzysztof Kieslowski: KROTKI FILM O MILOSCI (Lyhyt elokuva rakkaudesta), Puola 1988, vahvaksi mainittu; Erwin Leiser: DIE FEUERPROBE, BRD 1988; Tony Rayns: NEW CHINESE CINEMA ja FILM IN THE PHILIPPINES; Jerry R. Barrishin vitsikkääksi todettu SHUTTLECOCK, USA 1989; videosarja Pasolinin haastatteluja, mm. Pasolinin keskustelu Ezra Poundin kanssa 1967. .

IV MARKET

29. David Hare: PARIS BY NIGHT, Englanti 1988. Alkua 20 min. Charlotte Rampling joutuu kiristyksen uhriksi toimiessaan Englannin edustajana Euroopan parlamentissa Pariisissa. Vaikuttaa jännittävältä.

30. Mike Leigh: HIGH HOPES, Englanti 1988. Alkua 40 min. Omaperäisiä henkilöhahmoja nyky-Englannin satiirissa. Vaikuttaa lupaavalta.

V UUSI SAKSALAINEN ELOKUVA

KULUNUT VUOSI on ollut tiettävästi huono. Näkemieni ohella seuraavia suositeltiin vaihtelevissa määrin. Norbert Bunge ja Christine Fischer-Defoy: MY NAME IS BERTOLT BRECHT – EXILE IN U.S.A.; Harun Farocki: BILDER DER WELT UND INSCHRIFT DES KRIEGES; Helma Sanders-Brahms: MANOVER; Rudolf Thome: DER PHILOSOPH; Joseph Vilsmaier: HERBSTMILCH.

VI RETROSPEKTIIVI: ERICH POMMER

YLEISARVIO: ks. artikkelini (HS 25.2.1989).

31. Robert Siodmak: VORUNTERSUCHUNG, 1931. Realistisuutta tavoitteleva rikostarina.

32. Graham Cutts ja Alfred Hitchcock: DIE PRINZESSIN UND DER GEIGER eli THE BLACKGUARD, Saksa/Englanti 1925. Yllättävin löytö: suuren tyylin tuotanto, jossa Hitchcockin panos merkittävä.

33. Arthur Robison: MANON LESCAUT, 1925. Restauroitu 130-minuuttinen kopio Prévostin galantin tarinan uhkeasta filmatisoinnista.

34. Arthur Robison: PIETRO, DER KORSAR, 1924. Restauroitu 100-minuuttinen kopio. Suurellinen merirosvotarina hyödyntää NIBELUNGENIN näyttelijöitä, osin lavasteitakin.

35. Ludwig Berger: EIN WALZERTRAUM, 1925. Restauroitu 140-minuuttinen kopio. Elokuvan hurmaava tulkinta ennakoi jo pitkälle Lubitschia, joka teki tarinasta oman versionsa THE SMILING LIEUTENANT.

36. Mauritz Stiller: HOTEL IMPERIAL, USA 1927. Itävaltalainen hotelli rintamavyöhykkeellä monenlaisen draaman näyttämönä, Pola Negri emännöi.

37. Hanns Schwarz: DIE WUNDERBARE LUGE DER NINA PETROWNA, 1929. Visuaalisesti magneettinen tarina venäläisen upseerin vaimon (Brigitte Helm) rakkaussuhteesta nuoreen sotilaaseen. Mykän elokuvan huippuja.

38. Joe May: HEIMKEHR, 1928. 145 min. Ohjaajansa mestariteos, hivelevällä tyylillä toteutettu kuvaus kahden sotavangin paluusta Siperiasta kotiin, missä odottaa vaimo Dita Parlo.

39. Rowland V. Lee: BARBED WIRE, USA 1927. Ylpeyttä ja ennakkoluuloa: saksalaissotilaita vankileirillä ranskalaisella maatilalla, Pola Negri emännöi jälleen.

40. William K. Howard:FIRE OVER ENGLAND, Englanti 1938.Alkua 40 min. Jähmeä historiallinen elokuva Englannin ja Espanjan sodasta, Flora Robson Elisabethina.

41. Robert Siodmak: QUICK, 1932. Alkua 30 min. Lilian Harvey ihastuu klovniin nimeltä Quick (Hans Albers).

42. Fritz Lang: METROPOLIS, 1925/1926. Enno Patalasin restauroitu 140-minuuttinen kopio. Aina ristiriitainen, henkeäsalpaava elämys.

VII RETROSPEKTIIVI: EUROOPPA 1939

43. Fritz Hippler: DER WESTWALL, 1939 + kolme dokumenttielokuvaa (“Kulturfilme”): HEIMAT UND BODEN, KURZFAHRT INS KINDERLAND ja DANZIG, kaikki 1939. Dokumenttielokuvat ilmaisullisesti loistavia. Saksa rakentaa länsirajalleen “puolustuslinjaa”. Viimeisessä elokuvassa esitetään, miten Puolan aggressiot Saksaa kohtaan ovat käymässä sietämättömiksi.

44. UUTISKATSAUKSIA TOISEN MAAILMANSODAN SYTTYMISVIIKOLTA: PATHE JOURNAL 6.9.1939, BRITISH MOVIETONE 7.9.1939, UFA TONWOCHE 7.9.1939.

VIII RETROSPEKTIIVI: RANSKAN VALLANKUMOUS (CINEMA PARIS)

45. Dimitri Buchowetzki: DANTON, Saksa 1921. Niin huono kopio, että kasvoista erottuvat enää ääriviivat. Aäninopeudella muutenkin tyhmähkö elokuva muuttuu sietämättömäksi. Emil Jannings on Danton, Werner Krauss Robespierre.

46. D.W. Griffith: ORPHANS OF THE STORM, USA 1921. Ääninopeudella 150-minuuttinen eepos nopeutuu mutta muuttuu myös nykiväksi. Silti koskettava; opetukset nykyajalle ovat saaneet antiikkisen hohdon.

KIRJAHANKINNAT
Wolfgang Jacobsenin ERICH POMMER — EIN PRODUZENT MACHT FILMGESCHICHTE (ARGON/SDK 1989) ja Hans Helmut Prinzlerin (toim.) EUROPA 1939 — FILME AUS ZEHN LANDERN (SDK/Internationale Filmfestspiele Berlin 1989).