 |
| Ruan Lingyu and Li Keng in Shen nu / The Goddess |
Digitally restored edition (2014, 2K DCP): Zhongguo Dianying Ziliaoguan / China Film Archive (CFA).
2K DCP with Chinese / English intertitles from CFA viewed at Cinema Orion, Helsinki (Helsinki Festival, Focus on China), 23 Aug 2015
Film concert with Mauri Saarikoski (violin) and Marko Puro (piano).
Revisited the Ruan Lingyu masterpieced directed by Wu Yonggang.
There is Griffithian simplicity and starkness in the story and the conception. The story could be a regular melodrama but the approach has an artistic grandeur worthy of a Griffith, a Sjöström, and a Borzage.
The single mother who can only support her son via prostitution. Escaping the police she lands into the grip of the pimp Zhang who uses the son to blackmail her.
The son is bullied on the playground and at school. Mean neighbours spread gossip about the mother. Yet the son never loses his spirit. At a school festival he is the joy of all with his poignant song about poverty.
The gossips want the boy evicted from school. In a memorable scene the headmaster has a look at the class. He has to visit the mother about the situation, firmly set to expel the son. But having met the mother, "I cannot dismiss a boy with a mother like you". When he loses against all other teachers he adopts the son himself.
Meanwhile Zhang has discovered mother's money stash with which she has financed her son's school fees. Zhang uses it all to gambling and drinking. There is a final confrontation, and the mother hits Zhang with a bottle, accidentally killing him. She is sentenced to 12 years in prison.
Ruan Lingyu and Wu Yonggang's approach to this high melodrama is sober. It is a tragedy of injustice and dignity. It is a drama about maternal love, an universal story about a via dolorosa. There is a pregnant sense of mise-en-scène. There are effective montages of night life.
The digital restoration has been carefully conducted from partly low-contrast, soft and worn source materials.
In the live music Mauri Saarikoski and Marko Puro excelled again (they have previously brought us a Kreutzer Sonata concert and two Russian film concerts). As it proved impossible to organize an authentic Chinese film concert they presented an inspired Western hommage to the dignity of the Chinese spirit, based on Nikolai Rimsky-Korsakov, Eugene Goossens, Ernest Pingoud, Béla Bartók, Fritz Kreisler, Gustav Mahler (Das Lied von der Erde), Giacomo Puccini, Maurice Ravel, and the traditional Chinese song, "A Maiden's Lament".
OUR PROGRAM NOTE BASED ON PAOLO CHERCHI USAI, AND MAURI SAARIKOSKI AND MARKO PURO
OUR PROGRAM NOTE BASED ON PAOLO CHERCHI USAI, AND MAURI SAARIKOSKI AND MARKO PURO
Jumalatar, joka kiteytti Ruan Lingyun legendan kiinalaisen mykkäelokuvan suurena diivana, on intensiivinen mutta hillitty urbaani draama prostituoidusta, joka kamppailee oikeudestaan moraaliseen arvokkuuteen. Asiakkaat kutsuvat häntä ”Jumalattareksi”, mutta hänen elämänsä on epätoivoista taistelua kaksinaismoraalia ja syrjintää vastaan. Opettaja, jota on pyydetty painostamaan hänen poikaansa eroamaan koulusta, tulee kohtaamaan langennutta enkeliä ja asettuu sitten hänen puolelleen. Kohtaus, jossa he tapaavat ensimmäisen kerran surkeassa täysihoitolassa, on sydäntä kouraiseva tour de force hillittyjen osasuoritustensa ja emotionaalisen väkevyytensä ansiosta. Ote kantaa täysi-painoisesti aina viimeiseen jaksoon asti vankityrmän luona. Elokuvan viimeinen otos ei ole onnellinen loppu eikä draaman katharttinen ratkaisu. Sen voi nähdä tappion vertauskuvana tai näkynä siitä, miten solidaarisuus voittaa suvaitsemattomuuden. Tavallaan Ruan Lingyu kiteyttää molemmat mahdollisuudet unohtumattomimman valkokangashahmonsa lannistumattomassa arvokkuudessa.
– Paolo Cherchi Usai (Le Giornate del Cinema Muto, 1995) AA 23.8.2015
MAURI SAARIKOSKI & MARKO PURO: MUSIIKKIA ELOKUVAAN JUMALATAR (1934)
Säestäessämme aiempina vuosina elokuvia Orionis-sa on musiikki voitu yleensä valita sekä ajallisesti että varsinkin maantieteellisesti esitettävän elokuvan mukaan. Siten esim. 1900-luvun alun ve-näläiselokuvat ovat saaneet seurakseen saman aikakauden tai hieman varhaisempaa venäläistä musiikkia.
Tällä kertaa maantieteellinen lähestymistapa ei ole sellaisenaan mahdollinen – siihen vaadittaisiin huomattavaa kiinalaisen musiikin ja musiikkikulttuurin tuntemusta. Toisaalta elokuva itsessään on varsin yleismaailmallinen sisällöltään ja aiheiltaan – suurkaupunki, prostituutio, peliluolat, hyväksikäyttö, koulu –, sekä tietysti ihmissuhteiden kauneuden ja raadollisuuden kuvauksena. Niinpä päädyimme musiikin valinnassa eurooppalaiseen Kiina-näkökulmaan.
Miltä suurimman mantereen läntisellä, Eurooppa-nimisellä niemimaalla ajateltiin Idän, Aasian, Kiinan kuulostavan, kun elettiin 1800-luvun lopun, 1900-luvun alun aikoja? Jumalattareen valikoitunut musiikki muodostaa kirjavan eurooppalais-aasialaisen tilkkutäkin, jonka palaset toivomme elokuvan yhtenäisen krronnan sekä soittotapamme solmivan yhteen.
Elokuvan musiikki on koostettu seuraavista sävellyksistä, esiteltyinä siinä järjestyksessä kuin ensi kertaa soivat filmin aikana:
Venäläisen Nikolai Rimski-Korsakovin (1844–1908) ehkä tunnetuin teos on sinfoninen runoelma Šeherazada, jossa musiikin keinoin kuvaillaan Tuhannen ja yhden yön tarinoiden perusaihe. Ainakin satuversiossa kertomusten tapahtumapaikat ulottu-vat Kiinaan asti. Šeherazadassa kohtaa Jumalattaren päähenkilö itämaisen perinteen toisen herkän ja voimakkaan naisen.
Karaktäärikappaleen viululle ja pianolle nimeltään ”Old chinese folk-song” on puolestaan säveltänyt englantilainen säveltäjä-kapellimestari Eugene Goossens (1893–1962). Suurkaupungin yötä ja aamua saa kuvailla suomalaisen, pietarilaissyntyisen Ernest Pingoud’n (1888–1942) Tango oriental, joka muodostaa osan tanssipantomiimista ”Suurkaupun-gin kasvot” vuodelta 1937.
Musiikkikoosteen modernein anti lienee katkelma unkarilaisen Béla Bartókin (1881–1945) balettipantomiimista ”Ihmeellinen mandariini”. Itävaltalainen viulutaiteilija Fritz Kreisler (1875–1962) sävelsi v. 1910 miniatyyrin ”Tambourin chinois”, jonka väliosa saa epäkiitollisen tehtävän luonnehtia Jumalattaren peliriippuvaista hyväksikäyttäjä-miestä.
Itävaltalaisen sinfonikon Gustav Mahlerin (1860–1911) viimeisiä teoksia oli laulusarja ”Das Lied von der Erde” vanhoihin kiinalaisiin runoihin. Sarjan vii-meisen osan ”Der Abschied” tummat ja painostavatkin tunnelmat soivat uusissa merkityksissä elokuvan myötä. Mutta toisaalla: ”... Puro solisee läpi pimeän, kukat hohtavat kalvaina hämärässä. Maa henkii rauhallista unta... ”
Italialaisen Giacomo Puccinin (1858–1924) viimeiseksi teokseksi jäi ooppera Turandot, joka sijoittuu kuvitteelliseen aikaan Pekingiin. Tässä kohdataan vielä yksi vahva, päättäväinen nainen: Calaf-prinssin palvelijatar-orja Liù.
Shéhérazaden sävelsi myös ranskalainen Maurice Ravel (1875–1937), mutta puolestaan laulusarjaksi Tristan Klingsorin runoihin: ”... Haluaisin nähdä Per-sian ja Intian ja vielä Kiinan, pulleavatsaiset manda-riinit päivänvarjojensa alla / ja prinsessat, joilla on kapeat kädet / ja oppineet, jotka väittelevät runoudesta ja kauneudesta. Haluaisin viipyä lumotussa palatsissa... ”
Eurooppalaisten sävellysten lisäksi musiikkia täydentää kiinalainen perinnesävelmä ”Tytön valitus”.
– Mauri Saarikoski ja Marko Puro 23.8.2015
No comments:
Post a Comment