Mullin mallin / Helter Skelter

Mullin mallin / Helter Skelter. Ville-Veikko Salminen, Leni Katajakoski, Esa Pakarinen (in drag as Impi Umpilampi), Eemeli.

Mullin mallin / Helter Skelter. Bluff Brothers: Matti Kuusla, Spede Pasanen, and Pentti Nevaluoma parodying television.

Upp och ner.
    FI 1961. P+D+CIN: Veikko Itkonen. SC: Reino Helismaa. AD: Roy. M: Toivo Kärki. S: Eija Itkonen. ED: Armas Laurinen.
    C: Esa Pakarinen (Severi Suhonen), Eemeli, Kokemäen Uuno, Leni Katajakoski (Anja), Ville-Veikko Salminen (Ville), Spede Pasanen, Matti Kuusla, Pentti Nevaluoma (cooks / Bluff Brothers), Heimo Lepistö (Heikku, youth priest), Pentti Irjala (Topi, hotel proprietor), Reino Helismaa (Repe), Matti Louhivuori (Matti), Erkki Brandt (Saku / acrobat / companion of Aatu ja Iitu), Tatu Asumaniemi (roadman / acrobat / Aatu and Iitu), Matti Heiskanen (Kalle), Aimo Paapio (Jopi, doorman), Toivo Gerdt (boss), Eero Manner (roadman).
    Premiere: 7.4.1961 Helsinki (Capitol, Tuulensuu), Tampere (Hällä), Turku (Casino), Lahti (Ilves). Muiden kaupunkien ensi-iltoja: 9.4.1961 Pori (Jaarli), Kuopio (Kuvakukko), 10.5.1961 Oulu (Bio Kiistola), 27.5.1961 Jyväskylä (Fantasia), 3.6.1961 Vaasa (Kinema). Telecast: 22.8.1991 TV2, 1.5.1999 TV2, 1.3.2005 TV2, 21.4.2009 TV2, 30.11.2010 Yle Teema, 3.12.2010 Yle Teema, 5.12.2010 Yle Teema, 2.10.2012 TV1, 4.2.2014 TV1, 3.11.2015 TV1, 8.11.2017 TV1 – VET A-11050 – S – 2050 m – 75 min
    Screened at Cinema Orion, Helsinki (Veikko Itkonen), 4 July 2018

Helter Skelter is a treat for completists of the Finnish cinema only. One of the worst Finnish films ever, there was instant consensus that it had no redeeming qualities. It has never been rehabilitated, and now in our Veikko Itkonen retrospective no reason was found to revise the verdict.

Petteri Kalliomäki links it with three other pure "cinema of attractions" vehicles produced by Veikko Itkonen. The three previous ones had been directed by maestro Jack Witikka as Spartan bread-and-butter assignments.

Now the director was Veikko Itkonen himself, also busy as producer and cinematographer. The art of direction and cinematography is non-existent, but next year, in his last film as director, Vaarallista vapautta / Dangerous Freedom, Itkonen was at his best again.

A revue film with a nominal plot, Helter Skelter is relevant mostly as a quasi-documentary record of a popular entertainment form that was vanishing due to the growing popularity of television. A Finnish term for that culture is iltamat (soirée). They were local events with touring and local artists, comedians, singers, athletes, quizzes, and dancing.

Helter Skelter also includes parodies of television shows and commercials in the sketch comedy numbers of the Bluff Brothers team.

Esa Pakarinen, born in 1911, was the old-timer of the cast, a clown and a singer, a true original and a veteran of the rillumarei subgenre of popular farce, here in his last movie role before a stand-alone comeback film ten years later. Here he also presents his drag number as Impi Umpilampi.

Eemeli, born in 1920, was a latecomer to the popular film farce of the studio era: discovered for the cinema by Veikko Itkonen in 1959, he managed to appear in nine films in four years before the demise of the studio era.

A younger generation of entertainers is represented by none other than Spede Pasanen, born in 1930, here in one of his most prominent roles before film stardom. The screenwriter, the prolific Reino Helismaa, one of the giants of Finnish entertainment history, appears in a supporting role as a kind of guardian spirit. Add acrobats and contortionists with some incredible numbers, and a beautiful woman, Leni Katajakoski, radiating wonderfully although the screenplay provides her with nothing to do.

Helter Skelter is less than the sum of its parts. Not even the cinematography is adequate. Veikko Itkonen is taking the premise of everything happening in a deserted hotel too literally, and the performances are poorly lit.

The unfulfilled promise of Helter Skelter is a rousing reconstruction of a roadmen's entertainment evening with wild and wonderful artists and performers.

A good vintage print.

BEYOND THE JUMP BREAK: OUR PROGRAM NOTE BY PETTERI KALLIOMÄKI AND DATA FROM ELONET:
BEYOND THE JUMP BREAK: OUR PROGRAM NOTE BY PETTERI KALLIOMÄKI AND DATA FROM ELONET:

Mullin mallin on suomalaisen studiokauden viimeisten vuosien levottomin monumentti, rillumarein varsinainen kuolinkorahdus – siitä huolimatta, että Severi Suhosen hahmolla oli vielä edessään neljäs valkokangasesiintyminen Matti Kassilan Meiltähän tämä käy -elokuvassa (1973), mutta se menee jo haudan- tai ruumiinryöstön piikkiin. Mullin mallin kuuluu löyhäpiirteiseen mutta tunnistettavaan sarjaan, jossa tuottaja Itkonen pyrki riisumaan myyntiartikkeleistaan kaiken muun paitsi niiden keskeisiksi oletetut viihdeattraktiot – eli tarjoamaan katsojille pelkkää kirkasta ilman lantrinkia. Jack Witikka ohjasi sarjan elokuvista kolme ensimmäistä. Suuri sävelparaati oli ollut pelkistetyin kaikista, käynnistäen iskelmäpötköjen aikakauden. Virtaset ja Lahtiset ei teatteritaltiointina elokuvallistanut itseään tippaakaan I Love Lucy -sarjan yläpuolelle, ja Iloinen Linnanmäki tinki sekä rytmistä että logiikasta yrittäen runtata valkokankaalle niin monta Peacockin revyynumeroa kuin mahdollista.

Mullin mallin suunniteltiin kotimaisten viihdyttäjien kupletti- ja sketsiputkeksi, keskeisinä vetonauloina Esa Pakarinen (ensimmäisessä filmiroolissaan Masa Niemen itsemurhan jälkeen), käsikirjoittaja Helismaa (joka ei ollut kirjoittanut Pakariselle neljään vuoteen vetäydyttyään Pekka ja Pätkä -sarjasta), rillumarein jälkivesiaallon supertähti Eemeli sekä nuori ja touhukas Spede Pasanen. Pyrkimyksenä on mitä ilmeisimmin ollut tehdä Suuren sävelparaatin kaltainen, äärimmäisestä askeettisuudesta ponnistava käsitteellinen viihderakennelma. Itkosen paluu ohjaajaksi viiden vuoden tauon jälkeen ynnä hänen ilmiselvä kykenemättömyytensä operoida witikkamaisella tyylillä ahtaissa raameissa romauttaa kokonaisuuden avantgarden suuntaan. ”Limboilut on tallennettu niin slarvisti, että kameraa tuskin vaivaudutaan suuntamaan kulissiin, vaan se sojottaa takana olevaan seinään.” (PvB). ”Kaikki sooloesiintyjät esiintyvät kankaan oikealla reunalla, jolloin kankaan vasemmalla puolella pääsevät oikeuksiinsa Royn yksinkertaisuudessaan nerokkaat [harmaa seinä] lavastukset.” (Matti Salo). Itkonen itse toimi elokuvan kuvaajana ottamatta krediiteissä kunniaa itselleen.

”Täytyy surkutellen todeta, että liian monet elokuvayleisöstä paljastavat henkisen köyhyytensä hohottamalla tekeleelle.” (Jatta & Jutta, Pyrkijä 6–7 / 1961). Äärimmäisen vähättelevät aikalaisarvostelut olivat itsestäänselvyyksiä, mutta nekään eivät riitä kuvaamaan kuinka syvissä vesissä tällä kertaa uitiin. Oltiin luotu suomalaisen elokuvan nollavuoden mahdottomin tuote, joka ei mennyt kaupaksi edes yleisölle. Koska Mullin mallin ei ole sittemminkään saanut kannatusta edes rillumarein sydämellisimmiltä älykköymmärtäjiltä, voidaan koko liikkeen katsoa saapuneen sen myötä lopulliseen kulttuurivallankumoukselliseen maaliinsa.

– Petteri Kalliomäki 4.7.2018; krediittien ja sitaattien lähteinä Suomen kansallisfilmografian osat 4 ja 6 sekä Suomalaisen elokuvan kultainen kirja

ELONET

Mullin mallin (1961)
Upp och ner
Ohjaus: Veikko Itkonen
Tuotanto: Veikko Itkonen
Suomi
komedia
musiikkielokuva

TIIVISTELMÄ:

Mullin mallin (1961) on Veikko Itkosen ohjaama ja Reino Helismaan käsikirjoittama musiikkikomedia. Joutilas työporukka (mm. Reino Helismaa, Spede Pasanen, Esko Toivonen) saa käskyn lähteä lämmittämään autioksi jäänyttä taloa ennen kuin se puretaan. Väärään suuntaan osoittava tienviitta johtaa heidät harhaan ja miehet päätyvät tyhjillään olevaan hotelliin, jossa aloitetaan Severi Suhosen (Esa Pakarinen) johdolla ohjelmallinen illanvietto. Paikalle ilmaantuu myös eksynyt morsiuspari, Anja (Leni Katajakoski) ja Ville (Ville-Veikko Salminen). Edesmenneen sukulaisen laatiman testamentin mukaan Anjan on astuttava avioon ennen keskiyötä, jolloin hän täyttää kaksikymmentä vuotta. Muussa tapauksessa hän menettää kymmenen miljoonan markan perintönsä. Severi päättää auttaa nuorta paria pääsemään naimisiin.

Esa Pakarinen / Severi Suhonen
Eemeli / Eemeli
Kokemäen Uuno / Kokemäen Uuno
Leni Katajakoski / Anja
Ville-Veikko Salminen / Ville
Spede Pasanen / keittiömies
Matti Kuusla / keittiömies
Pentti Nevaluoma / keittiömies
Heimo Lepistö / Heikku, nuorisopastori
Pentti Irjala / Topi, hotellin omistaja
Reino Helismaa / Repe
Matti Louhivuori / Matti
Erkki Brandt / Saku / akrobaatti / Aatun ja Iitun kumppani
Tatu Asumaniemi / tietyömies / akrobaatti / Aatu ja Iitu
Matti Heiskanen / Kalle
Aimo Paapio / Jopi, hotellin portieeri
Toivo Gerdt / pomo
Eero Manner / tietyömies

Näyttelijäkokoonpanot
Bluff Brothers

Muut esiintyjät
Sisävesien rock'n roll -ihmeet Aatu ja Iitu (Tatu Asumaniemi ja Erkki Brandt)

Veikko Itkonen ohjaus
Veikko Itkonen tuotanto
Reino Helismaa käsikirjoitus
Armas Laurinen leikkaaja
Eija Itkonen tarkkaaja (äänitys )
Toivo Kärki musiikki
Roy lavastus
Armas Niemi studiopäällikkö
Olavi Aaltonen B-kuvaaja
Esa Pakarinen muusikko (laulu )
Spede Pasanen muusikko (laulu )

Kreditoimattomat tekijät
Veikko Itkonen / kuvaus
Arthur Fuhrmann / musiikin sovitus
Reino Helismaa / laulujen sanat
Matti Kuusla / muusikko

laulu
Pentti Nevaluoma
muusikko

laulu ja kitara
Esa Pakarinen
muusikko

laulu
Reino Helismaa
muusikko

laulu
Matti Heiskanen
muusikko

laulu
Eila Pienimäki
muusikko

laulu

Elokuvan nimet:
Mullin mallin / virallinen nimi
Upp och ner / ruotsinkielinen nimi
Helter-Skelter / englanninkielinen käännösnimi
Pêle-mêle / ranskankielinen käännösnimi
Kunterbunt / saksankielinen käännösnimi

Tuotanto: Veikko Itkonen
Valmistumisvuosi: 1961

Levittäjät:
Väinän Filmi Oy
teatterilevitys
1961

Suomi-Filmi Oy
videolevitys
1992

Scanbox Entertainment Finland Oy
DVD-levitys
2012

VLMedia Oy
DVD-levitys
2018

Suomen teatteriensi-ilta: 07.04.1961
Helsinki: Capitol, Tuulensuu; Lahti: Ilves; Tampere: Hällä; Turku: Casino
Teatterilevityskopioiden lukumäärä: 7

Televisioesitykset:
22.08.1991 TV2 Katsojamäärä:  459 000
etc.

