 |
| Hannaleena Hauru: Fucking with Nobody (FI 2021) starring Hannaleena Hauru (Hanna) and Samuel Kujala (Ekku). |
Fucking with Nobody / Fucking with Nobody.
FI 2021 © 2020 Elokuvayhtiö Oy Aamu. P: Emilia Haukka, Jussi Rantamäki.
D: Hannaleena Hauru. SC: Hannaleena Hauru, Lasse Poser. Cin: Lasse Poser, Jan-Niclas Jansson – colour – 2.39:1 – release format: 2K. Set design: Jenny Jauhiainen. Cost: Aino Havu. Makeup: Nora Pippingsköld. VFX: Miika Puustinen.
Soundtrack selections: Universal Music stock music. End credit song: “Kuin pieni tyhmä” (Finnish lyrics Juha Vainio, perf. Jarkko & Laura, 1967) (“Somethin' Stupid”, C. Carson Parks, 1966).
S: Karri Niinivaara – 5.1. ED: Hannaleena Hauru.
C: Hannaleena Hauru (Hanna), Lasse Poser (Lasse), Samuel Kujala (Ekku), Pietu Wikström (Ara), Sara Melleri (Viima), Hanna-Kaisa Tiainen (Maria), Jussi Lankoski (Kristian), Tanja Heinänen (Krista), Anna Kuusamo (Shirley), Ossi Koskelainen (Ossi), Johannes Ekholm (Johannes Ekholm).
103 min
Languages: Finnish and English.
Subtitle options: Swedish, Finnish, Finnish for the hard-of-hearing.
Festival premiere: 8 Sep 2020 Venice Film Festival.
Finnish premiere: 11 June 2021, released by: B-Plan Distribution.
Helsinki corona emergency security: max 10 capacity, face masks, distancing, hand hygiene.
Press screening at Finnkino Tennispalatsi 2, with Swedish subtitles by Nina Donner, Helsinki, 8 June 2021 at 10 am.
Tagline: “Sometus. Panetus. Rakkaus”.
Synopsis: “ After losing an interesting film job to her nemesis Kristian, Hanna teams up with her sister and counterculture friends to create a parody romance on Instagram between herself and the young actor Ekku. They are passionate to make visible how the society is hungry for romantic narratives. Hanna starts living a crowd-pleasing love story for the public, only to find herself tangled up in the unresolved past with her “you were never my boyfriend” friend Lasse, who also happens to be the real-life co-writer and cinematographer of Fucking with Nobody. As the fake romance starts affecting everyone involved, a hurricane of desires, fantasies, hurt and intimacy is set off. Everyone involved has to decide what and how they are ready to put in front of the camera. Fiction and auto-fiction crash and melt into each other, as writer-director Hannaleena Hauru plays the lead role of an ever-single film director “Hanna”. ”
A word from the director: “ To make a portrait about relationships and intimacy in our times, I’ve found no other solution than to come as close to reality as possible – not only in the emotional content, but also in the cinematic solutions on how the story is told to the audience. The character Hanna says in the film “If I think of any memory I have about falling in love, they all relate to touch and smell rather than visual images”. I share this thought with the character, and that’s why I wanted to use haptic visuality to juxtapose more traditional imaginery seen in cinema. For me this sensory approach of Hanna is clashing in the film with both the social media images, as well as the with the fantasies presented through Lasse. For the ensemble approach and complex storylines, I have intentionally wanted to study how emotion can move through different characters. In the case of this film all characters are caleidoscopic reflections of Hanna and Lasse.Where in my previous films all fictional characters are some kind of reflections of my personal life, in Fucking with Nobody the study point was to build a fictional universe, that unfolds to be a presentation of the actual relationship of the two screenwriters of the film, Hanna and Lasse. Fucking with Nobody is a satire, the aestethics and acting style is toying with autofiction. Half of the scenes you see in the film are based on written dialogues, the other half is based on scenes written in detail in the script, but actors creating the dialogues. Only very few images in the film are documentary or full improvisation. All primary cast was involved increating the characters and their arcs in the film. ”
AA: Hannaleena Hauru's Fucking with Nobody is the most original Finnish film of the year.
It is a reversal of Hauru's previous movie, The Thick Lashes of Lauri Mäntyvaara. Both are satires. In The Thick Lashes, Satu and Heidi declared war on commercial love, targeting wedding planners, geisha schools and quark cruises for sportsmen. The farce style, cartoonish effects, outlandish reactions and sight gags about consumer society evoked Frank Tashlin and Jerry Lewis, but also Vera Chytilova and Penelope Spheeris, as well as Kaisa Rastimo and Auli Mantila.
There is a certain similarity in the premise of Fucking with Nobody. Hanna and her team design an anarchistic art project on Instagram to parody a conventional romantic relationship. Hanna conducts a fake love affair with her gay friend Ekku. It is a performance meant to deconstruct obsolete power structures and romantic codes.
Inevitably, the Instagram experiment goes viral and becomes a huge phenomenon. Nobody understands it as satire. Instead, it becomes a source of inspiration for followers, and a cause of misunderstandings and embarrassments for Hanna and Ekku. The fake Instagram romance threatens Ekku's real relationship. The comedy evolves on the interface of reality and unreality.
On the one hand, the fake romance gets more daring, producing “sex positive“ YouTube videos, including guidelines for clitoris stimulation, expanding possibilities to bondage, piercing and the proper use of vibrators. To avoid the curse of “hetero binary romance bullshit“ a foray to the queer scene of Berlin is introduced, including a gay leather club complete with coprophilia (read: dropping shit).
When the “carnevalization of bourgeois intimate relationships“ proceeds to parodies of commercials, advertisements and product placement, the parody indistinguishable from the object, Hanna's team loses faith in the project's critical potential. Hanna and Ekku are photographed for a cover story in the Image magazine. Their romance performance starts to seem like the real thing, whatever that is.
Finally the protagonists are forced to ask the question: “Hey, on what level of this movie are we now?“
In the middle of the maze, the gay couple (Ekku and Ara) appear as a center of sanity and gravity. Ara seems to be the only one to experience real feelings in this narrative of make-believe.
There is a “real“ film project in production simultaneously: a film about Vampira (Maila Nurmi) that had been planned for Hanna to direct but has been trusted / thrusted to the male director Kristian instead. In the magnetic field of Hanna and Ekku's “love affair“ even that project goes awry, and Kristian finally appears as Vampira, as if inspired by Hanna to act in the leading role of his own film.
In the middle of the most bewildering goings-on runs a silver thread. In unexpected moments we hear confessions such as: “Men and women hardly even speak the same language. Women are better equipped to deal with emotions. They have been educated and forced to do that since early childhood. A woman is a face and feelings. A man is a torso and a penis“.
Hannaleena Hauru in her production notes quotes models including Monty Python, Mae West, Sacha Baron Cohen and Andy Kaufman. There is no imitation in Fucking with Nobody. We are witnessing the evolution of an original satirical talent.
BEYOND THE JUMP BREAK: DATA FROM THE PRESS KIT:
Venetsian elokuvajuhlilla maailmanensi-iltansa saanut Fucking with Nobody on ohjaaja Hannaleena Haurun satiirinen draamakomedia ikisinkusta elokuvaohjaaja Hannasta (Hannaleena Hauru) ja tämän näyttelijäystävä Ekusta (Samuel Kujala), jotka hetkellisestä päähänpistosta päättävät luoda kulissisuhteen Instagramiin. Parodiaksi kallistuvan feikkiromanssin avulla Hanna ja Ekku ystävineen haluavat osoittaa nyky-yhteiskunnan nälän romanttisia ja alkukantaiseen arvomaailmaan nojaavia tarinoita kohtaan. Rakkaustarina lähtee nopeaan nousukiitoon, mutta karkaa pian käsistä, kun Hanna joutuu kohtaamaan ratkaisemattoman suhteensa ystävänsä Lassen (Lasse Poser) kanssa. Omintakeisen (pari)suhteen selvittämistä ei yhtään helpota se, että Hanna ja Lasse työskentelevät yhdessä. Intohimon, fantasioiden, kivun ja läheisyyden nostaessa kierroksia niin somessa kuin tosielämässäkin on jokaisen päätettävä mitä on lopulta valmis paljastamaan itselleen ja maailmalle.
Ohjaaja Hannaleena Hauru
Hannaleena Haurun omintakeinen ja konventioita humoristisesti rikkova elokuvatyyli on tehnyt hänestä yhden Suomen kiinnostavimmista uuden sukupolven elokuvantekijöistä. Elokuvissaan usein perinteisiä ihmissuhde-ja rakkauskäsityksiä kyseenalaistava Hauru on ehtinyt kerätä runsaasti tunnustusta myös ulkomailla, Fucking with Nobodyn maailmanensi-ilta Venetsian elokuvajuhlilla niistä merkittävimpänä. Haurun ensimmäistä pitkää elokuvaa Lauri Mäntyvaaran tuuheet ripset (2017) kehitettiin arvostetuissa Cannesin Cinéfondation -residenssissä sekä Torino Film Labissa, ja hänen ohjaamansa lyhytelokuvat ovat saaneet ensi-iltansa Cannesin ja Berliinin elokuvajuhlilla, ja palkittu Oberhausenin, Uppsalan ja Tampereen elokuvajuhlilla. Sekä käsikirjoittajana, ohjaajana, näyttelijänä että leikkaajana toimiva Hauru on tunnettu myös aktiivisuudestaan NISI MASA European Network of Young Cinema ja Kino Movement -ryhmissä. ELO Helsinki Film Schoolista valmistuneen Haurun elokuvien dramaturgian ja hahmojen kehittäminen ensemblenä yhdessä työryhmän kanssa juontaa juurensa Hannaleenan teatteritaustaan.
Filmogrfia
2020 Fucking with Nobody, 103 min
2018 Metatitanic, 47 min
2018 Mä voin selittää kaiken, 15 x 5 min
2017 Lauri Mäntyvaaran tuuheet ripset, 90 min
2014 Säälistäjät, 29 min
2010 Älä kuiskaa ystävän suuhun, 10 min
2007 Jos kaadun, 13 min
Fucking with Nobody ensemble-elokuvana
Fucking with Nobodyn kokonaisrakenteen ovat käsikirjoittaneet Hannaleena Hauru ja Lasse Poser, mutta elokuvan keskeisestä näyttelijäkaartista jokainen on osallistunut oman hahmonsa luomiseen ja kehittelyyn käsikirjoituksen alkuvaiheista saakka. Elokuvan käsikirjoituksesta noin puolet on sisältänyt valmiiksi kirjoitettua tarkkaa dialogia, toinen puoli on toteutettu niin, että käsikirjoituksessa on ollut kuvattuna kohtauksen tapahtumat, mutta työryhmä on yhdessä harjoitusten ja kuvauspäivän aikana luonut dialogin ja tapahtumien tarkan kulun. Huolimatta elokuvan paikoin vahvasta dokumentaarisesta tunnusta, valmiissa Fucking with Nobody -elokuvassa on vain pari kokonaan improvisoitua kohtauspätkä tai dokumentaarista taltiota. Useilla näyttelijöillä ja tekijöillä on jo pitkä yhteinen historia ohjaaja Hannaleena Haurun kanssa työskentelystä.
Lasse Poser on kuvaaja, kääntäjä, radiodokumentaristi ja teatteriohjaaja, jolla on myös näyttelijätausta sekä televisiossa että teatterissa. Poser on maisterin tutkinto visuaalisesta journalismista, kääntämisestä ja journalismista. Hän näytteli luuserin roolin palkitussa sarjassa Rakastuin mä luuseriin (2005). Hauru ja Poser ovat tehneet yhteistyötä jo 15 vuotta, ja Fucking with Nobodyn tekotavan taustalla on heidän edellinen yhteinen elokuva Metatitanic (2018), jonka Poser kuvasi.
Ohjaajan sana
" Luulin parikymppisenä että ihmissuhdesekoilut liittyivät ikäkauteen ja että se on ohimenevää. Nyt olen kolmekymppinen ja vielä enemmän ulalla deittailukulttuurista, sukupuolirooleista, heteroudesta, ja sosiaalisista odotuksista joita suhteisiin liittyy. Alkaessani keväällä 2019 hahmotella ensimmäisiä ajatuksia “Fucking with Nobodysta”, olin kaikkein eniten ulalla siksi, että kaikki se, mitä ajattelen romanttisena rakkautena, ei sopinut mitenkään tarjolla oleviiin parisuhdelokeroihin. En osannut määritellä ahdistiko ja pelottiko minua enemmän parisuhdemallit, vai rakkaus. Koska en keksinyt muuta, päätin mennä kohti rajaa katsomaan. Mukaan käsikirjoittamaan tuli Lasse Poser, ja aloimme dialogia käyden työstää materiaalia. Fucking with Nobodyssä oma ajatukseni on ollut mennä niin lähelle omaa elämää kun vaan uskaltaa, ja työstää aineksia niin komediallisesti kuin draamana näytellessäni elokuvan hahmoa “Hannaa”. Tämän omakohtaisuuden kutsun olen esittänyt muulle työryhmälle, ja kukin keskeisistä näyttelijöistä on tullut mukaan kehittelyyn omien rajojen ja päätösten mukaan. Keskeisenä teemana on ollut rakkaus ja seksuaalisuus, ja siihen liittyen niin fantasiat kuin painajaisetkin. Elin pitkään harhaluulossa että minun on ohjaajana valittava teenkö älykkäitä elokuvia, vai teenkö komediaa ja viihdytän ihmisiä. En edes ymmärrä mistä tämä harhakäsitys syntyi, sillä ihailemani komediaesikuvat: Monty Python, Mae West, Sasha Baron Cohen, Andy Kaufman, kaikki ovat kuitenkin olleet läpi uransa samaan aikaan äärettömän hauskoja ja älykkäitä. Syntyi tämä joko-tai-käsitykseni sitten elokuvakouluissa istuessa, suomalaisten elokuvarahoittajien asenteista tai vain omassa päässäni, onneksi “Fucking with Nobodyn” avulla olen päässyt ajatuksesta eroon, ja toivon tämän jälkeen tekeväni vielä monta elokuvaa, joiden tavoitteena on sekä armottomasti viihdyttää katsojia, mutta tarjota myös haastavaa ajateltavaa tästä ajasta. "
Hannaleena Hauru
No comments:
Post a Comment