Why We Fight 5: The Battle of Russia

Frank Capra, Anatole Litvak: Why We Fight 5: The Battle of Russia (US 1943).

Nederlaget.

    US 1943. PC: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. No personal credit titles in the film. [In charge of production: Frank Capra, with a mighty staff of film professionals]. 

     A fine 35 mm Imperial War Museum print. 

    81 min

    Viewed at Finnish Film Archive Orion (Frank Capra retrospective), Helsinki, 8 Sept 2005. 

For James Agee, the mightiest American war movie ever besides The Birth of a Nation. 

It is the film about the greatest war operation in history: Operation Barbarossa. USSR, a sixth of the earth, is presented in its multi-ethnicity and variety of resources. Hitler's way to the Eastern war is summarized: Hungary, Rumania, Czechoslovakia, Bulgaria. Albania, Greece. 

The giant attack of 22 June 1941 focusing on the directions of Leningrad, Moscow, and Kiev. The animations of strategy are excellent, illuminating the German wedge and trap and the Russian defense in depth strategies. The cities as strongholds. Sevastopol. Beautiful montages of faces. The Russian strategy of scorched earth; destroyed giant dams. Guerilla war. The Volokolamsk highway. The museums of Tchaikovsky, Tolstoy vandalized. Great emotional force in footage on Russians burying their loved ones. 

Retreat in spring 1942: the legend of Nazi invincibility defeated. The siege of Leningrad, a powerful sequence; the road to life across Lake Ladoga. The strategic meaning of Stalingrad for the whole war. Everything else in WWII was a prelude to Stalingrad. Finally the Germans get to taste their own wedge and trap strategy. The greatest battle in history, the turning-point of WWII. 

Finns under Mannerheim are not mentioned together with Hungary, Rumania, and Bulgaria as Hitlerite allies; Finns are mentioned as co-belligerents in Operation Barbarossa, with a strategic importance in the siege of Leningrad. This films omits any critical remark on Stalin's Russia. In Why We Fight, Finland is first mentioned here, and fleetingly in the same context in the last film. In its bias, still extremely impressive.

...

PROGRAM NOTE

SUOMEN ELOKUVA-ARKISTO

FINLANDS FILMARKIV

Why We Fight: The Battle of Russia

The Battle of Russia / Why We Fight 5: The Battle of Russia / För frihet kämpa de

 

USA 1943. Tuotanto: 834th Signal Service Photographic Detachment, Special Services Division, U.S. Army. Elokuvassa ei ole tekijätietoja. Komentaja: Frank Capra. IMDB: Tuottaja: Frank Capra. Ohjaus: Frank Capra, Anatole Litvak. Käsikirjoitus: Julius J. Epstein, Philip G. Epstein, Robert Heller, Anatole Litvak, Anthony Veiller. Musiikki: Dimitri Tiomkin; Tshaikovski: 1812-alkusoitto, 1. pianokonsertto, 5. sinfonia, 6. sinfonia. Leikkaus: William Hornbeck. 

     Elokuvassa esiintyviä aakkosjärjestyksessä: Ion Antonescu, kuningas Boris III, kenraali Edler von Daniels, Anthony Eden, Hermann Göring, Adolf Hitler, Miklós Horthy, Alfred Jodl, Wilhelm Keitel, kenraali Kosakov, Maksim Litvinov, Yosuke Matsuoka, kuningas Michael, Vjatsheslav Molotov, Benito Mussolini, tsaari Nikolai II, Friedrich von Paulus, Joachim von Ribbentrop, Konstantin Rokossovski, Arthur Schmidt, Haile Selassie, Mihail Shumilov, Josif Stalin, Nikolai Voronov, keisari Wilhelm II, Georgi Zhukov. Näytelmäelokuvaotteissa: J. Karrik (Kaarle XII), Nikolai Simonov (Pietari Suuri), Nikolai Tsherkasov (Aleksanteri Nevski). Selostajat: Walter Huston, Anthony Veiller. 83 min

    Kuvaa taisteluja rintamalla, jolla oli 80% natsien sotavoimasta.

Kirjassaan Films Beget Films Jay Leyda kirjoittaa, että Why We Fight -sarja oli "sodan opettavaisin kompilaatioelokuvan kokonaisuus". "The Battle of Russia oli leikattu niin loistavasti, että sitä tutkittiin ja ihailtiin suuresti Neuvostoliitossa – se oli neuvostorintamasta tehdyistä amerikkalaisista elokuvista ainoa, joka ei tarvinnut puolustuspuheita. Se on ainoa tunnettu esimerkki sotaakäyvästä maasta, jossa toisen maan leikkaajien tuote on tyytyväisenä hyväksytty alkuperämaassa". 

Kolme sarjan elokuvaa oli omistettu liittolaisille, ja pääteemana oli heidän rohkeutensa, moraalinsa ja taistelukuntonsa. Erityisesti teema korostuu The Battle of Russiassa. Alkujaksossa on viisi lainausta sotaministeri Henry Stimsonilta, laivaston ylipäälliköltä Henry Knoxilta, esikuntapäällikkö Marshallilta, kenraali McArthurilta ja presidentti Rooseveltilta. Knoxin lausunto on tyypillinen: "Me ja liittolaisemme tunnemme ikuista kiitollisuutta Neuvostoliiton armeijoille ja kansalle". Roosevelt lausuu: "Euroopan rintamalla kuluneen vuoden tärkein tapahtuma on ollut Venäjän suurten armeijojen murskaava hyökkäys Saksan mahtavaa armeijaa vastaan".

Leningradin taistelua kuvaava jakso korostaa Venäjän kansan rohkeutta. Otos toisensa jälkeen dramatisoi Leningradin asukkaiden hirvittäviä koettelemuksia. Selostajan sanat tukevat kuvia: "Ilmavoimien pommit eivät pystyneet pakottamaan Leningradin puolustajia antautumaan. Talvi ei pystynyt siihen, nälkä ei pystynyt siihen. Heidän päättäväisyytensä ei horjunut koskaan". Kertojan sanat päättävät jakson: "Ja nyt (...) koko maailma puhui ihaillen teräksisestä kaupungista".

Odessan taistelua kuvataan "sankarillisena piirityksenä", joka pysäytti "natsien rynnistyksen Krimille". Sevastopolin hävitystä luonnehditaan kerronnassa: "venäläiset tiesivät, että heidän kaupunkinsa tuhottaisiin, mutta heidän päämääränään ei ollut pelastaa kaupunkeja vaan tuhota saksalaiset". Kouraiseva jakso kertoo venäläisistä sisseistä, jotka jatkoivat taistelua osanaan "minimaalinen kunnia ja maksimaalinen määrätietoisuus". "Heidän edessään oli vain köysi ja hirsipuu (...) mutta he pysyivät paikoillaan ja jatkoivat taistelua". Kertojaa säestävät lähikuvat venäläisten kasvoista. "Heidän yrmeät kasvonsa kertoivat heidän päättäväisyydestään (...) taistella ja kuolla (...) antautumatta koskaan".

Venäläisten taistelutaitoa kuvataan kertomalla natsien "kiila ja ansa" -strategiasta ja venäläisten "syvyyspuolustusteoriasta". Venäläisten kykyä korostetaan kuvaamalla miten hyvällä menestyksellä saksalaisest olivat käyttäneet metodiaan Puolassa, Ranskassa ja Balkanilla ja miten venäläiset eivät menneet ansaan ryhmittämällä kaikkia miehiään rajalle. Kaupunkien käyttö saksalaisen Blitzkriegin hidastamiseksi esitetään myös esimerkkinä heidän rohkeudestaan ja taidostaan.

– Thomas William Bohnin mukaan (An Historical and Descriptive Analysis of the "Why We Fight" Series, 1977)

Elokuvassa ei ollut kritiikin sanaa neuvostohallinnosta, siinä kutsuttiin neuvostokansaa "vapaaksi ja yhtenäiseksi" ja väitettiin Stalinin maan ilmentävän "Kristuksen ristin voittoa natsien hakarististä". Tämä tuotti Capralle myöhemmin vaikeuksia, vaikka elokuva oli valmistuessaan USA:n virallisen linjan mukainen. Jo The Nazis Strike oli käsitellyt Molotov-Ribbentrop -sopimusta Neuvostoliittoa ymmärtäen toteamalla, että sopimus oli "too fantastic to make any sense. It didn't". Samoin teki The Battle of Russia, vaikka joistakin kopioista ymmärtävä kohta puuttuu. Elokuvan pohjana olevassa valmisteluluennossa sanottiin, että Neuvostoliitto "tiesi, että he voisivat korkeintaan viivyttää sotaa, kunnes se olisi paremmin valmistautuneita (...) 1930-luvulla Venäjä tarjoutui allekirjoittamaan sopimuksia ja takuita paljon enemmän kuin mihin mikään muu Euroopan kansakunta oli valmis osallistumaan (...) Venäjä valmistautui armottomasti välienselvittelyyn Saksan kanssa". Capra oli ollut 1930-luvulla avoimesti Mussolinin ja Francon kannattaja, joten tämä elokuva oli hänelle kova pala. The Battle of Russia oli Prelude to Warin rinnalla se sarjan elokuva, jota esitettiin myös yleisessä elokuvateatterilevityksessä. Hän kiisti vastuunsa elokuvasta ja kieltäytyi esittelemästä sitä esimerkiksi liittoutuneiden voiton elokuvafestivaalilla 1985. Venäläissyntyisellä Anatole Litvakilla olikin suuri merkitys tässä sarjan pisimmässä elokuvassa, jota esitettiin aluksi kaksiosaisena.

Capran kiemurtelusta huolimatta juuri The Battle of Russia -elokuvaa pidettiin Capran yksikön suurimpana saavutuksena sodan aikana. Loistavat otokset Leningradin ja Stalingradin taisteluista olivat lähinnä venäläisten itsensä kuvaamia. William Hornbeck, William Lyon ja Marcel Cohen leikkasivat ne upeasti Anatole Litvakin johdolla. James Agee kirjoitti The Nation -lehdessä, että "Kansakunnan synnyn kyyneliä nostattavan mahtavuuden ohella se on uskoakseni paras ja tärkein sotaelokuva, joka tässä maassa on koskaan koottu". Kuten Jay Leyda sanoi, se oli ainoa neuvostotaistelua kuvaava elokuva, joka ei tarvinnut puolusteluja kuvaamassaan maassa. Paitsi Capralta.

Vähän ennen sodan päättymistä Vsevolod Pudovkin ja muut neuvosto-ohjaajat kokoontuivat keskustelemaan The Battle of Russiasta ja muista Why We Fight -elokuvista. Pudovkin kutsui noiden elokuvien luovaa uutiskuvien leikkausta metodiksi, "jonka merkitys voi huomattavasti kasvaa sodan jälkeen, koska sitä voi käyttää eri kansojen tutustuttamiseksi syvällisemmin toisiinsa, ja sillä voi ilmaista yleispäteviä ajatuksia graafisesti ja havainnollisesti". Pudovkin lähetti kokouksen pöytäkirjan Capralle, mutta Capra katsoi aiheelliseksi väheksyä tapauksen merkitystä. Vaikka Capra kertoo muistelmissaan, että Stalin määräsi hänen elokuvaansa esitettäväksi kaikissa Venäjän elokuvateatterissa (Roosevelt sanoi Marshallille, että hän oli "hyvin mielissään Stalinin päätöksestä"), hän ei mainitse, että Stalin kuvautti oman esipuheensa elokuvaan. USA:n Moskovan suurlähettiläs Averell Harriman sanoo, että "Stalin lausui henkilökohtaisesti mieltymyksensä elokuvaan. Sellainen oli melko harvinaista Stalinin taholta".

– Joseph McBriden mukaan (Frank Capra, 1992) AA 6.9.2005