SISÄLTÖSELOSTE

Työmiehet pitävät taukoa ja laulavat nuotion ääressä. Pomon saapuminen herättää työntekoon viittaavaa liikehdintää, kunnes osoittautuu, että hän on tullut paikalle vain ilmoittaakseen työmaan vaihdosta. Miehet tekevät matkaa kuorma-auton lavalla laulaen ja soittaen. He eksyvät ja päätyvät suljettuun hotelliin luullen sitä uudeksi työmaakseen ja tunkeutuvat kellari-ikkunan kautta sisään ja asettuvat taloksi.

Hotelliin ilmestyy niin ikään eksynyt morsiuspari, Anja ja Ville. Sulhanen juo vahingossa lasin pontikkaa ja sammuu. Anja kertoo täyttävänsä seuraavana yönä 20 vuotta, ja ellei hän ehdi naimisiin sitä ennen, hän menettää kymmenen miljoonan markan perinnön. Topi ja Jopi, hotellin omistaja ja portieeri, saapuvat ulkomailta. He ihmettelevät vilinää, mutta eivät ilmaise itseään. Hotellissa käynnistyy ohjelmallinen illanvietto, joka sisältää Kokemäen Uunon puhelinmonologin, Bluff Brothersin "mainostelevision", Severin laulun (Minä, Manta ja onni), litun ja Aatun esityksen, Eemelin selostusparodian ja Anjan laulun Tee niin tai näin.

Lopulta hotellin omistaja paljastaa henkilöllisyytensä. Myös työmaan pomo saapuu paikalle ja kertoo eksymisen syyksi väärään suuntaan osoittaneen tienviitan. Severi puolestaan ilmoittaa miesten jäävän hotellin henkilökunnaksi, hän itse yhdistettynä hovi- ja huvimestarina. Pomo heitetään yhteisvoimin ulos ja ohjelma jatkuu. Muuan miehistä, Heikku, osoittautuu papiksi, joka tekee tutkimusta kirosanojen käytöstä työmiesten keskuudessa. Hän suostuu vihkimään morsiusparin: toimitus tapahtuu muutamaa minuuttia vaille klo 12. Severi joutuu kepposen uhriksi, hänen vaatteensa kastuvat ja naiseksi pukeutuneena hän esiintyy Impi Umpilampena. Miehet liittyvät häävalssiin ja virittävät yhteislaulun.

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

LEHDISTÖARVIO

"Kun toiset tekevät iskelmäketjuja, on Itkonen tehnyt kuplettiketjun. Näillä kahdella ei ole muuta eroa kuin että ensiksimainittuja sittenkin katsoo mieluummin, koska niissä on sentään silmänruokaa", pohdiskeli H-o K. (Heimo Kallio, Uusi Aura 11.4.1961).

Elokuvan vastaanotto kriitikoiden keskuudessa oli kauttaaltaan kielteinen. Nimimerkki Jatta & Jutta (Pyrkijä 6-7/1961) kirjoitti: "Mullin mallin ei tarjoa mitään mullistavaa. Se on tavanomainen pakarismainen yritys nikkaroida hymy katsojan suupieleen. Täytyy surkutellen todeta, että liian monet elokuvayleisöstä paljastavatkin henkisen köyhyytensä hohottamalla tekeleelle. Vitsit - eivät millään lailla puolusta paikkaansa ohjelmistossa. Filmin merkitys propagandavälineenä on ainoa todellinen oivallus koko elokuvassa. Se tuo mieleen jopa vappumarssin iskulauseineen."

"Teknillisesti Mullin mallin on kertakaikkiaan hutaisu, jossa yhdellä tai kahdella spotilla kuvatut kohtaukset ovat niin räikeän kovia, että saa pinnistää silmänsä nähdäkseen jotakin. Kun ainoa valaisin heiluu ja hyppii, saadaankin kuvaan jo eloa riittämiin. Ja täten Itkonen on säästynyt kameranliikkeiden suunnittelulta", päätteli Jaakko Tervasmäki (Elokuva-Aitta 8/1961) ja ehdotti elokuvalle "50 % rangaistusveroa".

Martti Savo (Modest Savtschenko, Kansan Uutiset 9.4.1961) löysi "mullistavia erikoisuuksia": "[- -] kaikki sooloesiintyjät esiintyvät kankaan oikealla reunalla, jolloin kankaan vasemmalla puolella pääsevät oikeuksiinsa Royn yksinkertaisuudessaan nerokkaat (harmaa seinä) lavastukset."

Heikki Eteläpään (Uusi Suomi 9.4.1961) mukaan Mullin mallin oli "kai ainoa elokuva viime vuosilta - kenties voi sanoa vuosikymmeniltäkin - jossa ei ole yhtään lähikuvaa, koska kamera ei kertaakaan uskaltaudu kunnioittavaa puolilähikuvaetäisyyttä likemmäksi esiintyjiä".

H-o K. (Heimo Kallio, Uusi Aura 11.4.1961) puuttui myös näyttelijäsuorituksiin: "Esa Pakarisen tai Spede Pasasen kasvojen katseleminen ei ketään ilahduta. Ilmeisesti he ovat harjoitelleet niitä vääntelemään peilien edessä. Monelle mutkalle ne ainakin menevät. Jutusta ei ole tässä elokuvassa paljon tietoa, ei tietoa ohjauksesta eikä kuvauksestakaan. Ja sen pitäisi naurattaa koko kansaa."

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

TAUSTAA

Veikko Itkosen kesällä 1960 tuottaman värielokuvan Iloisen Linnanmäen (1960) vetonauloiksi oli tarkoitettu Linnanmäen Peacock-teatterin kansainväliset varietee-tähdet. Yleisönsuosion petettyä tuottajan odotukset hän päätti koettaa vielä uudelleen, nyt mustavalkoisella materiaalilla ja pelkästään kotimaisiin "kaiken kansan naurattajiin" turvautuen. Näitä eri yhteyksissä yleisölle tutuiksi tulleita koomikkoja olivat mm. Esa Pakarinen, Eemeli, Reino Helismaa, Toivo Gerd sekä Bluff Brothers eli Spede Pasanen, Matti Kuusla ja Pentti Nevaluoma.

Tietyömaalla tapahtuvaa lyhyttä johdantoa lukuunottamatta koko elokuva on kuvattu yhdessä ainoassa lavasteessa, tilapäisesti suljetun erämaahotellin alakerrassa. Leni Katajakoski on ainoa nainen esiintyjäkaartissa, mitä osittain kompensoi Esa Pakarisen transvestiittiesitys ikäneito Impi Umpilampena, Miss Alatölöviönä. Kokemäen Uunon oikea nimi oli Osmo Pertola. Hän kuoli muutama vuosi elokuvan valmistumisen jälkeen. Sisävesien rock 'n roll -ihmeitä Aatua ja litua esitti Tatu Asumaniemi ohjelmakumppaninaan Erkki Brandt. Elokuvan käsikirjoitus oli Reino Helismaan toiseksi viimeinen - tämän jälkeen tuli enää SF:n "Ei se mitään!", sanoi Eemeli (1962).

Panostaessaan tämäntyyppiseen aiheeseen Veikko Itkonen laski toistamiseen väärin. Elokuvan yleisömenestys varsinkin Helsingissä oli vuoden heikoimpia.

Alkuteksteissä ei mainita elokuvan ruotsinkielistä nimeä, se on saatu lehdistötiedotteesta ja Hufvudstadsbladetin elokuvakartasta 7.4.1961. Alkutekstit eivät myöskään kerro ohjaajan eikä A-kuvaajan nimeä - molemmista huolehti Veikko Itkonen itse. Eija Itkonen oli elokuvan äänittäjä, alkuteksteissä hänet mainitaan tarkkaajana. Tiedot on saatu Veikko Itkoselta vuonna 1962 (Veikko Itkosen haastattelu 1962, Kari Uusitalo).

- Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan.

MUSIIKKI

1. Topparoikka tulee
Säv. Kari Aava (= Toivo Kärki), san. Reino Helismaa, sov. Arthur Fuhrmann
1) Viihdeorkesteri (off), neljään kertaan, yht. 2' 45".
2) Es. Reino Helismaa, Matti Louhivuori ja Esa Pakarinen, laulu (playback, viihdeorkesterisäestys), kahteen kertaan, yht. 1' 40".
3) Es. kaikki näyttelijät, laulu (playback, viihdeorkesterisäestys), kuuteen kertaan, yht. 2' 00".
Levytys:
Justeeri ja Pirteät Pelimannit, joht. Toivo Kärki; Rytmi R-6126, 16.2.1952.

2. Hevosmiesten polkka
Säv. Kari Aava (= Toivo Kärki), san. Eino Kettunen, sov. Arthur Fuhrmann
Es. Reino Helismaa, Matti Louhivuori ja Esa Pakarinen, laulu (playback, viihdeorkesterisäestys), kahteen kertaan, yht. 1' 20".
Levytys:
Jorma Ikävalko ja Pirteät Pelimannit, joht. Toivo Kärki; Rytmi R-6070, 22.5.1950.

3. "Oletkos velikulta, pukkia nähnyt"
Säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa, sov. Arthur Fuhrmann
Es. Reino Helismaa, Matti Louhivuori ja Esa Pakarinen, laulu (playback, viihdeorkesterisäestys), kahteen kertaan, yht. 0' 30".

4. "Tillullillullei"
Säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa, sov. Arthur Fuhrmann
Es. Reino Helismaa, Matti Louhivuori ja Esa Pakarinen, laulu (playback, viihdeorkesterisäestys), kahteen kertaan, yht. 0' 40".

5. "Severin laulu"
Säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa
Es. Reino Helismaa, Matti Louhivuori ja Esa Pakarinen, laulu (playback), 0' 45".

6. "Portierin laulu"
Säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa, sov. Arthur Fuhrmann
Es. Esa Pakarinen, laulu (playback, harmonikkasäestys), 0' 20".

7. Severi Suhonen Amerikassa
Säv. ja sov. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa
Es. Esa Pakarinen, laulu ja harmonikka (playback), viiteen otteeseen, yht. 1' 45".
Levytys:
Esa Pakarinen; Rytmi RN-4222, 25.11.1960.

8. "Kehtolaulu Kämäräisen torpassa"
Säv. ja san. trad., sov. Toivo Kärki
Es. Matti Heiskanen, laulu (playback, harppusäestys), 1' 30".

9. Minä, Manta ja onni
Säv., san. ja sov. Esa Pakarinen
Es. Esa Pakarinen, laulu ja harmonikka (playback), neljään otteeseen, yht. 2' 00".
Levytys:
Esa Pakarinen ja yhtye; Rytmi R-6318, 14.6.1956.

10. Tee niin tai näin
Säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa, sov. Ronnie Kranck
Es. Leni Katajakoski, laulu (playback, Eila Pienimäki, laulu, sekä Ronnie Kranckin orkesteri), 1' 00".
Levytys:
Eila Pienimäki ja Ronnie Kranckin orkesteri; Rytmi R-6460, 22.2.1961.

11. Impi ihannetyttö
Säv. Esa Pakarinen, san. Reino Helismaa, sov. Toivo Kärki
Es. Esa Pakarinen, laulu (playback, kitarasäestys), 3' 20".
Levytys:
Esa Pakarinen ja Pirteät Pelimannit, joht. Toivo Kärki; Rytmi R-6189, 25.8.1953.

12. "Häävalssi"
Säv. Toivo Kärki, sov. Arthur Fuhrmann
Tanssiyhtye (off), 0' 20".

13. Sano se kukkasin
Säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa, sov. Ronnie Kranck
Es. Leni Katajakoski, laulu (playback, Eila Pienimäki, laulu, sekä Ronnie Kranckin orkesteri), 1' 05".
Levytys:
Eila Pienimäki ja Ronnie Kranckin orkesteri; Rytmi R-6460, 22.2.1961.

Huomautuksia:
Topparoikka tulee (nro 1:2), Hevosmiesten polkka (nro 2), "Oletkos velikulta, pukkia nähnyt" (nro 3) ja "Tillullillullei" (nro 4) esitetään yhtenä kokonaisuutena, jonka nimenä käsikirjoituksessa on Tientekijät. Se esitetään uudestaan elokuvan päätökseksi. Siitä on levytys: Esa Pakarinen, Matti Louhivuori ja yhtye; Rytmi R-6467, 20.3.1961.

Bluff Brothers -yhtyeellä (Matti Kuusla ja Pertti Pasanen, laulu, sekä Pentti Nevaluoma, laulu ja kitara) on kuusi ohjelmanumeroa, joissa parodioidaan mm. paimenlauluja sekä Marjatta ja Martti Pokelan lastenlauluesityksiä. Eemeli (= Esko Toivonen) soittaa "poskitrumpetillaan" armeijan iltasoittoa (100 %), 0' 10".

Suomen kansallisfilmografia 6:n (1991) mukaan

TARKASTUSTIEDOT

Tarkastuselin:  VET
Tunnistenumero:  11050, A-11050
Päätöspäivä: 06.04.1961
Formaatti: 35 mm
Pituus:  2050 m
Kesto: 1:14:56
Veroluokka: VV
Ikäraja: S
Tarkastamolaji: Fiktio
Osalukumäärä: 4, /7
Tarkastaja: Paavo Tuomari
Tarkastuttajat: Veikko Itkonen - Filmivalmistamo Oy