Cléo de 5 à 7 / Cleo from 5 to 7

Agnès Varda: Cléo de 5 à 7 / Cleo from 5 to 7 (FR/IT 1962).

Cléo viidestä seitsemään / Cléo från fem till sju.
    FR/IT 1961. Year of release: 1962. PC: Rome-Paris Films. P: Carlo Ponti, Georges de Beauregard.
    D+SC: Agnès Varda. DP: Jean Rabier – Gevaert or Eastmancolor, prologue in colour, then b&w – 1,66. AD: Bernard Evein. M: Michel Legrand. Songs: Michel Legrand (m.), Agnès Varda (lyr.).
    Starring: Corinne Marchand (Cléo), Dorothée Blank (Dorothée), Antoine Bourseiller (Antoine), Michel Legrand (Bob), Dominique Davray (Angèle), José-Luis de Villalonga (lover), Jean-Luc Godard, Anna Karina, Eddie Constantine, Sami Frey, Danielle Delorme, Yves Robert, Jean-Claude Brialy, Alan Scott.
    90 min.
    A vintage print with beautiful definition with Finnish / Swedish subtitles by Aito Mäkinen / Maya Vanni viewed at Orion, Helsinki 28 Sep 2005.

This Nouvelle Vague film has lost none of its charm and vitality of experimentation. A few hours in the life of a popular singer who is expecting the verdict of a doctor as she is suspecting cancer. The film is packed with vibrancy, and a sense of Paris. The Tarot cards predict death, and Cléopatra experiences everything with an extra charge of premonition. The film is divided into 12 chapters. Cléo meets many important people in her life, including her maid, her lover, her composer (Michel Legrand funny as himself!), her girlfriend. The silent comedy pastiche features Jean-Luc Godard and Anna Karina. Otherwise it's a brilliant showcase of Varda's fine documentary instinct. As for Jean Rabier's cinematography, I have never seen anything more beautiful than this. The story comes to an end in the park as Cléo meets a soldier of the Algerian war on the leave, and together they learn that the doctor's verdict is not that bad.

25 vuotta Suomen itsenäisyyttä

25 Years of Finnish Independence. FI 1942. PC: Valtion tiedotuslaitos. D: Topo Leistelä. M: Nils-Eric Fougstedt. Film Control: A-1725, 4.12.1942 – 400 m / 14´37". From a scratched master. Swedish subtitles. Betacam, alas. Viewed at Orion, Helsinki, 28 Sep 2005. The official history of independent Finland focuses on the presidents: there is (even rare/unique?) footage of Mannerheim, Ståhlberg, Svinhufvud, Kallio, Relander, Ryti. Marches celebrating the 1918 war, building the Parliament house, an industrial montage (streams, power stations, the great SOK cooperative), building the Olympic stadium. Finland, the outpost of the West in the North. The Winter war. The funeral of President Kallio. The declaration of war by Ryti. Epic views of the devastation of the war and harvesting the crops, to the impressive music by Fougstedt.

Suomi taistelee, Osa 1

Finland Fights Part I. FI 1941. PC: Puolustusvoimat. DP: the Signal Corps cinematographers. ED: Turo Kartto 696 m / 25´26". A silent version. Betacam, alas. Viewed at Orion, Helsinki, 28 Sep 2005. Landscapes, the Polar Circle, winter warriors, burning barns. Animation on Finnish lost territories of the Winter War. Bitter scenes of refugees and their abandoned property. Epic views of hundreds of thousands on the march. Montage of the seasons: winter, spring, summer. The big flag is raised. The Soviet air raids, air defense, ruins of castles, impressive montages. Mannerheim mounts a train, long bicycle marches, mounted soldiers, camouflaged bazookas. Animation on the regaining of the lost territories. The march on the Karelian peninsula. Guns a'blazing, men on the march, a giant bridge in ruins, flamethrower. Animation follows the various attack wedges on the Karelian peninsula from the north to the south, culminating in the regaining of Viipuri. The film impresses visually even without sound.

Marssilaulu (Sillanpään marssilaulu)

The Sillanpää Anthem. FI 1941. PC: Puolustusvoimat. Film Control: A-1590, 11.7.1941 – 85 m / 3´06". Beta-cam, alas. Viewed at Orion, Helsinki, 28 Sep 2005. A propaganda "music video" to Sillanpää's anthem, visually expressive, beautiful montage.

Savon väestönsuojeluharjoitus 1938

Civilian Protection Field Practice in Savo 1938. FI 1938. PC: Suomen Kaasusuojelujärjestö, Puolustusvoimat. Film Control: A-952, 16.4.1938 – 220 m / 8´02". Silent, b&w. Betacam, alas. Viewed at Orion, Helsinki, 28 Sep 2005. Iisalmi, general views, snowy fields.

Pohjois-Uudenmaan sk-piirin kesäsotaharjoitus 1931

Summer War Field Practice of the Voluntary Militia of North Uusimaa 1931. Suomi 1931. PC: Sk-yliesikunta Film Control: 16980, 7.10.1931 – 305 m / 11´09". Betacam, alas. Viewed at Orion, Helsinki, 28 Sep 2005. Silent, tinted. The Tuusula valley, aerial footage, mounting the signal network, guns in their positions, infantry in attack formation, fine footage of men in the dusk, bringing the machine guns over the river.

Maanpuolustuspäivä Turussa 6.4.1930

The Day of Defense in Turku 6 April 1930. FI 1930. PC: Sk-yliesikunta Film Control: 16362, 20.5.1930 – 170 m / 6´13". Betacam, alas. Viewed at Orion, Helsinki, 28 Sep 2005. Silent, from a beautiful tinted master. Long panning shots of Turku, big military exercises with tanks on a large clearing, complete with all aspects of warfare.

Lottien valistus- ja leiripäivät suojeluskuntain päällystökoululla Tuusulassa kesällä 1927

The WAC Camp at Tuusula in the Summer of 1927. FI 1927. PC: Sk-yliesikunta. DP: Anton Podworsky – 133 m / 4´52". Betacam, alas. Viewed at Orion, Helsinki, 28 Sep 2005. Silent, from a beautiful toned master. Beautiful scenes of morning gymnastics and swimming.

Jalkaväen Kapitulanttikoulu 1926

The Military Academy of the Infantry, Suomi 1926. PC: Puolustusvoimat – 357 m / 13´03". Betacam, alas. Viewed at Orion, Helsinki, 28 Sep 2005. Silent, toned. The many aspects of officer training. Some beautiful scenery and footage of men running and jumping over fords.

Pyöräilykilpailu Hämeenlinna – Helsinki v. 1922

Cycling Contest Hämeenlinna - Helsinki 1922. Suomi 1922. PC: Puolustusvoimat – 98 m / 3´35". Betacam, alas. Viewed at Orion, Helsinki, 28 Sep 2005. Silent, toned, overspeed. Amongst the earliest films for the Finnish Armed Forces, beautiful footage.

Porin rykmentti Turussa

The Pori Regiment in Turku. Suomi 1922. PC: Puolustusvoimat – 42 m / 1´32". Betacam, alas. Viewed at Orion, Helsinki, 28 Sep 2005. Silent, from a beautiful toned master, overspeed. Amongst the earliest films for the Finnish Armed Forces, some beautiful shots, and no sense of camera movement.

In the Core of Documentary 22: The Finnish Army Presents I

Dokumentin ytimessä 22: Puolustusvoimat esittää I / I dokumentens kärna 22: Försvarsmakten presenterar I.
80 Years of Cinematography of the Finnish Armed Forces / Puolustusvoimien elokuvaustoiminta 80 vuotta / Försvarsmaktens filmupptagning 80 år

CONTENTS:
Porin rykmentti Turussa, 1922
Pyöräilykilpailu Hämeenlinna – Helsinki v. 1922
Jalkaväen Kapitulanttikoulu 1926
Lottien valistus- ja leiripäivät suojeluskuntain päällystökoululla Tuusulassa kesällä 1927
Maanpuolustuspäivä Turussa 6.4.1930
Pohjois-Uudenmaan sk-piirin kesäsotaharjoitus 1931
Savon väestönsuojeluharjoitus 1938
Marssilaulu (Sillanpään marssilaulu), 1941
Suomi taistelee, Osa 1, 1941
25 vuotta Suomen itsenäisyyttä, 1942

A Betacam (alas) compilation viewed at Orion, Helsinki, 28 Sep 2005. The excellent compilation, cinema lobby exhibition and programme notes by Harri Hirvonen. The last two films of the compilation are especially valuable.

Valiant

Valiant / Valiant. GB/US (c) 2005 Vanguard Animation UK. P: John H. Williams. D: Gary Chapman. SC: Jordan Katz, George Webster, George Melrod. AN-D: Richard Purdum. AN: Quentin Miles, Michael Schlingmann, Emil Simeonov, Alan Sperling, Tony Thorne, Ray Van Steenwyk. PD: John Byrne. M: George Fenton. Performed by The Royal Philharmonic Orchestra and The Central Band of the Royal Air Force. ED: Jim Stewart. Voice talent: Valiant (Ewan McGregor/Pete Lattu), Bugsy (Ricky Gervais/Petri Liski), Von Talon (Tim Curry/Sasu Moilanen), Mercury (John Cleese/Juha Muje), Felix (John Hurt/Aarre Karén), Monty (Jim Broadbent/Seppo Pääkkönen), Gutsy (Hugh Laurie/Santeri Kinnunen), Cufflingk (Rik Mayall/Jukka Rasila), Victoria (Olivia Williams/Saara Lehtonen), Lofty (Pip Torrens/Taisto Oksanen), Toughwood (Brian Lonsdale/Kari Hietalahti), Tailfeather (Dan Roberts/Antti Jaakola), Charles De Girl (Rinna Paatso). Computer animation. 77 min. A Scanbox Finland Oy release viewed at Tennispalatsi 5, Helsinki, 25 Sep 2005. The official synopsis: "Valiant, a CGI animated family comedy from Vanguard Animation, tells the story of a little wood pigeon, Valiant, with big dreams. He, along with his misfit friends, joins the very elite Royal Homing Pigeon Service, and against all odds, triumphs where their much better qualified colleagues have failed. It is Valiant’s determination that, together with an unbridled courage, turns a little country pigeon into an adventurer and, finally, a hero." Another quality entry in the great animation boom of the last ten years. It's a comedy animation version of the Battle of Britain war adventure stories. According to the end credits, 32 carrier pigeons earned the Dickin Medal for their WWII feats. Matthew Leyland in Sight & Sound points out the resemblance to the Allo, Allo stereotypes in the characters.

The Seven Year Itch

Kesäleski. US © 1955 Charles K. Feldman Group Productions. PC: 20th Century-Fox. P: Charles K. Feldman, Billy Wilder. D: Billy Wilder. SC: Wilder, George Axelrod – based on the play by Axelrod (1952). DP (DeLuxe, CinemaScope): Milton Krasner. M: Alfred Newman; Rachmaninov: The Second Piano Concerto; Chopsticks. PD: Lyle Wheeler, George W. Davis. COST: Travilla. Credits design: Saul Bass. ED: Hugh Fowler. N: Marilyn Monroe (The Girl), Tom Ewell (Richard Sherman), Evelyn Keyes (Helen Sherman), Sonny Tufts (Tom McKenzie), Robert Strauss (Kruhulik), Oskar Homolka (tri Brubaker), Victor Moore (the plumber). 105'. DVD (Finland): from Marilyn Monroe the Diamond Collection released by FS Film/Fox, 2002. Viewed at home in Helsinki, 24 Sep 2005. This lovely film has its drawbacks with too much talk and too much clumsiness in the ending. But Tom Ewell is great as the paperback editor, and Marilyn Monroe is at her best as The Girl Upstairs. With repeat viewings the funniness of the comedy focuses on the fact that Marilyn wouldn't mind if any of Richard Sherman's fantasies would come true, but the guy is too nervous to even notice. Of the two characters, Richard Sherman is a product of his time whereas Marilyn is modern/ageless. Of the limitations of the cardboard character, she creates something warm, radiating and wonderful. - The Diamond Collection DVD master is the best ever seen in home viewing. The colour is beautiful, the transfer brilliant. The extras include slightly longer versions of the bathtub sequence (the plumber drops his wrench to the tub and plunges his hand to the bottom to recover it from there to Marilyn's delight) and the subway grille scene.

Opri

Opri. FI 1954. PC: Suomen Filmiteollisuus. P: T.J. Särkkä. D: Edvin Laine. SC: Olavi Veistäjä - based on the play by Kyllikki Mäntylä (1953). DP: Pentti Unho. AD: Karl Fager. M: Heikki Aaltoila. S: Kaarlo Nissilä. ED: Armas Vallasvuo. Starring Rakel Laakso (Opri), Elsa Turakainen (Akviliina), Elna Hellman (Miina), Liisa Pakarinen (Tiina), Ossi Kostia (Otto Arolin), Eero Roine (Alpertti), Sylvi Salonen (the Head of the Seniors' Home), Marjatta Kallio (Heinäsirkka, the nurse), Kosti Klemelä (Jussi the farmhand). 78 min. A vintage print with signs of wear but a good definition. Viewed at Orion, Helsinki, 21 Sep 2005. The magnificent interpretation of Rakel Laakso carries the picture and makes it worthwhile. Such a portrait probably will be called immortal in the future. It takes place at a senior people's home where Opri becomes the light of the inhabitants' lives. She is a seer, a dreamer who compares herself to Joseph, maybe a (white) witch. Rakel Laakso knows what she's doing but the film has been put together in a hurry. Laine keeps missing points and sinks too often into the lowbrow. The epic aspect is promising with montages of lost Karelia, the challenge of after-war reconstruction, and daily work. Besides Opri another bright character is Marjatta Kallio's nurse; also Sylvi Salonen is fine as the mistress of the house. But there is too much that is contrived and repetitive here despite the short duration.

The Bitter Tea of General Yen

USA 1933 © 1932 Columbia Pictures. EX: Harry Cohn. P: Walter Wanger. D: Frank Capra. SC: Edward Paramore – based on the novel by Grace Zaring Stone (1930). DP: Joseph Walker. M: W. Franke Harling. ED: Edward Curtis. Starring Barbara Stanwyck (Megan Davis), Nils Asther (kenraali Yen), Toshia Mori (Mah-Li), Walter Connolly (Jones), Gavin Gordon (Dr. Robert Strike, Bob). 88'. A low contrast print. Viewed at Orion, Helsinki, 20 Sep 2005. An exceptional film in Capra's career, a Sternbergian romance produced by Wanger, with Joseph Walker showing his ability to create a strong exotic atmosphere. Set in the turmoil of war-torn China, the warlord (Asther) rescues an American missionary (Stanwyck). One of the most important interracial love stories of its time besides Broken Blossoms. As in Forbidden, the sad, quiet, lingering close-ups seem profoundly felt.

Forbidden

US © 1932 Columbia Pictures. P: Harry Cohn. D: Frank Capra. SC: Jo Swerling – from a story by Capra. DP: Joseph Walker. MA: Mont Westmore. Sound: Edward Bernds. ED: Maurice Wright. Starring Barbara Stanwyck (Lulu Smith), Adolphe Menjou (Bob Grover), Ralph Bellamy (Al Holland), 86'. A beautiful Sony Columbia print viewed at Orion, Helsinki, 17 Sep 2005. This neglected film is a deeply felt melodrama with Stanwyck in a strong role. The storyline is Back Street: the woman (Stanwyck) involved with a married man (Menjou) and rejecting the man who loves only her (Bellamy). It's set in the familiar Capra newsroom milieu: Bellamy is an editor-in-chief and Stanwyck is first a newspaper librarian who then becomes the newspaper's love advice expert, "Mary Sunshine", in a funny distancing device. There is also a Stella Dallas storyline as Stanwyck lets her daughter be raised in Menjou's childless household and is herself shut off of her daughter's life. She becomes a lethal mother lion when Bellamy threatens to expose Menjou. Most impressive is the visual form given to this story. The quiet lingering close-ups convey the sense of a lost life. A fine entry for Capra, Stanwyck and the brilliant cinematographer Joseph Walker.

The Adventures of Robin Hood

Robin Hoodin seikkailut / Robin Hoods äventyr. US © 1938 Warner Bros. P: Hal B. Wallis. D: Michael Curtiz, William Keighley. SC: Norman Reilly Raine, Seton I. Miller – based on the English folk tales. DP (Technicolor): Sol Polito, Tony Gaudio. M: Erich Wolfgang Korngold. AD: Carl Jules Weyl. COST: Milo Anderson. ED: Ralph Dawson. N: Errol Flynn (Sir Robin of Locksley / Robin Hood), Olivia de Havilland (Maid Marian), Basil Rathbone (Sir Guy de Gisbourne), Claude Rains (Prince John), Patric Knowles (Will Scarlett), Eugene Pallette (Friar Tuck), Alan Hale (Little John), Melville Cooper (the sheriff of Nottingham), Ian Hunter (King Richard Lionheart), Una O’Connor (Bess). 103'. The Warner Bros. 65th Anniversary restored version (2003). Print check viewing at Orion, Helsinki, 15 Sep 2005. Although there have been several film adaptations of the Robin Hood legend, this is still the one, a top adventure film, in a high spirit from the beginning to the end. It's expensive but not heavy, and there is a great sense of humour all through the picture. A good sense of spectacle, action, and ensemble playing. - A wonderful, immaculate print, the colour definition both in intimate close-ups and in great scenes of spectacle in good taste. They say it's digitally restored; if that's true, for the first time, I could not tell the difference from a brilliant photochemical master.

Bugs Bunny & Co.: Warner Bros. Cartoons I

Viewed at Orion, Helsinki, 11 Sep 2005.

Ride Him, Bosko! US 1933. PC: Leon Schlesinger Studios, The Vitaphone Corporation. DIST: Warner Bros. P: Hugh Harman, Rudolf Ising, Leon Schlesinger. D: Hugh Harman. AN: Norm Blackburn, Friz Freleng. M: Frank Marsales. Characters: Hugh Harman, Rudolf Ising (animaattorit). Voices: Rochelle Hudson (Honey), Carmen Maxwell (Bosko). B&w, Vitaphone – Looney Tunes – Bosko. A nitrate print. Furiously parodic Western nonsense.

Those Were Wonderful Days. US 1934. PC: Leon Schlesinger Studios. DIST: Warner Bros. P: Leon Schlesinger. D: Bernard B. Brown. AN: Paul J. Smith, Don Williams. M: Norman Spencer. B&w – Merrie Melodies. An OK 16mm print. A variety parody of the Gay Nineties.

The Fire Alarm. US 1936. PC: Leon Schlesinger Studios. DIST: Warner Bros. P: Leon Schlesinger. D: Jack King. AN: Ben Clopton, Robert McKimson. M: Norman Spencer. B&w – Looney Tunes – Ham and Ex. An OK 16mm print. The story of two rascals who wreak havoc at the fire station.

Porky in Wackyland. US 1938. PC: Leon Schlesinger Studios. DIST: Warner Bros. P: Leon Schlesinger. D: Robert Clampett. AN: Izzy Ellis, Norm McCabe. M: Carl W. Stalling. Voice talent: Mel Blanc (Porky Pig, The Do-Do, various Wackyland citizens). B&w - 7 min – Looney Tunes – Porky Pig. The wild chase of the reportedly extinct Do-Do bird.

Scalp Trouble. US 1939. PC: Leon Schlesinger Studios. DIST: Warner Bros. P: Leon Schlesinger. D: Robert Clampett. SC: Ernest Gee. AN: Norm McCabe. M: Carl W. Stalling. Voice talent: Mel Blanc (Daffy Duck, Porky Pig, Jerry Colonna Indian). B&w 7 min – Looney Tunes – Daffy Duck, Porky Pig. Duck is the head of a cavalry outpost in Indian territory. Having swallowed bullets he turns into a live machine gun against the Sioux.

Porky's Picnic. US 1939. PC: Leon Schlesinger Studios. DIST: Warner Bros. P: Leon Schlesinger. D: Robert Clampett. AN: Robert Cannon, Vive Risto. M: Carl W. Stalling. Voice Talent: Mel Blanc (Porky Pig), Bernice Hansen (Petunia Pig, Pinky Pig). B&w - 7 min – Merrie Melodies – Porky Pig, Petunia Pig. Porky and Petunia's picnic is destroyed by the sadistic baby Pinky.

Hot Cross Bunny. US 1948. PC: Warner Bros. D: Robert McKimson. SC: Warren Foster. AN: Phil DeLara, Manny Gould, Charles McKimson. Backgrounds: Richard H. Thomas. Layout: Cornett Wood. M: Carl W. Stalling. Voice talent: Mel Blanc (Bugs Bunny, the doctor). Colour. 7 min – Merrie Melodies – Bugs Bunny. The doctor wants to switch the brains of a chicken and Bugs Bunny, but having given a good show in front of the audience Bugs trades places with the doctor.

Hare Splitter. US 1948. PC: Warner Bros. P: Edward Selzer. D: Friz Freleng. SC: Tedd Pierce. AN: Ken Champin, Gerry Chiniquy, Manuel Perez, Virgil Ross. Backgrounds: Paul Julian. Layout: Hawley Pratt. M: Carl W. Stalling. Voice talent: Mel Blanc (Bugs Bunny, Casbah). Colour. 7 min – Merrie Melodies – Bugs Bunny. Bugs dresses as Daisy Lou to mislead his rival Casbah.

The Foghorn Leghorn. US 1948. PC: Warner Bros. P: Edward Selzer. D: Robert McKimson. SC: Warren Foster. AN: Pete Burness, John Carey, Phil DeLara, Manny Gould, Charles McKimson. Backgrounds: Richard H. Thomas. Layout: Cornett Wood. M: Carl W. Stalling. Voice talent: Mel Blanc (Foghorn Leghorn, Barnyard Dawg, Henery Hawk, Grandpa Hawk). Technicolor. 6 min – Merrie Melodies – Foghorn Leghorn, Henery Hawk. The dumb hawk misses his targets and has to endure the eternal lectures of Foghorn Leghorn.

Hare Do. US 1949. PC: Warner Bros. D: Friz Freleng. SC: Tedd Pierce. AN: Ken Champin, Gerry Chiniquy, Manuel Perez, Virgil Ross. Backgrounds: Paul Julian. Layout: Hawley Pratt. M: Carl W. Stalling. Voice talent: Mel Blanc (Bugs Bunny, Usher), Arthur Q. Bryan (Elmeri). PCA 12155. Technicolor. 7 min – Merrie Melodies – Bugs Bunny. Elmer chases Bugs with a wabbit detector, but Bugs fools him in a cinema with his changing masks.

Tukkijoella (1928) Oskar Merikanto Film Concert (Helsinki, arranged by Tuula Hällström)

Axel Slangus, Wilho Ilmari: Tukkijoella (FI 1928) starring Ellen Sylvin (Pietolan Katri) and Urho Somersalmi (Turkka).

