Morena (in person: Anssi Mänttäri, Heikki Katajisto)

Anssi Mänttäri: Morena (FI 1986). Caroline Krüger as Morena.

Morena – blues [title on film]. 

    FI 1986. PC: Reppufilmi. P+D+SC: Anssi Mänttäri. [Finnish and English translation by Mikko Lyytikäinen, n.c.] Ass. D: Mika Kaurismäki. Prod. M: Pauli Pentti. DP: Heikki Katajisto – Agfacolor – 1,66:1. M: Jukka Hakoköngas, Costas Papanastasiou, Asko Mänttäri, Claes Andersson, Robert Schumann, Nanook, Black Sheep, Anssi Mänttäri, Pentti Lahti, Mikko Mattila, W. A. Mozart. S: Aki Kaurismäki, Juuso Hirvikangas. ED: Raija Talvio. LOC: West Berlin
– around the bar Ruine in Kreuzberg
– Café Belmont, Budapester Strasse
– restaurant La Bocca, Marburger Strasse
– restaurant Land's End, Kreuzberg
    CAST: Anssi Mänttäri (Red Beard), Caroline Krüger (Morena), Claes Andersson (Red Beard's big brother). 

    Original in English, with Finnish subtitles. 

    65 min

    In person: Anssi Mänttäri and Heikki Katajisto interviewed by Markku Varjola (MV).

    A KAVA print viewed at Finnish Film Archive, Orion, 15 May 2009.

OK print, OK colour.

"During Berlin Film Festival we frequented the restaurant La Bocca because of its beautiful waitress Morena. When we returned to make the film dedicated to her we learned that she had been sent back to Italy to protect her from us. The film was a purely Finnish production. A German company worked as our contractor. Together with Mika Kaurismäki we financed the film by drawing weekly cash on our Visa cards, taking turns. In Germany I became known as Rotbärtich. Commenting Pauli Pentti's telegram from Cannes: Susanne was white wine and Crème de Menthe. Besides, there was Susanne on the jukebox." 

MV commented that in this film the collaboration of the director and the cinematographer was at its best. Claes Andersson was happy to act in the film. AM: "He said that 'That has always been my greatest fear and dream'. If you do something cheaply you must not do it too well. K. J. Koski wanted to see how I do it. If you don't plan too well you are free to change everything." Filmtotal was the basement which Villealfa, Reppufilmi, and Giron-Filmi shared. "We had common equipment. We worked in each others' teams without pay."

...

SUOMEN ELOKUVA-ARKISTO

FINLANDS FILMARKIV

PROGRAM NOTE EDITED BY SAKARI TOIVIAINEN

Morena

Morena

 

Suomi 1986. Tuotantoyhtiö: Reppufilmi Oy. Tuottaja: Anssi Mänttäri. Ohjaus: Anssi Mänttäri. Apulaisohjaaja: Mika Kaurismäki. Käsikirjoitus: Anssi Mänttäri. Kuvaus: Heikki Katajisto; Heikki Ortamo, Wolfgang Kluge, Peter Hoffman. Musiikki: Kostas Papanastasiou, Jukka Hakoköngäs, Asko Mänttäri, Claes Andersson, Robert Schumann, Mikko Mattila, Black Sheep, Wolfgang Amadeus Mozart, Anssi Mänttäri. Miksaus: Tom Forsström. Leikkaus: Raija Talvio; Jukka Nykänen. Ääni: Aki Kaurismäki, Juuso Hirvikangas. Pääosissa: Anssi Mänttäri (punapartainen mies), Caroline Kruger (Morena), Claes Andersson (vanhempi veli), Dan Van Husen (Henry, katutaiteilija), Uwe Reusch (baarimikko), Gunther Stocklöv (juopunut utelias), Matthias Weiss (mies muurilla), Klaus Tonke (tietojen välittäjä), Giuseppe Scinto (Morenan isä), Robert Botador (pianisti), Mikaela Tanneberger (huonosti tanssiva tyttö), Samuli Mänttäri (punapartainen nuorena), Oskari Mänttäri (vanhempi veli nuorena), Kostas Papanastasiou (kreikkalainen), Heikki Ortamo (talonmies), Volkmar Richter (stilettimies), Marcus Menzel (kengännauhapoika), Lassi Tykkyläinen (punapartainen lapsena), Mikael Tanneberger (Morenan poikaystävä), Udo Tobollik (hovimestari), Seija Heinonen (Finnairin virkailija), Hilla Tarjanne (tyttö koulussa), Juuso Hirvikangas (poliisi), Richi Schiebke (2. hovimestari), Black Sheep (punkbändi). Helsingin ensiesitys: 7.3.1986 Formia 3, Nordia 2 – levittäjä: Finnkino Oy – VET A-25540 – S – 1780 m / 65 min

Viimeisten rotannahkojen tavoin Morenan pääosassa on tuottaja-ohjaaja-käsikirjoittaja Anssi Mänttäri itse. Hän on subjektiivinen kertoja ja maalitaulu, ei tekijän alter ego, vaan kritiikin kohde, negatiivinen sankari ja häviäjä Mänttärin tyypilliseen tapaan. Tällä kertaa Mänttärin maailma ja visio avautuvat Berliinin muurien keskeltä, suurkaupungin sykkeestä ja hengityksestä. Mänttärin esittämä "Punaparta", nuhruinen ja irrallinen kulkuri, on tullut Berliiniin jäljittämään vanhempaa veljeään, mutta yhtä paljon hän näyttää etsivän itseään, minuuttaan ja paikkaansa maailmassa. Hän muistelee lapsuuttaan, yleensä kohtaloaan, ja päättää ettei hänellä oikeastaan ole mitään muistettavaa. Sen sijaan hän kaiken aikaa koettaa keksiä jotakin unohdettavaa. Niinpä hän rakastuu Morenaan, italialaisravintolan tarjoilijattareen, palvovan mietteliäällä tavalla, mutta suhde on ohi ennen kuin se kunnolla on alkanutkaan.

Mänttärin elokuva on toisin sanoen kuin elämä itse: etsiminen on kaikki, löytäminen ei mitään. Luonteensa mukaisesti tämä elokuva etsimisestä, muistamisesta, unohtamisesta ja yksinäisyydestä on kaihoisa ja surumielinen – blues, niin kuin alaotsikko ilmoittaakin. Yksinäisyyden ja märkien katujen bluesin lisäksi musiikkitaustalla saavat sijansa hämärien kapakoiden energinen, räjähtävä rock, pianobaarien viipyilevä jazz, Mozartin ja Schumannin klassiset värähtelyt. Ja kapakassa nimeltä Land's End yksinäinen saksofoni särisee öisen suurkaupungin ikävää ja kaipuuta.

Morena on epäilemättä tekijänsä näköinen elokuva: sympaattinen, persoonallinen, sopivasti sekopäinen. Se sisältää soveliaasti annosteltuna improvisoinnin herkkyyttä, ohikiitävien tunnelmien hetkellisyyttä ja perimmäisten kysymysten vakavuutta. Berliini-kuvauksessa iskevät vastakkain suurkaupungin romantiikka ja katutason arki. Yö- ja laitapuolen atmosfääri on tarttunut kuviin sillä määrätietoisella satunnaisuudella mitä Mänttärin budjettien perusteella sopii odottaa. Amatöörimäisyydestä Mänttäriä tuskin voi moittia, sitä vastoin katsoja saattaa tuntea kiitollisuutta, että suomalainen elokuvaohjaaja panee itsensä alttiiksi, avautuu näin monella tasolla.

– Sakari Toiviaisen (1986) ja muiden arvostelujen mukaan