Sodan ja rauhan lapset / Children of War and Peace

Ville Suhonen: Sodan ja rauhan lapset / Children of War and Peace (FI 2024).

Ville Suhonen: Sodan ja rauhan lapset / Children of War and Peace (FI 2024).

DIRECTOR: Ville Suhonen

COUNTRY: Finland

YEAR: 2024

DURATION: 65 min

LANGUAGES: Finnish, subtitled in English

ORIGINAL NAME: Sodan ja rauhan lapset

CATEGORY: New Finnish Films, Puhuttu tai tekstitetty suomeksi, Subtitles in English

Festival premiere: 25 Jan-4 Feb 2024 International Film Festival Rotterdam (IFFR) Big Screen Competition,

Finnish festival premiere: DocPoint Helsinki, 2024

Premiere: 22 March 2024 - released by Pirkanmaan Elokuvakeskus r.y.

Viewed at Lapinsuu, Sodankylä, Midnight Sun Film Festival (MSFF), 13 June 2024

Vanja Kaludjercic (IFFR 2024): " For the first time in its history, Finland became an autonomous state when it broke away from a crumbling Russian empire in 1917. Witnessing the upheaval of the First World War and all too aware of the threat posed both outside and within its borders, the newly installed government initiated harsh and draconian policies for its younger generation. All children and youths were drilled in the importance of discipline, rectitude and nationalism. With no exceptions. "

" Comprising archival footage, photographs, radio programmes, books, magazines and a wealth of propaganda material, alongside first-hand accounts and diary entries of children and young people under the yolk of a disciplinarian regime, Ville Suhonen’s film is a grim sketch despite the cinematographic beauty each shot is imbued with: it was an era soaked in hatred where children were educated for war, against class enemies, against the other… Suhonen has already made various documentaries about Finland, war and ideology, ranging in perspective. Still, none of these were as open for allegorical readings that reached beyond the ordinary barriers of time and space. Can we avoid thinking of Ukraine or Gaza when looking into the eyes of these spiritually devastated children born almost a century ago? " – Vanja Kaludjercic

Joonas Nykänen (MSFF 2024): " Konkaritekijä Ville Suhosen (Ompelijatar, 2015; Ikuiseen rauhaan, 2021) taitavasti rakennettu essee-elokuva on Peter von Baghin loistavan Sosialismin (2014) sisaruksia – aiheenaan valtion propagandakoneisto. "

" ”Mitä tapahtui viimeisinä kuukausina ennen jatkosodan alkua? Ennen kuin Suomi hyökkäsi?” Elokuva alkaa sisällissodan jälkeisestä ajasta, loppuu kuolemaan ja kuoron lauluun. Tarkkanäköisesti dokumentti näyttää, miten valtio lähtee propagandassaan heistä, jotka ovat kaikkein eniten alttiita ympäristön vaikutuksille. "

" ”Halusin tehdä tämän elokuvan kertoakseni kuvin ja äänin, kuinka vanhempieni ja isovanhempieni sukupolvilta ei kysytty lapsena tulevaisuudensuunnitelmia”, Suhonen kirjoittaa. Kun tyylistä on karsittu moni konventionaalisen dokumenttifilmin painolasti – kuten selittävä kertojaääni (mm. Alma Pöysti ja Olavi Uusivirta lukevat arkistomateriaalia!) – on päästy asian ytimeen: montaasiin. "

" Montaasin kautta näemme suomalaisten militaristisen kasvatuksen. Ehyt, tiivis työ esittää, kuinka eräs ideologinen koneisto toimi. Hegeliä lainatakseni: “Historiasta opimme ainoastaan sen, ettemme opi historiasta mitään.” " Joonas Nykänen

Joonas Nykänen (MSFF 2024): " Seasoned director Ville Suhonen’s (Seamstress, 2015, Price of Peace, 2021) masterfully crafted essay film is much akin to Peter von Bagh’s brilliant Socialism (2014), dealing with state-run propaganda machines. "

" “What happened in the last months before the beginning of the Continuation War? Before Finland attacked?” The film begins in the time after the Finnish Civil War and ends in death and choir song. The documentary shows with a keen eye how the state sows the seeds of propaganda, starting with those who are most susceptible to influence from their environment. "

" “I wanted to make this film to convey through image and sound how my parents’ and grandparents’ generations were not asked about future plans when they were children,” Suhonen writes. As the style has been rid of many of the burdens of documentary conventions, like having a narrator to explain everything (Alma Pöysti and Olavi Uusivirta, among others, read archive materials!), we get to the heart of the film: montage. "

" Through montage we witness the Finnish militaristic upbringing. The clear and concise work presents how one ideological machine operates. To quote Hegel: “The only thing we learn from history is that we learn nothing from history.” " Joonas Nykänen

AA: In my blog notes about Das Lehrerzimmer / The Teachers' Lounge I discussed a mini-wave of films about the school world in the spring season of 2024. Ville Suhonen's Children of War and Peace is also one of them. In film history, it evokes Shigeyoshi Suzuki's Glimpses of Japan: Children at School (JP 1936) and Walt Disney's Education for Death: the Making of the Nazi (US 1943).

The theme of Suhonen's historical compilation documentary is the patriotic and military aspect in Finnish school education until the end of WWII. Patriotism sometimes verged into nationalism, the military aspect towards militarism. "Nationalisme, c'est la guerre", stated François Mitterrand.

The Finnish nation at large was allergic to Fascism and Nazism in the 1930s, but in far right contexts Nazi salutes were popular, as documented by Suhonen in repeated filmed excerpts. I can testify that they still appeared at my school in the 1960s and the 1970s.

The impact of Children of War and Peace is electrifying. I am thinking about my father and mother who were schoolchildren in the 1930s and the 1940s. My mother said that her childhood ended on 30 November 1939 when she at her high-rise home looked in the eye of a Red Air Force pilot who was bombing her hometown Lahti. 

Also the original soundtracks are thrilling. In those days, we knew how to sing from the bottom of our hearts. Now, even professional singers seldom do. They hum, they wail. "Leivolle" by Haydn. "Ateenalaisten laulu" by Sibelius, to lyrics by Viktor Rydberg, channeling Tyrtaeus, actually a Spartan. A fierce Spartan fighting spirit and military virtue is what it is all about.

Children of War and Peace is the fourth movie in Ville Suhonen's documentary film series about the first quarter of a century of independent Finland, preceded by Jäämarssi / Frozen Hell (2011), Ompelijatar / Seamstress (2015) and Ikuiseen rauhaan / Price of Peace (2021). 

I look forward for more historical explorations in Ville Suhonen's unique series.

BEYOND THE JUMP BREAK: PRESS MATERIAL:

BEYOND THE JUMP BREAK: PRESS MATERIAL:

" Sodan ja rauhan lapset rakentuu arkistomateriaalille, elokuvien, valokuvien, radio-ohjelmien, kirjojen, lehtien ja musiikin propagandistiselle aineistolle sekä myös lasten ja nuorten omille päiväkirjamerkinnöille. "

" Arkistomateriaali johdattaa näkemään suomalaisten nationalistisen kasvatuksen ja lapsiin asetetut roolimallit, joita ohjailtiin suoraan valtiovallan ja auktoriteettien toimesta. Isänmaan tarpeita korostavia puheita esittävät mm. presidentti Risto Ryti, kansanedustaja, pastori Elias Simojoki, kansanrunouden tutkija Elsa Enäjärvi-Haavio sekä tietysti marsalkka Mannerheim. "

" Kasvatus, koulutus, vapaa-ajan järjestötoiminta, urheiluseurat, partio, poika- ja tyttötoiminta tähtäsivät kaikki sotilaalliseen toimintakykyyn, kun sen aika tulee. Lapsilta ja nuorilta odotettiin kuuliaisuutta, uskollisuutta ja rehellisyyttä. Omat tarpeet ja tunteet tuli sivuuttaa, kovienkaan koettelemusten edessä ei purskahdettu itkuun. "

Ohjaaja Ville Suhonen:

”Halusin tehdä tämän elokuvan kertoakseni kuvin ja äänin, kuinka vanhempieni ja isovanhempieni sukupolvilta ei kysytty lapsena tulevaisuuden suunnitelmia. Piti vain uskoa, totella ja olla vaiti. Aikakauden militaristinen kasvatus valmisti 1920-1930 -luvuilla eläneitä lapsia ja nuoria sotaan. Tutkijat ovat kutsuneet tätä sukupolviväkivallaksi.

Sen kahdeksan vuoden aikana, jona elokuvaani on tehty, on militaristinen retoriikka lisääntynyt nykypäivän valtaapitävien suunnalta. Konkreettisiin syihin voidaan aina vedota, mutta samaan aikaan mediassa ja kansalaisten keskuudessakin nationalismin eetos näkyy äkkiä kuin maan johtotähtenä.

Lasten ja nuorten elämään sodat eivät tuo muuta kuin kauhua. Elokuvassani sen voi nähdä heidän silmistään, sadan vuoden takaa.”