 |
| Ulla Heikkilä: Elämä on juhla / Summer Is Crazy (FI 2025). Pirjo Lonka as Hannele Eerola. |
Livet är en fest.
FI © 2025 Tekele Productions Oy. P: Marja Pihlaja
D+SC: Ulla Heikkilä. DP: Sari Aaltonen – colour – release format: DCP. PD: Juha-Matti Toppinen. Cost: Roosa Marttiini. Makeup: Kaisu Hölttä. M: Matti Ahopelto. Soundtrack: see below. S: Arttu Hokkanen. ED: Hanna Kuirinlahti. Dramaturge: Jan Forsström.
CAST
Pirjo Lonka / Hannele Eerola
Aamu Milonoff / Selma Eerola
Jani Volanen / Otso Eerola
Bruno Baer / Arttu
Jussi Vatanen / Samppa
Ada Pesso / Eeva Eerola
Ulla Tapaninen / Marjukka Eerola
Tommi Eronen / Kari
Pia Andersson / Titta
Johanna af Schultén / Gunilla
Kaija Pakarinen / Vuokko
Aksa Korttila / Dora
Mitra Matouf / Mariam
Edit Williams / Melissa
Bruno Ulf Nikander / Tommen
Tobias Zilliacus / Jacke
OTHER PERFORMERS
Kuisma: Kuisma the dog
Tihu: the wolf
Loc: the islands Nauvo and Seili at Pargas / Parainen in the Archipelago Sea.
101 min
Genre: drama
Finnish premiere: 3 Sep 2025 – distributor: SF Studios.
2026 Jussi Awards Nominee: The Best Ensemble (Bruno Baer, Aamu Milonoff) and The Breakthrough Role of the Year (Bruno Baer)
Vimeo link for Jussi Awards viewed at home in Paris, 21 Feb 2026
NB. Elämä on juhla is also the Finnish title of Et la fête continue ! / And the Party Goes On (FR/IT 2023) by Robert Guédiguian.
ELONET SYNOPSIS: "Komediankin sävyjä saava draama Elämä on juhla (2025) on Ulla Heikkilän toinen pitkä fiktioelokuva, jonka hän on sekä ohjannut että käsikirjoittanut. Eletään juhannuksen aikaa Nauvossa. Otso Eerola (Jani Volanen) on masentunut ravintolansa mentyä konkurssiin, ja vaimo Hannele (Pirjo Lonka) pyörittää arkea parhaansa mukaan. Aikuistuva tytär Selma (Aamu Milonoff) tekee asiakkailleen tekoripsiä ja haluaa pois Nauvosta. Hän tutustuu Arttuun (Bruno Baer), joka saapuu viettämään juhannusta isänsä, purjeveneessä asustavan entisen Idols-tähden Sampan (Jussi Vatanen) luo. Ihmisten erilaiset tarpeet ja yritykset ratkaista tilanteita törmäävät toisiinsa monin tavoin keskikesän auringon alla."
AA: Ulla Heikkilä's Elämä on juhla [literally: Life Is a Feast] is her second feature film, following the superb debut
Eden (2020).
Both are summer films shot in fabulous locations, Eden at an idyllic retreat at Kirkkonummi in the Helsinki Metropolitan Area, Elämä on juhla at Nauvo in the Pargas archipelago on the west coast. The midsummer landscape is the supreme production value. People shine in the midnight sun.
They some of the cast. The main couple Aamu Milonoff (Selma) and Bruno Baer (Arttu) carried leading roles also in Eden. Jani Volanen also appears in both.
In both, young protagonists are the future. Elämä on juhla is a coming-of-age story of the young leads – and a study of the depression of the fathers.
Selma's father Otso (Jani Volanen), a restaurant entrepreneur, has gone bankrupt. Arttu's father Samppa (Jussi Vatanen) is a former Idols star who has lost his following. Both are losers. There is also a winner, the successful hotel owner Kari (Tommi Eronen) with whom Selma's mother Hannele (Pirjo Lonka) is having an affair. The alpha male is busy with three simultaneous affairs.
