AVEK 30: Short Fiction

Little Clumsy Acts of Tenderness. Kati Vainionpää as the daughter who happens to turn into a woman on the very weekend when she is taken care of by her eternally juvenile father (Hannu-Pekka Björkman).

In the presence of Juhana Manner and Juha Rosma, moderated by Saara Cantell.
    AVEK The Promotion Centre for Audiovisual Centre 30th Anniversary Jubileum Programme at Cinema Orion, Helsinki, 10 Sep 2017

M. A. Numminen Meets Schubert / Ständchen
(1997)
ohjaus, käsikirjoitus ja leikkaus Claes Olsson, kuvaus Jyrki Arnikari
ääni Tero Malmberg
näyttelijät M. A.Numminen, Gustav Djupsjöbacka, tuotanto Kinoproduction Oy / Claes Olsson
35 mm
4 min.
    "Kun M. A. Numminen esitti ensi kertaa Franz Schubertin serenadin Jatkoaika-ohjelmassa vuonna 1968, se aiheutti skandaalin Suomen kulttuuripiireissä, ja esiintymistä seurannut Schubert-levytys joutui soittokieltoon. Vajaa 30 vuotta myöhemmin Nummisen musiikkiesityksiä filmatisoinut Claes Olsson ohjasi lyhytelokuvan M. A. Numminen Meets Schubert, kun itävaltalaisen säveltäjän syntymästä oli kulunut 200 vuotta."
    "Videossa Numminen lipuu avoauton kyydissä laulaen Ständchen D 957 -serenadia Gustav Djupsjöbackan säestyksellä. Varhaisromanttiset naishahmot saavat seurakseen jumppaajia ja käteensä viuhkan sijaan moderneja kodinhoitovälineitä. Teoksen surrealistisen ilotteleva vire sai tällä kertaa myönteistä vastakaikua aina Itävallassa asti sekä eritoten Saksassa, jossa Nummisen suosio on ollut vakaata jo pitkään. Herra itse muistelee ARTE-kanavan reaktiota:
    − Ehkä pari vuotta videon valmistumisen jälkeen olin ARTEn haastattelussa puhumassa jotakin Suomesta. Työryhmässä oli mukana ARTEn toimitusjohtaja Robert Eisenhauer. Hän kertoi minulle, että “Meets Schubert” oli niin suosittu tv-katsojien keskuudessa, että se piti esittää siinä vaiheessa pari kolme kertaa vuodessa uusintana." (Liina Härkönen)
    AA: M. A. Numminen became known in the 1960s as an underground artist who was both a Dadaist and a representative of a movement of his own called Neo-Rusticalism. This movie is a parody of both high culture and the garish excesses of the mainstream music video, a reckless rampage intending to offend and annoy everybody.

Punainen rantapallo / The Red Beach Ball
(1989)
ohjaus ja käsikirjoitus Juhana Manner, kuvaus Raimo Paananen, äänisuunnittelu Tero Malmberg leikkaus Juhana Manner
musiikki Mick Hanlan
näyttelijät Mikko Kilpeläinen, Aino Ahokas (Aino Venna), tuotanto Kinoproduction Oy / Claes Olsson
16 mm
14 min.
    "Pieni poika viettää kuumaa kesäpäivää Hietaniemen uimarannalla ja tarkkailee ympäristöä. Ympärillä häärää auringonottoa yrittävä pariskunta, piknikillä oleva perhe, lihaksiaan esittelevä bodari. Sitten on myös pieni punatukkainen tyttö (roolissa Aino Ahokas alias Aino Venna), jonka rantapallo karkaa aaltojen mukana ulapalle. Urheasti poika karkaa rantapallon perään, mutta pelas- tusoperaatio ei sujukaan niin yksinkertaisesti."
    "Juhana Mannerin lyhytelokuva on nostalginen tuokiokuva suomalaisesta kesäpäivästä. Se on lapsen silmin jäsenneltyä todellisuutta, täynnä lukuisia havaintoja ja tuhansia yksityiskohtia, kompurointia rakkauden ensiaskelissa."
    "Punainen rantapallo toimii myös kuin dokumentaarisena tallenteena 1980-luvun lopun hedonistisesta rantaelämästä, muistona hyvinvoinnin ajasta, ennen seuraavalla vuosikymmenellä alkanutta lamaa." (Henri Waltter Rehnström)
    AA: A short story gem about a little boy who tries to catch a runaway red beach ball belonging to a redheaded little girl (played by the little Aino Venna, today a popular music artist). But at sea the boy confronts an overwhelming element. The sense of danger and peril is palpable, as is the feeling of joy and entertainment on the hot summer beach. The cinematography by Raimo Paananen is expressive. There is a warm and juicy sense of life on the vintage 16 mm print.

Kaukana / Far Away
(1996)
ohjaus ja käsikirjoitus Juha Rosma, kuvaus Timo Heinänen, äänisuunnittelu Kirka Sainio, leikkaus Tuuli Kuittinen
lavastus Marjaana Rantama
näyttelijät Juha Varis, Tomi Salmela, Ari Kyösti-Seppo, Jukka Rasila, Petri Manninen, Panu Vauhkonen
tuotanto Marko Röhr Productions Oy / Pauliina Valpas
35 mm, black and white, English subtitles
11 min.
    "Eletään vuotta 1955. Suomen nyrkkeilymaajoukkue on ensimmäistä kertaa vierailulla Neuvostoliitossa. Edessä on suuri ottelu. Tilanne on jännittynyt. Selviääkö pieni Suomi-neito voittajana suurta Äiti-Venäjää vastaan."
    "Juha Rosman ohjaama ja käsikirjoittama Kaukana on humoristinen katsaus 1950-luvun Suomen henkiseen ilmapiiriin. Hävityn sodan varjot kummittelevat edelleen taustalla. Jälleen kerran lähinaapuri ollaan valmiita kohtaamaan väkivaltaisessa kamppailussa. Mutta tällä kertaa kaikki on tehtävä ystävyyden, yhteistyön ja avunannon nimissä."
    "Vastustajaa ei elokuvassa nähdä, ainoastaan otteluvuoroaan jännittyneinä odottelevat nyrkkeilijät. Heidän kasvoillaan korostuu se, mitä ihminen kaikkein eniten pelkää: tuntematonta. Jukka Rasila, Juha Varis, Panu Vauhkonen nähdään hermoherkkinä nyrkkeilijänuorukaisina. Timo Heinäsen sävykäs mustavalkokuvaus tavoittaa ajan hengen." (Henri Waltter Rehnström)
    AA: In 1955, Finnish boxers visit the Soviet Union for the first time, but the feeling of slaughter gets to be too much to two of them. They retire and join in a patriotic song, "Kotimaani ompi Suomi". Made on a budget, the black and white vision has a special edge.

Kala / Fish
(2002)
ohjaus Jonathan Davies
käsikirjoitus Jonathan Davies, Leo Viirret, kuvaus Jyri Hakala
animaatio Sami Mäkinen, Markku Hyttinen, äänisuunnittelu Patrick Boullenger
leikkaus Jonathan Davies, Juha Vanhanen, näyttelijät Hannu Kivioja, Eeva Mustonen, tuotanto Vanilla Production Oy / Juha Vanhanen
    On the soundtrack: "Fascination" (comp. Dante Pilade Marchetti, paroles par Maurice de Féraudy, 1904, valse lente instrumentale, 1905 paroles pour Paulette Darty, "reine des valses lentes") perf. Elis Regina 1976.
35 mm
12 min.
    "Brittiläisen Jonathan Daviesin veikeä lyhytelokuva on surrealismilla leikittelevä kertomus miehestä ja maljakkokalasta. Näkökulma on jälkimmäisen. Tämä tarkkailee niin miestä kuin ikkunalaudalta ulospäin avautuvaa näkymää Helsingin Kallioon, vastapäisen kerrostalon ikkunoihin, ja niiden takana eläviin ihmisiin."
    "Kalan silmin ihmisten maailma näyttää kovin kummalliselta. Ihmiset ovat kuin vankeina omissa kodeissaan, kalliolaisissa yksiöissä -- samalla tavoin kuin kala on ihmisten silmin vankina läpikuultavassa maljakossaan."
    "Hannu Kivioja esittää kalan omistaja. Hän syö, ryyppää ja aukoo suutaan kuin kala kuivalla maalla. Mies taantuu alkueläimen tasolle, riisuu kaiken inhimillisyytensä."
    "”Ihminen oli alkujansa kala”, sanotaan. Juuri siitä Daviesin lyhytelokuva yrittää kertoa."
    "Kala edusti Suomea Berliinin elokuvajuhlilla lyhytelokuvien kilpailusarjassa vuonna 2003." (Henri Waltter Rehnström)
    AA: A fantasy of a goldfish in a fishbowl and a man addicted to drink. A Finnish synonym to a drunkard is "kännikala" ("a drunken fish"). In this movie the fish is the protagonist, and much of the action we observe from its viewpoint. The fish once even saves the life of its besotted owner. This flight of fancy ends with the fish flying in the sky while its master is lying on the ground. An unusual and inspired vision.

Järvi / The Lake
(2006)
ohjaus Maarit Lalli, käsikirjoitus Laura Arpalahti, kuvaus Rauno Ronkainen, äänisuunnittelu Pasi Peni, leikkaus Harri Ylönen, musiikki Kepa Lahtinen
näyttelijät Elina Knihtilä, Pamela Tola, tuotanto Lasihelmi Filmi Oy / Jarmo Lampela
2K DCP (KAVI 2017) with English subtitles
8 min.
    "Kaksi nuorta naista soutaa kesäyössä. Tupakkaa polttelevaa Mailista ärsyttää siskon tunteellisuus, Hennaa puolestaan itkettää. Hän on hukannut järveen jotain korvaamatonta: miehen, jota hän rakastaa. Onneksi kesäyössä on odottamatonta taikaa. Yön aikana korvaamaton muuttuu korvattavaksi, kun vene täyttyy kohtaamisista ja ihastuksista. Kesäyön kalpeassa valossa, kevyesti lainehtivalla järvellä onni voi odottaa pinnan alla, jos vain uskaltaa heittäytyä tunteilleen.
Vuonna 2006 Kettupäivien kunniamaininnan saanut Järvi on hurmaavaan absurdi ja napakan komediallinen. Sopivasti vinksahtaneessa järvimaisemassa Pamela Tolan ja Elina Knihtilän esittämät naiset ovat herkullisesti kuin tunne ja järki ruumiillistuneina samassa veneessä, mutta karikatyyrimäisyydestään huolimatta hahmoissa ja näiden nokittelussa on lämpöä ja syvyyttä." (Miia Outinen)
    AA: A darkly comical summer night dream vision. There is magic in the lake from where the quarreling sisters (Elina Knihtilä, Pamela Tola) fish several eligible hunks shivering from the cold.

Pieniä kömpelöitä hellyydenosoituksia / Little Clumsy Acts of Tenderness
(2015)
ohjaus Miia Tervo
käsikirjoitus Miia Tervo, Laura Immonen, kuvaus  Päivi Kettunen
äänisuunnittelu Janne Laine, leikkaus Antti Reikko, musiikki  Johannes Wist, lavastus Maria Ylätupa,
näyttelijät Kati Vainionpää, Hannu-Pekka Björkman, Miitta Sorvali, Pirjo Lonka, Stig
tuotanto Mjölk Movies Oy / Mikko Tenhunen, Yrjö Nieminen
2K DCP (Mjölk Movies) with English subtitles by Samuli Kauppila
8 min.
    "Autossa soi hevi ja haisee pieru, ohjelmassa on retki autopesulaan, jälleen kerran. Vaivaantuneisuus on käsin kosketeltavaa. Eroperheen isän yritykset viihdyttää teini-iän kynnyksellä keikkuvaa tytärtä tulevat sydämestä ja menevät täysin hutiin. Mutta kun tulee hetki, jolloin tytär kaipaa kipeästi tukea, isä on turvana. Uuden ja jännittävän asian kohtaaminen on kuitenkin lopulta turvallisinta yhdessä. Kati Vainionpään ja Hannu-Pekka Björkmanin tytär ja isä ovat kaikessa kiusaantuneisuudessaan sydäntälämmittävä parivaljakko, ja Miitta Sorvalin esittämän avuliaan naisen tarjoama häpeilemätön valistuksen hetki auttaa ylittämään vaivaantuneisuuden rajoja.
Miia Tervon lyhytelokuva on sykähdyttävän inhimillinen ja tarkkanäköinen tarina toisen ihmisen kohtaamisesta ja hellyydestä. Naurun ja liikutuksen täyttämä tarina näyttää kahden täysin erilaisen maailman välillä kulkevan lapsen kautta, miten monin tavoin rakkautta voi osoittaa pienin, arkipäiväisin elein." (Miia Outinen)
    AA: I have blogged about Little Clumsy Acts of Tenderness at Tampere Film Festival in 2016. At the first viewings I focused on the awkwardness of the weekend father with his endlessly embarrassed daughter. This time I noticed better the tenderness between the two against all odds. This happens to be the weekend when the daughter has her first period. The father cannot be blamed for not trying to do his best.

