 |
| Joseph L. Mankiewicz: All About Eve (US 1950) with Bette Davis (Margo Channing) and Anne Baxter (Eve Harrington). |
DVD-KLASSIKKO
Helsingin Sanomat
3.3.2006
Twentieth Century Classics
VIHAN HEDELMÄT (1940)
MEIDÄN LENTÄJIEN KESKEN (1941)
TO THE SHORES OF TRIPOLI (1942)
BERNADETTEN LAULU (1943)
BUFFALO BILL (1944)
MINUN ON KOSTO (1945)
HILJAINEN SOPIMUS (1947)
KAIKKI EEVASTA (1950)
OKINAWA (1951)
NÄIN HÄNEN KUOLEVAN (1953)
KUINKA MILJONÄÄRI NAIDAAN (1953)
KIROTTUJEN KUKKULA (1956)
RAKASTA MINUA HELLÄSTI (1956)
UNOHTUMATON RAKKAUS (1957)
JÄÄHYVÄISET ASEILLE (1957)
THE BRAVADOS (1958)
KÄRPÄNEN (1958)
KÄRPÄSEN PALUU (1959)
ANNE FRANKIN PÄIVÄKIRJA (1959)
KERRO MINULLE ZORBAS (1964)
KUOLEMAN JUNA (1965)
TYKKIVENE JANGTSEJOELLA (1966)
BANDOLERO! (1968)
BOSTONIN KURISTAJA (1968)
HELLO, DOLLY! (1969)
Sekä sarjan ulkopuolelta
GUADALCANAL TIEDOTTAA (1943)
KÄRPÄNEN (1986)
KÄRPÄNEN II (1988)
FS-Film on julkaissut Suomessa Twentieth Century Foxin klassikkosarjasta ensimmäisen erän, joka on läpileikkaus studion suuruudenkauteen. Huolellinen masterointi tekee oikeutta niin Technicolor-kauden värimaailmalle kuin yhtiön lanseeraaman CinemaScope-formaatin aidoille kuvasuhteille, aluksi leveämmälle 1:2,55 -kuvakoolle ja sitten vakiintuneelle 1:2,35 -koolle. Edustettuina ovat studion kantaohjaajat John Ford, Henry King ja Richard Fleischer ja harvinaisemmatkin vieraat.
Elokuvista seitsemän on todellisia klassikoita tai korkeimman luokan laatuelokuvia. John Fordin ohjaama John Steinbeck -filmatisointi Vihan hedelmät (1940) vakuuttaa yhä yhteiskuntakritiikillään, ja Gregg Tolandin terävä mustavalkokuvaus on hienosti masteroitu. Henry Kingin katolinen merkkiteos Bernadetten laulu (1943) kertoo Lourdesin ihmeestä niin aidon hartaasti, että teos kiehtoo muitakin kuin uskovaisia; Jennifer Jones nousi tähdeksi vakuuttavalla tulkinnallaan pyhästä naisesta. Minun on kosto (Leave Her to Heaven, 1945) on tuliomaisen hullu melodraama, jossa Gene Tierney on reginamaisessa roolissa. John M. Stahlin varma ote kohottaa jutun korkeuksiin, ja Leon Shamroyn Technicolor-kuvaus saa meidät näkemään nekin oudot värit, jotka jäävät Gene Tierneyltä sydämenmuotoisten aurinkolasien varjoon. Elia Kazanin Hiljainen sopimus (1947) oli aikanaan harvinainen elokuva antisemitismistä: Gregory Peck tekeytyy lehtimiehenä juutalaiseksi ja joutuu heti syrjinnän uhriksi. Joseph L. Mankiewiczin Kaikki Eevasta (1950) on kuuluisa satiiri näyttelijöiden maailmasta, pääosissa Bette Davis, Anne Baxter ja George Sanders; nopeaa sanatulitusta kannattaa kuunnella tarkkaan. LeoMcCareyn Unohtumaton rakkaus (1957) on kaikkien aikojen rakkauselokuvia, pääosissa Cary Grant ja Deborah Kerr; tämä on juuri se elokuva, johon Uneton Seattlessa mieleenpainuvasti kytkeytyy. George Stevensin Anne Frankin päiväkirja (1959, nimiroolissa Millie Perkins) oli avaus holokaustin käsittelyyn Hollywoodissa; tulkinnan hienostunut hillintä korostaa tarinan pohjatonta surua.