Much of the movie is downbeat. A curious music choice for Midsummer, the celebration of summer love, is Mozart's Requiem – a Mass for the Dead. Another weird feature is the emphasis on anguish and sorrow in a predominantly Swedish-speaking community, known for its glad and positive ambience.
Otso is a failed restaurant owner and Samppa a failed artist, both professions in crisis in the 2020s because of the pandemic, the internet, and remote work. The world-historical circumstances go unmentioned. In the movie we only see the private pain and unconvincing self-justifications of the alcoholic Otso and the drug-addicted Samppa.
An aspect which reveals that the movie takes place in the 2020s is the dialogue of the young people, the Tik Tok speak. For me it resembles pidgin dialogue written for non-English peoples in colonial-era films from the 1930s through the 1960s.
Elämä on juhla belongs to the matriarchal tradition in Finnish fiction. Men are weak and women strong enough to carry the responsibility alone. The implication is that women are better off without men. Men are a necessary evil, and not even that necessary.
A transcendent dimension opens in music. Besides Mozart, there is a beloved Swedish traditional sing-along "Vem kan segla förutan vind?" meaning "Who Can Sail Without Wind?". During the end credits we hear Anneli Saaristo's power ballad "
La dolce vita" (despite the name, a Finnish original written for the Eurovision song contest). Three different songs on the soundtrack share this title. Federico Fellini's movie title was one of tragic irony, an aspect the songs do not share. Ulla Heikkilä does.
I believe to identify a phenomenon in the cinema of the 2020s which I call the "pandemic phlegmatic syndrome". All ingredients are excellent, but momentum is missing. Perhaps because of remote work or similar. There are long breaks during every motion picture shoot. People glued to their mobile devices are irritated to be interrupted and asked to perform. Eden had a wonderful electric current essential for a great movie. I miss it in Elämä on juhla.
...
SOUNDTRACK
TWO SONGS WRITTEN FOR THE MOVIE
"Samppa – Elämä on juhla" (2025)
Säv., san., sov. Matti Ahopelto, Tapio Viitasaari
Tuotanto Matti Ahopelto
Esittäjät Jussi Vatanen, Joel Mäkinen
"Samppa – Selviin viel" (2025)
Säv., san., sov. Matti Ahopelto, Tapio Viitasaari
Tuotanto Matti Ahopelto
Esittäjä Jussi Vatanen
OTHER
"Dolce vita" (1983)
Esittäjä Ryan Paris
säv., san. Pierluigi Giombini, Paul Mazzolini
℗ & © ZYX Music / Edition Björlund Ab
Requiem in d-Moll, KV 626: III. Sequenz: 6. "Lacrimosa dies illa" (1791)
Esittäjä: Schultz, Wundsam, Mitterrutzner, Montanari
säv.: W. A. Mozart, sanat: messuliturgiaa
Licensed courtesy of Dynamic
Esittäjä Cumulus & kuoro: Vita Edvards, Emilia Mäenmaa, Jussi Puukka, Tomas Viljasalo
Trad. (partly from 18th century), sov. Sakari Lehtinen
℗ 1971 Discophon
"La dolce vita" (2004)
Esittäjä After Dark
säv., san. Larry Forsberg, Lennart Wastesson, Sven-Inge Sjöberg
© & ℗ Start Klart Records 2004
"Quando me'n vo'" oopperasta La Bohème (1896)
säv. Giacomo Puccini
san. Giuseppe Giacosa, Luigi Illica
laulaja Inka Laitinen, säestäjä Niilo Autio
"Happy Birthday, Mr. President"
laulaja Aksa Korttila, säestäjä Sasja Montonen
Traditional
"La dolce vita" (1989)
Esittäjä Anneli Saaristo
säv. Matti Puurtinen
san. Turkka Mali
© Ensio Music Ltd
℗ Turun Tähtituotanto Oy
OFFICIAL
SYNOPSIS
Elämä on juhla on juhannuselokuva Eerolan perheen keskikesän juhlasta Nauvossa. Huumoria pilkahtelevassa ihmissuhdedraamassa rakastutaan, petytään ja juhlistetaan yötöntä yötä. Saaristojuhannuksen jälkeen ei kenenkään elämä ole entisensä.
Keskikesä on kauneimmillaan ja juhannus lähestyy, mutta Nauvon saaristolaisidyllissä ja Eerolan perheessä onni rakoilee: konkurssiin mennyt ravintola, salasuhteen aloittanut äiti (Pirjo Lonka), itsetunto-ongelmien kanssa kamppaileva isä (Jani Volanen) ja olosuhteiden vangiksi jäänyt kyyninen teinitytär (Aamu Milonoff). Naapurissa asuva entinen Idols-tähti (Jussi Vatanen) haikailee menetettyä menestystä ja saa vieraaksi etäiseksi jääneen, uteliaan ja maailmalle avoimen poikansa (Bruno Baer). Juhannusviikon aikana heistä jokainen joutuu kohtaamaan elämänsä sellaisena kuin se on – kudelmana pettymyksiä ja onnea, juhlana joka jatkuu, kunnes kerran päättyy.
OHJAAJA-KÄSIKIRJOITTAJAN SANA
Elämä on juhla on juhannusviikkoon ajoittuva ensembledraama, jossa on myös koomisia ja satiirisia sävyjä. Elokuva sijoittuu Nauvoon, Turun saaristoon – idylliseen ja kutsuvaan paikkaan, joka on monelle tuttu ennen kaikkea kesänviettopaikkana tai purjehduskohteena. Kiinnostuin Nauvosta, kun vietin siellä yhden kesän puolisoni ollessa töissä kesäkahvilassa. Nauvo ja saaristo ylipäätään alkoivat näyttäytyä paitsi konkreettisena paikkana, myös utopiana ja toiveiden tynnyrinä: mentaalisena tilana, jossa elämä on jollain lailla vapaampaa, aidompaa ja onnellisempaa. Halusin kertoa tarinan ihmisistä, jotka ovat muuttaneet Nauvoon erilaisten haavekuvien perässä, mutta joutuvat siellä toteamaan, että unelmille rakennettu uusi elämä ei takaakaan onnea. Lopulta kukin meistä joutuu elämään oman arkisen ja keskeneräisen itsensä kanssa, eikä ole olemassa viimeistä rantaa, jolle itseään voisi paeta.
Olen aina tuntenut vetoa tarinoihin, joissa on paljon keskushenkilöitä, sillä minusta on kiehtovaa katsoa maailmaa useamman kuin yhden henkilön silmin. Kaikki ihmiset ovat yhtä täynnä elämää: salattuja toiveita ja pelkoja, mittaamattomasti kokemuksia ja näkemystä. Jokainen henkilö – jokainen ihminen – kantaa sisällään kokonaista maailmaa. Fiktiivisen maailman hahmottaminen usean keskushenkilön silmin on tapani muistaa, että me olemme yhtä suuria ja yhtä syviä kaikki.
Vakavista teemoistaan huolimatta elokuva ei ole synkkä, eikä sen nimi ole ironinen. Sillä elämä todella myös on juhla, käsittämätön ihme täynnä onnea ja mahdollisuuksia. Musiikkiteoriassa käytetään sanaa kontrapunkti kuvaamaan kahta samanaikaista melodiaa, jotka ovat sekä itsenäisiä että harmoniassa. Sellaista ääntä olen tässä elokuvassa tavoitellut: että voisi antaa monta merkitystä, jotka ovat näennäisesti päinvastaisia, mutta kuitenkin totta samaan aikaan.
Ennen kaikkea tämä elokuva on ylistyslaulu elämälle kaikessa sotkuisuudessaan. Se on katkeransuloinen kudelma halua ja pettymystä, rakkautta joka alkaa, ja rakkautta joka päättyy. Joskus ilo ja suru asustavat samassa paikassa, ja kesällä yökin on täynnä valoa. Jokainen sydän kantaa sisällään monta totuutta ja laulaa monta sävelmää.
Ulla Heikkilä
TUOTTAJAN SANA
Elämä on juhla on kotimainen laatudraama, jossa näkyy käsikirjoittaja-ohjaaja Ulla Heikkilän erityinen kyky kuvata ihmissuhteita ja suomalaisen juhlapyhän viettoon tiivistyvää elämää niin raastavana ja koomisena kuin se kulloinkin näyttäytyy. Suomen kesän valoon, juhannukseen ja saaristoon sijoittuva elokuva on Ullan, näyttelijöiden ja koko työryhmän taidonnäyte, josta olen tuottajana valtavan ylpeä. Elokuvan karvaitakin teemoja ja henkilöitä voisi käsitellä myös kyynisesti, mutta Ulla katsoo epätäydellisiä ja töpeksiviä hahmoja aina lopulta lämmöllä ja empatialla. Se on maailmankuva ja ihmiskuva, jonka takana seison ilolla.
Elämä on juhla on esikoiselokuvani pitkän elokuvan tuottajana. Oma ammatillinen yhteistyöni ja ystävyys Ullan kanssa on kestänyt vuosia, ja yhdessä tekeminen on ollut aina poikkeuksellisella tavalla kepeää. Ullalla on näkemystä ja hän tietää mitä tekee. Näistä syistä hänen kynästään syntyy omaäänisiä elokuvia, jotka jäävät ihmisten mieleen. Elämä on juhla on tällainen elokuva.
Marja Pihlaja
ELOKUVAN HAHMOT
Hannele on perheensä kantava ja koossapitävä voima, jonka rakoileva luottamus elämässä tehtyihin valintoihin heijastuu muihin perheenjäseniin. Voimakastahtoisuudestaan huolimatta Hannele on tottunut myötäilemään miestään Otsoa, jonka ravintolan konkurssin jälkeen Hannele on hankkinut työpaikan Karin hotellista ja aloittanut suhteen pomonsa kanssa. Hannele on elämänhaluinen ihminen, jonka on vaikea sopeutua Otson erakoituvaan luonteeseen.
Pirjo Lonka näyttelee Hanne Eerolaa.
Otso on toisaalta kuin myrskypilvi ja toisaalta kuin kevätauringon ensimmäiset säteet. Innostuessaan jostakin Otso levittää energiaa kaikkiin ympärillään, ja siksi hän saa toiset seuraamaan omia mielihalujaan. Ravintolansa konkurssin jälkeen Otso on vaipunut masennukseen ja alkanut vihata Nauvon ihmisiä ja eläimiä.
Jani Volanen näyttelee Otso Eerolaa.
Selma on elämäänsä kyllästynyt nuori kyynikko. Hänet on raastettu tutusta kaveripiiristä vaikeasti saavutettavaan saaristoon kesken kiihkeimmän teini-iän. Selman on vaikea antaa anteeksi vanhemmilleen sitä, että hän on jumissa inhoamassaan Nauvossa. Selman tavoitteena on palata Helsinkiin ja muuttaa omilleen. Hänellä ei ole läheisiä ystäviä ennen kuin juhannuksenviettoon ilmestyvä Arttu onnistuu vilpittömyydellään murtamaan Selman muurit.
Aamu Milonoff näyttelee Selma Eerolaa.
Eeva on Selman pikkusisko, iloinen tyyppi, joka haluaisi elämäänsä seikkailuja, laulunumeroita ja seuraa. Kun vanhemmat ja isosisko oireilevat kukin tahoillaan, Eeva joutuu viettämään paljon aikaa itsekseen. Eeva tulee hyvin toimeen isänsä kanssa, johon muiden on vaikea saada kontaktia.
Ada Pesso näyttelee Eeva Eerolaa
Marjukka, Otson äiti, on vetäytynyt viettämään eläkepäiviä kesäpaikalleen Nauvoon. Marjukka haluaisi nauttia talonsa ja puutarhansa rauhasta, mutta se on vaikeaa, kun poika perheineen asuu siellä. Hän etsiikin sielunrauhaa lähinnä lopetetun ravintolan viinivarastosta. Marjukka on omanarvontuntoinen matriarkka, joka ei pelkää sanoa suoria sanoja tutuille tai tuntemattomille.
Ulla Tapaninen näyttelee Marjukka Eerolaa.
Arttu tulee juhannukseksi Nauvoon tapaamaan isäänsä, purjeveneessä asuvaa Samppaa, jota hän ei ole nähnyt vuosiin. Arttulla on etäiset välit isäänsä, mutta hän kokee olevansa nyt tarpeeksi kypsä aloittaakseen isänsä kanssa puhtaalta pöydältä. Arttu on hyvin vilpitön ja suorasukainen, ja hänellä on omalaatuinen tapa olla sosiaalisissa tilanteissa. Hän suhtautuu uteliaisuudella muiden ihmisten elämään, ja kertoo avoimesti myös omastaan. Arttu on vähän vanha sielu.
Bruno Baer näyttelee Arttua.
Samppa on veneessä asuva entinen Idols-tähti ja nykyinen jokapaikan höylä. Sampan laulajanura on tyssännyt lyhyeen ja sössittyään raha-asiansa Samppa on viettänyt kiertelevää elämää. Sampalla on ollut ongelmia alkoholin ja huumeiden kanssa, mutta hän on kuitenkin onnistunut pysymään sen verran hyvässä kunnossa, että ongelmia ei havaitse päälle päin. Samppa suhtautuu edelleen kaihoisasti laulajanuraansa, ja pääseekin yllättäen keikalle Nauvoon.
Jussi Vatanen näyttelee Samppaa.
Kari on bisnesmies ja hyväntekijä, joka omistaa muun muassa hotellin, Hannelen työpaikan. Kari oli myös sijoittanut vähän rahaa Otson ja Hannelen ravintolaan ennen sen konkurssia. Yrittäjänä Kari on onnistunut saavuttamaan mukavan elintason. Hän on leppoisa naistenmies, jota monet rakastavat. Naissuhteissaan Kari on rehellinen huijari, sillä hän itse uskoo aina puhuvansa totta.
Tommi Eronen näyttelee Karia
Titta on Karin vaimo ja selvästi miestään nuorempi kaunotar. Titan ei varsinaisesti tarvitse tehdä töitä, ja hän on jumahtanut kotirouvaksi: pitkille lounaille vierasvenesatamassa ja golf-klubille. Titta rakastaa edelleen Karia, mutta väillä hän ei ymmärrä, mitä ihmettä he tekevät Nauvossa. Titta ihailee ja inhoaa suomenruotsalaisia, koska pelkää että nämä katsovat häntä aina ja ikuisesti alaspäin.
Pia Andersson näyttelee Tittaa
Tekele Productions
Tekele Productions on perustettu vuonna 2017. Yhtiö kehittelee ja tuottaa elokuvia ja televisiosarjoja kotimaisille ja kansainvälisille yleisöille. Viimeisin julkaistu elokuva on Anna Brotkinin käsikirjoittama ja Jenni Toivoniemen ohjaama elokuva Perhoset syksyltä 2024. Viimeisin julkaistu sarja on nuortensarja Räjähdysherkkä ja sen toinen tuotantokausi. Helsingin Kalasatamassa toimivassa yhtiöllä on kehittelyssä useita kotimaisia ja kansainvälisiä elokuvia ja sarjoja sen kolmen tuottajan toimesta.
www.tekele.fi
SF Studios
SF Studios on ollut Pohjoismaiden johtava elokuvayhtiö sadan vuoden ajan. Sillä on pääkonttori Tukholmassa ja tytäryhtiöt Norjassa, Tanskassa ja Suomessa. SF Studios tuottaa viihdesisältöä valkokankaalle, televisioon ja tallennelevitykseen. Lisäksi se on johtava pohjoismaisen ja ulkomaisen elokuvan levitysyhtiö Pohjoismaiden markkinoilla. Liiketoiminta-alueita ovat pohjoismainen tuotanto sekä pohjoismaiset ja kansainväliset yhteistuotannot, elokuvateatteri- ja Home Entertainment -levitys, kansainvälinen myynti ja digitaaliset suoratoistopalvelut.
.jpg)