Stockflötarna / Log River.
    FI 1928. PC: Suomi-Filmi.
    P+SC: Erkki Karu - based on the musical comedy by Teuvo Pakkala (1899) with music by Oskar Merikanto. D: Axel Slangus, Wilho Ilmari. DP: Frans Ekebom. PD: Carl Fager. M for the cinema arranged by Emil Kauppi. ED: Axel Slangus, Frans Ekebom.
    Starring Urho Somersalmi (Turkka), Ellen Sylvin (Pietolan Katri), Mary Spennert-Hannikainen (Anni), Litja Ilmari (Pahna-Maija), Olga Salo (Leena), Kirsti Suonio (Maija Rivakka), Eino Salmela (rättäri), Paavo Costiander (Huotari), Ossi Korhonen (Pölhö-Kustaa), Heikki Välisalmi (Tolari).
    2852 m /24 fps/ 103 min.
    Finnish / Swedish intertitles.
    Toned print from the 2005 restoration master by Suomen elokuva-arkisto. Mostly a beautiful print, some shots in low contrast.
    Viewed at Cinema Orion, Helsinki, 11 Sep 2005. (See also 9 April 2005.)

THE FILM CONCERT. Jussi Myllys (tenor), Veli Kujala (accordeon), Paula Nykänen (violin), Markus Hohti (cello), Tuula Hällström (piano). Arranged by Tuula Hällström (2005) based on the original score by Emil Kauppi (1928) based on the original music by Oskar Merikanto (1899).

Tunes included BY OSKAR MERIKANTO: Kun päivä paistaa, Vielä niitä honkia humisee, Hän kulkevi kuin yli kukkien, Keijukaisten karkelo, Tule!, Haave, Tukkipoika se lautallansa, Kuin hiipuva hiillos tummentuu, Kullan murunen, Marssi vanhoilta ajoilta, Kesäillan valssi, BY GABRIEL LINSEN: Kesäpäivä Kangasalla, ARRANGED BY EMIL KAUPPI: Potpourri Pasi Jääskeläisen lauluista, FINNISH FOLK SONGS: Tuoll on mun kultani, Ol' kaunis kesäilta.

A beautiful film concert expertly and movingly interpreted by the five young musicians in true Oskar Merikanto spirit. - The music was far superior to the film. I heard that in the second screening the audience even liked the film because the music was strong enough to carry even it!

Madagascar

US (c) 2005 DreamWorks Animation. P: Mireille Soria. D: Eric Darnell, Tom McGrath. SC: Mark Burton, Billy Frolick, Eric Darnell, Tom McGrath. AN: Denis Couchon; Paul Chung, Donnachada Daly, Trey Thomas. PD: Kendal Cronkhite-Shaindlin. AD: Shannon Jeffries. M: Hans Zimmer. ED: H. Lee Peterson. Finnish-language edition by Annamari Metsävainio/Tuotantotalo Werne: Petteri Summanen (Alex), Mikko Leppilampi (Marty), Laura Voutilainen (Gloria), Janne Reinikainen (Melman), Puntti Valtonen (Skipper), Antti Pääkkönen (King Julien). 87' Computer animation. A Buena Vista International Finland release spoken in Finnish viewed at Kinopalatsi 2, 10 Sep 2005. The cultivated animals from the Central Park Zoo, Manhattan, are dreaming of "going native", but the dream turns into a threatening reality as they are stranded into a real jungle in Madagascar. The side story is about four penguins who find Antarctica too cold for comfort. A funny and well-made film that would stand out even better if this were not the golden age of animation.

Your Job in Germany

Frank Capra, Ted Geisel, Anatole Litvak: Your Job in Germany (US April 1945).

US April 1945. PC: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. No personal credit titles in the film. [In charge of production: Frank Capra, with a mighty staff of film professionals]. 15 min

    A fine 35 mm Imperial War Museum print. 

    Viewed at Finnish Film Archive, Orion (Frank Capra retrospective), Helsinki, 9 Sept 2005

Vertovian. Where the Why We Fight films are propaganda, this piece is agitation in the pure Vertovian sense of montage as rhythm. 

German history of militarism, under Bismarck, Wilhelm II, Hitler. Tomorrow the world. We almost lost. Montages on suffering. A great sense of rhythm. 

Can it happen again? Don't relax. Two million ex-Nazi officials out of uniform. The German youth is the most dangerous, poisoned, soaked, the worst education in crime, trained to hate and to destroy. Don't argue. Don't make friends. Don't shake the hand that hailed Hitler, that bombed and destroyed, that held the whip over slaves. The phony peace / war has come to an end.

...

PROGRAM NOTE

SUOMEN ELOKUVA-ARKISTO

FINLANDS FILMARKIV

Why We Fight: War Comes to America

War Comes to America / Why We Fight 7: War Comes to America

USA 1943. Tuotanto: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. Elokuvassa ei ole tekijätietoja. Komentaja: Frank Capra. IMDB: Tuottaja: Frank Capra. Ohjaus: Frank Capra, Anatole Litvak. Käsikirjoitus: Julius J. Epstein, Philip G. Epstein, Anatole Litvak, Anthony Veiller. Emma Lazarus: "The New Colossus". Musiikki: Dimitri Tiomkin. George Gershwin: "Rhapsody In Blue". Leikkaus: William Hornbeck. Esiintyjiä aakkosjärjestyksessä: Dean Acheson, kenraali Bergeret, A. A. Berle, Arno Breker, Neville Chamberlain, Winston Churchill, Galeazzo Ciano, Edouard Daladier, Charles Edison, Francisco Franco, Josef Goebbels, Hermann Göring, Rudolf Hess, Heinrich Himmler, Paul von Hindenburg, keisari Hirohito, Adolf Hitler, Cordell Hull, Charles Huntziger, Hiram Johnson, Wilhelm Keitel, Fritz Kuhn, Saburo Kurusu, amiraali Le Luc, Charles A. Lindbergh, Viktor Lutze, Andrew J. May, Edward R. Murrow, Benito Mussolini, Léon Noël, Kichisaburo Nomura, Gerald P. Nye, Erich Raeder, Joachim von Ribbentrop, F. D. Roosevelt, Haile Selassie, Albert Speer, Henry L. Stimson, Elbert D. Thomas, Hideki Tojo, Wendell Wilkie. Selostajat: Walter Huston, Lloyd Nolan. 70 min

    Ensimmäinen osa kertoo amerikkalaisesta yhteiskunnasta sotaa edeltäneellä kaudella. Toinen osa on yhteenveto sodan tapahtumista Mantshurian hyökkäyksestä 1931 Pearl Harboriin 1941.

 

Your Job in Germany

USA 1945. Tuotanto: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. Elokuvassa ei ole tekijätietoja. Komentaja: Frank Capra. Joseph McBriden mukaan: Supervisor: Ted Geisel. Ohjaajakumppani: Anatole Litvak. Käsikirjoitus: Ted Geisel, Anthony Veiller. 15 min

 

Valmistautuessaan lähtemään armeijasta keväällä 1945 Frank Capra viimeisteli kahta pitkään tekeillä ollutta elokuvaansa Saksasta ja Japanista. Ne olivat ongelmallisia, koska ne eivät käsitelleet vain sodan syitä vaan ongelmia, joita rauha toisi mukanaan. Projekti, jonka nimi oli aluksi Know Your Enemy: Germany ja sittemmin Here Is Germany, oli Capran yksikön pisimpään vireillä ollut työ, ja sen valmistuessa "vihollista nimeltä Saksa ei enää ollut". Elokuva tuli esityksiin lokakuussa 1945 amerikkalaisille miehitysjoukoille. Ensimmäisen version kirjoitti Bruno Frank ja ohjasi Foxille lokakuussa 1942 Ernst Lubitsch. Hänen Know Your Enemy: Germanynsa oli dramatisointi Saksan militarismin noususta sukupolvien ajan henkilöitymään hahmo nimeltä Karl Schmidt. Vain rahtuja siitä oli jäljellä lopullisessa, Why We Fight -tyyppisessä kompilaatiossa nyky-Saksan historiasta, jonka kokoavana voimana toimi Gottfried Reinhardt; hänen mukaansa loputtomat viivytykset elokuvan valmistuksessa johtuivat sotaministeriön linjariidoista sodanjälkeisen Saksan suhteen. Elokuvan tekoon osallistuivat myös Anatole Litvak, Anthony Veiller, Edgar Peterson, Leonard Spigelgass, John Huston ja William L. Shirer. Reinhardt sai vapaat kädet, ja hänen johtoajatuksenaan oli varoitus saksalaisen militarismin noususta sodan jälkeen ja varoitus miehitysjoukoille toistamasta samoja virheitä kuin ensimmäisessä maailmansodassa. Hän otti elokuvaansa runsaasti keskitysleiriotoksia.

Ennen kuin Reinhardtin versio esitettiin Capran yksikkö valmisti sitä jyrkemmän veljeilystä varoittavan elokuvan nimeltä Your Job in Germany valvojanaan Ted Geisel, joka laati käsikirjoituksen Anthony Veillerin kanssa ja ohjaajakumppanina Anatole Litvak. Tuo elokuva lähetettiin joukoille 13.4.1945, ja se oli niin ajankohtainen, että siihen sisältyi ensimmäisten joukossa kuvia keskitysleireistä, joita liittoutuneiden joukot yhä parhaillaan vapauttivat. Capra oli niin kiireinen, että hän "ohjasi vain selostajan ääntä", muistelee Geisel. Geisel kantoi kopion elokuvasta omakätisesti Eurooppaan, jossa sen hyväksyivät muut komentajat paitsi kenraali George S. Patton, jonka natsi-ihailu oli niin skandaalimaista, että Eisenhowerin oli varoitettava häntä. Patton käveli ulos elokuvan näytöksestä ja lausui arvionsa yhdellä sanalla: "Bullshit". Your Job in Germanya esitettiin myös tavallisissa elokuvateattereissa. Myöhemmin vuonna 1945 Warner Bros. äänitti elokuvan uudelleen, muutti sitä jonkin verran, antoi sille nimeksi Hitler Lives? ja antoi tekijäkrediitin Gordon Hollingsheadille tuotannon valvojana ja Don Siegelille ohjaajana. Hitler Lives? sai Oscarin parhaana lyhytdokumenttina.

Capra järkyttyi, kun hän näki huhtikuussa 1945 ensi kertaa Signal Corpsin valokuvia ja elokuvia vapautetuista keskitysleireistä. Niistä suuren osan oli kuvannut George Stevensin yksikkö. Vaikka liittoutuneet olivat saaneet tietää keskitysleireistä jo elokuussa 1942 ja vaikka kuolemanleirien olemassaolo tunnettiin yleisesti vuoteen 1943 mennessä, Capra itse myönsi, että hän ei ollut oikein uskonut niihin ennen kuin hän näki valokuvat ja elokuvat. Hän säilytti noita valokuvia ja toi niitä Bill Boyersin televisiohaastatteluun 1982, jossa hän puhui yhä "surullisella ja yllättyneellä äänellä". Vaikka Capran elokuvat olivat auttaneet tuhoamaan natsit, hän tuntui yhä kiusaantuneelta ja katsoi tarpeelliseksi puolustaa valokuvilla sitä, että hän oli ollut propagandisti, vaikkakin demokratian asialla.

– Joseph McBriden mukaan (Frank Capra, 1992) AA 7.9.2005

Why We Fight 7: War Comes to America

Frank Capra, Anatole Litvak: Why We Fight 7: War Comes to America (US 1943).

US 1943. PC: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. No personal credit titles in the film. [In charge of production: Frank Capra, with a mighty staff of film professionals]. 72 min

A fine 35 mm Imperial War Museum print. 

Viewed at Finnish Film Archive, Orion (Frank Capra retrospective), Helsinki, 9 Sept 2005. 

Montages on wars, on America. Walter Huston's voice summarizing the history of America, the ideals of freedom and equality. The memorable years written in lightning. In this brotherhood, America was born. The poem of Lazarus. As strangers to one another we came. Multi-ethnicity. A montage on the great years of building the US. Five times blood freely shed. Children, schools. The American way of life, of fast food and free press and highways. 

1917: make the world safe for democracy. The Nazis: tomorrow the world. Gallup polls summarize the great change in US opinion. Dean Acheson. The course of WWII from the 1931 Manchurian campaign. A brilliant animation on the German-Japanese strategy against the US. The strategic importance of South America. Brazil, Equador, Argentina. Havana Conference. The horrific scenario of the progress of Japan and Germany, on the threshold of reigning over seventy percent of the world. Why we aid Russia and China. December 7th. Roosevelt's declaration of war. A great ending to a great series.

...

PROGRAM NOTE

SUOMEN ELOKUVA-ARKISTO

FINLANDS FILMARKIV

Why We Fight: War Comes to America

War Comes to America / Why We Fight 7: War Comes to America

USA 1943. Tuotanto: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. Elokuvassa ei ole tekijätietoja. Komentaja: Frank Capra. IMDB: Tuottaja: Frank Capra. Ohjaus: Frank Capra, Anatole Litvak. Käsikirjoitus: Julius J. Epstein, Philip G. Epstein, Anatole Litvak, Anthony Veiller. Emma Lazarus: "The New Colossus". Musiikki: Dimitri Tiomkin. George Gershwin: "Rhapsody In Blue". Leikkaus: William Hornbeck. Esiintyjiä aakkosjärjestyksessä: Dean Acheson, kenraali Bergeret, A. A. Berle, Arno Breker, Neville Chamberlain, Winston Churchill, Galeazzo Ciano, Edouard Daladier, Charles Edison, Francisco Franco, Josef Goebbels, Hermann Göring, Rudolf Hess, Heinrich Himmler, Paul von Hindenburg, keisari Hirohito, Adolf Hitler, Cordell Hull, Charles Huntziger, Hiram Johnson, Wilhelm Keitel, Fritz Kuhn, Saburo Kurusu, amiraali Le Luc, Charles A. Lindbergh, Viktor Lutze, Andrew J. May, Edward R. Murrow, Benito Mussolini, Léon Noël, Kichisaburo Nomura, Gerald P. Nye, Erich Raeder, Joachim von Ribbentrop, F. D. Roosevelt, Haile Selassie, Albert Speer, Henry L. Stimson, Elbert D. Thomas, Hideki Tojo, Wendell Wilkie. Selostajat: Walter Huston, Lloyd Nolan. 70 min

    Ensimmäinen osa kertoo amerikkalaisesta yhteiskunnasta sotaa edeltäneellä kaudella. Toinen osa on yhteenveto sodan tapahtumista Mantshurian hyökkäyksestä 1931 Pearl Harboriin 1941.

 

Your Job in Germany

USA 1945. Tuotanto: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. Elokuvassa ei ole tekijätietoja. Komentaja: Frank Capra. Joseph McBriden mukaan: Supervisor: Ted Geisel. Ohjaajakumppani: Anatole Litvak. Käsikirjoitus: Ted Geisel, Anthony Veiller. 15 min

 

Valmistautuessaan lähtemään armeijasta keväällä 1945 Frank Capra viimeisteli kahta pitkään tekeillä ollutta elokuvaansa Saksasta ja Japanista. Ne olivat ongelmallisia, koska ne eivät käsitelleet vain sodan syitä vaan ongelmia, joita rauha toisi mukanaan. Projekti, jonka nimi oli aluksi Know Your Enemy: Germany ja sittemmin Here Is Germany, oli Capran yksikön pisimpään vireillä ollut työ, ja sen valmistuessa "vihollista nimeltä Saksa ei enää ollut". Elokuva tuli esityksiin lokakuussa 1945 amerikkalaisille miehitysjoukoille. Ensimmäisen version kirjoitti Bruno Frank ja ohjasi Foxille lokakuussa 1942 Ernst Lubitsch. Hänen Know Your Enemy: Germanynsa oli dramatisointi Saksan militarismin noususta sukupolvien ajan henkilöitymään hahmo nimeltä Karl Schmidt. Vain rahtuja siitä oli jäljellä lopullisessa, Why We Fight -tyyppisessä kompilaatiossa nyky-Saksan historiasta, jonka kokoavana voimana toimi Gottfried Reinhardt; hänen mukaansa loputtomat viivytykset elokuvan valmistuksessa johtuivat sotaministeriön linjariidoista sodanjälkeisen Saksan suhteen. Elokuvan tekoon osallistuivat myös Anatole Litvak, Anthony Veiller, Edgar Peterson, Leonard Spigelgass, John Huston ja William L. Shirer. Reinhardt sai vapaat kädet, ja hänen johtoajatuksenaan oli varoitus saksalaisen militarismin noususta sodan jälkeen ja varoitus miehitysjoukoille toistamasta samoja virheitä kuin ensimmäisessä maailmansodassa. Hän otti elokuvaansa runsaasti keskitysleiriotoksia.

Ennen kuin Reinhardtin versio esitettiin Capran yksikkö valmisti sitä jyrkemmän veljeilystä varoittavan elokuvan nimeltä Your Job in Germany valvojanaan Ted Geisel, joka laati käsikirjoituksen Anthony Veillerin kanssa ja ohjaajakumppanina Anatole Litvak. Tuo elokuva lähetettiin joukoille 13.4.1945, ja se oli niin ajankohtainen, että siihen sisältyi ensimmäisten joukossa kuvia keskitysleireistä, joita liittoutuneiden joukot yhä parhaillaan vapauttivat. Capra oli niin kiireinen, että hän "ohjasi vain selostajan ääntä", muistelee Geisel. Geisel kantoi kopion elokuvasta omakätisesti Eurooppaan, jossa sen hyväksyivät muut komentajat paitsi kenraali George S. Patton, jonka natsi-ihailu oli niin skandaalimaista, että Eisenhowerin oli varoitettava häntä. Patton käveli ulos elokuvan näytöksestä ja lausui arvionsa yhdellä sanalla: "Bullshit". Your Job in Germanya esitettiin myös tavallisissa elokuvateattereissa. Myöhemmin vuonna 1945 Warner Bros. äänitti elokuvan uudelleen, muutti sitä jonkin verran, antoi sille nimeksi Hitler Lives? ja antoi tekijäkrediitin Gordon Hollingsheadille tuotannon valvojana ja Don Siegelille ohjaajana. Hitler Lives? sai Oscarin parhaana lyhytdokumenttina.

Capra järkyttyi, kun hän näki huhtikuussa 1945 ensi kertaa Signal Corpsin valokuvia ja elokuvia vapautetuista keskitysleireistä. Niistä suuren osan oli kuvannut George Stevensin yksikkö. Vaikka liittoutuneet olivat saaneet tietää keskitysleireistä jo elokuussa 1942 ja vaikka kuolemanleirien olemassaolo tunnettiin yleisesti vuoteen 1943 mennessä, Capra itse myönsi, että hän ei ollut oikein uskonut niihin ennen kuin hän näki valokuvat ja elokuvat. Hän säilytti noita valokuvia ja toi niitä Bill Boyersin televisiohaastatteluun 1982, jossa hän puhui yhä "surullisella ja yllättyneellä äänellä". Vaikka Capran elokuvat olivat auttaneet tuhoamaan natsit, hän tuntui yhä kiusaantuneelta ja katsoi tarpeelliseksi puolustaa valokuvilla sitä, että hän oli ollut propagandisti, vaikkakin demokratian asialla.

– Joseph McBriden mukaan (Frank Capra, 1992) AA 7.9.2005

The Negro Soldier (41 min)

US 1944. PC: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. No personal credit titles in the film. [In charge of production: Frank Capra, with a mighty staff of film professionals. SC: Carlton Moss, D: Stuart Heisler]. A fine Imperial War Museum print. 41'. Viewed at Orion, Helsinki, 8 Sept 2005. "Joshua fit the battle of Jericho". Black audience at church hears the wise sermon of preacher Carlton Moss. The black American history summarized. Hitler's thoughts on the black people are quoted. A mother reads a letter from her son, which is illustrated as a montage sequence of a soldier's path in US Army. West Point, Tuskegee. A montage on the tasks of war. Paying homage to the war heroes.

...

PROGRAM NOTE

SUOMEN ELOKUVA-ARKISTO

FINLANDS FILMARKIV

Why We Fight: The Battle of China

The Battle of China / Why We Fight 6: The Battle of China

USA 1944. Tuotanto: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. Elokuvassa ei ole tekijätietoja. Komentaja: Frank Capra. IMDB: Tuottaja: Anatole Litvak. Ohjaus: Frank Capra, Anatole Litvak. Käsikirjoitus: Julius J. Epstein, Philip G. Epstein. Musiikki: Dimitri Tiomkin; Musorgski: Näyttelykuvia. Leikkaus: William Hornbeck. Elokuvassa esiintyviä aakkosjärjestyksessä: Claire Chennault, Chiang Kai-Shek, Madame Chiang, Winston Churchill, Teh Chu, Anthony Eden, William F. Halsey, keisari Hirohito, Douglas MacArthur, eversti William Mayer, Louis Montbatten, Henry Pu-yi, F. D. Roosevelt, Joseph W. Stilwell, Sun Yat-sen, Gi-ichi Tanaka. Abraham Lincolnin ääni: Walter Huston. Selostaja: Anthony Veiller. 65 min

    Lähtee 1930-luvun alusta, jolloin keisarillinen Japani alkoi rakentaa sotaisasti aasialaista imperiumia.

The Negro Soldier

USA 1944. Tuotanto: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. Elokuvassa ei ole tekijätietoja. Komentaja: Frank Capra. IMDB: Tuottaja: Frank Capra. Ohjaus: Stuart Heisler. Käsikirjoitus: Carlton Moss. Kuvaus: Allen Q. Thompson, Paul Vogel, Horace Woodard. Musiikki: Albert Glasser, Calvin Jackson, Howard Jackson, Earl Robinson, Dimitri Tiomkin. 43 min

Why We Fight -sarja sai kriittistä palautetta jo tuoreeltaan. Vaikka esimerkiksi James Agee ihaili Prelude to War -elokuvan voimaa, hän moitti myös liioittelua sen retoriikassa, jonka hän katsoi ilmentävän paikoitellen yleisön aliarviointia, vaikkakin yleensä hän katsoi elokuvan olevan vapaata siitä. Jo valmistumisaikanaan elokuvasarjaa arvosteltiin sen lavastuksista. Capra itse kiisti lavastukset animaatiota ja muuta grafiikkaa lukuunottamatta. Mutta monet "dokumenttiotokset" ovat peräisin näytelmäelokuvista; luettelo näistä löytyy National Archivesin tuotantomuistioista. Näyteltyjä kohtauksia otettiin sekä fiktioelokuvista että itse kuvatuista kohtauksista. Tietenkin näin on koskien aikakausia, jolloin elokuvaa ei ollut vielä keksitty. Näyteltyjen Hollywood-sotaelokuvien otoksia käytettiin, samoin muiden näytelmäelokuvien aineistoa. Kaikista mahdollisista lähteistä saatua lavastettua aineistoa käytettiin ilman, että alkuperää mainittiin elokuvassa. Samoja otoksia käytettiin eri tarkoituksiin sarjan eri jaksoissa. William Thomas Murphy huomauttaa, että Capra seurasi March of Time -uutiskatsausten perinnettä. Perinne oli elokuvan alkuajoista alkaen tuttu: jos ei ollut aitoa dokumenttia, tehtiin kuvitettuja lavastuksia ajankohtaisista tapahtumista. Perinteellä oli puolustajansa. Toisaalta Jay Leyda huomauttaa: "metrikin lavastusta muuten aidossa kompilaatiossa voi horjuttaa katsojan uskoa koko elokuvaan, mukaan lukien sen aatteisiin".

Myös natsipropagandan käyttö saattoi olla arveluttavaa, ja Capra käytti natsien materiaalia omaan tarkoitukseensa joskus lähes yhtä kyynisesti kuin natsit omaansa.

Prikaatinkenraali Osborn arvosteli The Battle of Chinaa "vähiten tyydyttäväksi elokuvaksi Why We Fight -sarjassa", koska "monet kohtauksista eivät ole aitoja kuvia historian tapahtumista, vaan kohtauksia viihde- tms. elokuvista, joiden tarkoitus on tuottaa toivottu vaikutus". Capra vastasi Osbornille: "Muistionne järkytti minua (...) Lausuntonne, että kyseessä on sarjan ainoa elokuva, jossa on muita kuin aitoja kuvia historian tapahtumista, ei ole kirjaimellisesti totta. Paljon enemmän sellaisia kuvia on The Battle of Russiassa ja The Battle of Britainissa. Myös elokuvissa The Nazis Strike ja Divide and Conquer käytimme vapaasti saksalaista propagandamateriaalia".

"The Battle of Chinan suhteen tarkoittanette dokumenttiaineistoa, jonka MGM:n kuvaajat kuvasivat Kiinassa Hyvää maata varten vuosia sitten. Poimimme siitä joitakin satoja jalkoja muuttoa kuvaavia otoksia. Kiinalaisen materiaalin niukkuus oli sydäntäsärkevää, ja meidän oli käytettävä kaikkia mahdollisia lähteitä (...)".

Capra ei halunnut puolustella itseään. "Tiedän, että jotkut ihmiset sotaministeriössä ajattelevat, että elokuvissamme on liikaa 'tunnetta'. Ehkä he ovat oikeassa." Mutta minusta "opettaja, joka saa mielikuvituksen heräämään ja innostumaan jättää syvemmän ja kestävämmän vaikutuksen oppilaisiinsa". "Jos dramaattisen mielenkiinnon herättäminen on väärin, sitten kaikki elokuvamme ovat olleet väärin laadittuja".

The Negro Soldier oli pakollista katsottavaa kaikille sotilaille. Sen tarkoitus oli motivoida mustia sotilaita kokemaan olevansa yhteisen asian takana, vaikka Yhdysvaltain armeijassa vallitsi rotuerottelu. Yllättävää on, että armeijan varovaisen byrokratian piiristä syntynyt elokuva oli niinkin tehokas. Sillä oli tärkeä rooli armeijan rotuennakkoluulojen murtamisessa, ja se auttoi rotuerottelun purkamisessa 1948.

Capra pyrki mahdollisemman suureen yksimielisyyteen ja laajapohjaisuuteen elokuvan valmistelussa, koska sen pelättiin jopa johtavan rotumellakoihin ja koska hän tunnusti tietämät-tömyytensä aiheesta. "Siinä oli paljon uutta minulle".

Ensimmäinen valinta ohjaajaksi oli William Wyler, joka kuitenkin rupesi tekemään The Memphis Belleä. Ohjaajaksi lopulta valittu Stuart Heisler oli ohjannut elokuvan The Bisquit Eater (1940), jossa oli sekä mustia että valkoisia esiintyjiä. Käsikirjoituksen laati lähinnä Carlton Moss, nuori näytelmä- ja kuunnelmakirjailija, joka oli työskennellyt mm. Orson Wellesin ja John Housemanin kanssa mustan Macbethin markkinoinnissa; hän tuli projektiin Housemanin suosituksesta. Moss nähdään myös valkokankaalla saarnaajana, jonka puhetta kuullaan elokuvassa kertomassa mustan Amerikan historiasta ja nykypäivästä. Capra piti tiettyä välimatkaa projektiin, mutta kun elokuva valmistui hän astui esiin ottamaan kiitoksia vastaan. Mutta "jos Capra olisi suhtautunut asiaan vihamielisesti, elokuvaa ei olisi koskaan tehty" (Moss). Moss joutui myöhemmin kommunistiksi epäiltynä mustalle (sic) listalle. Pehmä-ääninen, diplomaattinen Moss hymähtää Capran elämäkerrassaan esittämille väitteille Mossin "mustasta kapinallisuudesta". Elokuvan näytettiin 200 mustalle journalistille Pentagonissa. Mossin mukaan varsinainen testi oli Harlemissa mustille johtajille järjestetty esitys. Näiden huolena näytöksen jälkeen oli vain, että elokuvaa esitettäisiin myös valkoisille. The Negro Soldier sai lämpimän vastaanoton sekä 43 minuutin että myöhempänä 20 minuutin versiona. Cripps ja Culbert kirjoittavat, että "kaikista sota-ajan elokuvista vain The Negro Soldier pyrki kytkemään mustat amerikkalaisen elämän kokonaiskudokseen; tuo armeijaelokuva oli esimerkki kaikille, jotka halusivat irtautua elokuvateollisuuden stereotyypeistä (...) Tuon elokuvan olemassaolo osoitti muutosta armeijassa – miksei siviilimaailma voisi seurata perässä?"

Elokuvan valmistuttua Capra keskusteli ensi kertaa pitempään Mossin kanssa. Moss kertoi haluavansa edetä elokuva-alalla. Capra antoi hänelle lopulta neuvon: "Why don't you leave the country?" Moss oli amerikkalainen monen sukupolven takaa; Capra oli maahanmuuttaja.

– Joseph McBriden mukaan (Frank Capra, 1992) AA 6.9.2005

Why We Fight 6: The Battle of China

Frank Capra, Anatole Litvak: Why We Fight 6: The Battle of China (US 1944).

US 1944. PC: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. No personal credit titles in the film. [In charge of production: Frank Capra, with a mighty staff of film professionals]. 63 min

    A fine 35 mm Imperial War Museum print. 

    Viewed at Finnish Film Archive, Orion (Frank Capra Retrospective), Helsinki, 8 Sept 2005

This film was for me the biggest revelation of all in terms of historical information. It covers the Japanese aggression on China since 1931. It summarizes 4000 years of Chinese culture; how the divided country became a nation under the Japanese attack. 

Sun Yat-Sen the Chinese Lincoln. The Tanaka Plan: Manchuria, Shanghai, Jehol. Stunning animation on the Japanese strategy. Chiang Kai-Shek. The greatest mass migration ever recorded. Unforgettable epic images on the millions on the move. 

The air war. The Chinese armament. The Burma Road: breathtaking epic sequence. General Chennault's Flying Tigers. 

The course of the Yellow River changed (!). The Chinese guerrilla war. The great distances, the rivers, the marshes. The Tanaka Plan slowed down in China. 

Phase 3: the Pacific - phase 4: the US. Changsha, again a stunning animation. Madame Chiang Kai-Shek addressing the Congress. This Why We Fight film, the most criticized one, was for me the most precious one.

...

PROGRAM NOTE

SUOMEN ELOKUVA-ARKISTO

FINLANDS FILMARKIV

Why We Fight: The Battle of China

The Battle of China / Why We Fight 6: The Battle of China

USA 1944. Tuotanto: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. Elokuvassa ei ole tekijätietoja. Komentaja: Frank Capra. IMDB: Tuottaja: Anatole Litvak. Ohjaus: Frank Capra, Anatole Litvak. Käsikirjoitus: Julius J. Epstein, Philip G. Epstein. Musiikki: Dimitri Tiomkin; Musorgski: Näyttelykuvia. Leikkaus: William Hornbeck. Elokuvassa esiintyviä aakkosjärjestyksessä: Claire Chennault, Chiang Kai-Shek, Madame Chiang, Winston Churchill, Teh Chu, Anthony Eden, William F. Halsey, keisari Hirohito, Douglas MacArthur, eversti William Mayer, Louis Montbatten, Henry Pu-yi, F. D. Roosevelt, Joseph W. Stilwell, Sun Yat-sen, Gi-ichi Tanaka. Abraham Lincolnin ääni: Walter Huston. Selostaja: Anthony Veiller. 65 min

    Lähtee 1930-luvun alusta, jolloin keisarillinen Japani alkoi rakentaa sotaisasti aasialaista imperiumia.

The Negro Soldier

USA 1944. Tuotanto: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. Elokuvassa ei ole tekijätietoja. Komentaja: Frank Capra. IMDB: Tuottaja: Frank Capra. Ohjaus: Stuart Heisler. Käsikirjoitus: Carlton Moss. Kuvaus: Allen Q. Thompson, Paul Vogel, Horace Woodard. Musiikki: Albert Glasser, Calvin Jackson, Howard Jackson, Earl Robinson, Dimitri Tiomkin. 43 min

Why We Fight -sarja sai kriittistä palautetta jo tuoreeltaan. Vaikka esimerkiksi James Agee ihaili Prelude to War -elokuvan voimaa, hän moitti myös liioittelua sen retoriikassa, jonka hän katsoi ilmentävän paikoitellen yleisön aliarviointia, vaikkakin yleensä hän katsoi elokuvan olevan vapaata siitä. Jo valmistumisaikanaan elokuvasarjaa arvosteltiin sen lavastuksista. Capra itse kiisti lavastukset animaatiota ja muuta grafiikkaa lukuunottamatta. Mutta monet "dokumenttiotokset" ovat peräisin näytelmäelokuvista; luettelo näistä löytyy National Archivesin tuotantomuistioista. Näyteltyjä kohtauksia otettiin sekä fiktioelokuvista että itse kuvatuista kohtauksista. Tietenkin näin on koskien aikakausia, jolloin elokuvaa ei ollut vielä keksitty. Näyteltyjen Hollywood-sotaelokuvien otoksia käytettiin, samoin muiden näytelmäelokuvien aineistoa. Kaikista mahdollisista lähteistä saatua lavastettua aineistoa käytettiin ilman, että alkuperää mainittiin elokuvassa. Samoja otoksia käytettiin eri tarkoituksiin sarjan eri jaksoissa. William Thomas Murphy huomauttaa, että Capra seurasi March of Time -uutiskatsausten perinnettä. Perinne oli elokuvan alkuajoista alkaen tuttu: jos ei ollut aitoa dokumenttia, tehtiin kuvitettuja lavastuksia ajankohtaisista tapahtumista. Perinteellä oli puolustajansa. Toisaalta Jay Leyda huomauttaa: "metrikin lavastusta muuten aidossa kompilaatiossa voi horjuttaa katsojan uskoa koko elokuvaan, mukaan lukien sen aatteisiin".

Myös natsipropagandan käyttö saattoi olla arveluttavaa, ja Capra käytti natsien materiaalia omaan tarkoitukseensa joskus lähes yhtä kyynisesti kuin natsit omaansa.

Prikaatinkenraali Osborn arvosteli The Battle of Chinaa "vähiten tyydyttäväksi elokuvaksi Why We Fight -sarjassa", koska "monet kohtauksista eivät ole aitoja kuvia historian tapahtumista, vaan kohtauksia viihde- tms. elokuvista, joiden tarkoitus on tuottaa toivottu vaikutus". Capra vastasi Osbornille: "Muistionne järkytti minua (...) Lausuntonne, että kyseessä on sarjan ainoa elokuva, jossa on muita kuin aitoja kuvia historian tapahtumista, ei ole kirjaimellisesti totta. Paljon enemmän sellaisia kuvia on The Battle of Russiassa ja The Battle of Britainissa. Myös elokuvissa The Nazis Strike ja Divide and Conquer käytimme vapaasti saksalaista propagandamateriaalia".

"The Battle of Chinan suhteen tarkoittanette dokumenttiaineistoa, jonka MGM:n kuvaajat kuvasivat Kiinassa Hyvää maata varten vuosia sitten. Poimimme siitä joitakin satoja jalkoja muuttoa kuvaavia otoksia. Kiinalaisen materiaalin niukkuus oli sydäntäsärkevää, ja meidän oli käytettävä kaikkia mahdollisia lähteitä (...)".

Capra ei halunnut puolustella itseään. "Tiedän, että jotkut ihmiset sotaministeriössä ajattelevat, että elokuvissamme on liikaa 'tunnetta'. Ehkä he ovat oikeassa." Mutta minusta "opettaja, joka saa mielikuvituksen heräämään ja innostumaan jättää syvemmän ja kestävämmän vaikutuksen oppilaisiinsa". "Jos dramaattisen mielenkiinnon herättäminen on väärin, sitten kaikki elokuvamme ovat olleet väärin laadittuja".

The Negro Soldier oli pakollista katsottavaa kaikille sotilaille. Sen tarkoitus oli motivoida mustia sotilaita kokemaan olevansa yhteisen asian takana, vaikka Yhdysvaltain armeijassa vallitsi rotuerottelu. Yllättävää on, että armeijan varovaisen byrokratian piiristä syntynyt elokuva oli niinkin tehokas. Sillä oli tärkeä rooli armeijan rotuennakkoluulojen murtamisessa, ja se auttoi rotuerottelun purkamisessa 1948.

Capra pyrki mahdollisemman suureen yksimielisyyteen ja laajapohjaisuuteen elokuvan valmistelussa, koska sen pelättiin jopa johtavan rotumellakoihin ja koska hän tunnusti tietämättömyytensä aiheesta. "Siinä oli paljon uutta minulle".

Ensimmäinen valinta ohjaajaksi oli William Wyler, joka kuitenkin rupesi tekemään The Memphis Belleä. Ohjaajaksi lopulta valittu Stuart Heisler oli ohjannut elokuvan The Bisquit Eater (1940), jossa oli sekä mustia että valkoisia esiintyjiä. Käsikirjoituksen laati lähinnä Carlton Moss, nuori näytelmä- ja kuunnelmakirjailija, joka oli työskennellyt mm. Orson Wellesin ja John Housemanin kanssa mustan Macbethin markkinoinnissa; hän tuli projektiin Housemanin suosituksesta. Moss nähdään myös valkokankaalla saarnaajana, jonka puhetta kuullaan elokuvassa kertomassa mustan Amerikan historiasta ja nykypäivästä. Capra piti tiettyä välimatkaa projektiin, mutta kun elokuva valmistui hän astui esiin ottamaan kiitoksia vastaan. Mutta "jos Capra olisi suhtautunut asiaan vihamielisesti, elokuvaa ei olisi koskaan tehty" (Moss). Moss joutui myöhemmin kommunistiksi epäiltynä mustalle (sic) listalle. Pehmä-ääninen, diplomaattinen Moss hymähtää Capran elämäkerrassaan esittämille väitteille Mossin "mustasta kapinallisuudesta". Elokuvan näytettiin 200 mustalle journalistille Pentagonissa. Mossin mukaan varsinainen testi oli Harlemissa mustille johtajille järjestetty esitys. Näiden huolena näytöksen jälkeen oli vain, että elokuvaa esitettäisiin myös valkoisille. The Negro Soldier sai lämpimän vastaanoton sekä 43 minuutin että myöhempänä 20 minuutin versiona. Cripps ja Culbert kirjoittavat, että "kaikista sota-ajan elokuvista vain The Negro Soldier pyrki kytkemään mustat amerikkalaisen elämän kokonaiskudokseen; tuo armeijaelokuva oli esimerkki kaikille, jotka halusivat irtautua elokuvateollisuuden stereotyypeistä (...) Tuon elokuvan olemassaolo osoitti muutosta armeijassa – miksei siviilimaailma voisi seurata perässä?"

Elokuvan valmistuttua Capra keskusteli ensi kertaa pitempään Mossin kanssa. Moss kertoi haluavansa edetä elokuva-alalla. Capra antoi hänelle lopulta neuvon: "Why don't you leave the country?" Moss oli amerikkalainen monen sukupolven takaa; Capra oli maahanmuuttaja.

– Joseph McBriden mukaan (Frank Capra, 1992) AA 6.9.2005

Why We Fight 5: The Battle of Russia

Frank Capra, Anatole Litvak: Why We Fight 5: The Battle of Russia (US 1943).

Nederlaget.

    US 1943. PC: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. No personal credit titles in the film. [In charge of production: Frank Capra, with a mighty staff of film professionals]. 

     A fine 35 mm Imperial War Museum print. 

    81 min

    Viewed at Finnish Film Archive Orion (Frank Capra retrospective), Helsinki, 8 Sept 2005. 

For James Agee, the mightiest American war movie ever besides The Birth of a Nation. 

It is the film about the greatest war operation in history: Operation Barbarossa. USSR, a sixth of the earth, is presented in its multi-ethnicity and variety of resources. Hitler's way to the Eastern war is summarized: Hungary, Rumania, Czechoslovakia, Bulgaria. Albania, Greece. 

The giant attack of 22 June 1941 focusing on the directions of Leningrad, Moscow, and Kiev. The animations of strategy are excellent, illuminating the German wedge and trap and the Russian defense in depth strategies. The cities as strongholds. Sevastopol. Beautiful montages of faces. The Russian strategy of scorched earth; destroyed giant dams. Guerilla war. The Volokolamsk highway. The museums of Tchaikovsky, Tolstoy vandalized. Great emotional force in footage on Russians burying their loved ones. 

Retreat in spring 1942: the legend of Nazi invincibility defeated. The siege of Leningrad, a powerful sequence; the road to life across Lake Ladoga. The strategic meaning of Stalingrad for the whole war. Everything else in WWII was a prelude to Stalingrad. Finally the Germans get to taste their own wedge and trap strategy. The greatest battle in history, the turning-point of WWII. 

Finns under Mannerheim are not mentioned together with Hungary, Rumania, and Bulgaria as Hitlerite allies; Finns are mentioned as co-belligerents in Operation Barbarossa, with a strategic importance in the siege of Leningrad. This films omits any critical remark on Stalin's Russia. In Why We Fight, Finland is first mentioned here, and fleetingly in the same context in the last film. In its bias, still extremely impressive.

...

PROGRAM NOTE

SUOMEN ELOKUVA-ARKISTO

FINLANDS FILMARKIV

Why We Fight: The Battle of Russia

The Battle of Russia / Why We Fight 5: The Battle of Russia / För frihet kämpa de

 

USA 1943. Tuotanto: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. Elokuvassa ei ole tekijätietoja. Komentaja: Frank Capra. IMDB: Tuottaja: Frank Capra. Ohjaus: Frank Capra, Anatole Litvak. Käsikirjoitus: Julius J. Epstein, Philip G. Epstein, Robert Heller, Anatole Litvak, Anthony Veiller. Musiikki: Dimitri Tiomkin; Tshaikovski: 1812-alkusoitto, 1. pianokonsertto, 5. sinfonia, 6. sinfonia. Leikkaus: William Hornbeck. 

     Elokuvassa esiintyviä aakkosjärjestyksessä: Ion Antonescu, kuningas Boris III, kenraali Edler von Daniels, Anthony Eden, Hermann Göring, Adolf Hitler, Miklós Horthy, Alfred Jodl, Wilhelm Keitel, kenraali Kosakov, Maksim Litvinov, Yosuke Matsuoka, kuningas Michael, Vjatsheslav Molotov, Benito Mussolini, tsaari Nikolai II, Friedrich von Paulus, Joachim von Ribbentrop, Konstantin Rokossovski, Arthur Schmidt, Haile Selassie, Mihail Shumilov, Josif Stalin, Nikolai Voronov, keisari Wilhelm II, Georgi Zhukov. Näytelmäelokuvaotteissa: J. Karrik (Kaarle XII), Nikolai Simonov (Pietari Suuri), Nikolai Tsherkasov (Aleksanteri Nevski). Selostajat: Walter Huston, Anthony Veiller. 83 min

    Kuvaa taisteluja rintamalla, jolla oli 80% natsien sotavoimasta.

Kirjassaan Films Beget Films Jay Leyda kirjoittaa, että Why We Fight -sarja oli "sodan opettavaisin kompilaatioelokuvan kokonaisuus". "The Battle of Russia oli leikattu niin loistavasti, että sitä tutkittiin ja ihailtiin suuresti Neuvostoliitossa – se oli neuvostorintamasta tehdyistä amerikkalaisista elokuvista ainoa, joka ei tarvinnut puolustuspuheita. Se on ainoa tunnettu esimerkki sotaakäyvästä maasta, jossa toisen maan leikkaajien tuote on tyytyväisenä hyväksytty alkuperämaassa". 

Kolme sarjan elokuvaa oli omistettu liittolaisille, ja pääteemana oli heidän rohkeutensa, moraalinsa ja taistelukuntonsa. Erityisesti teema korostuu The Battle of Russiassa. Alkujaksossa on viisi lainausta sotaministeri Henry Stimsonilta, laivaston ylipäälliköltä Henry Knoxilta, esikuntapäällikkö Marshallilta, kenraali McArthurilta ja presidentti Rooseveltilta. Knoxin lausunto on tyypillinen: "Me ja liittolaisemme tunnemme ikuista kiitollisuutta Neuvostoliiton armeijoille ja kansalle". Roosevelt lausuu: "Euroopan rintamalla kuluneen vuoden tärkein tapahtuma on ollut Venäjän suurten armeijojen murskaava hyökkäys Saksan mahtavaa armeijaa vastaan".

Leningradin taistelua kuvaava jakso korostaa Venäjän kansan rohkeutta. Otos toisensa jälkeen dramatisoi Leningradin asukkaiden hirvittäviä koettelemuksia. Selostajan sanat tukevat kuvia: "Ilmavoimien pommit eivät pystyneet pakottamaan Leningradin puolustajia antautumaan. Talvi ei pystynyt siihen, nälkä ei pystynyt siihen. Heidän päättäväisyytensä ei horjunut koskaan". Kertojan sanat päättävät jakson: "Ja nyt (...) koko maailma puhui ihaillen teräksisestä kaupungista".

Odessan taistelua kuvataan "sankarillisena piirityksenä", joka pysäytti "natsien rynnistyksen Krimille". Sevastopolin hävitystä luonnehditaan kerronnassa: "venäläiset tiesivät, että heidän kaupunkinsa tuhottaisiin, mutta heidän päämääränään ei ollut pelastaa kaupunkeja vaan tuhota saksalaiset". Kouraiseva jakso kertoo venäläisistä sisseistä, jotka jatkoivat taistelua osanaan "minimaalinen kunnia ja maksimaalinen määrätietoisuus". "Heidän edessään oli vain köysi ja hirsipuu (...) mutta he pysyivät paikoillaan ja jatkoivat taistelua". Kertojaa säestävät lähikuvat venäläisten kasvoista. "Heidän yrmeät kasvonsa kertoivat heidän päättäväisyydestään (...) taistella ja kuolla (...) antautumatta koskaan".

Venäläisten taistelutaitoa kuvataan kertomalla natsien "kiila ja ansa" -strategiasta ja venäläisten "syvyyspuolustusteoriasta". Venäläisten kykyä korostetaan kuvaamalla miten hyvällä menestyksellä saksalaisest olivat käyttäneet metodiaan Puolassa, Ranskassa ja Balkanilla ja miten venäläiset eivät menneet ansaan ryhmittämällä kaikkia miehiään rajalle. Kaupunkien käyttö saksalaisen Blitzkriegin hidastamiseksi esitetään myös esimerkkinä heidän rohkeudestaan ja taidostaan.