Julkaisuerän eräänä suurjuonteena ovat sotaelokuvat. Joskus sokeroidun kepeään viihdejuoneen sekoittuu aitoa, raakaa dokumenttikuvaa. Meidän lentäjien kesken (A Yank in the R.A.F., 1941) esittelee Betty Grablen hoitsuna, joka toimii iltaisin showlaulajana samalla kun mielitietty Tyrone Poweria työllistää Battle of Britain ja Dunkerquen evakuointi, joka nähdään mahtavan eeppisinä kuvina. Suomessa entuudestaan tuntematon To the Shores of Tripoli (1942) esittelee John Paynen ja Maureen O'Haran sotilasfarssissa, jonka keskeyttää karu radiouutinen Pearl Harborista ("tiedän - se on taas Orson Welles"). Merivoimien marssin sanoista sai nimensä myös Halls of Montezuma (1951, Suomessa Okinawa). Jenkkieskadroona uhmaa kuolemaa Tyynenmeren saarella, mukana on monta nousevaa tähteä (Widmark, Wagner, Palance, Malden) ja ohjaajana vanha veteraani Lewis Milestone. Nuoren Richard Fleischerin ohjaama Kirottujen kukkula (1956) on psykologisesti rajumpi kuvaus Tyynenmeren vaarallisista viidakkotaisteluista. Robert Wagner esittää hemmoteltua etelävaltioiden herraspoikaa, joka joutuu tekemisiin psykopaattisen upseerin (Broderick Crawford) kanssa. David O. Selznickin tuottama Hemingway-filmatisointi Jäähyväiset aseille (1957) esittelee päärooleissa Rock Hudsonin ja Jennifer Jonesin. Se kuvattiin upeasti väreissä aidoissa Italian vuoristoissa, mutta häviää muuten Frank Borzagen klassiselle tulkinnalle. Kuoleman juna (1965) oli Mark Robsonin omaperäinen tarjous suosittuun "pako vankileiriltä" -genreen. Frank Sinatra on siinä näyttelijänä rohkeimmillaan. Tykkivene Jangtsejoella (1966) esittelee Steve McQueenin yhdessä suurista läpimurtorooleistaan, ja se on arvokas täydennys Warnerin julkaisemaan Steve McQueen -boksiin. Robert Wise tavoitteli eeppistä aitoutta tarinassa yksinäisestä jenkkilaivasta ja sen yksinäisestä sudesta 1930-luvun vaarallisessa Kiinassa.
Mukana on myös erä lännenelokuvia. William Wellmanin Buffalo Bill (1944) on vastustamaton herkkupala, jonka vahvuuksia ovat Joel McCrean arvokkuus nimiroolissa ja Leon Shamroyn Technicolor-kuvaus. Historiaa muunnellaan huoletta, elokuvassa on vahvaa epiikkaa, sydän on intiaanien puolella, ja villistä lännestä vilautellaan niin todellisuutta kuin sirkustakin. Henry Kingin vakava psykologis-moraalinen The Bravados (1958) esittelee Gregory Peckin kostajana, joka huomaa olleensa väärillä jäljillä. Bandolero! (1968) on hämmentävä sekoitus komediaa ja tragiikkaa, jossa James Stewart valepyövelinä pelastaa konnaveljensä hirsipuusta.
Mukana on myös Twentieth Century-Foxin ylpeydenaiheen, CinemaScope-formaatin, läpimurtoteoksia ja merkkisaavutuksia. Näin hänen kuolevan (1953) oli ensimmäisenä ensi-iltaan tullut CinemaScope-elokuva: Henry Kosterin rutiiniohjauksessa on huippunäyttelijöitä kuten Richard Burton. Varhaisissa scope-elokuvissa huvittaa stereoäänen ylikorostettu käyttö, jota ei julkaisuissa ole ryhdytty korjailemaan. Ensimmäisenä kuvattu mutta toisena ensi-iltaansa tullut scope-elokuva Kuinka miljonääri naidaan (1953) esitteli Marilyn Monroen, Betty Grablen ja Lauren Bacallin latteassa komediassa, joka on kaukana Herrat pitävät vaaleaverisistä -elokuvan säihkyvyydestä. Elvis Presleykin aloitti elokuvauransa CinemaScope-elokuvassa, Love Me Tender -nimisessä (1956) sisällissodan jälkiselvittelyihin sijoittuvassa westernissä; teos täydentää Warnerin suurta Elvis Collection -boksia ja todistaa jälleen, millainen lupaus Elvis oli ennen kuin hän joutui tusinatuotteiden putkeen. Kafkamainen kauhuelokuva Kärpänenkin (1958) syntyi CinemaScopena ja DeLuxe -väreissä, ja kuuluisan "kärpäsvision" tehoa lisää se, että se nähdään vain kerran. Kärpäsen paluu (1959) tarjotaan skarppina mustavalkoisena scopena; molempien elokuvien arvoa kohottaa Vincent Price, useiden Fox-elokuvien monimielinen hahmo. Scope-kuvauksen merkkiteoksiin kuuluu Richard Fleischerin Bostonin kuristaja (1968), tosikertomus kiltistä perheenisästä (Tony Curtis), joka on myös sadistinen murhaaja. Visuaaliselta ilmaisultaan teos on split screen -tekniikan klassikko, mille dvd-masterointi tekee oikeutta.
Mahtaviin musikaaleihinkin scope oli omiaan. Gene Kellyn Hello, Dollya (1969) on pidetty möhkäleenä, mutta Barbra Streisand ja Walther Matthau ovat huippuvireessä ja dialogi säihkyy.
Kerro minulle, Zorbas (1964) on mukana esimerkkinä kansainvälisten yhteistuotantojen aikakaudesta. Michael Cacoyannis ohjasi Nikos Kazantzakisin romaanista, ja Anthony Quinn, Alan Bates ja Irene Papas tulkitsivat pääosat, mutta mieleenpainuvimmaksi jää Mikis Theodorakiksen helskyvä musiikki. Tälle levylle on kelpuutettu lisäaineistoakin: Anthony Quinnin elämäkertadokumentti.
Fox on julkaissut Twentieth Century Classics -sarjansa ulkopuolella elokuvan Guadalcanal tiedottaa (1943), joka olisi voinut hyvin sisältyä siihen. Napakka, konstailematon sotaelokuva perustuu oikean sotakirjeenvaihtajan, Reed Hadleyn, kirjaan. Hitaasta alkukehittelystä se etenee hurjaan loppuhuipennukseen. Anthony Quinn on nostettu kansikuvaan, vaikka hänen roolinsa ei ole keskeisimpiä. Twentieth Century Classics -sarjaan sisältyvien 1950-luvun Kärpäs-elokuvien lisäksi Fox on julkaissut dvd:llä myös aiheen uudemmat filmatisoinnit, David Cronenbergin järisyttävän Kärpäsen (1986), joka on aiheen filmatisoinneista omaa luokkaansa, pääosissa Jeff Goldblum ja Geena Davis, ja sen jatko-osan Kärpänen II (1988). Cronenbergin teos on julkaistu maailmalla erikoislaitoksena, Suomessa vain riisuttuna painoksena.
Antti Alanen
