The Negro Soldier (41 min)

US 1944. PC: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. No personal credit titles in the film. [In charge of production: Frank Capra, with a mighty staff of film professionals. SC: Carlton Moss, D: Stuart Heisler]. A fine Imperial War Museum print. 41'. Viewed at Orion, Helsinki, 8 Sept 2005. "Joshua fit the battle of Jericho". Black audience at church hears the wise sermon of preacher Carlton Moss. The black American history summarized. Hitler's thoughts on the black people are quoted. A mother reads a letter from her son, which is illustrated as a montage sequence of a soldier's path in US Army. West Point, Tuskegee. A montage on the tasks of war. Paying homage to the war heroes.

...

PROGRAM NOTE

SUOMEN ELOKUVA-ARKISTO

FINLANDS FILMARKIV

Why We Fight: The Battle of China

The Battle of China / Why We Fight 6: The Battle of China

USA 1944. Tuotanto: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. Elokuvassa ei ole tekijätietoja. Komentaja: Frank Capra. IMDB: Tuottaja: Anatole Litvak. Ohjaus: Frank Capra, Anatole Litvak. Käsikirjoitus: Julius J. Epstein, Philip G. Epstein. Musiikki: Dimitri Tiomkin; Musorgski: Näyttelykuvia. Leikkaus: William Hornbeck. Elokuvassa esiintyviä aakkosjärjestyksessä: Claire Chennault, Chiang Kai-Shek, Madame Chiang, Winston Churchill, Teh Chu, Anthony Eden, William F. Halsey, keisari Hirohito, Douglas MacArthur, eversti William Mayer, Louis Montbatten, Henry Pu-yi, F. D. Roosevelt, Joseph W. Stilwell, Sun Yat-sen, Gi-ichi Tanaka. Abraham Lincolnin ääni: Walter Huston. Selostaja: Anthony Veiller. 65 min

    Lähtee 1930-luvun alusta, jolloin keisarillinen Japani alkoi rakentaa sotaisasti aasialaista imperiumia.

The Negro Soldier

USA 1944. Tuotanto: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. Elokuvassa ei ole tekijätietoja. Komentaja: Frank Capra. IMDB: Tuottaja: Frank Capra. Ohjaus: Stuart Heisler. Käsikirjoitus: Carlton Moss. Kuvaus: Allen Q. Thompson, Paul Vogel, Horace Woodard. Musiikki: Albert Glasser, Calvin Jackson, Howard Jackson, Earl Robinson, Dimitri Tiomkin. 43 min

Why We Fight -sarja sai kriittistä palautetta jo tuoreeltaan. Vaikka esimerkiksi James Agee ihaili Prelude to War -elokuvan voimaa, hän moitti myös liioittelua sen retoriikassa, jonka hän katsoi ilmentävän paikoitellen yleisön aliarviointia, vaikkakin yleensä hän katsoi elokuvan olevan vapaata siitä. Jo valmistumisaikanaan elokuvasarjaa arvosteltiin sen lavastuksista. Capra itse kiisti lavastukset animaatiota ja muuta grafiikkaa lukuunottamatta. Mutta monet "dokumenttiotokset" ovat peräisin näytelmäelokuvista; luettelo näistä löytyy National Archivesin tuotantomuistioista. Näyteltyjä kohtauksia otettiin sekä fiktioelokuvista että itse kuvatuista kohtauksista. Tietenkin näin on koskien aikakausia, jolloin elokuvaa ei ollut vielä keksitty. Näyteltyjen Hollywood-sotaelokuvien otoksia käytettiin, samoin muiden näytelmäelokuvien aineistoa. Kaikista mahdollisista lähteistä saatua lavastettua aineistoa käytettiin ilman, että alkuperää mainittiin elokuvassa. Samoja otoksia käytettiin eri tarkoituksiin sarjan eri jaksoissa. William Thomas Murphy huomauttaa, että Capra seurasi March of Time -uutiskatsausten perinnettä. Perinne oli elokuvan alkuajoista alkaen tuttu: jos ei ollut aitoa dokumenttia, tehtiin kuvitettuja lavastuksia ajankohtaisista tapahtumista. Perinteellä oli puolustajansa. Toisaalta Jay Leyda huomauttaa: "metrikin lavastusta muuten aidossa kompilaatiossa voi horjuttaa katsojan uskoa koko elokuvaan, mukaan lukien sen aatteisiin".

Myös natsipropagandan käyttö saattoi olla arveluttavaa, ja Capra käytti natsien materiaalia omaan tarkoitukseensa joskus lähes yhtä kyynisesti kuin natsit omaansa.

Prikaatinkenraali Osborn arvosteli The Battle of Chinaa "vähiten tyydyttäväksi elokuvaksi Why We Fight -sarjassa", koska "monet kohtauksista eivät ole aitoja kuvia historian tapahtumista, vaan kohtauksia viihde- tms. elokuvista, joiden tarkoitus on tuottaa toivottu vaikutus". Capra vastasi Osbornille: "Muistionne järkytti minua (...) Lausuntonne, että kyseessä on sarjan ainoa elokuva, jossa on muita kuin aitoja kuvia historian tapahtumista, ei ole kirjaimellisesti totta. Paljon enemmän sellaisia kuvia on The Battle of Russiassa ja The Battle of Britainissa. Myös elokuvissa The Nazis Strike ja Divide and Conquer käytimme vapaasti saksalaista propagandamateriaalia".

"The Battle of Chinan suhteen tarkoittanette dokumenttiaineistoa, jonka MGM:n kuvaajat kuvasivat Kiinassa Hyvää maata varten vuosia sitten. Poimimme siitä joitakin satoja jalkoja muuttoa kuvaavia otoksia. Kiinalaisen materiaalin niukkuus oli sydäntäsärkevää, ja meidän oli käytettävä kaikkia mahdollisia lähteitä (...)".

Capra ei halunnut puolustella itseään. "Tiedän, että jotkut ihmiset sotaministeriössä ajattelevat, että elokuvissamme on liikaa 'tunnetta'. Ehkä he ovat oikeassa." Mutta minusta "opettaja, joka saa mielikuvituksen heräämään ja innostumaan jättää syvemmän ja kestävämmän vaikutuksen oppilaisiinsa". "Jos dramaattisen mielenkiinnon herättäminen on väärin, sitten kaikki elokuvamme ovat olleet väärin laadittuja".

The Negro Soldier oli pakollista katsottavaa kaikille sotilaille. Sen tarkoitus oli motivoida mustia sotilaita kokemaan olevansa yhteisen asian takana, vaikka Yhdysvaltain armeijassa vallitsi rotuerottelu. Yllättävää on, että armeijan varovaisen byrokratian piiristä syntynyt elokuva oli niinkin tehokas. Sillä oli tärkeä rooli armeijan rotuennakkoluulojen murtamisessa, ja se auttoi rotuerottelun purkamisessa 1948.

Capra pyrki mahdollisemman suureen yksimielisyyteen ja laajapohjaisuuteen elokuvan valmistelussa, koska sen pelättiin jopa johtavan rotumellakoihin ja koska hän tunnusti tietämät-tömyytensä aiheesta. "Siinä oli paljon uutta minulle".

Ensimmäinen valinta ohjaajaksi oli William Wyler, joka kuitenkin rupesi tekemään The Memphis Belleä. Ohjaajaksi lopulta valittu Stuart Heisler oli ohjannut elokuvan The Bisquit Eater (1940), jossa oli sekä mustia että valkoisia esiintyjiä. Käsikirjoituksen laati lähinnä Carlton Moss, nuori näytelmä- ja kuunnelmakirjailija, joka oli työskennellyt mm. Orson Wellesin ja John Housemanin kanssa mustan Macbethin markkinoinnissa; hän tuli projektiin Housemanin suosituksesta. Moss nähdään myös valkokankaalla saarnaajana, jonka puhetta kuullaan elokuvassa kertomassa mustan Amerikan historiasta ja nykypäivästä. Capra piti tiettyä välimatkaa projektiin, mutta kun elokuva valmistui hän astui esiin ottamaan kiitoksia vastaan. Mutta "jos Capra olisi suhtautunut asiaan vihamielisesti, elokuvaa ei olisi koskaan tehty" (Moss). Moss joutui myöhemmin kommunistiksi epäiltynä mustalle (sic) listalle. Pehmä-ääninen, diplomaattinen Moss hymähtää Capran elämäkerrassaan esittämille väitteille Mossin "mustasta kapinallisuudesta". Elokuvan näytettiin 200 mustalle journalistille Pentagonissa. Mossin mukaan varsinainen testi oli Harlemissa mustille johtajille järjestetty esitys. Näiden huolena näytöksen jälkeen oli vain, että elokuvaa esitettäisiin myös valkoisille. The Negro Soldier sai lämpimän vastaanoton sekä 43 minuutin että myöhempänä 20 minuutin versiona. Cripps ja Culbert kirjoittavat, että "kaikista sota-ajan elokuvista vain The Negro Soldier pyrki kytkemään mustat amerikkalaisen elämän kokonaiskudokseen; tuo armeijaelokuva oli esimerkki kaikille, jotka halusivat irtautua elokuvateollisuuden stereotyypeistä (...) Tuon elokuvan olemassaolo osoitti muutosta armeijassa – miksei siviilimaailma voisi seurata perässä?"

Elokuvan valmistuttua Capra keskusteli ensi kertaa pitempään Mossin kanssa. Moss kertoi haluavansa edetä elokuva-alalla. Capra antoi hänelle lopulta neuvon: "Why don't you leave the country?" Moss oli amerikkalainen monen sukupolven takaa; Capra oli maahanmuuttaja.

– Joseph McBriden mukaan (Frank Capra, 1992) AA 6.9.2005