The Smiling Lieutenant (UCLA Film & Television Archive restoration)

Ernst Lubitsch: The Smiling Lieutenant (US 1931) with Maurice Chevalier (Niki), Charles Ruggles (Max) and Claudette Colbert (Franzi).

Hymyilevä luutnantti / Leende löjtnanten.

    US © 1931 Paramount. P+D: Ernst Lubitsch. SC: Ernest Vajda, Samson Raphaelson – based on the operetta Ein Walzertraum / A Waltz Dream / Valssiunelmia (1907) composed by Oscar Straus, with  libretto by Leopold Jacobson and Felix Dörmann (= Felix Biedermann) – and a story in the book Buch der Abenteuer by Hans Müller (= Hans Lothar). DP: George Folsey – early sound aperture 1:1,2. M: Oscar Straus. MD: Adolph Deutsch.
    "Toujours l'Amour in the Army", music by Oscar Straus, lyrics by Clifford Grey, sung by Maurice Chevalier twice
    "While Hearts Are Singing", music by Oscar Straus, lyrics by Clifford Grey, played on piano by Maurice Chevalier and sung by Claudette Colbert
    "Breakfast Table Love", music by Oscar Straus, lyrics by Clifford Grey, sung by Maurice Chevalier and Claudette Colbert
    "One More Hour of Love", music by Oscar Straus, lyrics by Clifford Grey, sung by Maurice Chevalier
    "Kaiserlied (Austrian National Anthem 1795–1918)", music by Joseph Haydn, lyrics by Lorenz Leopold Haschka,
    "Ach Du lieber Flausenthurm", sung a cappella by Maurice Chevalier to the tune of the 18th century German folksong "Ach Du lieber Augustine"
    "Jazz Up Your Lingerie", music by Oscar Straus, lyrics by Clifford Grey, played on piano by Claudette Colbert and Miriam Hopkins and sung by both; reprised on piano by Hopkins [soundtrack listing courtesy IMDB]
    Starring Maurice Chevalier (Niki), Claudette Colbert (Franzi), Miriam Hopkins (Princess Anna), Charles Ruggles (Max), George Barbier (King Adolf XV). 

    Studio: Kaufman Astoria Studios and Paramount Studios (Astoria, Queens, New York City).

    89 min (cut)

    New York premiere 22 May 1931

    US premiere 1 Aug 1931 (wide)

    Helsinki premiere 30 Aug 1931 Bio-Bio – released by Paramount Pictures – 2560 m / 94 min (uncut)

    French premiere 22 Jan 1932 (French language parallel version)

    UCLA Film & Television Archive restoration.

    35 mm print from UCLA Film & Television Archive.

    Suomen elokuva-arkisto: Ernst Lubitsch retrospective.

    Viewed at Orion, Helsinki, 25 September, 2008.

For the first time I see a good film print of The Smiling Lieutenant. The print is excellent (both sound and image), better than the ones seen of The Love Parade and Monte Carlo.

The synchronization of sound and image is deliciously humoristic, the small details as charming as the gags.

Lubitsch's specialty is that he is not only making an operetta film but also having fun with the operetta phenomenon. Somehow he transforms this into a vehicle of satire. The subjects of his satire include vanity and pretension. At the bottom there is great tenderness. We like his characters. We laugh with them.

The slight narrative starts with a misunderstanding. Maurice Chevalier is smiling at his sweetheart, the leader of the band Viennese Swallows (Claudette Colbert), but the insecure princess (Miriam Hopkins) thinks he is smiling at her. It all leads to marriage, unhappy at first, but Claudette gives Miriam a few sexy tips. At last, the checkers board is thrown on the bed.

...

PROGRAM NOTE 1988 EDITED BY ANTTI ALANEN

SUOMEN ELOKUVA-ARKISTO

finlands filmarkiv

The Smiling Lieutenant

Hymyilevä luutnantti / Leende löjtnanten

 

Yhdysvallat 1931. Tuotantoyhtiöt: Paramount. Tuottaja: Ernst Lubitsch. Ohjaus: Ernst Lubitsch. Käsikirjoitus: Ernest Vajda, Samson Raphaelson – Leopold Jacobsonin ja Felix Dörmannin (= Felix Biedermannin) operetista Ein Walzertraum sekä Hans Müllerin (= Hans Lotharin) teokseen Buch der Abenteuer sisältyvästä kertomuksesta.. Kuvaus: George Folsey. Leikkaus: Merril White. Ääni: Ernest Zatorsky. Lavastus: Hans Dreier. Musiikki: Oscar Straus. Musiikin johto: Adolph Deutsch. Musiikin sovitus: Johnny Green, Conrad Salinger. Laulujen sanat: Clifford Grey. Pääosissa: Maurice Chevalier (Niki), Claudette Colbert (Franzi), Miriam Hopkins (prinsessa Anna), Charles Ruggles (Max), George Barbier (kuningas Adolf XV), Con MacSun-day (keisari), Robert Strange (adjutantti von Rockoff), Hugh O'Connell (poika), Elizabeth Patterson (paronitar von Schwedel), Harry Bradley (kreivi von Halden), Karl Stall (hovimarsalkka), Werner Saxtorph (Joseph), Janet Reade (Lily), Granville Bates (velkojen perijä), Maude Allen (muuan nainen), Charles Wagenheim (upseeri). Kuvausaika: helmi-maaliskuu 1931. Kuvauspaikka: Astoria Studios, Long Island City, New York. New Yorkin ensiesitys: 22.5.1931, Criterion. – 88 min / 102 min. 

    (Lubitschin 51. elokuva ja 3. äänielokuva)  

Huolimatta The Love Paradelle suitsutetusta ylistyksestä kriitikot ylittivät itsensä ilmaistakseen ilonsa Monte Carlon johdosta, ja nyt koettivat kilvan keksiä sanoja, joilla he toisivat julki sen, että Hymyilevä luutnantti, joka oli sijoitettu pintakiiltoiseen, koristeelliseen Wieniin, oli niitäkin parempi. Aikoiko Lubitsch toistaa sen mykkäkautensa uskomattoman saavutuksen, että hänen jokainen elokuvansa oli edeltäjäänsä parempi?

   

Monte Carlon lailla Hymyilevä luutnantti perustui Hans Müllerin tarinaan. "Nux, prinssipuoliso" (Lubitschin kolmas peräkkäinen "prinssipuoliso") oli pohjana myös Oscar Straussin maailmankuululle vuosisadanvaihteen operetille Valssiunelma. Sen oli jo rakastavalla huolella elokuvannut Saksassa Ufalle Ludwig Berger mykkäversiona, jonka pääosissa olivat Mady Christians ja Willy Fritsch ja jonka maailmanmenestys jäi jälkeen vain kahdelle muulle mykälle elokuvaoperetille, Lubitschin Ylioppilasprinssille ja von Stroheimin Iloiselle leskelle. Lubitschin kiinnostus naiseen seksuaalisesti hyökkäävänä osapuolena jatkui hänen äänielokuvissaan: ensimmäisessä kolmikossa mies päätyy kuningattaren puolisoksi kuningattaren valitsemana.

   

"Elokuvassa on lukuisia täydellisiä neronleimauksia", kirjoitti William Boehnel The New York Telegrammissa, "jotka kuuluvat Lubitschin kuuluisista 'kosketuksista' loisteliaimpiin. Tässä Lubitsch on tehnyt samoin kuin René Clair Miljoonassa. Clairin tavoin Lubitsch on antanut sekä musiikkinsa että kameransa työskennellä puolestaan. Elokuvassa on pitkiä jaksoja, joissa käytetään vain musikaalista motiivia, ja silti toiminta on mahdollista ymmärtää täydellisesti. Itse asiassa tämä on upea esimerkki mykän tekniikan ja äänielokuvan menetelmien yhdistämisestä. Dialogia käytetään säästeliäästi, miltei vastahakoisesti."

   

Esimerkki lubitschilaisesta symboliikasta on tammipelikohtaus, jossa Maurice Chevalier yrittää viihdyttää sievistelevää prinsessaa (Miriam Hopkins) pelaamalla tämän kanssa tammea. Kyllästyneenä prinsessa nakkaa pelilaudan äkkiä sängylle – jotta "peliä" jatkettaisiin siellä. Erästä ihanan elokuvallista jaksoa ei saa jättää mainitsematta. Kun prinsessa kutsuu Franzin, luutnantin entisen tyttöystävän, palatsiin antamaan opastusta miehen kiintymyksen voittamisessa (mies kun ikävöi yhä Franzia) nainen tottelee kuuliaisesti. Näemme hänen juoksevan pitkin palatsin portaita, ja lumoavassa pitkässä häivytyksessä, joka alkaa hänen vielä kiitäessään pitkin portaita, näemmä hänet jo pianon ääressä kameran liukuessa pitkin koskettimia jatkuvana liikkuvana kuvana koko häivytyksen ajan Franzin käsien liu'uttaessa arpeggion matalimmasta bassosta korkeimpaan diskanttiin, ja tämä kaikki on toteutettu yhtenäisenä liikkeenä portaiden juurelta koskettimiston korkeimpaan diskanttiin. Toteutus on niin nopea ja sulava, että se salpaa hengen. Tämän jälkeen Franzi nousee ylös, hymyilee prinsessalle, sivaltaa tätä kasvoille, koska tämä on vienyt häneltä luutnantin ja sanoo sitten: "Mennään asiaan".

 — Herman G. Weinberg: The Lubitsch Touch, 1968, 1977 / AA 1988