Tuesday, May 26, 2015

Zaduszki / All Souls' Day – Tadeusz Konwicki remembered

Taru rakkaudesta / Sägnen om kärleken. PL 1961. PC: Studio Filmowe Kadr. P: Jerzy Rutowicz. D+SC: Tadeusz Konwicki. DP: Kurt Weber – b&w – 1,37:1. Camera operator: Antoni Nurzyński. AD: Jarosław Świtoniak. Cost: Marian Kołodziej. Makeup: Halina Sieńska. ED: Wiesława Otocka. S: Stanisław Piotrowski. C: Ewa Krzyżewska (Wala), Edmund Fetting (Michał), Elżbieta Czyżewska (Ltn. Listek), Beata Tyszkiewicz (Katarzyna), Andrzej May (Satyr), Jadwiga Chojnacka (hotel proprietor), Włodzimierz Boruński (Goldapfel), Gustaw Lutkiewicz (Kozak), Kazimierz Opaliński (Skotnicki), Aleksander Sewruk (Szary), Mieczysław Voit (Derkacz), Halina Buyno (Skotnicka), Emilia Ziółkowska (Wali's mother). Helsinki premiere: 16.8.1963 Ritz, distributor: Suomi-Filmi, Finnish / Swedish subtitles by Marjatta Kaija / Helle Laakso – telecast: 5.5.1970 TV1 – VET 65743 – K16 – 2705 m / 99 min
    A vintage KAVI 35 mm print deposited by Suomi-Filmi viewed at Cinema Orion, Helsinki (Pawlikowski's Poland), 26 May 2015

A stark Tadeusz Konwicki movie. A woman and a man, Wala and Michał, have a clandestine meeting in a little room in a little hotel in a little town during All Souls' Day holiday. Overwhelming memories from wartime love affairs, seen in long flashbacks, haunt them.

I was too young to understand Zaduszki when I saw it on television 45 years ago but it still managed to impress me even then. The film has stood the test of time well.

Konwicki (1926-2015) was a distinguished modern writer but he was equally accomplished as a film-maker. He puts to use a rich array of cinematic means in Zaduszki (interesting angles, field sizes, montages, inserts, handheld shots, a swirling 360° carousel shot, subjective shots and majestic olympic extreme long shots).

But most relevantly, Konwicki knows the power of the close-up of the human face; even the image during the opening credits is a close-up. I was especially impressed by the soulful performances Konwicki receives from Ewa Krzyżewska in the female lead and Michał's two previous significant women, Elżbieta Czyżewska (as the partisan lieutenant) and Beata Tyszkiewicz (code name "Katarzyna"). It is mostly for them that I look forward to revisiting Zaduszki again.

The affinity to Hiroshima, mon amour is clear, but not in imitation. Rather Alain Resnais and Marguerite Duras may have inspired Konwicki to be daring, combining the historical and the intimate in this way. These men and women live history in their soul and in their flesh.

Politically, Zaduszki is surprising in its wide understanding of the political contradictions in Poland during WWII and the following civil wars. Konwicki plays by the rules of the current establishment to a certain degree but refuses to simplify things. He feels for all of them.

Zaduszki is a poetic vision of a deep unrest. It is a psychological post-war film. There is also a Holocaust element in the story of Mr. Goldapfel whose family was murdered and home destroyed during the war.

The soundtrack is an interesting compilation with many songs (including "Warszawianka" and "Dzis do ciebie przyjac nie moge"), organ music, marches, and sound effects treated musically.

The cinematography is based on grayness, apathy, and rain. Yet there is a special intensity and sensuality in the imagery, and the lyrical montages often involving flying birds are eloquent.

The used print is still quite watchable. In some shots the visual quality is perfect, but usually the look is slightly duped in a regular kind of way.

BEYOND THE JUMP BREAK OUR PROGRAMME NOTE BY PETTERI KALLIOMÄKI
BEYOND THE JUMP BREAK OUR PROGRAMME NOTE BY PETTERI KALLIOMÄKI

Tadeusz Konwicki (1926–2015) on sodanjälkeisen ajan huomattavimpia puolalaisia kirjailijoita sekä merkittävä elokuvantekijä, mutta Suomessa hänet tunnetaan suureen maineeseensa verrattuna huonosti. Vain kolme hänen kirjoistaan on käännetty suomeksi (kansainvälinen läpimurtoteos Puolalainen unikirja, 1963, alkujaan undergroundina julkaistu Pieni ilmestyskirja, 1979, sekä Isoäitini tarina, 1987). Konwickin elokuvallisista töistä ovat meillä tutuimpia hänen Jerzy Kawalerowiczin elokuviin Nunna ja paholaiset (1960) sekä Faarao (1965) laatimansa skenaariot; hänen kuusi omaa ohjaustyötään ovat sen sijaan olleet vuosikymmenten ajan lähes täysin unohduksissa.

Konwickin toisen ohjaustyön ja ensimmäisen soolo-ohjauksen Taru rakkaudesta alkuperäinen nimi Zaduszki merkitsee pyhäinpäivää, Puolassa edelleen 1.11. vietettävää vainajien muistopäivää. Tarina seuraa kahden nuoren pakoretkeä maalle, heidän yritystään viettää yhdessä läheinen, intiimi viikonloppu. Sodassa kuolleiden rakastettujen muistot kiilavat kuitenkin jatkuvasti heidän väliinsä, eikä suhde saa täyttymystään kuin kouristuneen väkivaltaisissa merkeissä. Parin yhteisestä taustasta saamme tietää tuskin mitään. On kuin heillä ei yhteistä historiaa olisikaan, vaan että he olisivat ajautuneet yhteen silkkojen yksilöllisten ja kollektiivisten sota-traumojen ajamina.

Konwickin neljä ensimmäistä ohjaustyötä – jotka kaikki perustuvat hänen omiin alkuperäistarinoihinsa ja käsikirjoituksiinsa – ovat toistensa päivänselviä sisartöitä. Kesän viimeinen päivä (1958, yhteisohjaus loistavan kuvaaja Jan Laskowskin kanssa), Taru rakkaudesta, Salto eli Hyppy tuntemattomaan (1965) sekä Jak daleko stąd, jak blisko (1971) ovat kaikki nykyhetkestä käsin avautuvia, sirpaleisia tilintekoja sota-ajan muistojen kanssa. Taru rakkaudesta operoi nelikosta poliittisesti kiehtovimmalla alueella. Konwicki oli Wajdan tavoin viettänyt suuren osan teinivuosistaan tasavaltalaisen vastarintaliikkeen Armia Krajowan, Puolan Kotiarmeijan riveissä. 1940–50-lukujen kommunistinen propaganda oli pyrkinyt vähättelemään liikkeen merkitystä, ja esimerkiksi Wajda oli pakotettu esittämään sen jäsenet gangsterinomaisina hahmoina esikoisohjauksessaan Sukupolvi. Taru rakkaudesta sen sijaan näyttää Kotiarmeijan järjestäytyneenä, sankarillisenakin ryhmänä (Edmund Fettingin näyttelemä Michałin hahmo taistelee sen riveissä takaumajaksoissa). Toinen ryhmä, mihin tarinassa viitataan huomattavasti kielteisemmässä hengessä, on sodan jälkeen kansantasavaltaa vastaan operoinut NSZ, Narodowe Siły Zbrojne; heitä vastaan kommunistipoliitikon tytär Wala taistelee omissa takaumissaan. Michałin ja Walan suhteen kuvaus sisältää siten yksilötason tai silkan ihmissuhdekertomuksen yläpuolelle kohoavia merkityksiä, ja tarinan epätodennäköiseltä tuntuva – mutta kieltämättä kaunis – ”happy end” sisältää toiveunen yhtenäisen kansakunnan synnystä.

Petteri Kalliomäki 26.5.2015

FILM POLSKI: ZADUSZKI

    Film fabularny
    Produkcja:
    Polska
    Rok produkcji:
    1961
    Premiera:
    1961. 12. 05
    Gatunek:
    Film psychologiczny
    Czarno-biały, 2654 m, 97 min
    Plenery: Mikołajki, Baranowo k. Mikołajek.