Anteckningar från den vita staden / Notes from the White City

Rabbe Enckell, Gunnar Björling and Torger Enckell outside the Opris in the Esplanade Park 1928. Photo: Svenska Litteratursällskapet.

AVEK 30: Documentary II programme in the presence of Kanerva Cederström and Georg Grotenfelt, moderated by Riikka Pelo.
    AVEK The Promotion Centre for Audiovisual Centre 30th Anniversary Jubileum Programme at Cinema Orion, Helsinki, 10 Sep 2017

Anteckningar från den vita staden / Merkintöjä valkeasta kaupungista (2011)
ohjaus, käsikirjoitus ja leikkaus Georg Grotenfelt
kuvaus Aleksandr Burov
ääni Sergei Mohskov
musiikki Sanna Salmenkallio
tuotanto Nostalgia Film / Georg Grotenfelt
poems translated into Finnish by Tuomas Anhava and Jaakko Anhava
Finnish subtitles by Jaakko Anhava
Source: ProRes. Screened on 2K DCP (KAVI 2017)
53 min.

"Gunnar Björling (1887–1960) oli suomenruotsalainen runoilija, jota pidetään 1920-luvun modernistisen runouden uranuurtajana. Hän oli lajityyppinsä keskushahmoja muun muassa Edith Södergranin ohella, mutta joutui aikanaan marginalisoiduksi sekä kielellisiä konventioita ekspressionismin ja dadan hengessä rikkoneiden runojensa että seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi. Valikoitujen runojen ja aforismien ohella Björlingin ainoa kokonaan suomennettu runoteos, alun perin omakustanteena vuonna 1933 julkaistu Solgrönt, julkaistiin vasta vuonna 2015 nimellä Auringonvihreä."

"Dokumentissa Merkintöjä valkeasta kaupungista ohjaaja Georg Grotenfelt seuraa runoilijan jalanjälkiä Helsingissä aina tämän Kaivopuiston kellariasunnolle saakka. Arkkitehtinäkin toimiva Grotenfelt kuvaa rakennuksia, merta, väyliä ja mielenmaisemia limittämällä Björlingin nykypäivänäkin haastavat runot arkistomateriaaliin ja kirjailijan niukahkoon, jatkosodan pommituksissa kärsineeseen jäämistöön. Samalla ohjaaja pohtii muistin ja muistojen ajattomuutta ja tilallisia ulottuvuuksia." (Liina Härkönen)

AA: I have seen Georg Grotenfelt's Notes from the White City only on dvd before.
    It was a completely different experience on a cinema screen.
    The sky and the sea were the landscapes of the great modernist poet Gunnar Björling who lived all his life in the beautiful seaside district of Kaivopuisto, Helsinki.
    I believe it is safe to say that to all of us in the audience who knew the film from television or dvd this screening was a revelation.
    Even Björling's lapidary poems were flying higher, with more air under their wings in this screening.
    On the soundtrack we get to hear rare sound recordings of the poet reading them himself. The tapes have been accessed by Grotenfelt from Björling's good friend Jan Elfgren.
    Björling started as a Dadaist. In his work one can hear the irresistible calling of absolute poetry.

Kaksi enoa / Two Uncles

AVEK 30: Documentary II programme in the presence of Kanerva Cederström and Georg Grotenfelt, moderated by Riikka Pelo.
    AVEK The Promotion Centre for Audiovisual Centre 30th Anniversary Jubileum Programme at Cinema Orion, Helsinki, 10 Sep 2017

Kaksi enoa / Two Uncles
(1991)
ohjaus ja leikkaus Kanerva Cederström
käsikirjoitus Kanerva Cederström, Leena Krohn
kuvaus Jyrki Arnikari
äänisuunnittelu Hannu Koski
tuotanto Tiedotustoimisto Murtovaara & Tenhunen Oy, Netrum Oy
16 mm, in black and white with underwater passages in colour
in Finnish with some passages in Russian, no subtitles on this print
46 min.

"Kaunisäänisen Paavon äiti olisi toivonut poikansa lähtevän opiskelemaan musiikkia, mutta Paavo päätyi isänsä jalanjäljissä ammattisotilaaksi. Vuonna 1941 Kanerva Cederströmin Paavo-enon rannikkopataljoona joutui ankaraan keskitykseen. Sen seurauksena kaatui, katosi tai hukkui moni mies. Hukkuneiden joukossa oli myös Paavo. Paavon äidin oli vaikea hyväksyä poikansa todella kuolleen, ja hataria perusteita tälle uskomukselle olikin."

"Cederströmin sukuun jäi elämään huhupuheiden ja mahdollisten havaintojen ruokkima toivo. Vähitellen Paavo kasvoi sukulaistensa muistoissa kahdeksi eri henkilöksi ja muuttui todelliseksi muistoksi myös heille, jotka eivät Paavoa koskaan tavanneet."

"Cederströmin palkittu dokumentti kietoo katsojan menetyksen, toivon ja muistamisen vaikeisiin teemoihin runollisesti väreillen. Mysteeriin verhoutuva Paavo-eno on Cederstömin elokuvaesseen sydän, mutta elokuva kasvaa aihettaan suuremmaksi. Se sukeltaa kysymyksiin olemisesta ja olemassaolosta sekä sodan jättämästä jäljestä niihin, jotka eivät itse rintamalla taistelleet vaan kotona odottivat rakastaan kotiin." (Miia Outinen)

AA: Revisited a haunting documentary essay on the missing uncle Paavo of the director Kanerva Cederström and the co-screenwriter, the author Leena Krohn. Paavo went missing in action in the battles on the coast of Finland in 1941. After the war there emerged a phantom Paavo, a Soviet official.
    A mosaic of memory, loss, devastation, and identity. A mysterious jigsaw puzzle, a journey into the fog of remembrance.
    Kanerva Cederström is a master of the montage film and the essay film, and this movie is one of her best.
    The vintage 16 mm print conveys well the refined special imagery with images emerging from a grey zone and a foggy atmosphere.

AVEK 30: Video and Media Art

Marikki Hakola: Stilleben – Milena’s Journey (1989). Composer: Kaija Saariaho. Featuring Minna Tarkka.

In the presence of Marikki Hakola, Elena Näsänen, Heidi Tikka, and Maria Ruotsala, moderated by Minna Tarkka.
    AVEK The Promotion Centre for Audiovisual Centre 30th Anniversary Jubileum Programme at Cinema Orion, Helsinki, 10 Sep 2017

Esineiden luonto / The Nature of Things
(1987)
ohjaus Eija-Liisa Ahtila, Maria Ruotsala
Shot on VHS. 2K DCP (KAVI 2017)
10 min.
    "Eija-Liisa Ahtila on kansainvälisesti tunnetuin suomalainen kokeellisen elokuvan tekijä. Ura seitsemännen taiteen parissa alkoi videoteoksella Esineiden luonto, jonka Ahtila toteutti yhdessä kuvataiteilija Maria Ruotsalan kanssa. Ruotsala on sittemmin vakuuttanut omaäänisten näytelmäelokuvien tekijänä."
    "Kaksi nuorta naista istuvat kahvilan pöydässä. Naiset keskustelevat esineistä, niiden luonteesta ja merkityksestä omassa elämässään, elämässä ylipäätään. He kilpailevat siitä, kumpi keksii enemmän tuotemerkkien nimiä."
    "Taustalla soi hiljalleen Strangers in the Night. Juuri sellaisia ihmiset ovat, muukalaisia esinemeren keskellä. Ihmiset tuntevat esineiden edustavat tuotemerkit paremmin kuin toisensa tai itsensä. Elämä on tehty mahdottomaksi ilman esineitä, ja esineet tehty mahdollisimman haluttaviksi. Esineet eivät ole enää vapaita, niihin on lyöty vankka kulutusyhteiskunnan leima." (Henri Waltter Rehnström)
    AA: A series of simple observations and dialogues on consumer objects and popular brands expands into a discourse on the world as a battleground of symbolic meanings of products. These exchanges simultaneously turn into a parody, a satire, on such discourses. The dialogue on objects offering imaginary solutions to real problems is a part of the contemporary media criticism of its period, with reverberations to Warhol and Godard and the entire Duchamp heritage. Here we are at the source of the careers of two remarkable modern artists, Eija-Liisa Ahtila, and Maria Ruotsala. This apprenticeship work has been acquired by the Centre Pompidou.

Stilleben – Milena’s Journey
(1989)
ohjaus ja käsikirjoitus Marikki Hakola, kuvaus Raimo Uunila
leikkaus Raimo Uunila, Marikki Hakola
musiikki Kaija Saariaho: "Stilleben"
tuotanto Kaligari Oy / Marikki Hakola
C: Minna Tarkka
Shot on Betacam SP. Digitally remastered in 2011. 2K DCP (KAVI 2017)
5 min.
    "Suomalaisen mediataiteen 1980-luvun läpimurtovaiheen pioneeri Marikki Hakolan teosten keskeisiin teemoihin kuuluu ihmisten välinen etäisyys ja sen taittaminen – tai vahvistaminen – viestiliikenteitse."
    "Tšekkitoimittaja ja kääntäjä Milena Jesenská päätyi kirjailija Franz Kafkan kanssa intensiiviseen ja intiimiin suhteeseen, joka toteutui enimmäkseen kaksikon kirjeenvaihdon muodossa. Kirjeitä Milenalle -kokoelmaan on kuitenkin säästynyt vain Kafkan viestejä, Milena ei pääse suoraan ääneen. Marikki Hakolakaan ei sanallista Milenan mieltä, vaikka olemmekin tiiviisti naisen matkassa. Ääniraitaa hallitsee Kaija Saariahon radiofoninen sävelteos Stilleben."
    "Suoraviivaista epookkia kaihtava teos on musiikin ja kuvan tutkielma tilassa olemisesta ja ajatuksen tempoilevasta liikkeestä. Wienin tai Prahan sijaan päädymme öiseen Helsinkiin. Milena kirjoittaa herra Franz K:lle tiuhaan, mutta taittaa matkaa yksin. Mutta eikö hän silloinkin salakuljeta mukanaan ajatustensa kohdetta?" (Tytti Rantanen)
    AA: Another collaboration of two great modern artists. Marikki Hakola is a pioneer of media art, and Kaija Saariaho, a high profile contemporary composer whose opera L'Amour de loin was produced by the Met a year ago. Stilleben was one of Saariaho's breakthrough works. This musical and visual composition was inspired by another distant love affair, that of Franz Kafka and Milena Jesenská. The film is an elaborate and elaborate visual poem of a city at night, of a long distance love affair full of movement.
    The presence of the music is as important as in the collaborations of Sergei Eisenstein and Sergei Prokofiev. Hakola and Saariaho created back to back the films Stilleben, Gyrus, and Telephone.

On the Threshold of Liberty
(1990)
ohjaus ja käsikirjoitus Heidi Tikka
C: Kendra Bochner.
Original in English.
Shot on 16 mm. 2K DCP (KAVI 2017)
11 min.
    "Heidi Tikan henkilökohtainen videotaide-essee alkaa hiljaisella kohtauksella, jossa sipulia kuoritaan, kunnes jäljellä ei ole mitään. Tämä on kuitenkin vasta verryttelyä ennen kielifilosofista matkaa syvemmälle hajoamiseen. Miten hajonnut kieli vastaa?"
    "Tikan teos käsittelee paitsi kielellisen hallinnan menettämistä vieraassa kulttuurissa, myös välineen ja esityksen vieraannuttavaa voimaa. Toistettu kuva alkaa syödä itse itseään jokaisella toistokerralla. Tämä on videotaiteen memento mori, jota ovat kotimaisista tekijöistä sittem- min käsitelleet muun muassa myös Juha van Ingen ja Mika Taanila. Tikka tutkii eritoten, miltä tuntuu kokea kuvien ja kielen hajoaminen. Ennen kuin altistumme kohisevaksi kuluneelle kuvalle, vietämme hyvän tovin meitä järkähtämättömästi mutta lempeästi katsovan naisen seurassa."
    "Heidi Tikka lisää videotaiteelliseen eron olemuksen esittämiseen hypnoottisen toisteisen, pehmeän voice-overin, joka tuo vähäeleisessä kulmikkuudessaan mieleen Gertrude Steinin tai Samuel Beckettin tekstit. Ote hajoamisen hetkestä on tuomittu lipsumaan, se erkanee omaan erkanemiseensa." (Tytti Rantanen)
    AA: This visual poem starts with a silent sequence on the peeling of an onion until nothing remains. The next sequence is about the image of the eye; the wordplay "the image of the I" is relevant. The third sequence is on the degeneration of the image by copying. An impressive meditation on perception.

Tänään / Today
(1996)
ohjaus ja käsikirjoitus Eija-Liisa Ahtila, kuvaus Arto Kaivanto
äänisuunnittelu Kauko Lindfors, leikkaus Jorma Höri
lavastus Tiina Paavilainen
näyttelijät Tommi Korpela, Eliisa Korpijärvi, tuotanto Kristallisilmä Oy / Ilppo Pohjola
35 mm with English subtitles
10 min.
    "Eija-Liisa Ahtila rajaa ylisukupolvisen tulehtuneisuuden tiiviiksi, mutta monikerroksiseksi lyhytelokuvaksi teoksessaan Tänään. Erikoisessa lähtöasetelmassa keski-ikäinen mies on ajanut metsätiellä puiden varjoihin asettuneen isänsä yli, ja miehen murhetta tarkkailee hänen sarkastinen teini-ikäinen tyttärensä."
    "Dramaattinen kuolemantapaus ja siitä seuraava syyllisyys ovat kuitenkin vain kehys isältä pojalle ja pojalta tyttärelle kulkeutuvalle pettymyksien ja halveksunnan ketjulle."
    "”Isoisä oli vetäytynyt työelämästä, isä oli vetäytynyt elämästä”, kuittaa Vera. Isä taas muistaa, miten hänen isänsä teki kaikkensa välttääkseen kosketusta."
    "Katkeruus ei kuitenkaan voi kannatella loputtomiin, seuraavien sukupolvien olisi päästävä yli edellisten epäonnistumisista ja murheista. Tytär heittelee uhmakkaasti palloa seinään, mutta toisessa osiossa kohtaamme hänet vanhana naisena, joka kuitenkin oli jäänyt vuosikymmeniksi varastoimaan pimeää ”ylös hartioihinsa”. Mutta kuten Ahtilan taiteessa aina, tämäkin voi olla vain yksi vaihtoehto monista. Palloa heittelevällä tytöllä on vielä mahdollisuus purkaa itsestään se viha, jonka isä on vain nielaissut, olla jäämättä varjoihin odottamaan kuolemaa." (Tytti Rantanen)
    AA: A stark and intensive family story. First movement: the daughter is puzzled by the nervous breakdown of her father. "I conserved fear in my body and made it an incarnation of myself". Second movement: at night, a man lies down on a forest road in the shadow of a tree. Third movement: the family is driving on that road at night, the father is at the wheel, and they drive over the man, invisible in the tree's shadow. Elementary emotions, yet the dialogue is literate and intelligent.
    In my listing of the best films of 1997 I rated Today as the best Finnish film. There is no reason to change my opinion.

Zoo
(2006)
ohjaus, käsikirjoitus ja leikkaus Salla Tykkä, kuvaus Samuli Saastamoinen, äänisuunnittelu Janne Jankeri
musiikki Max Savikangas
tuotanto Five Years Production Oy / Misha Jaari
Shot on 35 mm. 2K DCP (KAVI 2017)
12 min.
    "Katsominen, kuvaaminen, valta ja hallinta ovat Salla Tykän videotaiteen ydintä. Teoksessa Zoo nämä elementit kiepsahtavat pyörteeksi, joka johdattaa salaperäisen naisen syviin vesiin kesken eläintarharetken."
    "Zoo on olemukseltaan leimallisen elokuvamainen teos, sen silmäniskut Alfred Hitchcockin elokuville ovat ilmeiset Terhi Suorlahden näyttelemän päähenkilön huoliteltua kimnovakmaisuutta ja Max Savikankaan bernardherrmannilaista musiikkia myöten. Ilmeisyys kääntyy kuitenkin ilmeikkyydeksi ja yllättävyydeksi, sillä sanaton kerronta kantaa tehokkaasti pinnanalaiset jännitteensä. Raisu vesiurheilu rytmittää eläintarhakuvien hienovaraista uhkaavuutta."
    "Tykän kurinalaiset teokset ovat sekä kriittisiä että itsekriittisiä mietintöjä esittämisen ehdoista, välineistä ja tilankäytöstä. Nainen kuvaa eläimiä häkeissään, mutta joutuu itse eläinten – ja katsojan – katseen kohteeksi. Kontrolli näyttäytyy vain vaivoin tukahdutettuna väkivaltana ja (itse)tuhona. Hallinnan harha ei riitä erottamaan meitä tarhaamistamme toislajisista." (Tytti Rantanen)
    AA: I wrote about the work of Salla Tykkä 11 years ago in an essay titled "Lucid Dreams": "Zoo is Salla Tykkä's technically most accomplished film to date. The cinematography of Samuli Saastamoinen is assured, the film is visually based on Hitchcock, and there is also an aspect of Antonioni, his lonely park of Blow-Up with the sound of the wind in the leaves in the trees. There is a strong sense of the uncanny as the elegant woman photographer walks in the zoo surrounded only by the gazes of the caged fauna such as steinbocks, tamarins, birds, waterfowl, a great horned owl, European bisons, and a tiger. She takes photographs, but the animals are not out to attack. In reverse shots we see her dream images of a desperate underwater rugby match. Again she is the Final Woman." I experienced this lucid dream vortex today for the first time on a cinema screen, having studied it at the time on dvd only.

Wasteland / Waste Land [spelling on the print]
(2009)
ohjaus, käsikirjoitus ja leikkaus Elena Näsänen, kuvaus Evan Papageorgiou
äänisuunnittelu ja musiikki Kearon De Clouet, tuotanto Elena Näsänen
Loc: Bungendore (Australia)
Shot on 16 mm. 2K DCP (KAVI 2017)
15 min.
    "Kuvataiteilija Elena Näsänen yhdistää “feministisiksi road movieiksi” kutsumissaan töissä perinteisen elokuvakerronnan ja kokeellisen videotaiteen elementtejä. 16 mm:n filmille kuvatussa Wastelandissa kohtaavat maskuliinisen viriiliyden linnakkeeksi mielletyn western-genren kuvasto, ekoaktivismiteema sekä videotaiteen avoin kerronta, jossa toiminnan motiivit jäävät katsojan tulkinnan varaan. Viisi naista kohtaavat väreilevän kuumalla tasangolla ja aloittavat yhteisen taivalluksen. Määränpää on sanomatta selvä. Ovatko naiset tarinan hyviksiä vai lainsuojattomia? Ja kenen lakien mukaan? Painostavan helteisellä tasangolla tuntuu kaikuvan muinaisten sielujen vaikerrusta. Mihin naiset suuntaavat ja ketä he pakenevat? Yön tultua naiset saapuvat kohteeseensa. Narratiivista jännitettä huokuva äänimaisema tekee dialogin tarpeettomaksi." (Liina Härkönen)
    AA: A female Western, a dream of the director Elena Näsänen made true on the majestic steppes and forests in Bungendore, Australia. A haunting trek in the sublime landscape, the five women seemingly threatened by the sounds of searching airplanes and helicopters. I am reminded of an aphorism in Jim Jarmusch's Paterson: "an empty page is full of possibilities". Of an empty space the same can be said. The title of the film also evokes T. S. Eliot.

AVEK 30: Documentary I

Tino Räsänen, the lead singer of the punk band Unicef, is to the right.

In the presence of Susanna Helke and Anne Lakanen, moderated by Jouko Aaltonen.
    AVEK The Promotion Centre for Audiovisual Centre 30th Anniversary Jubileum Programme at Cinema Orion, Helsinki, 9 Sep 2017

Valkoinen taivas / Белое небо / The White Sky
(1998)
ohjaus, käsikirjoitus ja leikkaus Susanna Helke ja Virpi Suutari, kuvaus Tuomo Virtanen (16 mm)
äänisuunnittelu Olli Huhtanen, musiikki Sanna Salmenkallio
tuotanto Kinotar Oy / Lasse Saarinen
Loc: Monchegorsk (Murmansk Oblast, Kola Peninsula)
по-русски, Finnish subtitles by Jussi Väntänen
35 mm
54 min.
    "Susanna Helke ja Virpi Suutari nousivat koko kansan tietoisuuteen nuorten kainuulaisten miesten paikallaan junnaavaa elämää taltioineella Joutilaat-dokumentillaan. Sitä ennen yhteistyönä syntyi tämä harvemmin nähty dokumenttiessee, joka kuvaa elämää Kuolan niemimaalla nikkelikombinaatin varjossa."
    "Henkilöiden puheissa ja viipyilevästi liukuvissa kuvissa luonto kuolee ja ihmiset saavat oireita. Mieleen tulevat Andrei Tarkovskin Stalkerin maisemat. Silti elokuva ei suoraan kritisoi raskaan teollisuuden toimia, vaan fokukseen nousevat elämäänsä elävät ihmiset. Neuvostohenkisessä betonilähiössä yksi perhe yrittää olla onnellinen."
    "Molemmat dokumenttiohjaajat ovat jatkaneet elokuvien tekemistä tunteella ja taidolla. Suutari on saanut aidon kosketuksen ihmisiin esimerkiksi metsästyksen lumoa kuvaavassa Eleganssissa (2015), Jussi-palkitussa puutarha- dokumentissa Eedenistä pohjoiseen (2014) ja Joutilaiden henkisessä sisarteoksessa Hiltonissa! (2014). Helke taas on viimeksi tehnyt hienon nuorten amerikkalaisten homojen syrjäytymiskuvauksen American Vagabond (2013). Vuonna 2017 on kiinnostavaa katsoa kuinka hallittua kaksikon ilmaisu oli jo parikymmentä vuotta sitten ensimmäisessä pitkässä dokumentissaan." (Onnimanni Liukkonen)
    AA: I last saw The White Sky 19 years ago, and seen again now this early work of Susanna Helke and Virpi Suutari felt stronger than before. It approaches its devastating theme, the ecocatastrophe, in a soft, quiet way, via an intimate portrait of a loving family, the Malyukovs. Nature is dying due to the nickel plant, and people are in danger, as well. There is a side theme of Tchernobyl as the mother was not far from it when she was expecting her daughter.
    Monchegorsk is near the border of Finland, in Russian Lapland, its name based on the Sami word "montshe" which means "beautiful".
    A topical Finnish association would be our Talvivaara Mining Company with its dangers to the magnificent nature of Sotkamo.
    A fine vintage photochemical print, well blown up from 16 mm to 35 mm.

Tino
(1994)
ohjaus ja kuvaus Tahvo Hirvonen
käsikirjoitus Tahvo Hirvonen ja Anne Lakanen, leikkaus Anne Lakanen
ääni Niko Paakkunainen
tuotanto Pettufilmi Oy / Tahvo Hirvonen
35 mm
30 min.
    "Vuonna 1995 Tampereen lyhytelokuvafestivaaleilla kotimaisen sarjan pääpalkinnon voittanut Tahvo Hirvosen dokumentti on autenttista katsottavaa. Sen päähenkilö on suomalaisessa punk-skenessä marinoitunut kolmekymppinen kapinallinen Tino. Mies, joka näyttää vihansa ja raivonsa, mutta myös rakkautensa ja pasifisminsa peittelemättömästi. On hieno oivallus Hirvoselta, ettei hän lähde hiomaan arvaamattoman karpaasin kulmia."
    "Norjassa mellakoidaan pää veressä ja haastattelussakin hermot menee. Huulen sisäpuolelle on tatuoitu Fuck off. Tunteen palo on niin kova, että ajatukset pitää huutaa jäsentymättömästi. Argumentointi kulkee jossain liimapäisen punkfilosofian ja perustellun kapinan välimaastossa. Tino haluaisi rakkaansa kanssa pohjoiseen pois yhteiskunnan kahleista. Päätyönään kuvaajana toimiva Hirvonen vangitsee hienosti rauhallisen Tinon oman klaaninsa kanssa. Pieni siili herättää vain helliä tunteita."
    "Tino kuoli tapaturmaisesti vain vuosi elokuvan kuvaamisen jälkeen. Hirvosen puolituntinen taltioi tärkeän kappaleen suomalaista punkkulttuuria. Tinon Unicef-bändi julkaisi vain yhden Käkimassaa-singlen. Se on nykyisin arvokas keräilyharvinaisuus." (Onnimanni Liukkonen)
    AA:  A furiously powerful documentary portrait of Tino Räsänen, the anarchist, the punk performer, the fire-eater, the stable groom and the stevedore. A wild and crazy guy, bursting with atavistic fury, this is no show act, but a case of a desperate life force. It must have been incredibly difficult for Tahvo Hirvonen to "tame" Tino to appear in this film. Hirvonen engaged the actor Kari Väänänen to portray an interviewer. In arm wrestling they are equal, and in strength of the spirit likewise. An eruption of demonic force is documented. In the performance footage of the punk rock band Unicef Tino as the lead singer appears in the guise of a giant insect monster. A documentary on the animal instinct. Essential is also the love story between Tino and his girlfriend Ratanaula, the actor student turned into a folk healer following wisdoms of ancient medicine.
    Leo Tolstoy would have been interested in this movie.
    A fine vintage print.

Eino ja mä / Eino and I
(1998)
ohjaus käsikirjoitus ja kuvaus Pekka Uotila, leikkaus H. T. Partanen
ääni Janne Nurmimaa, K. J. Koski, tuotanto Alppiharjun Elokuva Oy
In English with Finnish subtitles
35 mm
26 min.
    "Olemme 2000-luvulla saaneet todistaa dokumentaarisen kerronnan omakohtaistumisen trendiä niin valkokankaalla kuin televisiossakin. Eräs 1990-luvun lopun muotovalioista tällä saralla on kuvaajanakin tunnetun Pekka Uotilan Eino ja mä, jossa ohjaaja pohtii sukunsa miesten kohtaloita neljän sukupolven ajalta."
    "Kuuma ja meluisa Bolivian yö. Miehen perhe odottaa koto-Suomessa. Ikävä purskauttaa mielen syvyyksistä muistoja omasta isästä, joka oli paljon työmatkoilla, kunnes lähti lopulta viimeiselle matkalleen. Isästä äidinisään kantavia muistoja kuvitetaan kaitafilmein ja Eino-pojan varttumista peilataan omaan kasvutarinaan. Pelko siitä, että on perinyt kuvausinnon lisäksi jotain pahaenteisempääkin, kouraisee syvältä."
    "Eino ja mä oli vuonna 1998 Tampereen elokuvajuhlien suuria voittajia; se pokkasi sekä kotimaisen sarjan alle 30-minuuttisten elokuvien pääpalkinnon että Risto Jarva -palkinnon. Tuomaristo luonnehti elokuvaa seuraavasti: “Lapsuuden valoista ja varjoista nousee pelkojen ja unelmien kuvasto. Elokuva on löytänyt kielen, jossa tunteet tunnistuvat ja yksityinen muuttuu yleiseksi.”" (Liina Härkönen)
    AA: A pioneering Finnish work of the first person documentary, the subjective documentary, a 39 year old man trying to make sense of his father who died long ago, his commentary heard as a whisper in English as the director is travelling in Bolivia. This personal essay grows into a meditation on fatherhood over several generations.

AVEK 30: Animation

Kamarihaikara based on a sketch by Franz Kafka.

In the presence of Milla Moilanen and Kaisa Penttilä, moderated by Heikki Jokinen.
AVEK The Promotion Centre for Audiovisual Centre 30th Anniversary Jubileum Programme at Cinema Orion, Helsinki, 9 Sep 2017

Kamarihaikara / The Chamber Stork
(1993)
ohjaus ja käsikirjoitus Katariina Lillqvist, kuvaus Vladimir Malik
Animaatio Jan Klos, Jiri Látal, äänisuunnittelu Jukka Kaitala, leikkaus Katariina Lillqvist, musiikki The Klezmorim, lavastus Minna Soukka
tuotanto Osuuskunta Camera Cagliostro, YLE TV2, Kratky Film
based on Franz Kafka's sketch "Als ich abends nach Hause kam" / "Der Storch im Zimmer" (titelloses Fragment, Oktavheft C / das sechste Oktavheft) (March 1917)
35 mm
9 min.
    "Mestarillisen nukkeanimaattori Katariina Lillqvistin Kafka-trilogian toinen osa kertoo hissikuilun konehuoneessa elelevästä vanhojen kirjojen kauppiaasta, joka eräänä päivänä löytää pöydältään valtavan, hehkuvan ja värisevän haikaranmunan. Kirjakauppias ottaa munasta kuoriutuvan poikasen siipiensä suojaan, vaikka se vaatiikin uhrauksia. Vähitellen huoneen kirjapinot vaihtuvat kalanruotoihin. Tilannetta seuraavat suopea kalakauppias sekä uteliaina naapureina valtava silmämuna, nenä ja korva."
    "Lillqvistin persoonallisen animaatiotyylin ja kafkamaisen absurdiuden yhdistelmä kietoo katsojan synkkään unenomaisuuteen. Lillqvistin kolkossa maailmassa on kuitenkin tilaa syville tunteille. Muun muassa Annecyn animaatiofestivaalilla nähty lyhytelokuva on kaunis ja karu kertomus uhrauksista unelman eteen. Nerokas animaatio palkittiin muun muassa Krakovassa, Montrealissa, Nordisk Panoramassa (1994) ja Chicagossa (1995)." (Miia Outinen)
    AA:  Puppet animation. A wonderful sample of the Kafka trilogy by the Finnish puppet animation master Katariina Lillqvist. Jiří Trnka and Jan Švankmajer are the generally acknowledged influences of her, besides which I sense an affinity with the animations of Tim Burton. And in this film also with Charley Bowers (Egged On, etc.). From an uncannily big egg the bookseller observes a strange mechanical stork being hatched. The stork has an endless appetite, and all his possessions the bookseller must change to fish fodder for the odd bird which finally takes him to the sky. All this is being watched by disjecta membra: an eye, an ear, and a nose. A surrealist masterpiece, one of the great Kafka film adaptations.

Rieku ja Raiku pimustavat baarilla / [Rieku and Raiku Pick Up Girls in the Bar]
(1995)
ohjaus Tomi Riionheimo ja Hannu Lajunen, käsikirjoitus Jari Lehikoinen
kuvaus ja leikkaus Petri Rossi, animaatio Hannu Lajunen, äänisuunnittelu Juha Antti-Poika, musiikki Lauri Hannu
2K DCP (KAVI 2017)
Rumle och Dumle are the names of the characters in Swedish. They are called Hip and Hale in English.
1,5 min.
    "Jari Lehikoisen kirjoittamat ja Tomi Riionheimon piirtämät Rieku ja Raiku sarjakuvat kertovat kahdesta kukkopojasta, jotka usein ajautuvat mieron tielle. Riekut ja Raikut parodioivat loppusointuloruilua myöten Mika Waltarin kirjoittamia ja Asmo Alhon piirtämiä opettavaisia Kieku ja Kaiku -sarjakuvia."
    "Sarjakuvien ohella 1990-luvun lopulla tehtiin myös 15 Rieku ja Raiku -animaatioita. Niistä kolme esitetään tässä sarjassa. Ensimmäisessä mustavalkoisessa pätkässä kaksikko epäonnistuu naistenkaadossa baarissa ja toinen kertoo monille tutun tarinan ensikännistä. Kolmannessa, Orpopoikien jouluaatossa tavoitetaan pintaa syvempiä tasoja, kun Ismo Alanko laulaa suomalaisen miehen melankoliasta ja yksinäisyydestä."
    "Riekun ja Raikun idea on yksinkertaisuudessaan nerokas. Selkeä kaksiulotteinen grafiikka toimii mainiosti myös pariminuuttisissa animaatioissa. Kyse ei ole mistään yhden vitsin kierrätyksestä, vaan esimerkiksi Ensikänni-leffan maitolavaidylli on linkki menneeseen. Tutun miehen mallin oppivat kukkopojatkin. ”Isän virheet toistuu pojassa. Kukko sammuneena makaa ojassa.”" (Onnimanni Liukkonen)
    AA: Line drawing. The cartoon figures Rieku and Raiku are young rascal roosters, in parody of educational Kieku and Kaiku comic strips from the 1930s, the commentary given in rhyme like in the originals which were written by the author Mika Waltari. In this sketch the roosters fail to pick up girls at the bar.

Lihaa / [Meat]
(1990)
ohjaus, käsikirjoitus ja kuvaus Heini Kauppinen, animaatio Jeff Goldner, Heini Kauppinen
ääni Dave Hunt
musiikki Steve Beresford
tuotanto Heini Kauppinen / TAIK
35 mm, English subtitles
6 min.
    "Heini Kauppisen animaatio potkii munille. Konkreettisesti. Kuusiminuuttisen aikana naisfiguuri saa kuulla kunniansa falliselta hahmolta. Sukupuolten välisen sodan hahmot pelkistyvät sukupuolielimiksi. Myös äitiys saa kyytiä, kun vauva iskee hampaansa armottomasti äitinsä rintoihin. Lopussa naishah mo kokee jumalallisen kosketuksen ja pikkupippeli joutuu vetämään kypärän päähänsä."
    "Sovinismi oli pinnalla Lihaa-animaation valmistumisen aikaan vuonna 1990. Silloin Tupolevin veljeksiksi tituleeratut työmarkkinajohtajat lähettivät tasa-arvoasiain neuvottelukunnan erikoistutkija Marianne Laxénille niin sanotun kikkelikortin. Nykyaika ei ole yhtään vapaampi vihapuheesta tai kiusanteosta. Kauppisen animaatio on vastaveto sovinismille, eikä naishahmon voimaannuttavassa vastaiskussa pyydellä anteeksi." (Onnimanni Liukkonen)
    AA: Line drawing. The battle of the sexes as a macabre hyperbole in which the partners are reduced to meat.

Eläköön markkinatalous / The Last Supper
(2001)
ohjaus, käsikirjoitus, kuvaus ja animaatio Christian Lindblad, äänisuunnittelu Risto Iissalo
musiikki  B. B. Lindström, näyttelijä Ville Virtanen, tuotanto LR Film Productions Oy
35 mm
14 min.
    "Kete on vihainen ja pettynyt yhteiskuntaan, kansanedustajiin ja koko systeemiin. Pieni yksiö täyttyy kirosanojen värittämästä avautumisesta. Rosoisen realistinen animaatio ryömii iholle, kun työtön Kete alkaa avautua katsojalle. Tuli potkut, ja kaikkien kurssien ja jonottamisten jälkeenkään Kete ei kelpaa mihinkään. Taustalla radiossa rauhallinen uutistenlukija kertoo YT-neuvotteluista ja odotettua huonommista tuloksista. Pienessä huoneessa vastakkain asettuvat säästötoimenpiteiden vuoksi elämässään syrjään työnnetty ihminen ja markkinatalous."
    "Christian Lindbladin Eläköön markkinatalous! palkittiin Tampereen elokuvajuhlilla parhaana alle 30-minuuttisen elokuvana vuonna 2002. Lindbladin animaatio naurattaa ja surettaa osuvilla havainnoillaan. Lyhytelokuva on helposti lähestyttävä yhdistelmä tärkeää yhteiskunnallista kannanottoa, taidokasta animaatiota ja riemastuttavaa monologia. Elokuva toimii myös aina yhtä tärkeänä muistutuksena siitä, että tulostavoitteiden, tilastojen ja lukujen taakse kätkeytyy aitoja ihmiskohtaloita." (Miia Outinen)
    AA: Wax animation. A long monologue read by the actor Ville Virtanen carries a tragicomic account of the marginalized Kete, who has been laid off, and now even fails to commit suicide.

Dual
(1999)
ohjaus, käsikirjoitus ja animaatio Milla Moilanen, kuvaus Pentti Keskimäki
leikkaus Raimo Uunila, ääni Epa Tamminen, näyttelijä Markku Peltola
tuotanto GnuFilms Oy / Anna Heiskanen, Kimmo Helistö, Tero Jartti
35 mm
3 min.
    "Milla Moilanen on työskennellyt elävien kuvien parissa vuodesta 1987 lähtien. Hän on toiminut taiteilijana, graafikkona ja valokuvaajana. Moilanen on myös tehnyt useampia kokeilevia lyhytelokuvia. Vuonna 1999 valmistunut Dual on määritelty animaatioksi, mutta oikeastaan kokeileva työ hakee merkityksiään paljon laajemmasta kentästä kuten Moilasen muuutkin työt.
Tarina kertoo Markku Peltolan näyttelemästä miehestä, joka joutuu kamppailuun oman varjonsa kanssa. Mustavalkoisen elokuvan tyyli tuo mieleen saksalaisen ekspressionismin vääristyneet mittakaavat sekä valon ja varjon dramatiikan. Samanlaista kokeilevaa animaatiotekniikka on käytetty paljon myös musiikkivideoissa. Kun Dualia katsoo vuonna 2017, olisi houkuttelevaa nähdä yhteys jopa David Lynchin uuden Twin Peaksin villeimpiin jaksoihin."
    "Elokuvan musiikkiraidalla svengaa Larry and The Lefthanded." (Onnimanni Liukkonen)
    AA: Experimental animation of the photographed image. An original approach to the classic horror motif of the double (Poe, Hoffmann, Dostoevsky, The Student of Prague), incarnated by Markku Peltola (The Man Without a Past). Being haunted by one's own shadow. The print looks good.

Lentoposti / Air Mail
(2002)
ohjaus käsikirjoitus leikkaus Kaisa Penttilä, animaatio Kaisa Penttilä, Pekka Korhonen, kuvaus Ville Penttilä
äänisuunnittelu ja musiikki Sakari Salli, näyttelijät Aarre Karén, Kaisa El Ramly, tuotanto Edith FIlm Oy / Liisa Penttilä
35 mm
14 min.
    AA: "Kuvataiteilija Kaisa Penttilä kuuluu nykyhetken keskeisiin kotimaisiin animaationtekijöihin. Lentoposti on hänen tunnetuimpia töitään. Se on palkittu niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, muun muassa Tampereen elokuvajuhlilla ja Viareggion EuropaCinema-festivaalilla Italiassa."
    "Stop motion -tekniikalla toteutettu Lentoposti kertoo vanhasta miehestä, joka on haaksirikkoutunut viskilastin kanssa autiolle saarelle.  Enemmän kuin pelastusta hän odottaa seuraa. Mielessä on tietty unelmien nainen, mutta saarelle kyhätyn mökin ovesta astuu sisälle odottamaton vieras."
    "Lentoposti on hirtehisen hauska pikkutarina, joka sanoo lyhyessä ajassa paljon. Se on elokuva unelmista ja niiden toteutumattomuudesta, mutta samalla myös jääräpäisestä uskosta omiin haaveisiin silloinkin, kun tilanne näyttää toivottomalta. Elokuvan yksinäinen saari on kuin suomalaisen hulluuden mielenmaisema." (Henri Waltter Rehnström)
    AA: Stop motion, puppet animation, mixed animation. On a desert island a shipwrecked man sends S.O.S. messages via playing cards, consumes whisky cases he had managed to rescue from his vessel, fantasizes about a mirage woman, and deals with an exhausted bird who tries to overpower him (a bit like the chamber stork of Franz Kafka and Katariina Lillqvist). Good visual quality on the print.

Rieku ja Raiku: Ensikänni / First Timers Drunk
(1998)
ohjaus Tomi Riionheimo ja Hannu Lajunen käsikirjoitus Jari Lehikoinen
animaatio Hannu Lajunen kuvaus Petri Rossi
äänisuunnittelu Pekka Karjalainen musiikki Lauri Hannu
2K DCP (KAVI 2017)
1,5 min.
    AA: Line drawing. The roosters fail to handle liquor.

The Easy Writer
(2004)
ohjaus Katja Kettu, käsikirjoitus Priit Pärn
animaatio Katja Kettu, Ülle Metsur, Tatu Pohjavirta, Mark Ståhle
äänisuunnittelu Salla Hämäläinen, leikkaus Anne Lakanen
musiikki Kaspar Jancis
tuotanto Pettufilmi Oy / Tahvo Hirvonen, Eesti Joonisfilm
2K DCP (KAVI 2017)
11 min.

    "Kirjoittamisella voi olla ihmeellinen voima: muutamalla kirjoituskoneen painalluksella kirjailija voi luoda kokonaisia maailmoja ja ihmisiä. The Easy Writer –lyhytelokuvassa kirjoittaja hallitsee sanoillaan miehiä ja pakottaa nämä rakastajikseen. Toden ja fiktion väliset rajat häilyvät kirjoittaessa, mutta miten käy, kun taiteilija luo jotain itseäänkin vahvempaa?"
    "Sittemmin merkittävän kirjailijanuran luoneen Katja Ketun esikoisohjaus on virolaisen mestarianimaattori Priit Pärnin käsikirjoittama. Samaan aikaan repäisevä ja melankolinen lyhytanimaatio toimii myös vaikuttavana metaforana taiteilijaidentiteetille, luomisprosessille ja itsensä uudistamiselle. Ketun karunkaunis animaatiotyyli sykähdyttää, kun herkät viivat ja vahvat värit antavat sydämen niin ankeuden kuin himonkin hetkille." (Miia Outinen)
    AA: Line drawing with bold colour spaces. An animation about the writer's block. The writer tries to command the fictional characters in her literary world, but that task is not easy. During the writing process she has a date with a man, and a baby is born. Soon the baby is given a pen and a piece of paper, and her imagination starts to control her world. The sex act is conveyed with beautiful wit. The main feature of the protagonist is exhaustion.

Rieku ja Raiku: Orpopoikien jouluaatto / Christmas Eve of the Orphaned
(1998)
ohjaus Tomi Riionheimo ja Hannu Lajunen, käsikirjoitus Jari Lehikoinen
kuvaus ja leikkaus Petri Rossi, animaatio Hannu Lajunen
äänisuunnittelu Pekka Karjalainen, Kauko Lindfors, musiikki Lauri Hannu
2K DCP (KAVI 2017), colour
2,5 min.
    AA: Line drawing. The rhymes are sung by Ismo Alanko in this entry to the series about the rascal roosters.

Nenäliinoja myytävänä / Handkerchiefs for Sale
(2003)
ohjaus ja käsikirjoitus Jan Andersson
kuvaus Anna Cadia, Jan Andersson, Tero Toivanen, Christer Lindström
animaatio Jan Andersson, Christer Lindström, Tero Toivanen, Leena Jääskeläinen, Kim Helminen, Marko Leinonen
leikkaus Jan Andersson, Ykä Järvinen, ääni Pirkko Tiitinen, Anne Tolkkinen, musiikki Cleaning Women
tuotanto Indie Films Oy / Tomi Riionheimo
35 mm
16 min.
    "Vuonna 2003 valmistuneen Nenäliinoja myytävänä -animaation jälkeen ohjaaja-käsikirjoittaja Jan Andersson on jatkanut monipuolisen kokeilevalla linjalla. Filmografiasta löytyy stop motionia, pala-animaatiota tai vaikkapa pikselaatiota. Lisäksi on syntynyt myös paljon animaatiota mainoksiin. Näyttävä kokeilevuus paistaa myös nukke-, piirros- ja 3D animaatiotekniikoita yhdistelevästä Nenäliinoja myytävänä -elokuvasta."
    "Tarina kertoo pojasta, jonka isä on jäänyt leskeksi. Poika yrittää saada toimeentuloa myymällä nenäliinoja. Eräänä päivänä kolme nuhaista mummoa maksaa liinat väriliiduilla. Liidut saavan isän raivoihinsa, mutta avaavat pojalle reitin mielikuvituksen maailmaan."
    "Teknisesti elokuva on poikkeuksellisen taitavasti toteutettu. Kamera liikkuu villisti ja osoittaa samalla tekijän taidokkuuden. Dialogi esitetään puhekuplilla. Kokonaisuus on suomalaisen animaation historiassa poikkeuksellisen näyttävä."
    "Cleaning Womenin kotitalousvälinemusiikki tukee kerrontaa mainiosti." (Onnimanni Liukkonen)
    AA: Mixed animation (puppet animation, line drawing, computer). The sons of an alcoholic and abusive widower father try to survive and make ends meet by selling handkerchiefs. When they are paid via a set of colour crayons their imagination is set free, and via art they even establish a contact with their deceased mother.

AVEK 30: Toisinkertojat / Telling Things Differently

The Death of an Insect

In the presence of Jan Ijäs, Maria Ruotsala, and Ulrika Enckell, commented by Kari Yli-Annala, moderated by Pia Tikka.
    AVEK The Promotion Centre for Audiovisual Centre 30th Anniversary Jubileum Programme at Cinema Orion, Helsinki, 9 Sep 2017

P(l)ain Truth
(1993)
ohjaus ja käsikirjoitus: Ilppo Pohjola, kuvaus Arto Kaivanto
äänisuunnittelu Pekka Karjalainen, Kauko Lindfors, Seppo Vanhatalo
leikkaus Heikki Salo, animaatio Seppo Rintasalo, musiikki Glenn Branca
näyttelijät Leea Klemola, Piia Lehmuskallio, Rudi, Ilari Nummi, tuotanto Kristallisilmä Oy / Ilppo Pohjola
35 mm
15 min.
    "Sukupuolenkorjausprosessi ei ole helppo eikä kivuton sarja muutoksia, mutta Ilppo Pohjola antaa sille näyttävän elokuvallisen muodon teoksessaan P(l)ain Truth (1993). Kokeellinen dokumenttielokuva kuljettaa symbolistisessa ja musiikkivideomaisessa kerronnassaan transmies Rudin tarinaa. Kokemukset ovat henkilökohtaisia, mutta kuviin ladatut tunteet laajentavat ne yksityisistä jaettaviksi: yhteisön rangaistus ja lapsen häpeä; yritykset muuntaa ei-toivottua kehoa teippaamalla rinnat; lomakkeet ja laitostaminen."
    "Totuus on onneksi muutakin kuin tuskaa. Se on myös aukeavan ruusun hehkua ja liljojen verevää uhmaa. Uusi keho antaa uuden mahdollisuuden jo ennestään koetulle seksuaalisuudelle. Glenn Brancan paikoin aggressiivinenkin musiikki rauhoittuu seestyneempään tunnelmaan, kun uusi mies ottaa haltuun Yrjönkadun uimahallin altaan."
    "Vesi on elämän ja syntymän elementti. Kun kohtaukseen yhdistyy kuva kohdussa kellivästä sikiöstä, voi vain toivoa, että Rudia seuraavien transsukupolvien elämään ei liittyisi ylimääräistä yhteiskunnan tuottamaa tuskaa yksilön omien kasvukipujen lisäksi." (Tytti Rantanen)
    AA: I last saw P(l)ain Truth last year in Philip Hoffman's tribute programme at the DocPoint festival and blogged about it then. For the director it is "a symbolic documentary", with emotion in the central role. A furious crescendo, with resolution achieved, and tranquillity. A 35 mm print with character.

Hyper Sensitive / Tarina rakkaudesta
(1993)
ohjaus ja käsikirjoitus Maria Ruotsala, kuvaus Jaanis Kerkis
leikkaus Ulrika Enckell, äänisuunnittelu Jaakko Nousiainen
tuotanto LCPDT / Haim Bresheeth, Filminor Oy / Mika Ritalahti
Original in English.
16 mm, black and white
42 min.
    "Maria Ruotsala saatetaan muistaa parhaiten Kreetta Onkelin romaaniin perustuvan kolmiosaisen TV-elokuvan Ilonen talo (2006) ohjaajana. Ruotsala on kuitenkin monialaisesti lahjakas taiteilija, joka ehdittiin jo ennen elokuva-alan opintojaan valita Vuoden nuoreksi taiteilijaksi vuonna 1990 yhdessä Eija-Liisa Ahtilan, Jarmo Kurjen ja Juha Saitaojan kanssa. Ruotsala opiskeli elokuvaohjaajaksi Lontoossa, ja Hyper Sensitive on kuvattu Pohjois-Yorkshiren jylhissä maisemissa, jotka miellyttänevät monen brittisarjojen ystävän silmää."
    "Kiinteistönvälittäjä Kane Blythe saapuu arvioimaan rikkaan leskirouvan omaisuutta myyntiä varten. Rouva osoittautuu tulokkaan nuoruuden rakastetuksi, mutta miehen eteen kirjaimellisesti lankeava tytär Josephine vasta saakin tämän pään sekaisin. Vaan onko rakkaus tälläkään kertaa kliseisten sulosanojen veroinen? Jyrkkäkontrastinen mustavalkokuvaus tuo tuulahduksen Ranskan uutta aaltoa Yorkshiren nummille." (Liina Härkönen)
    AA: A stark drama with an original surreal viewpoint. Kane Blythe, a real estate agent, comes to assess a rich widow's property for sale. It turns out they were lovers 30 years ago. The man discontinued the relationship since he felt he was not in the same league. The woman now has twin daughters, which complicates the situation infinitely. Shot in stark black and white by Jaanis Kerkis, and edited impressively by Ulrika Enckell. Haunting.
    My first encounter with Maria Ruotsala as a film-maker came with Apeiron (2013), one of the most memorable Finnish films of the decade. Hyper Sensitive, a striking early work, I now saw for the first time.

Erään hyönteisen tuho / The Death of an Insect
(2010)
ohjaus, käsikirjoitus, kuvaus, animaatio ja leikkaus Hannes Vartiainen ja Pekka Veikkolainen äänisuunnittelu Olli Huhtanen, musiikki Joonatan Portaankorva
tuotanto Pohjankonna Oy / Hannes Vartiainen ja Pekka Veikkolainen
2K DCP
7 min.
    "Pekka Veikkolainen ja Hannes Vartiainen saivat jo ensimmäisellä lyhytelokuvallaan Hanasaari A (2009) Risto Jarva -palkinnon Tampereen elokuvajuhlilla. Parivaljakon toinen teos Erään hyönteisen tuho jatkoi samalla taiteellisesti ja teknisesti kunnianhimoisella linjalla. Elokuva on rakennettu ullakoilta, vajoista, ikkunalaudoilta ja hämähäkinseiteistä kerätyistä kuolleista hyönteisistä, jotka on herätetty viimeiseen tanssiin eri animaatiotekniikoiden avulla."
    "Mitä kitiinisen kuoren sisällä liikkuu kuoleman hetkellä? Sitä emme tiedä, mutta Erään hyönteisen tuho näyttää meille eräänlaisen urbaanin metafyysisen limbustilan, jossa hyönteisen kohtalon tango nivoutuu luonnon kiertokulun vääjäämättömään marssiin."
    "Erään hyönteisen tuho oli vuonna 2011 eniten kansainvälisiä festivaaleja kiertänyt kotimainen lyhytelokuva; se esitettiin pelkästään tuona vuonna jopa 43 kansainvälisellä festivaalilla. Jotain animaation taidokkuudesta kertonee sekin, että elokuva nähtiin myös Loikka-tanssielokuvafes- tivaalin ohjelmistossa." (Liina Härkönen)
    AA: I saw The Death of an Insect at Tampere Film Festival in 2011 and it became one of my favourite films of the year. The refined and fascination vision looks even better now. "The Interstellar of insects", commented Kari Yli-Annala in the panel. A brilliant DCP.

Waste no. 2 Wreck / Hylky
(2016)
ohjaus Jan Ijäs, kuvaus Ville Piippo, äänisuunnittelu Svante Colérus
leikkaus Okku Nuutilainen, Jan Ijäs, musiikki Matti Ahopelto
tuotanto Visiokolmio Oy
KAVI 2K DCP (2017), format: scope
10 min.
    "Hylky (2016) on toinen osa Jan Ijäksen seitsenosaiseksi täydentyvästä Jäte-sarjasta. Sarjassa Ijäs tutkii, miten yhteiskunnan ja historian myllerryksessä kerran arvokas muuttuu joskus yllättävienkin käänteiden seurauksena jätteeksi – ja mahdollisesti uudelleen arvokkaaksi."
    "Hylky on rauhallinen mutta tarkkanäköinen ajankuva paratiisimaisesta Lampedusan lomasaaresta, josta viime vuosien pakolaiskriisin myötä on tullut pelastus- ja siirtolaisveneiden hautausmaa. Kuvat väistävät eksploitaation: hädänalaisten ihmisten sijaan ne taltioivat haaksirikkou- tuneita aluksia saaren idyllisten näkymien lomassa. Jos ihmishahmoja on näkyvissä, he ovat rantavedessä aikaa viettäviä turisteja, joita kuvataan kaukaa yläilmoista."
    "Kiihkoton voice-over tuo esiin länsimaisen kulutusyhteiskunnan empatiakyvyttömyyden hädän edessä: Tripadvisor-sivustolta poimituissa suosituksissa kehutaan kyllä kristallinkirkasta vettä ja hyviä snorklausnäkymiä mutta huomautetaan, että pakolaiskriisi on hieman kiusallinen ilmiö, joka rikkoo lomailijoiden rauhan. Yksien tragedia on toisten kauneusvirhe." (Tytti Rantanen)
    AA:  I saw Waste no. 2 Wreck at Tampere Film Festival last year and was highly impressed but now the film struck me much deeper which proves that film festival marathons are not always an ideal way to see films. The contrast of the death vessels and Europe's most beautiful beach in Lampedusa is made more effective via the approach of antidramatization.

Nordic and Baltic Film Archive Meeting 2017: Treasures from the Archives

Un matrimonio interplanetario (IT 1910).

Nordic and Baltic Film Archive Meeting 2017: Treasures from the Archives
Kino Tulio, 8 Sep 2017.

Det Danske Filminstitut: Filmarkiv & Cinemateket

Hæder til Carl Th. Dreyer / [Honour for Carl Th. Dreyer] (DK 1968). Documentary. Ib Monty welcomes Carl Th. Dreyer at the Det Danske Filmmuseum at Store Søndervoldstræde in Christianshamn. Dreyer examines the maquettes of La Passion de Jeanne d'Arc at the museum premises. Dreyer receives a medal of honour from Monty. Beautiful. Silent, in colour. Screened on 2K DCP.

Un matrimonio interplanetario / Bryllup paa Maanen / Marriage in the Moon (IT 1910). PC: Latium Film. D+SC: Enrico Novelli (as Yambo). Féerie, science fiction. Evidently inspired by Méliès, it starts with a lot of drawn footage about outer space. An astronomer on Earth catches a sight on the princess of Mars and sends a marriage proposal via telegraph (the mangled words are seen as a funny animation on their way from Earth to Mars). The answer is yes, and the date is set on the Moon. A lively, exaggerated, circus-like approach, similar to Méliès in many details, including the buxom joy of life of the princess and the dancing nymphs. Danish intertitles. 2K DCP.
    I saw an English version of Un matrimonio interplanetario in 2002 at Le Giornate del Cinema Muto in Sacile in the Avanguardia Italiana series.

Rahvusarhiiv–Filmiarhiiv (Tallinn)

Tallinna turg / [The Tallinn Market Square] (EE 1920). D: Konstantin Märski. Documentary. Delightful footage of the Tallinn Market Square has been edited with an experimental approach inspired by the contemporary German and French avantgardes. Superimpositions, kaleidoscope effects, handheld footage, impressionistic viewpoints, time-lapse cinematography, reverse motion. Restored and provided with a soundtrack in 2016. Dvd.

Ajalehe sünd / [The Birth of the Newspaper] (EE 1935). D: Eduard Jürisson-Vallaste. CIN: Armas Hirvonen. Documentary. A very nice account of the birth of the newspaper. It starts with a city montage and a montage of paper industry (which brings to mind the Finnish documentaries of Aho & Soldan). We follow the work of newsmen covering a fire, setters transferring handwritten copy to type, proofreading, the creation of matrixes, casts, the rotary printing press, the addressing, the stamping, and newspaper seller boys springing to the streets. Many Estonian newspaper are on display, including Eesti Päeväleht, Postimees, Uudised, Vaba Maa, Esmaspäev, and Rahvaleht. "Aeg on raha" - time is money. Restored and provided with a soundtrack in 2016. Dvd.

Nasjonalbiblioteket (Norway)

Selsnepa – vår farligaste giftplante / [Cowbane – Our Most Dangerous Poisonous Plant]. NO 1960. D: Thor Arnljot Udvang. Educational film, public information film. Mother and father notice that their child is playing with the lethal cowbane. Attractive colour. Computer file.

Verden Rundt 1930–1941 / [Around the World]. NO. Newsreel items on computer files.
– Oslo i valg / [Election Day in Oslo]. Election advertizing and campaigning.
– Tearing down the old circus building.
– Wiveroy Air Line's first female pilot.
– Utfartssøndag i Oslo / [Sunday Recreation in Oslo]. Fun on the beach.

Nu klinger. NO 1945. Non-fiction. Female students at a football match on a wet field. Computer file.

Dæmonen / The Demon. NO 1911. D: Jens Christian Gundersen, Alfred Lind. C: Annegrethe Antonsen, Arne Strøm. A censorship clip from an erotic drama. This clip covers a steamy tango clearly inspired by Asta Nielsen in Afgrunden. The man is a clown here. Electric and powerful. Computer file.

Gjærden winterdeige / [Yeast in Winter Dough]. NO. Non-fiction. Baking a twist, rolls, etc. at home. Computer file.

Trondheims Kommunale Bakeri / [Trondheim's Communal Bakery]. NO 1927. Non-fiction. Industrial promotion movie. In contrast to the previous movie, industrial bakery business is on display here. Computer file.

Kvikmyndasafn Íslands

A documentary about a visit of the King of Norway to Iceland. Computer file.

Svenska Filminstitutet / Filmarkivet

Vårt kronprinspar i Hollywood / [Our Crown Prince Couple in Hollywood]. SE 1926. Non-fiction. A royal welcome to the Swedish Crown Prince couple at the Metro-Goldwyn studios. The movie starts with a 360° establishing pan from a high rooftop at the Culver City studios. Louis B. Mayer welcomes the royal couple. There is lunch at a castle on the lot, in the company of Lillian Gish and Greta Garbo. The castle is a set of John S. Robertson's Annie Laurie, starring Gish. Edmund Goulding is shooting his Apache drama, Paris. Mayer gives the crown prince a camera as a present. Lon Chaney instructs the prince on how to operate the camera. John Gilbert and Ramon Novarro are introduced. An authentic Indian tribe is visited, and the visit is complete with smoking a peace pipe, donning an Indian feather headdress, and being honoured with a dance around the chiefs. The last shots are also in two-colour Technicolor. Beautiful. 35 mm. /20 fps/ 12 min

L'Œuvre de Jean Serval / Statyn / [The Sculpture of Jean Serval]. FR 1909. D: Michel Carré. C: Paul Capellani, Louis Ravet, Stacia Napierkowska. Drama. A triangle drama between artists at Montmartre. Shot on location (Moulin de la Galette, Sacre-Cœur seen from the artist's balcony). When Stacia Napierkowska selects the young artist, the old master destroys the young one's prize-winning sculpture. Fine mise-en-scène, fine understanding of light. The gesticulation is subdued. An interesting discovery. Original Pathécolor stencil colour preserved. 35 mm. /16 fps/ 11 min

Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Sensuela. FI 1972. D: Teuvo Tulio. C: Marianne Mardi, Mauritz Åkerman. The opening. 4K DCP. In garish colour, Tulio's final wild interpretation of his "the way you wanted me" theme. With fine inserts of reindeer in Lapland from Aito Mäkinen and Virke Lehtinen's documentary Poro (1969), beautifully shot by Virke Lehtinen. Public domain score from Tchaikovsky's The Swan Lake.

Paha poliisi / [Bad Cop]

Snutjäveln. FI 2017. PC: Zone2 Pictures Oy. P: Hannu-Pekka Vitikainen. D: Pekka Lehto. SC: Pekka Lehto, Jussi Rautaniemi. CIN: Hannu-Pekka Vitikainen. M: Marko Nyberg. S: Akseli Soini, Marko Nyberg.
    A documentary film with acted inserts.
    Featuring: Veiko Larsen, Jari Aarnio (compilation footage), Mika Vänttinen, Keijo Smolander, Jakob Israel, Mari Romano, Inger Larsen, Juha-Matti Kemppinen.
    Actors: Juhani Niemelä, Lasse Karkjärvi, Ari-Pekka Pietilä (Jari Aarnio), Sophie Sarisalmi (Iina Ahonen), Jussi Rinne (Heikki Tamminen).
    Released in digital by Zone2 Pictures with Swedish subtitles by Michaela Palmberg.
    Premiere date: 1 Sep 2017.
    Viewed at Kinopalatsi 10, Helsinki, 2 Sep 2017.

It is a phenomenon well-known among policemen and lawyers that people accused of crimes try to shift the blame on the police.

The amazing reality in the Jari Aarnio case is that the drug chief of the Helsinki police department (until 2013) turned out to be a (the?) boss of the drug trade. Some of his convictions are already legal, and Aarnio has already been in jail for years, but he has made appeals regarding further convictions. This real-life crime drama is still going on.

In Finland corruption is rare, and the Aarnio case is such a blatant exception to the norm that many have been incredulous. I don't know Aarnio personally but I have acquaintances who do and they would never have suspected anything like this.

The story brings to mind films like Serpico, Touch of Evil, and Indagine su un cittadino al di sopra di ogni sospetto.

Pekka Lehto, in his third film about dubious procedures of justice in Finland, has chosen a special angle. His film is based on interviews with people from the underworld who were connected with Jari Aarnio but refused to become police informers and claim to have suffered extra punishments therefore. "Convicts expose police crime" is the ad slogan.

The film takes place in a twilight zone. There are interests, agendas, motivations and biases which we must try to figure out. Money is being paid for testimonies. There is such a dubious atmosphere in the film that unintentionally it works in Aarnio's favour. Those who think Aarnio that was framed find proof in this film, although the intention is the opposite. Besides archival interview footage, only the most hideous images of Aarnio have been selected, the ugliest expressions highlighted in slow motion.

The extended interviews of Mari Romano ("the woman of Malmi"), Veiko Larsen, and others are unique, fascinating and memorable. Paha poliisi belongs to the exceptional Finnish films that show us something from the real Finnish underworld. Including the message: "never trust anybody".

A glum and grim soundscape and imagery has been selected.

BEYOND THE JUMP BREAK: DATA FROM ELONET AND THE PRESS KIT:

Film concert Finlandia (1922) (2017 film reconstruction and restoration in 4K by KAVI) (2017 arrangement of the 1922 score by Yrjö Hjelt, Jari Eskola, and Heikki Elo) (The Finnish Radio Symphony Orchestra, Helsinki Music Centre)

Finlandia: gala premiere for an international diplomatic congress at Cinema Orfeon in Genova, Italy, in April 1922. An extra screening had to be arranged since a huge crowd was left waiting outdoors.

Finlandia, finale of Act II: a stunning forward tracking shot from an icebreaker arriving into Helsinki.

Finlandia: a salmon catch.

Finlandia: lumberjacks.

Finlandia (FI 1922) 120 min
    ”6-näytöksinen filmi Suomen maasta ja kansasta sellaisina kuin ne ulkomaalaisille esitetään.” / [A Film in Six Acts About the Country and People of Finland as to be Presented Abroad]
    I Metsän satu / The Saga of the Forest
    II Merestä kohoava Helsinki / Helsinki Emerging from the Sea
    III Suomen urheiluelämää / Finnish Sport
    Väliaika / Intermission
    IV Laulu viheriäisistä niityistä ja keltaisesta voista / A Song of Green Fields and Golden Butter
    V Hakkapeliittain jälkeläiset / Military Training
    VI Suomen kosket / Whitewater Finland
Commissioned by: Ulkoasiainministeriö / Ministry of Foreign Affairs
PC: Suomi-Filmi Oy
P+D: Erkki Karu
SC+commentary: Georg Theslöf
CIN: Frans Ekebom, Kurt Jäger, Eino Kari, Yrjö Nyberg
ED: Erkki Karu, Georg Theslöf
Assistant cinematographers: Armas Fredman, Kalle Havas, A. Laitila, Eero Leväluoma, Martti Tuukka, Armas Valen
Original music programme and arrangement (for a live cinema quintet): Max Hauswald (1922)
    Restoration:
    New music arrangement (for a symphony orchestra): Yrjö Hjelt, Jari Eskola, Heikki Elo (2017)
Restoration: Anna Lehto, Jarmo Nyman
Digitization and digital restoration in 4K: Kansallinen audiovisuaalinen instituutti, 2017
Conservator: Anna Lehto
Colour definition and editing: Jarmo Nyman
Digital restoration: Jani Jäderholm, Kasper Rosqvist
Film scanning: Samuli Kytö
Intertitles and translation: Jan-Eric Nyström
Intertitle design: Mikko Kuutti
In charge of the production of the reconstruction: Tommi Partanen, Pekka Tähtinen
    A Finland 100 jubileum event. For KAVI also a part of our celebration of the masters of Finnish cinematography.
    Dress rehearsal of the restoration: Forssa Silent Film Festival, screened on DCP, 31 Aug 2017.
    Premiere of the restoration: Helsinki Music Centre, Concert Hall / The Finnish Radio Symphony Orchestra / Kalle Kuusava, conductor, triple video screening at ProRes, 1 Sep 2017

THE MUSIC PROGRAMME:

I  Metsän satu / The Saga of the Forest

1. Introduction, säv. tuntematon, sov./ork. Yrjö Hjelt
2. Urpalan tytöt, säv. trad./ Aapo Similä, sov. Hjelt
3. Menuetti, säv. Erkki Melartin, ork. Hjelt
4. Koiviston polska, säv. trad., sov. Hauswald/Hjelt
5. Rannalla istuja, säv. trad., sov. Hjelt
6. Honkain keskellä / Suomen salossa, säv. Juhana Ennola, sov. Hjelt
7. Voi äiti parka ja raukka, säv. trad., sov. Hauswald/Hjelt
8. Barcarola, säv. Väinö Raitio, ork. Hjelt
9. Nocturno, säv. Heino Kaski, ork. Hjelt
10. Menuetti, säv. trad./ Heikki Klemetti, ork. Hjelt
11. Valse lente, säv. Oskar Merikanto, ork. Nils-Erik Fougstedt
12. Nocturno, säv. Otto Kotilainen, sov./ork. Hjelt
13. Tuoll’ on mun kultani, säv. trad., sov. Hauswald, ork. Hjelt
14. Metsän satu / Skogens saga, säv. Lauri Ikonen, ork. Hjelt

II Merestä kohoava Helsinki / Helsinki Emerging from the Sea

15. Merellä, säv. Oskar Merikanto, sov. Eero Koskimies
16. Nylänningarnas marsch, säv. Henrik Borenius, sov. Artturi Rope, muok. Jari Eskola
17. Elegia, säv. Toivo Kuula, ork. Eskola
18. Juhlamarssi näytelmästä ”Prinsessa Ruusunen”, säv. Erkki Melartin
19. Menuetti vanhaan tapaan, säv. Leevi Madetoja, ork. Eskola
20. Häämarssi, säv. Toivo Kuula, sov. Jussi Blomstedt
21. Kansanlaulu, säv. trad./Karl Ekman, ork. Eskola
22. Balladi, säv. Fredrik Pacius, sov. Eskola
23. Illalla, säv. Yrjö Kilpinen, sov. Eero Koskimies, muk. Eskola
24. Juhlamarssi näytelmästä ”Prinsessa Ruusunen”, säv. Erkki Melartin

III Suomen urheiluelämää / Sport in Finland

25. Rekognosceringsmarsch, säv. A. Stenius, sov. Heikki Elo
26. Frihetsmarsch / Vapauden marssi, säv. Toivo Saarenpää, ork. Elo
27. Sotamarssi, säv. Robert Kajanus, ork. Elo
28. Valkoisen kaartin marssi, säv. Selim Palmgren, ork. Elo
29. H.K.V. Paradmarsch, säv. H. Hedman, ork. Elo
30. Ateenalaisten laulu, säv. Jean Sibelius, ork. Elo (mukaillen Y. Hjeltin sovitusta)

IV Laulu viheriäisistä niityistä ja keltaisesta voista / A Song of Green Fields and Golden Butter

31. Valssi näytelmästä Prinsessa Ruusunen, säv. Erkki Melartin
32. Vanha suomalainen polska I, säv. Oskar Merikanto, ork. Eskola
33. Tuhkimovalssi, säv. Selim Palmgren
34. Idylli, säv. Oskar Merikanto, sov. E. Koskimies
35. Pirunpolska, säv. Toivo Kuula
36. Vanha suomalainen polska II, säv. Oskar Merikanto, sov. E. Koskimies

V Hakkapeliittain jälkeläiset / Military Training

37. Björneborgarnas marsch / Porilaisten marssi, säv. Christian Fredric Kress, ork. Elo
38. Savolaisen laulu, säv. Karl Collan, ork. Elo
39. Karjalan marssi, säv. tuntematon, sov. R. Kajanus
40. Vaasan marssi, säv. Karl Collan, sov. E. Koskimies, ork. Elo
41. Sotilaspoika, säv. Fredrik Pacius
42. Parolan marssi, säv. trad., sov. Artturi Rope, ork. Elo
43. Porin rykmentin marssi, säv. tuntematon, sov. E. Koskimies, ork. Elo
44. Suomalaisen ratsuväen marssi 30-vuotisessa sodassa, trad., sov. N. E. Fougstedt

VI Suomen kosket / Whitewater Finland

45. Finlandia (alkuosa), säv. Jean Sibelius
46. Elegia näyt. ”Kung Kristian II / Kuningas Kristian II”, säv. Jean Sibelius
47. Berceuse / Kehtolaulu, säv. Armas Järnefelt
48. Korsspindeln / Ristilukki näyt. ”Kung Kristian II / Kuningas Kristian II”, säv. J. Sibelius. ositt. ork. Hjelt (ei esitetä konsertissa) (omitted)
49. Mélisande näytelmästä ”Pelléas ja Mélisande”, säv. Jean Sibelius
50. Svanen / Joutsen, säv. F. A. Ehrström. ork. Hjelt (ei esitetä konsertissa) (omitted)
51. Finlandia (loppuosa), säv. Jean Sibelius

FROM THE FILM CONCERT HANDBILL:

Finlandia (1922)

The film Finlandia was commissioned by the Ministry of Foreign Affairs. Films had been used to advertise Finland as early as 1911 at the Berlin Travel Fair but the significance of the cinema grew considerably after the nation won political independence in 1917.

The content was devised by Georg Theslöf, head of the Ministry’s  Press Office, and the film was produced by Suomi-Film, whose chief executive officer Erkki Karu also directed it.

Karu sent four teams round the country to document tourism, export industry and business. Life and landscapes in Eastern Finland were photographed by Aarne Tenhovaara assisted by Eero Leväluoma, fishing and rapids-shooting in  Lapland and North Ostrobothnia by Frans Ekebom assisted by Martti Tuukka. Erkki Karu and director of photography Eino Kari assisted by A. Laitila visited farms in South Ostrobothnia and Satakunta. In Southwest Finland and the Åland Islands the director of photography was German ex-fighter pilot Kurt Jäger assisted by Carl Fager. Basic funding was provided by the Bank of Finland, but after relentless persuasion, export companies met the costs of filming their contribution.

The ‘Geneva version’ of Finlandia, as it came to be known, was premiered at an international diplomatic conference in April 1922. It was well received by the international audience but also criticised for omitting culture, the arts and women’s rights. An Italian partner helped prune the film. The Finnish premiere at the Olympia Cinema in Helsinki in October of the same year was attended by a prestigious audience that included the President of the Republic, Cabinet ministers and captains of industry.

Finlandia was later screened all over the world: in Europe, Russia, both North and South America, and Asia. It served as a model and inspiration for further cinematic portraits of European nations. Probably no other Finnish film has, even now, reached the multi-million audience figures of Finlandia.

Jari Sedergren

A film in six acts

I The Saga of the Forest

The section devoted to the forest industry shows trees being felled, sorted, cross-cut, dried and debarked. They are then processed into pulp and paper, after which the reels are sent to the port to be shipped.

II Helsinki Rises from the Sea

The sights chosen to represent the Finnish capital, Helsinki, are Three Smiths Square, the Esplanade, Market Square, Kaivopuisto Park, and the statues of Havis Amanda and The Shipwrecked. This section also shows the Cathedral, Council of State, University, Railway Station, National Theatre, Workers’ House, Bank of Finland, University of Technology, Kaleva Building and Stock Exchange.

This section also includes footage of other Finnish cities: the spa and winter port of Hanko, and Olavinlinna Castle in Savonlinna. In Turku it pays a brief visit to the winter port, the Cathedral, Turku Castle, Luostarinmäki Handicrafts Museum, and the Finnish and Swedish speaking Universities. Representing industry in Tampere are the Hyppönen shoe factory and the Lapinniemi cotton mill, and in Pietarsaari the Strengberg tobacco factory.

III Finnish Sport

‘Finnish sport’ focuses on the Helsinki gymnastics and sports festival held in 1921. A parade marches along the Turku highway to the Pallokenttä arena. Finlandia also shows sailing at sea, swimming and form floating at the Ursin outdoor swimming pool, and the European skating championships in Helsinki. There is a close-up of Finnish speed skater and Olympic winner Clas Thunberg.

Highlights from the Finnish athletics qualifying event for the 1920 Antwerp Olympics are also covered. Great stars at the time – Paavo Nurmi, Armas Taipale, Elmer Nikander and Verner Järvinen – each make an appearance. The film also features wrestling, gymnastics, skiing, horse-riding, cross-country running and nude swimming. At the end of the section, Olympic champions returning from Antwerp get a jubilant reception, especially Hannes Kolehmainen, the first Finn to win an Olympic gold for the marathon.

IV A Song of Green Fields and Golden Butter

The agricultural section shows the ploughing and sowing of a field followed by hay-making and harvesting. There are cattle in the fields, cows being milked, bee-keeping, chicken, pig and sheep farms. Milk is processed at a dairy, delivered and cooled, separated and churned into butter, and whey is processed as cheese. Butter is packed in barrels and cheese is ripened in boxes. In Hanko the produce is transported, stored, inspected and loaded for export.

V Military Training

The Finnish Defence Forces are holding a parade in Helsinki’s Senate Square on May 16.

President K. J. Ståhlberg inaugurates the units’ flags. Features of the pageant include cavalry training, signal practice at coastal fortresses, and the erection of a field radio. Tanks roar at Parola, engineers build a bridge across the River Kymi, and the infantry dig a trench and gun pits. There is also footage of contemporary military sports.

VI Whitewater Finland

Finally the film veers towards water, providing glimpses of many rapids and falls. There is fishing at a salmon weir and fly fishing in Central Finland. Tourists shoot rapids on the River Oulu, and loggers display their skills at the Pirttikoski falls.

Restoration of the film in 2017

Finlandia was originally released as a film in six acts. In the 1920s it was updated and shortened, and parts of it were used in other productions. Before being restored, the photographic material had been stored in brief  fragments. The material for the 2017 edition was put together in accordance with the existing souvenir programmes, contemporary reviews and documents in the Foreign Ministry archives. The sketchy insert texts were similarly padded out.

Photographic material was not found for all the scenes, and it is not certain whether all the shots now included were in the premiere version.

Fragments of nitrate-based negatives were used as the basic material and supplemented with duplicate material that had been copied later. One tenth of an original screening print, i.e. 220 metres, has been preserved. The restored edition has been tinted in orange in accordance with the original colour template. The projection speed of the film shot with a hand-cranked camera varies. A speed of 20 frames per second was estimated for this copy and achieved by doubling frames.

The Finlandia score

The music of Finlandia radically enhances the picture created by the film of the early years of Finnish independence. It provides a rich and versatile picture of the music sung, played and appreciated at the time, and not surprisingly, it expresses national sentiments in many ways, both directly and indirectly. The composers include Jean Sibelius, Oskar Merikanto, Erkki Melartin, Toivo Kuula and Väinö Raitio.

1922

The music was compiled and arranged for quintet (piano, two violins, cello and double bass) by Max Hauswald in 1922 from contemporary classical music, folk music and marches – from some 50 works or parts thereof in all. Like the film, the score is divided into six parts in keeping with the ongoing topic or mood.

The connection between image and music is not always very obvious; often it derives from the title of a piece or the words of a song arranged as an instrumental version. At least as important as the dramaturgical aspect in the choice of music appears to have been the attempt to give the world a representative picture of Finnish music, and seeing that the film would be widely shown abroad, there was good potential for this.

In each part, the music proceeds from beginning to end without a break. Where necessary, Hauswald has spliced works together with brief bridge passages to make the transitions smooth. Sometimes this has necessitated the cuttingof as many as several bars at the beginning or end of a specific work, and hence they are not always heard in full.

Many of the works were originally for piano, or songs with piano accompaniment. These Hauswald used as such, with the stringed instruments mainly doubling the piano or playing the vocal melody. He made piano transcriptions of the orchestral works, incorporating the strings in the same way as in the pieces scored for piano. The numerous military marches heard in the film probably adhered to the wind-band arrangements in use at the time. Hauswald’s most personal contribution can briefly be detected in the inserts connecting the pieces and in a few of the folk song arrangements.

2017

In the restored version of the film now to be screened, the quintet has been replaced by a symphony orchestra, but otherwise the aim has been to adhere to Hauswald’s score.

The orchestral works now sound in all their glory. Many other works orchestrated later in the 20th century are suitable as such, yet about half the music had to be re-arranged or re-orchestrated. This was done by Yrjö Hjelt (partsI and VI), Jari Eskola (II and IV) and Heikki Elo (III and V). The arrangers have done their best to respect the spirit of the times.

The durations of the restored sections differ considerably from the originals, and to a surprising degree in both directions. This is explained by the amount of photographic material preserved and used, but also by decisions over the projection speed.

In order to compensate for the discrepancies, the music of parts II, III, IV and V has been lengthened by repeats, while in parts I and VI, several minutes had to be cut. In part I, this was done by disregarding the repeats and half of Otto Kotilainen’s Nocturne (No. 12). In part VI, Sibelius’s The Song of the Spider (No. 48) and Ehrström’s The Swan (No. 50) had to be omitted entirely. Sibelius’s Elegia (No. 46) and Mélisande (No. 49) further had to be shortened, but this could be done in a way that seemed natural. The Sibelius trustees kindly gave their consent to these changes.

Most of the works in Hauswald’s score have lost none of their vitality. In addition to the bestknown ones it includes such lesser-known gems as the Barcarolle by Väinö Raitio (No. 8) and The Forest’s Tale by Lauri Ikonen (No. 14).

Yrjö Hjelt

AA: Finlandia (1922) was financed by the Ministry of Foreign Affairs to celebrate the 5th anniversary of Finnish independence and to promote the country all over the world with images and music.

The original negatives and vintage prints were destroyed in the 1959 Adams Filmi fire, but the surviving coverage of the footage was comprehensive in the archives of the Suomi-Filmi company which produced the documentary feature.

The footage has always been available in an unreconstituted workprint state, precious as historical material for documentarists. Even contemporary international audiences know the shots of the icebreaker arriving in Helsinki included in Peter von Bagh's Helsinki Forever and Mark Cousins's A Story of Children and Film.

Today was the first opportunity in some 90 years for the general audience to see the original Finlandia, or at least a faithful reconstruction produced with good taste and judgement. I belong to the ones that have visited only the unreconstituted workprint (on video and screened on film) and saw the restoration for the first time today. Finlandia is the most important Finnish film restoration achievement of the year.

For the native audience Finlandia is deeply moving, a catalogue of images from the childhood of an independent nation. Many motifs have since turned into tourist clichés and stereotypes, but here they are still new, naive, and full of life. It is like watching a healthy five-year-old at play.

The art of the documentary film in Finland began 2–4 years later when the brothers Heikki Aho and Björn Soldan established their company and started filming. Erkki Karu, the CEO of Suomi-Filmi company, was a visionary idea man but he had probably not yet seen Flaherty's Nanook (its Finnish premiere was in November 1923), the city symphony movement had not started, and although Vertov started his Kino-Pravda series also in 1922, such films would stay banned for decades in anti-Bolshevist Finland.

Finlandia the film is linear, stolid, conventional, and obvious. We do not look for experimental insight in film montage here. But the cinematographers are good, and there are strikingly shot compositions. There are also good action sequences cut with a fine sense of continuity editing. An example is the mounting of a field radio station in the military manoeuver section. This and some other scenes are also documentary displays of an esprit de corps. Also in the funniest scene of the film, the wrestling match, the cinematographer has known where to put the camera.

In an official spectacle like this signs of trouble are missing. In 1922 Finland was trying to ignore the deep wounds of four years ago. There are only symbolical references, most importantly in section V starting with the military parade of 16 May. It was the annual parade day of the Finnish defense forces since the end of the civil war of 1918, celebrating the victory of the white guards over the red. That practice lasted until 1939 when there was a new urgency in emphasizing national unity.

In certain silent films music provided at least 50% of their rousing impact, and Finlandia is one of them. There had been written scores to Finnish films before, most importantly for Häidenvietto Karjalan runomailla ([Karelian Wedding in the Land of Poetry], 1921) the year before, but Finlandia is probably unique in that its score was published in print. Printed scores were needed to follow copies of the film all over the world.

Yrjö Hjelt, Jari Eskola, and Heikki Elo have made a splendid job in arranging the original quintet score for a symphony orchestra. Most of the some 50 music themes are familiar: the score was intended as a showcase of the greatest tunes of the golden age of Finnish national romantic music. But for us today there are also discoveries, unjustly forgotten gems, such as Väinö Raitio's eloquent "Barcarola".

And as for the familiar titles, we hear them all the time on the radio, on television, and as background music, but it is completely different to hear them played live by a symphony orchestra. Oskar Merikanto's "Merellä" ("At Sea") is a popular song, but in this arrangement there was panache as it opened the "Helsinki Emerging from the Sea" section.

And, typically for this film, it was a naive but inspired idea to have Jean Sibelius's "Finlandia" as the sound for the Imatra falls in the final section. It has the sound of an irresistible force. In the section we see several mighty falls then wild and free, now long since tamed for power plants. "Finlandia" the composition is sometimes overused, but it was born again in the interpretation of the RSO. The joy of play was the overwhelming impression of this moving film concert.

The restoration was a huge three-year project for the film and digital experts Anna Lehto, Jarmo Nyman, Jani Jäderholm, Kasper Rosqvist, Samuli Kytö, Jan-Eric Nyström, Mikko Kuutti, Tommi Partanen, and Pekka Tähtinen, and the film looks good in this edit. But the projection circumstances at the Helsinki Music Center do not do justice to the visual quality of films.

BEYOND THE JUMP BREAK: THE HANDBILL INTRODUCTION IN FINNISH: