 |
| Frank Capra, Anatole Litvak: Why We Fight 7: War Comes to America (US 1943). |
A fine 35 mm Imperial War Museum print.
Viewed at Finnish Film Archive, Orion (Frank Capra retrospective), Helsinki, 9 Sept 2005.
Montages on wars, on America. Walter Huston's voice summarizing the history of America, the ideals of freedom and equality. The memorable years written in lightning. In this brotherhood, America was born. The poem of Lazarus. As strangers to one another we came. Multi-ethnicity. A montage on the great years of building the US. Five times blood freely shed. Children, schools. The American way of life, of fast food and free press and highways.
1917: make the world safe for democracy. The Nazis: tomorrow the world. Gallup polls summarize the great change in US opinion. Dean Acheson. The course of WWII from the 1931 Manchurian campaign. A brilliant animation on the German-Japanese strategy against the US. The strategic importance of South America. Brazil, Equador, Argentina. Havana Conference. The horrific scenario of the progress of Japan and Germany, on the threshold of reigning over seventy percent of the world. Why we aid Russia and China. December 7th. Roosevelt's declaration of war. A great ending to a great series.
...
PROGRAM NOTE
SUOMEN ELOKUVA-ARKISTO
FINLANDS FILMARKIV
Why We Fight: War Comes to America
War Comes to America / Why We Fight 7: War Comes to America
USA 1943. Tuotanto: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. Elokuvassa ei ole tekijätietoja. Komentaja: Frank Capra. IMDB: Tuottaja: Frank Capra. Ohjaus: Frank Capra, Anatole Litvak. Käsikirjoitus: Julius J. Epstein, Philip G. Epstein, Anatole Litvak, Anthony Veiller. Emma Lazarus: "The New Colossus". Musiikki: Dimitri Tiomkin. George Gershwin: "Rhapsody In Blue". Leikkaus: William Hornbeck. Esiintyjiä aakkosjärjestyksessä: Dean Acheson, kenraali Bergeret, A. A. Berle, Arno Breker, Neville Chamberlain, Winston Churchill, Galeazzo Ciano, Edouard Daladier, Charles Edison, Francisco Franco, Josef Goebbels, Hermann Göring, Rudolf Hess, Heinrich Himmler, Paul von Hindenburg, keisari Hirohito, Adolf Hitler, Cordell Hull, Charles Huntziger, Hiram Johnson, Wilhelm Keitel, Fritz Kuhn, Saburo Kurusu, amiraali Le Luc, Charles A. Lindbergh, Viktor Lutze, Andrew J. May, Edward R. Murrow, Benito Mussolini, Léon Noël, Kichisaburo Nomura, Gerald P. Nye, Erich Raeder, Joachim von Ribbentrop, F. D. Roosevelt, Haile Selassie, Albert Speer, Henry L. Stimson, Elbert D. Thomas, Hideki Tojo, Wendell Wilkie. Selostajat: Walter Huston, Lloyd Nolan. 70 min
Ensimmäinen osa kertoo amerikkalaisesta yhteiskunnasta sotaa edeltäneellä kaudella. Toinen osa on yhteenveto sodan tapahtumista Mantshurian hyökkäyksestä 1931 Pearl Harboriin 1941.
