Ikuiseen rauhaan

Ville Suhonen: Ikuiseen rauhaan (FI 2021), the story of Arndt Pekurinen (1905–1941), the Finnish pacifist and conscientious objector.

FI © 2021 Oktober. P: Joonas Berghäll, Satu Majava.
    D+SC: Ville Suhonen. DP: Marita Hällfors, Juice Huhtala. Cost: Riitta Röpelinen. Set dec: Ella Brigatti, Olli Uosukainen. VFX: Veikko VFX-taiteilija. M: Lau Nau. S: Pietari Koskinen. ED: Antti Tuomikoski.
    A non-fiction portrait of Arndt Pekurinen (1905–1941), the Finnish pacifist and conscientious objector. Based on archival documents, voiced testimonies and associative re-enactments.
    Archive editor: Sanna Liinamaa. Archives: Säde Pekurinen Collection, Olga Pekurinen Collection, Erno Paasilinna Archives, etc.
    Soundtrack selections:
– "Sun haltuus rakas isäni" / "Nimm von uns Du treuer Gott" (EG 146) (comp. in France 1543, Nicolaus Selnecker 1578, Martin Moller 1587). Virsikirja, hymn 377.
– "The March of the Finnish Cavalry in the Thirty Years' War" (1618–1648), trad.
– "Matalasta torpasta", trad., perf. Otto Pyykkönen (1925).
– "Aavikon lapsia", comp. Lauri Lieppo, lyr. Martti Jäppilä, perf. Veli Lehto and Dallapé Orchestra.
– "Havis Amanda", trad., perf. Aarne Salonen and Dallapé Orchestra (1929).
– "Vöyrin marssi", n.c., a march of the White Guard in the Finnish Civil War (1918).
– "Naurupolkka", trad., perf. Dallapé Orchestra (1930).
    Voice talent: Joonas Saartamo (Arndt Pekurinen), Vilma Melasniemi (Aleksandra Pekurinen), Elena Leeve (Säde Pekurinen). Olavi Uusivirta, Lauri Tilkanen, Hannu-Pekka Björkman, Taisto Oksanen, Olli Uosukainen, Nicklas Wancke, Arnd Dewald.
    Premiere: 9 July 2021, distributor: Pirkanmaan Elokuvakeskus.
    Helsinki corona emergency security: 2 meters distancing, face masks, hand hygiene.
    Pirkanmaan Elokuvakeskus press screening at Finnkino Tennispalatsi 2, Helsinki, 23 June 2021 at 10 am.

The title of the film stems from Immanuel Kant's (1724–1804) prophetic book Zum ewigen Frieden (1795, [literally: Eternal Peace]), translated into English as Perpetual Peace and Finnish by Jaakko Tuomikoski as Ikuiseen rauhaan in 1922. By the time Kant wrote it he had already completed his magnus opus philosophical studies. It is a work of Enlightenment by a citizen of the world who offered a vision of united nations. But soon enough there was a turn to Romanticism, Nationalism, and the Holy Alliance. 150 years later, the Charter of the United Nations (1945) was influenced by Kant.

" Blessed are the peacemakers ".
– The motto in Arndt Pekurinen's death notice ("Blessed are the peacemakers, for they will be called children of God", from the Beatitudes in the Sermon on the Mount, Matthew 5:9)

" Sä elät sittenkin, Arndt ".
– "And yet you live, Arndt". His epitaph.

AA: In Ikuiseen rauhaan, Ville Suhonen continues his exploration into the Finnish history during the First Republic (1919–1944) in feature-length non-fiction films. In Jäämarssi / Frozen Hell (2011) the subject was Russian prisoners of war in Finland in 1941–42, in Ompelijatar / Seamstress (2015), the Finnish Communist Martta Koskinen who was sentenced to death for high treason in 1943, the last woman executed in Finland.

Ikuiseen rauhaan is a non-fiction portrait of Arndt Pekurinen (1905–1941), the Finnish pacifist and conscientious objector, based on archival documents, voiced testimonies and associative re-enactments.

Pekurinen became a figure of considerable national and international importance. In 1931, "Lex Pekurinen" was passed to secure the rights of conscious objectors whose grounds were not religious. Pekurinen's brutal treatment and prolonged prison sentences in hard labour had attracted international attention of pacifists including Alfred Einstein and Bertrand Russell.

Pekurinen was also being harassed and tortured by the extreme right. The Lapua Movement, soon to be banned, had a firm hold among the clergy, the military, the police force and the prison personnel. Lex Pekurinen ceased to be valid during wartime, and in 1939–1941 Arndt's punishments restarted, until in 1941, on the frontline, Pekurinen, who refused to resist evil, was brutally disgraced, mutilated and executed.

Pekurinen refused to hate, instead relying on "hurtti huumori ja repäisevä meininki" ["a rip-roaring sense of humour and a rousing attitude"]. Because of the commitment of the church and the clergy to an authoritarian and repressive order since 1918, Pekurinen distanced himself from religion. But in essence his conviction was Christian. He came from a loving home, and his own family atmosphere was that of love, with no fighting, drinking or cursing.

Ville Suhonen and his team have conducted a thorough research of documents, an often difficult task, because Pekurinen's enemies burned his books, photographs and documents, but then again, we have the memoirs of his loved ones – and the files of the Finnish secret police, the Etsivä Keskuspoliisi. Their spies infiltrated pacifist organizations and attempted to destroy them from the inside, often successfully.

Inspired by examples like Leo Tolstoy, Mahatma Gandhi and the Finn Arvid Järnefelt, Finnish pacifists pursued a peaceful agenda of non-violent resistance to militarism. I have recently written an essay on Tolstoy and the cinema in which I discuss also the Tolstoyan example of civil disobedience, passive resistance and civil courage in the cinema, citing Richard Attenborough's Gandhi and movies about Martin Luther King and Nelson Mandela.

As the most recent example I mentioned Terrence Malick's powerful A Hidden Life, the story of the Austrian conscientious objector Franz Jägerstätter (1907–1943) with remarkable parallels with Arndt Pekurinen. For me, the most devastating one is the role of the Church, looking the other way when a martyr following the path of Christ is harassed and executed in front of their eyes.

Pekurinen faces his fate calmly. He consoles his family and advises his wife to educate their children so that they will be saved from further harassment and suffering. The perpetrators of the execution try to conceal the chain of command and responsibility and hide the corpse, but Aleksandra Pekurinen is adamant to have a proper burial. Examining the body she is also able to document the criminal way her husband had been treated. The law, including the martial law, was broken on several counts, and eyewitnesses lied blatantly in later investigations.

Pekurinen was disappointed that his fellow pacifists failed to follow his example and considered his sacrifice futile.

But his saga is one of a "victory in defeat". Dying for his conviction he became immortal.

BEYOND THE JUMP BREAK: PRESS COPY FROM THE FILMIKAMARI SITE:
BEYOND THE JUMP BREAK: PRESS COPY FROM THE FILMIKAMARI SITE:

Lyhyt synopsis:

Ikuiseen rauhaan on Ville Suhosen dokumenttielokuva pasifisti Arndt Pekurisesta (1905–1941). Pekurinen puhui väkivallattomuuden, aseistakieltäytymisen ja rauhan puolesta, ja sai tukea toiminnalleen ympäri maailmaa. Hänen maailmankatsomuksensa törmäsi Suomessa kuitenkin aikakauden nationalistiseen ja militaristiseen ilmapiiriin. Häntä pidettiin häirikkönä, petturina ja maskuliinisuuden irvikuvana. Elokuva on universaali ja ajaton kertomus mielipiteidensä vuoksi vainotusta ihmisestä. Samalla se on kuvaus nuoren itsenäisen Suomen heikosta sietokyvystä toisinajattelijoita kohtaan. Pekurinen teloitettiin maanmiestensä toimesta 5.11.1941.

Pitkä synopsis:

Arndt Pekurisen (1905–1941) elämä oli lyhyt, mutta vaikutukset huomattavat.

Hän eli kuten puhui, väkivallattomuuden, aseistakieltäytymisen ja rauhan puolesta ehdoitta. Hänen johdonmukaisen pasifisminsa seurauksena syntyi Lex Pekurinen nimellä tunnettu siviilipalveluslaki Suomessa vuonna 1931. Laki oli voimassa kuitenkin vain rauhan aikana, ja kun sota syttyi, joutui

Pekurinen jälleen ristiriitoihin valtion ja armeijan kanssa. Hänet teloitettiin rintamalla joulukuussa 1941, kun hän kieltäytyi pukemasta sotilasasua ja lähtemästä joukkojen mukana etulinjoille.

Elokuva on pohjimmiltaan yksilötarina, jossa näkökulma on vahvasti Pekurisen vaimon Aleksandran kertojanäänellä, joka perustuu autenttisiin haastatteluihin 1980-luvulla. Samaan aikaan kun Pekurinen oli järkkymätön taistelussaan aatteen puolesta, häntä kalvoi tietoisuus perheensä tuskasta.

Yksilötarinan rinnalla elokuvassa kulkee näkökulma myös suomalaiseen ja kansainväliseen rauhanliikkeeseen ja aseistakieltäytyjiin. Eri puolilla Eurooppaa älymystön ja sivistyneistön piirissä propagoitiin aseidenriisunnan ja rauhan puolesta ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Leo Tolstoin viitoittamalla tiellä lähtivät julistamaan Henri Barbusse, Albert Einstein, Romain Rolland, Bertrand Russell ja monet muut. He antoivat julkisesti tukensa myös Pekurisen tavoitteille ja lähettivät kirjelmiä Suomen hallitukselle Pekurisen vankeustuomioiden johdosta.

Pekurinen oli näkyvä sodanvastustaja, mutta hallitus onnistui omalla linjallaan vaientamaan kansainvälisen rauhanliikkeen näkyvyyden ja julkilausumat. Sodanvastustajien vastapoolina oli nationalististen aatteiden taakse verhoutuva militaristinen uho, joka näkyi Suomessakin lehdistössä, kirjallisuudessa, elokuvissa, kouluissa sekä tietysti armeijassa.

Elokuva on universaali ja ajaton kertomus mielipiteidensä vuoksi vainotuista ihmisistä.

----

Ohjaajan sana:

Tämä on sodanvastainen ja sotaelokuvien vastainen elokuva, «antisotaelokuva». Se on samalla myös kommentti isänmaallisuuteen, joka Suomessa liitetään edelleen ensisijaisesti sotahistoriaamme ja jonka sankareita ovat toisia tappaneet ihmiset.

Pekurinen kieltäytyi aseista, koska vastusti väkivaltaa kaikissa muodoissaan. Hänen ehdottomuutensa oli johdonmukaista: hän halusi muutoksen lakiin. Uusi siviilipalveluslaki, ns. Lex Pekurinen, tulikin voimaan vuonna 1931, mutta ei ollut voimassa sodan aikana. Pekurisen ehdottomuus ei pettänyt tästäkään huolimatta.  

Haluan kyseenalaistaa käsitykset, että Pekuriselle kävi kuten kävi, koska aika oli silloin toinen tai koska sodassa vallitsevat toiset lait. Pekurisen tarina on universaali ja ajaton. Hänet tuomittiin vankeusrangaistuksiin, koska valtio oli tehnyt sen helpoksi, ja hänet teloitettiin, koska päätösten takana olleet ihmiset olivat näin tarkoittaneet. Käskyketjuilla armeijan sisällä peitettiin vastuut.  

Pekurinen leimattiin omana aikanaan suureksi pelkuriksi, mutta tänä päivänäkin aseistakieltäytymiseen liitetään samanlaisia miehisyyden menettämisen määritelmiä. Kieltäytyminen vaatii yhä edelleen rohkeutta, ympäri maailmaa.

– Ville Suhonen