– Thomas William Bohnin mukaan (An Historical and Descriptive Analysis of the "Why We Fight" Series, 1977)

Elokuvassa ei ollut kritiikin sanaa neuvostohallinnosta, siinä kutsuttiin neuvostokansaa "vapaaksi ja yhtenäiseksi" ja väitettiin Stalinin maan ilmentävän "Kristuksen ristin voittoa natsien hakarististä". Tämä tuotti Capralle myöhemmin vaikeuksia, vaikka elokuva oli valmistuessaan USA:n virallisen linjan mukainen. Jo The Nazis Strike oli käsitellyt Molotov-Ribbentrop -sopimusta Neuvostoliittoa ymmärtäen toteamalla, että sopimus oli "too fantastic to make any sense. It didn't". Samoin teki The Battle of Russia, vaikka joistakin kopioista ymmärtävä kohta puuttuu. Elokuvan pohjana olevassa valmisteluluennossa sanottiin, että Neuvostoliitto "tiesi, että he voisivat korkeintaan viivyttää sotaa, kunnes se olisi paremmin valmistautuneita (...) 1930-luvulla Venäjä tarjoutui allekirjoittamaan sopimuksia ja takuita paljon enemmän kuin mihin mikään muu Euroopan kansakunta oli valmis osallistumaan (...) Venäjä valmistautui armottomasti välienselvittelyyn Saksan kanssa". Capra oli ollut 1930-luvulla avoimesti Mussolinin ja Francon kannattaja, joten tämä elokuva oli hänelle kova pala. The Battle of Russia oli Prelude to Warin rinnalla se sarjan elokuva, jota esitettiin myös yleisessä elokuvateatterilevityksessä. Hän kiisti vastuunsa elokuvasta ja kieltäytyi esittelemästä sitä esimerkiksi liittoutuneiden voiton elokuvafestivaalilla 1985. Venäläissyntyisellä Anatole Litvakilla olikin suuri merkitys tässä sarjan pisimmässä elokuvassa, jota esitettiin aluksi kaksiosaisena.

Capran kiemurtelusta huolimatta juuri The Battle of Russia -elokuvaa pidettiin Capran yksikön suurimpana saavutuksena sodan aikana. Loistavat otokset Leningradin ja Stalingradin taisteluista olivat lähinnä venäläisten itsensä kuvaamia. William Hornbeck, William Lyon ja Marcel Cohen leikkasivat ne upeasti Anatole Litvakin johdolla. James Agee kirjoitti The Nation -lehdessä, että "Kansakunnan synnyn kyyneliä nostattavan mahtavuuden ohella se on uskoakseni paras ja tärkein sotaelokuva, joka tässä maassa on koskaan koottu". Kuten Jay Leyda sanoi, se oli ainoa neuvostotaistelua kuvaava elokuva, joka ei tarvinnut puolusteluja kuvaamassaan maassa. Paitsi Capralta.

Vähän ennen sodan päättymistä Vsevolod Pudovkin ja muut neuvosto-ohjaajat kokoontuivat keskustelemaan The Battle of Russiasta ja muista Why We Fight -elokuvista. Pudovkin kutsui noiden elokuvien luovaa uutiskuvien leikkausta metodiksi, "jonka merkitys voi huomattavasti kasvaa sodan jälkeen, koska sitä voi käyttää eri kansojen tutustuttamiseksi syvällisemmin toisiinsa, ja sillä voi ilmaista yleispäteviä ajatuksia graafisesti ja havainnollisesti". Pudovkin lähetti kokouksen pöytäkirjan Capralle, mutta Capra katsoi aiheelliseksi väheksyä tapauksen merkitystä. Vaikka Capra kertoo muistelmissaan, että Stalin määräsi hänen elokuvaansa esitettäväksi kaikissa Venäjän elokuvateatterissa (Roosevelt sanoi Marshallille, että hän oli "hyvin mielissään Stalinin päätöksestä"), hän ei mainitse, että Stalin kuvautti oman esipuheensa elokuvaan. USA:n Moskovan suurlähettiläs Averell Harriman sanoo, että "Stalin lausui henkilökohtaisesti mieltymyksensä elokuvaan. Sellainen oli melko harvinaista Stalinin taholta".

– Joseph McBriden mukaan (Frank Capra, 1992) AA 6.9.2005

Tunisian Victory

Hugh Stewart, Frank Capra: Tunisian Victory (US/GB 1944).

Voitto Tunisiassa / Seger i Tunisien. 

    US/GB 1944. U.S. Army Bureau of Public Relations / British Ministry of Information. No personal on-screen credits. [P+D: Frank Capra, Hugh Stewart. Additional reconstructed footage: John Huston. SC: J.L. Hodson, Anthony Veiller, Roy Boulting, Alfred Black. M: Dimitri Tiomkin. Commentary read by Leo Genn, Anthony Veiller. Voice of US soldier Adams: Burgess Meredith, voice of UK soldier Metcalf: Bernard Miles]. 

    AFI: 85'

    Finnish release: 76'

    The vintage Finnish nitrate print released by Väinän Filmi 60 years ago viewed at Orion, Helsinki, 3 Sep 2005

In Huston and Capra biographies this film is harshly dealt with as a fabrication. Now it does not look any different from the Why We Fight series. Probably the harshness of the criticism is based on the fact that so many involved in the actual battle were able to compare the film with the reality. 

It is a work of montage, as are the Why We Fight films, and it's based on an idea, a concept, and the film is an illustration of the concept. The most impressive points are conveyed via animation. One has to congratulate the way the film manages to convey a strong idea of strategy and simultaneously a feeling of the mess of reality.

The strategic weight of the African campaign is very clearly expressed. It was the turning-point in the Western Allies' war against Hitler.

The triple strike in Casablanca, Algiers and Oran. The heavy weather: the rain season, the winter, the casualties. The strategic air command. The new strategy of the air force. 

The historical links to Scipio, Hannibal. Soldiers at war and play. The suffering of the civilians, the children. The returning civilians. The importance of the mules. A memorable shot of Jewish kids: it's now OK to take the yellow star off.

Rommel's genius and backlash for the Allied. The ingenious Cylinder Strategy of the Allied. Alexander and Cunningham. The magnificent final campaign: Hill 609, Goubellet Plain, Longstop Hill, Djebel Mansour, Takrouna.

A staccato blitz montage of images, in themselves incomprehensible, only made meaningful via the animated maps. "The spark plug was ours", and now they are given all we've got. The Nazis get what they'd been giving us.

Split into four, the Nazis surrender, 266.000 of them, fully equipped. Montages of the wreckage. A montage of the union of nations and people of all countries, laughing children. Africa is free, Europe that much nearer to - the giant V.

Why We Fight 4: The Battle of Britain

Motståndet.

    US 1943. PC: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. No personal credit titles in the film. [In charge of production: Frank Capra, with a mighty staff of film professionals]. 42 min

    A fine 35 mm Imperial War Museum print. 

    Viewed at Finnish Film Archive, Orion (Frank Capra retrospective), Helsinki, 30 Aug 2005.

Impressive footage of Hitler examining the Eiffel Tower starts the film. "Where Napoleon failed I shall succeed". 

The German military strategy to take Britain is startlingly summarized, with brilliant animation. The German material supremacy is overwhelming, but Britain starts to arm. Churchill: "we shall never surrender". 

Luftwaffe vs. the RAF is the main action of this film. The ports take terrible pounding. Learning from their allies' mistakes, the Brits keep their planes scattered and hidden. 

New tacticts: the German bomb factories, change formations. The hell over coastal defenders. Next step: terrorizing London, to demoralize Britain. The Blitz over London, the Luftwaffe's greatest effort. Devastation in London, Buckingham Palace, Fleet Street, St. Paul's Cathedral. 

Next step: night attacks, to terrorize the people to cry for mercy. People rise in the morning to witness the wreckage. "The British spirit stronger than ever". The RAF starts to counter-attack, targeting Bremen. Hitler cries 1000-fold revenge. Coventry smashed. Montages on work, on life under the Blitz, Christmas in the subway. 

Next step: millions of fire bombs to burn London. Vital water mains shattered when Thames was at its lowest ebb. This was the people's war, and the people wouldn't panic. The Battle of Britain was won, and not by Hitler. Gone was the legend of their invincibility. Churchill: never in history has so much been accomplished for so many by so few. Very effective propaganda.

...

PROGRAM NOTE

SUOMEN ELOKUVA-ARKISTO

FINLANDS FILMARKIV

Why We Fight: Divide and Conquer

Divide and Conquer / Why We Fight 3: Divide and Conquer / Söndra och härska

 

USA 1943. Tuotanto: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. Elokuvassa ei ole tekijätietoja. Komentaja: Frank Capra. IMDB: Ohjaus: Frank Capra, Anatole Litvak. Käsikirjoitus: Julius J. Epstein, Philip G. Epstein. Musiikki: Dimitri Tiomkin, William Lava. Wagner: Der Ring des Nibelungen. Leikkaus: William Hornbeck. Elokuvassa esiintyviä: kenraali Bergeret, tri Karl Brandt, Winston Churchill, Walter Darré, Charles de Gaulle, Otto Dietrich, John Dillinger, Ferdinand Foch, Hans Frank, Henri Giraud, Josef Goebbels, Rudolf Hess, Walter Hewel, Konstantin Hierl, Adolf Hitler, Charles Huntzinger, Alfred Jodl, Pierre Laval, amiraali Le Luc, Robert Lozek, Viktor Lutze, tri Theodor Morell, Léon Noël, Philippe Pétain, Fritz Reinhardt, Joachim von Ribbentrop, F. D. Roosevelt, Alfred Rosenberg, Julius Streicher, Fritz Todt, Adolf Wagner, Maxime Weygand, H. G. Winkelmann. Selostajat: Walter Huston, Anthony Veiller. 58 min

    Näyttää miten natsit valloittivat Euroopan hajota ja hallitse -menetelmällä.

 

Why We Fight: The Battle of Britain

The Battle of Britain / Why We Fight 4: The Battle of Britain

 

USA 1943. Tuotanto: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. Elokuvassa ei ole tekijätietoja. Komentaja: Frank Capra. IMDB: Ohjaus: Frank Capra, Anthony Veiller. Käsikirjoitus: Julius J. Epstein, Philip G. Epstein. Musiikki: Howard Jackson, William Lava, Max Steiner, Dimitri Tiomkin. Leikkaus: William Hornbeck. Elokuvassa esiintyviä: Douglas Bader, Arno Breker, Winston Churchill, kuningatar Elizabeth, Hermann Göring, Adolf Hitler, Alfred Jodl, Wilhelm Keitel, Erich Raeder, Erwin Rommel, Albert Speer, kuningas Yrjö VI. Selostajat: Walter Huston, Anthony Veiller. 54 min

    Seuraa saarivaltakunnan taistelua ilmojen herruudesta ylivoimaista vihollista vastaan.

 

Vaikka Frank Capran armeijalle toisessa maailmansodassa tuottamat elokuvat toivat hänelle suurta kunniaa, hänen oma nimensä ei koskaan esiintynyt niissä valkokankaalla. Capraa liikutti syvästi, kun Winston Churchill kiitti häntä yksityisesti Why We Fight -elokuvista. Julkisesti Churchill onnitteli niistä Yhdysvaltain armeijan toimintaa kenraali Marshallin johdolla.

Capran ystävät olivat tunteneet hänet miehenä, joka ei pitänyt kynttiläänsä vakan alla, ja heihin teki vaikutuksen se vaatimattomuus, jolla hän hyväksyi sodanaikaisen anonyymisyytensä. Hän alisti egonsa korkeamman velvoitteen palvelukseen. "Capra oli joukkuepelaaja", muisteli prikaatinkenraali Frank McCarthy. "Hän ei toiminut lainkaan omaan pussiinsa". Capra oli pettynyt siitä, että hän joutui jäämään Hollywoodiin eikä päässyt johtamaan omaa taistelukuvausyksikköä John Fordin tapaan, mutta hän kätki pettymyksensä ja sopeutui sotilaskuriin. Hänen esimiehensä, eversti Edward Lyman Munson, Jr., sanoi pitävänsä Capraa "yhtenä kaikin puolin pätevimmistä upseereista, joita olen tavannut. Häneltä onnistuisi mikä tahansa armeijan toimeksianto".

Vapautettuna itsenäisesti ajattelemisen taakasta Capra suoritti loistavasti tehtävänsä virallisen linjan toimeenpanijana ja muuttui amerikkalaisen propagandakoneiston rattaaksi. Kenraali Osborn kirjoitti: "kiistattoman teknisen neroutensa ohella Caprassa herättää huomiota päämäärän vilpittömyys ja luonteen lojaali mutkattomuus. Niiden turvin hän on saanut apua lukemattomilta ihmisiltä hallituksessa, armeijassa ja Hollywoodissa. Hänen energiansa ja uskonsa tehtäväänsä on järkkymätöntä, ja hän on uurastanut uskomattoman pitkiä päiviä saadakseen tulosta". Kenraali Marshall lisäsi, että Capra oli tehnyt "erinomaista työtä ilman itsetehostusta ja tavanomaisia primadonnaongelmia".

"Sota muutti Capraa huomattavasti, hänen luonnettaan paljastavalla tavalla", sanoo Paul Horgan, Pulitzer-palkinnon voittanut historiantutkija ja elämäkerturi, joka työskenteli hänen yksikössään. "Hänen hymyilevä egonsa, joka erotti häntä siinä määrin muista ihmisistä, kuin Caruso, oli osa hänen suurta voimaansa. Suurella viehätysvoimallaan hän kohosi kaikissa vaiheissa taistelun yläpuolelle. Hänen egonsa ei haitannut hänen työtään sodan aikana. Kukaan ei työskennellyt isänmaallisemmin eikä heittäytynyt työhönsä kokonaisemmin kuin Capra. Kukaan ei koskaan ehdottanut hänelle taiteellisia tai teknisiä muutoksia, mutta hän sai selkeän sanomaa tai poliittista linjaa koskevan toimintaohjeen, ja hän hyväksyi sen."

"En koskaan nähnyt hänen menettävän malttiaan", sanoi Theodor S. Geisel (tri Seuss), joka myös työskenteli Capran yksikössä. "Sen on täytynyt maksaa hänelle henkisesti hyvin paljon". Vanhoilla päivillään Capra tunnustikin, että sota "poltti minut henkisesti loppuun... menetin sodassa paljon itsestäni".

– Joseph McBriden mukaan (Frank Capra, 1992) AA 31.8.2005

Why We Fight 3: Divide and Conquer

Frank Capra, Anatole Litvak: Why We Fight 3: Divide and Conquer (US 1943).

Söndra och härska.

    US 1943. PC: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. No personal credit titles in the film. [In charge of production: Frank Capra, with a mighty staff of film professionals]. 57 min

    A fine 35 mm Imperial War Museum print. 

    Viewed at Finnish Film Archive, Orion (Frank Capra Retrospective), Helsinki, 31 Aug 2005. 

In direct continuation to Why We Fight 2, this focuses on the reaction of Poland's Western allies: England's declaration of war (with Canada, Australia, New Zealand, South Africa etc.), and the Nazis' strategy of divide and conquer. 

To reach better England, they target Norway, occupying Denmark on the way. The tactics of "Trojan horse" merchant ships is depicted. Images of winter war in Norway. 

France is the main subject of this film. There was Marshal Foch of WWI: "J'attaque!". There is André Maginot of WWII: I defend. The Maginot Line is magnificent, and the German strategy is not to go near it. The Kellogg-Briand pact. The disillusioned nation, six million lost in WWI, the flower of a generation, the spirit of the phony war. 

Hitler's strategy is portrayed as an illuminative animation. How they take Holland, bomb Rotterdam, how Belgium is taken, the genius of the German engineers in bombing and building bridges for tanks. Little villages destroyed to create crowds of refugees to stop the light armies. 

While the Allies flank the main thrust is in the Ardennes, the mightiest army ever. Tremendous concentration of firepower. Brilliant animation helps understand the genius of the German attack.

Dunkirk: one of the greatest disasters of military history. Memorable epic footage. 

Hitler and the statue of Foch, French leaders forced to sign treaty with Hitler in Foch's coach. Two million French hostages taken to concentration camps. Hitler on the Champs-Elysées. La Marseillaise: soul born again. Rhetorically excellent war propaganda.

...

PROGRAM NOTE

SUOMEN ELOKUVA-ARKISTO

FINLANDS FILMARKIV

Why We Fight: Divide and Conquer

Divide and Conquer / Why We Fight 3: Divide and Conquer / Söndra och härska

 

USA 1943. Tuotanto: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. Elokuvassa ei ole tekijätietoja. Komentaja: Frank Capra. IMDB: Ohjaus: Frank Capra, Anatole Litvak. Käsikirjoitus: Julius J. Epstein, Philip G. Epstein. Musiikki: Dimitri Tiomkin, William Lava. Wagner: Der Ring des Nibelungen. Leikkaus: William Hornbeck. Elokuvassa esiintyviä: kenraali Bergeret, tri Karl Brandt, Winston Churchill, Walter Darré, Charles de Gaulle, Otto Dietrich, John Dillinger, Ferdinand Foch, Hans Frank, Henri Giraud, Josef Goebbels, Rudolf Hess, Walter Hewel, Konstantin Hierl, Adolf Hitler, Charles Huntzinger, Alfred Jodl, Pierre Laval, amiraali Le Luc, Robert Lozek, Viktor Lutze, tri Theodor Morell, Léon Noël, Philippe Pétain, Fritz Reinhardt, Joachim von Ribbentrop, F. D. Roosevelt, Alfred Rosenberg, Julius Streicher, Fritz Todt, Adolf Wagner, Maxime Weygand, H. G. Winkelmann. Selostajat: Walter Huston, Anthony Veiller. 58 min

    Näyttää miten natsit valloittivat Euroopan hajota ja hallitse -menetelmällä.

 

Why We Fight: The Battle of Britain

The Battle of Britain / Why We Fight 4: The Battle of Britain

 

USA 1943. Tuotanto: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. Elokuvassa ei ole tekijätietoja. Komentaja: Frank Capra. IMDB: Ohjaus: Frank Capra, Anthony Veiller. Käsikirjoitus: Julius J. Epstein, Philip G. Epstein. Musiikki: Howard Jackson, William Lava, Max Steiner, Dimitri Tiomkin. Leikkaus: William Hornbeck. Elokuvassa esiintyviä: Douglas Bader, Arno Breker, Winston Churchill, kuningatar Elizabeth, Hermann Göring, Adolf Hitler, Alfred Jodl, Wilhelm Keitel, Erich Raeder, Erwin Rommel, Albert Speer, kuningas Yrjö VI. Selostajat: Walter Huston, Anthony Veiller. 54 min

    Seuraa saarivaltakunnan taistelua ilmojen herruudesta ylivoimaista vihollista vastaan.

 

Vaikka Frank Capran armeijalle toisessa maailmansodassa tuottamat elokuvat toivat hänelle suurta kunniaa, hänen oma nimensä ei koskaan esiintynyt niissä valkokankaalla. Capraa liikutti syvästi, kun Winston Churchill kiitti häntä yksityisesti Why We Fight -elokuvista. Julkisesti Churchill onnitteli niistä Yhdysvaltain armeijan toimintaa kenraali Marshallin johdolla.

Capran ystävät olivat tunteneet hänet miehenä, joka ei pitänyt kynttiläänsä vakan alla, ja heihin teki vaikutuksen se vaatimattomuus, jolla hän hyväksyi sodanaikaisen anonyymisyytensä. Hän alisti egonsa korkeamman velvoitteen palvelukseen. "Capra oli joukkuepelaaja", muisteli prikaatinkenraali Frank McCarthy. "Hän ei toiminut lainkaan omaan pussiinsa". Capra oli pettynyt siitä, että hän joutui jäämään Hollywoodiin eikä päässyt johtamaan omaa taistelukuvausyksikköä John Fordin tapaan, mutta hän kätki pettymyksensä ja sopeutui sotilaskuriin. Hänen esimiehensä, eversti Edward Lyman Munson, Jr., sanoi pitävänsä Capraa "yhtenä kaikin puolin pätevimmistä upseereista, joita olen tavannut. Häneltä onnistuisi mikä tahansa armeijan toimeksianto".

Vapautettuna itsenäisesti ajattelemisen taakasta Capra suoritti loistavasti tehtävänsä virallisen linjan toimeenpanijana ja muuttui amerikkalaisen propagandakoneiston rattaaksi. Kenraali Osborn kirjoitti: "kiistattoman teknisen neroutensa ohella Caprassa herättää huomiota päämäärän vilpittömyys ja luonteen lojaali mutkattomuus. Niiden turvin hän on saanut apua lukemattomilta ihmisiltä hallituksessa, armeijassa ja Hollywoodissa. Hänen energiansa ja uskonsa tehtäväänsä on järkkymätöntä, ja hän on uurastanut uskomattoman pitkiä päiviä saadakseen tulosta". Kenraali Marshall lisäsi, että Capra oli tehnyt "erinomaista työtä ilman itsetehostusta ja tavanomaisia primadonnaongelmia".

"Sota muutti Capraa huomattavasti, hänen luonnettaan paljastavalla tavalla", sanoo Paul Horgan, Pulitzer-palkinnon voittanut historiantutkija ja elämäkerturi, joka työskenteli hänen yksikössään. "Hänen hymyilevä egonsa, joka erotti häntä siinä määrin muista ihmisistä, kuin Caruso, oli osa hänen suurta voimaansa. Suurella viehätysvoimallaan hän kohosi kaikissa vaiheissa taistelun yläpuolelle. Hänen egonsa ei haitannut hänen työtään sodan aikana. Kukaan ei työskennellyt isänmaallisemmin eikä heittäytynyt työhönsä kokonaisemmin kuin Capra. Kukaan ei koskaan ehdottanut hänelle taiteellisia tai teknisiä muutoksia, mutta hän sai selkeän sanomaa tai poliittista linjaa koskevan toimintaohjeen, ja hän hyväksyi sen."

"En koskaan nähnyt hänen menettävän malttiaan", sanoi Theodor S. Geisel (tri Seuss), joka myös työskenteli Capran yksikössä. "Sen on täytynyt maksaa hänelle henkisesti hyvin paljon". Vanhoilla päivillään Capra tunnustikin, että sota "poltti minut henkisesti loppuun... menetin sodassa paljon itsestäni".

– Joseph McBriden mukaan (Frank Capra, 1992) AA 31.8.2005

Aaltoska orkaniseeraa

Aaltoska i sitt ässe / [Mrs. Aaltonen Organizes]. FI 1949. PC: Suomen Filmiteollisuus. P: T.J. Särkkä. D: Edvin Laine. Assistant D: Matti Kassila. SC: Topias. DP: Osmo Harkimo. AD: Aarre Koivisto. M: Heikki Aaltoila. S: Taisto Lindegren. ED: Armas Vallasvuo. Starring: Elna Hellman (Aaltoska), Veli-Matti Kaitala (Jukka Lehtinen), Hannes Häyrinen (crime reporter Lipponen), Kalle Viherpuu (the janitor Aaltonen), Ritva-Leena (Kaarina Hillevi Mäenpää), Pikku-Annika (Irmeli Lehtinen). 70'. A brilliant safety print viewed at Orion, Helsinki, 31 Aug 2005. The producer Särkkä brought his both child stars, Veli-Matti and Little Annika, together in a run-of-the-mill film with surefire ingredients. There is even a theme song, which is sung by Mrs. Aaltonen before the credits and continued by Mr. Aaltonen in the end. The tyrannical janitor's wife reigns in the courtyard, the janitor hardly daring to emerge from the boiler room. It is the era of heavy regulation of rented apartments, and there is an obligation to make spare rooms available for tenants. It is also the era of lots of children and divided households. Veli-Matti is already a clerk at a gas station, and Little Annika gets to deal with the bureaucracy of the apartment regulation. They get lucky with two child tenants who come to school to Helsinki from Nurmijärvi. There is a zealous crime reporter (Hannes Häyrinen) on the trail of shady underground activity. In the end it is revealed that the underground gang is that of "black tenants" with no crime involved. The SF experts, the cinematographer Osmo Harkimo, the art director Aarre Koivisto, conjure expert imagery, and there are some exciting documentary views of contemporary life. But it's a trivial film.