Your Job in Germany
USA 1945. Tuotanto: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. Elokuvassa ei ole tekijätietoja. Komentaja: Frank Capra. Joseph McBriden mukaan: Supervisor: Ted Geisel. Ohjaajakumppani: Anatole Litvak. Käsikirjoitus: Ted Geisel, Anthony Veiller. 15 min
Valmistautuessaan lähtemään armeijasta keväällä 1945 Frank Capra viimeisteli kahta pitkään tekeillä ollutta elokuvaansa Saksasta ja Japanista. Ne olivat ongelmallisia, koska ne eivät käsitelleet vain sodan syitä vaan ongelmia, joita rauha toisi mukanaan. Projekti, jonka nimi oli aluksi Know Your Enemy: Germany ja sittemmin Here Is Germany, oli Capran yksikön pisimpään vireillä ollut työ, ja sen valmistuessa "vihollista nimeltä Saksa ei enää ollut". Elokuva tuli esityksiin lokakuussa 1945 amerikkalaisille miehitysjoukoille. Ensimmäisen version kirjoitti Bruno Frank ja ohjasi Foxille lokakuussa 1942 Ernst Lubitsch. Hänen Know Your Enemy: Germanynsa oli dramatisointi Saksan militarismin noususta sukupolvien ajan henkilöitymään hahmo nimeltä Karl Schmidt. Vain rahtuja siitä oli jäljellä lopullisessa, Why We Fight -tyyppisessä kompilaatiossa nyky-Saksan historiasta, jonka kokoavana voimana toimi Gottfried Reinhardt; hänen mukaansa loputtomat viivytykset elokuvan valmistuksessa johtuivat sotaministeriön linjariidoista sodanjälkeisen Saksan suhteen. Elokuvan tekoon osallistuivat myös Anatole Litvak, Anthony Veiller, Edgar Peterson, Leonard Spigelgass, John Huston ja William L. Shirer. Reinhardt sai vapaat kädet, ja hänen johtoajatuksenaan oli varoitus saksalaisen militarismin noususta sodan jälkeen ja varoitus miehitysjoukoille toistamasta samoja virheitä kuin ensimmäisessä maailmansodassa. Hän otti elokuvaansa runsaasti keskitysleiriotoksia.
Ennen kuin Reinhardtin versio esitettiin Capran yksikkö valmisti sitä jyrkemmän veljeilystä varoittavan elokuvan nimeltä Your Job in Germany valvojanaan Ted Geisel, joka laati käsikirjoituksen Anthony Veillerin kanssa ja ohjaajakumppanina Anatole Litvak. Tuo elokuva lähetettiin joukoille 13.4.1945, ja se oli niin ajankohtainen, että siihen sisältyi ensimmäisten joukossa kuvia keskitysleireistä, joita liittoutuneiden joukot yhä parhaillaan vapauttivat. Capra oli niin kiireinen, että hän "ohjasi vain selostajan ääntä", muistelee Geisel. Geisel kantoi kopion elokuvasta omakätisesti Eurooppaan, jossa sen hyväksyivät muut komentajat paitsi kenraali George S. Patton, jonka natsi-ihailu oli niin skandaalimaista, että Eisenhowerin oli varoitettava häntä. Patton käveli ulos elokuvan näytöksestä ja lausui arvionsa yhdellä sanalla: "Bullshit". Your Job in Germanya esitettiin myös tavallisissa elokuvateattereissa. Myöhemmin vuonna 1945 Warner Bros. äänitti elokuvan uudelleen, muutti sitä jonkin verran, antoi sille nimeksi Hitler Lives? ja antoi tekijäkrediitin Gordon Hollingsheadille tuotannon valvojana ja Don Siegelille ohjaajana. Hitler Lives? sai Oscarin parhaana lyhytdokumenttina.
Capra järkyttyi, kun hän näki huhtikuussa 1945 ensi kertaa Signal Corpsin valokuvia ja elokuvia vapautetuista keskitysleireistä. Niistä suuren osan oli kuvannut George Stevensin yksikkö. Vaikka liittoutuneet olivat saaneet tietää keskitysleireistä jo elokuussa 1942 ja vaikka kuolemanleirien olemassaolo tunnettiin yleisesti vuoteen 1943 mennessä, Capra itse myönsi, että hän ei ollut oikein uskonut niihin ennen kuin hän näki valokuvat ja elokuvat. Hän säilytti noita valokuvia ja toi niitä Bill Boyersin televisiohaastatteluun 1982, jossa hän puhui yhä "surullisella ja yllättyneellä äänellä". Vaikka Capran elokuvat olivat auttaneet tuhoamaan natsit, hän tuntui yhä kiusaantuneelta ja katsoi tarpeelliseksi puolustaa valokuvilla sitä, että hän oli ollut propagandisti, vaikkakin demokratian asialla.
– Joseph McBriden mukaan (Frank Capra, 1992) AA 7.9.2005
No comments:
Post a Comment