Studium psychologiczne: historia dwojga ludzi, którym tragiczne przeżycia wojenne odebrały wiarę w szczęście, rodząc lęk przed silnym uczuciem. Michał i Wala spędzają weekend w małomiasteczkowym hoteliku. Wracają wspomnienia. Michał w czasie wojny kochał dwie dziewczyny - partyzanckiego porucznika "Listka", która zginęła w okrążeniu, i "Katarzynę", sanitariuszkę, o której śpiewano partyzanckie piosenki. Kiedy spotkał ją po wojnie, nie znalazł jednak u niej zrozumienia. Natomiast Wala, córka komunisty, kochała chłopca z NSZ, "Satyra", zawdzięczała mu życie. Starała się, by po wojnie wrócił do normalnego życia, lecz kiedy on zdecydował się ujawnić, zginął z rąk swoich byłych kolegów, uważających go za zdrajcę . . . Michał i Wala nie potrafią się głębiej zaangażować, ale lęk przed samotnością jest silniejszy, pozostaną razem.

Ekipa

    Reżyseria
    Tadeusz Konwicki
    
    Reżyser II
    Zbigniew Chmielewski
    
    Współpraca reżyserska
    Władysław Ikonomow
    
    Urszula Orczykowska
    
    Scenariusz
    Tadeusz Konwicki
    
    Zdjęcia
    Kurt Weber
    
    Operator kamery
    Antoni Nurzyński
    
    Współpraca operatorska
    Wiesław Rutowicz
    
    Janusz Zachwajewski
    
    Zygmunt Krusznicki
    
    Scenografia
    Jarosław Świtoniak
    
    Współpraca scenograficzna
    Eugeniusz Bożyk
    
    Henryk Żeligowski
    
    Kostiumy
    Marian Kołodziej
    
    Dźwięk
    Stanisław Piotrowski
    
    Współpraca dźwiękowa
    Antoni Górecki
    
    Tadeusz Kondziela
    
    Montaż
    Wiesława Otocka
    
    Współpraca montażowa
    Krystyna Komosińska
    
    Charakteryzacja
    Halina Sieńska
    
    Współpraca charakteryzatorska
    Jadwiga Świętosławska
    
    Anna Tańska
    
    Kierownictwo produkcji
    Jerzy Rutowicz
    
    Kierownictwo produkcji II
    Zygmunt Wójcik
    
    Współpraca produkcyjna
    Jan Włodarczyk
    
    Zbigniew Tołłoczko
    
    Produkcja
    Studio Filmowe Kadr
    
    Atelier
    Wytwórnia Filmów Fabularnych (Wrocław)
    
    Laboratorium
    Wytwórnia Filmów Fabularnych (Łódź)
    
    Prawa autorskie
    Studio Filmowe Kadr
    
    Obsada aktorska
    Ewa Krzyżewska
    Wala
    Edmund Fetting
    Michał
    Elżbieta Czyżewska
    porucznik "Listek"
    Beata Tyszkiewicz
    Katarzyna
    Andrzej May
    "Satyr"
    Jadwiga Chojnacka
    właścicielka hoteliku
    Włodzimierz Boruński
    Goldapfel
    Gustaw Lutkiewicz
    "Kozak"
    Kazimierz Opaliński
    Skotnicki
    Aleksander Sewruk
    "Szary", komendant oddziału partyzanckiego
    Mieczysław Voit
    "Derkacz", dowódca oddziału NSZ
    Halina Buyno
    Skotnicka
    Emilia Ziółkowska
    matka Wali
    Czesław Piaskowski
    partyzant AK
    Franciszek Pieczka
    Heniutek
    Jerzy Kaczmarek
    Gałecki
    Ryszard Ronczewski
    "Cichy"
    Mieczysław Waśkowski
    partyzant AK
    Kazimierz Wilamowski
    partyzant AK
    Mieczysław Łoza
    partyzant; nie występuje w czołówce
    Leopold Rene Nowak
    partyzant; nie występuje w czołówce

No comments: