Thursday, December 10, 2015

Kuhle Wampe

Kuhle Wampe oder: Wem gehört die Welt? / Kuhle Wampe eli keiden on maailma [Finnish title on the print]. DE 1932. PC: Prometheus Film-Verleih und Vertrieb GmbH (Berlin). Fertiggestellt von: Praesens-Film GmbH (Berlin). P: Willi Münzenberg, Lazar Wechsler. P managers: Georg M. Höllering, Robert Scharfenberg. Aufnahmeleitung: Karl Ehrlich. D: Slatan Dudow. SC: Bertolt Brecht, Ernst Ottwald. DP: Günther Krampf - b&w - 1,2:1. AD: Robert Scharfenberg, Caarl Haacker. M: Hanns Eisler. Lyrics: Bertolt Brecht. Singer: Helene Weigel ("Das Frühjahr"). Singer: Ernst Busch ("Lied vom Roten Sport", "Solidaritätslied"). S: Peter Meyrowitz (editor). C: Hertha Thiele (Anni Bönike), Ernst Busch (Fritz), Martha Wolter (Gerda), Adolf Fischer (Kurt), Lilli Schönborn (Mutter Bönike), Max Sablotzki (Vater Bönike), Gerhard Bienert (reader of a newspaper at the S-Bahn), Erwin Geschonnek (sportsman), Willi Schur (Otto, guest at the betrothal). Dreharbeiten: 8.1931-2.1932 Berlin and its surroundings, Wedding, Kuhle Wampe (Müggelsee), S-Bahn. Uraufführung: 14.5.1932 Moscow. Telecast: Yle TV1 23.1.2011 - VET 76743 (Jyväskylän Kesä 8.7.1968) - S - 73 min
    Hanns Eisler: "Präludium" (credit sequence and after, marcato) (instr.),  "Rondo" ("Radfahrer-Szene", "Hetzjagd nach Arbeit") (instr.), "Montage Kran" (instr.), "Das Frühjahr" (ballad), "Lied vom Roten Sport", "Solidaritätslied".
    Radioprogramm Armeemärsche aus alter und neuer Zeit: "Schwarzenbergmarsch", "Deutsche Kaiserklänge". - A further march at the engagement party (not "Radetzky-March" but something similar).
    "Schöner Gigolo, armer Gigolo" sung by the guests at the engagement party.
    A KAVI print acquired by SEA from Staatliches Filmarchiv der DDR in the 1970s with Finnish subtitles by Outi Nyytäjä, "Solidaritätslied" in the translation by Elvi Sinervo ("Solidaarisuus").
    Viewed at Cinema Orion, Helsinki (History of the Cinema: Weimar Germany, the Depression, Political Cinema), 10 Dec 2015

Revisited a classic film of the workers' movement. I had not seen it for a long time, and we had not screened our print during our 31 years at Cinema Orion at all.

Kuhle Wampe has aged well. It is more wise, humoristic and gentle than I remembered. It has bite that is profound because it is not a piece of single-minded propaganda.

Kuhle Wampe is the only Brechtian film fully approved by Bertolt Brecht himself.

The first main theme is unemployment, a theme still topical not least in Finland where we have had two severe depressions in recent times: a quick and brutal one in the early 1990s with wounds still unhealed, and the current, slower but equally agonizing one, still getting worse.

The second main theme is dignity: the working people must get together. They arrange a big sport event with music and cabaret performances. They organize a huge demonstration for their rights.

Kuhle Wampe is a montage film which presents social conditions in sharp montages and bullet titles.

It is also a story film which tells about a young woman, Anni, and a young man, Fritz, getting together, getting separated, and getting together again as Anni is expecting a baby.

There is tragedy. Anni's brother has lost all hope and commits suicide by jumping from the window of the high rise. He is careful to leave his wrist watch on the kitchen table. The family is evicted because they cannot pay the rent. Fritz helps them stay at a tent at Kuhle Wampe, the garden colony (since 1913) by Müggelsee, the biggest lake in Berlin.

There is comedy. Anni's father reads aloud a long and richly detailed article about the life and attributes of Mata Hari while in a montage sequence we can observe the prices of onions and other groceries. Further comical contrasts include incidental music selections such as rousing marches amidst scenes of laying low at Kuhle Wampe.

Towards the end there is a long ride on an S-Bahn city train. The ubiquitous Gerhard Bienert (I wrote remarks on his special presence in my comments to Varieté) makes his appearance here as the man who reads the newspaper. There is an article about 12 million kilograms of coffee being burnt in the main coffee port of Brazil. "And they call this world economy". "That is against common sense (der gesunde Menschenverstand)". There is a fiery political debate during the train ride. About whose world this is.

And those will also be the last words of this movie with no "The End" caption, from the "Solidaritätslied": "Wessen Morgen ist der Morgen? Wessen Welt ist die Welt?" - "Whose tomorrow is tomorrow? Whose world is the world?"

"Solidaritätslied" (by Hanns Eisler and Bertolt Brecht) composed for Kuhle Wampe belongs to the great movie theme songs of all times. Hanns Eisler was here getting started on his distinguished career as a film componist. The entire Kuhle Wampe score is stirring and stimulating. It makes us wake up, not lulling us to dream.

We have screened in these weeks Brechtian films by Francesco Rosi such as Le mani sulla città and Il caso Mattei. To be noted in the exemplary Brechtian movie Kuhle Wampe: the protagonist is a woman, and care is taken to true human emotion in all sequences. The psychological approach is sensitive and convincing in the human relationships, both intimate and collective. The Brechtian approach includes (besides montage, epic theatre and the V-Effect) also good drama (tragedy and comedy) and many instances of warm lyrical feeling, especially in the "Das Frühjahr" ("Spring") sequence.

Kuhle Wampe belongs to the masterpieces of Weimar cinema, and the director Slatan Dudow is here in full command of his art and craft. There is at times an affinity with Fritz Lang's M (another Brechtian film) for instance in the sequence of the brother's suicide. Dudow's scenes of young love in Berlin are on the same wavelength as those in Menschen am Sonntag.

Kuhle Wampe was the last production of the remarkable Prometheus company.

Our print from the early 1970s still looks pretty good. It has a somewhat duped look, but one can still appreciate the excellent cinematography by Günther Krampf.

OUR PROGRAM NOTE FROM STAATLICHES FILMARCHIV DER DDR:
OUR PROGRAM NOTE FROM STAATLICHES FILMARCHIV DER DDR:

Kuhle Wampella on saksalaisen elokuvan historiassa erikoisasema. Se on filmi, joka ennen vuotta 1933 johdonmukaisimmin edustaa proletaarista näkökantaa.

Bulgarialaissyntyinen Slatan Dudow saapui Berliiniin vuonna 1922. Hän liittyi hetikohta vasemmistolaishenkisiin kulttuuripiireihin ja tuli kosketuksiin työväenliikkeen kanssa. Muutamien dokumenttielokuvakokeilujen jälkeen ryhtyi hän yhteistyössä Bertolt Brechtin kanssa tekemään filmiä Kuhle Wampe.

Elokuvan polttava ongelma on työläisten hädänalainen asema. Terävästi ja kompromissittomasti siinä tehdään tilit selviksi vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen kanssa. Filmin mestarillisuus on siinä, että yhteiskuntakritiikki nousee tuloksena sankarin henkilökohtaisesta kokemuspiiristä. Sosiaalinen tilanne on alati läsnä, sen kehykset muotoutuvat filmin hahmojen omista kokemuksista käsin. Riita ruokapöydässä isän ja pojan välillä osoittaa todeksi, miten politiikasta riippuvainen sosiaalinen tila myrkyttää myös ihmissuhteet. Samalla se osoittaa vastakohdan pikkuporvarillisen ideologian ohjaamien vanhojen työläisten ja nuoren sukupolven välillä, sukupolven joka tunnustaa ja lausuu julki, että isäntä vaatii vuokransa silloinkin kun häntä tervehtii kohte-liaasti. Tämä sukupolvien välinen vastakohta-asetelma kulkee läpi koko filmin ja näyttää monesti hiukan liiankin ehdottomalta.

Tärkeä lanka filmissä on Annin ja Fritzin rakkaustarina, jonka todellisuus melkein särkee, mutta jonka todellisuuden toinen puoli, työläisten solidaarisuus, jälleen eheyttää. Tylöttömäksi joutunut Fritz tunnustaa muuttuneen yhteiskunnallisen asemansa seurauksena työläisten keskinäisen solidaarisuuden välttämättömyyden. Tältä pohjalta heidän tiensä jälleen yhtyvät.

Loppujaksossa, työläisten urheilujuhlassa, käytetään tehokeinona työläisten agitaatioryhmää. Agitatorinen korostus, joka kaikissa myöhemmissäkin Dudowin filmeissä on enemmän tai vähemmän esillä, ilmenee voimakkaammin ja suoremmin kuin filmin muissa episodeissa. Nyt yleistetään välittömästi tähän mennessä hahmotetut kohtalot. Laulun sanat ”oppikaa taistelemaan, oppikaa voittamaan” säestävät kuvia urheilujuhlista.’’

Kaiken tapahtuneen jälkeen tiedämme, että nämä sanat eivät tarkoita yksinomaan urheilullista taistelua, vaan suurempaa: luokkataistelua. Sitten astuu agitaatioryhmä ”Punainen puhetorvi” esiin ja antaa yhteenvedon tapahtuneesta. Kohokohta on keskustelu, jonka loppupponneksi jää tämän yhteiskuntajärjestyksen hylkääminen – maailman muuttavat ne, joita maailma ei ole kaatanut.

Se suoruus ja rohkeus, jolla Kuhle Wampe toi esille vallankumouksellisen proletariaatin aseman, teki siitä saksalaisen proletaarisen perinteen siihen asti loistavimman edustajan.

Myös Weimarin valtion sensuuri käsitti se heti… ja kielsi filmin esittämisen. Tämän sensuurin luokka-asenne paljastui näin jälleen kerran – samaan aikaan meni läpi nationalistisia ja militaristisia filmejä. Kuhle Wampe kiellettiin, koska siinä puolustettiin työväenluokan oikeuksia. Työväenliikkeen ja edistyksellisen porvarillisen älymystön piiristä noussut suunnaton protestimyrsky pakotti sensuurin vapauttamaan filmin, joskin vain leikatussa muodossa.

– DDR:n valtiollisen elokuva-arkiston esittely

No comments: