Sátántangó

Béla Tarr: Sátántangó (HU/DE/CH 1994). András Bodnár (Horgois Sanyi), Dr Putyi Horváth (Petrina) and Mihály Víg (Irimiás).

Satan's Tango. 

    HU/DE/CH 1994. PC: Von Vietinghoff Filmproduktion, Vega Film, Mozgókép Innovációs Társulás, Magyar Televízió, Télévision Suisse Romande. P: György Féher, Joachim von Vietinghoff, Ruth Waldeburger. EX: Tibor Dimény, Gábor Koncz, Ernõ Mahiály. 

    D: Béla Tarr. SC: Lázló Krasznahorkai, Béla Tarr – based on the novel by László Krasznahorkai (1985), additional dialogue: Mihály Víg, Péter Dobai, Barna Mihók. DP: Gábor Medvigy – black and white – 1.66:1. M: Mihály Vig. S: Gyögy Kovacs. ED: Ágnes Hranitzky. Cost: Gyula Pauer, János Breckl. Narrator: Mihály Ráday. 

    Cast: Mihály Víg (Irimiás), Dr Putyi Horváth (Petrina), Erika Bók (Estike), Peter Berling (doctor), Miklós B. Székely (Futaki), Lázsló fe Lugossy (Schmidt), Éva Almási Albert (Mrs. Schmidt), Alfréd Gaál (Mrs. Halics), János Derzsi (Kráner), Irén Szajki (Mrs Kráner), Barna Mihók (Kelemen), István Juhász (Kerekes), Zoltán Kamondi (tavern keeper Százados), Péter Dobai (captain), András Bodnár (Horgois Sanyi). 

    450 min

    The Artifical Eye dvd (a fine transfer supervised by Béla Tarr) with English subtitles viewed in Helsinki, 2 March 2011

Dedicated to Alf Bold

12 episodes: The News Is They're Coming, Rise From the Dead, Know Something, The Spider's Function I, Comes Unstitched, The Spider's Function II, Irimiás Gives a Speech, Perspective from the Front, Go to Heaven? Have Nightmares?, Perspective from the Rear, Just Trouble and Work, No Way Out.

"Devastating, enthralling for every minute of its seven hours. I'd be glad to see it every year for the rest of my life." (Susan Sontag)

Béla Tarr's magnum opus is based on the tango structure: six steps forward, six steps backwards. There is unique visual power in the black and white cinematography, and Tarr manages to spellbind at once with a realistic long take and long shot of a common cowhouse. There is a sense of suspense and tension from the beginning.

The background of the film is the collapse of the "real socialism" or state socialism in Hungary. The agricultural collective is in deep trouble, facing a dismal future, with futile expectations of the return of the charismatic Irimias – Messiah or Satan? Questions of freedom and order are debated. Sátántangó is a poem of profound disappointment laced with black humour. A farm of lost souls in the middle of the pusta, facing an unknown future.

A weird climax of the film is the long dance sequence during the rain. There are in Sátántangó affinities with the imagery, compositions, and motifs (the rain) of Andrey Tarkovsky, but Béla Tarr's visual dynamics and philosophy are different. Tarkovsky is a spiritualist, Tarr is a materialist. Tarr's sense of composition is even more pregnant than Tarkovsky's.

...

FINNISH FILM ARCHIVE

FINLANDS FILMARKIV

2011 PROGRAM NOTE BY PASI NYYSSÖNEN  

  

Sátántangó

Satan's Tango

 

Unkari, Saksa, Sveitsi 1994. Tuotantoyhtiöt: Von Vietinghoff Filmproduktion, Vega Film, Mozgókép Innovációs Társulás, Magyar Televízió, Télévision Suisse Romande. Tuottaja: György Féher, Joachim von Vietinghoff, Ruth Waldeburger. Tuotannonjohto: Tibor Dimény, Gábor Koncz, Ernõ Mahiály.

    Ohjaus: Béla Tarr. Käsikirjoitus: Lázló Krasznahorkai, Béla Tarr – Krasznahorkain Sátántango-romanista (1985), lisädialogi Mihály Víg, Péter Dobai, Barna Mihók. Kuvaus: Gábor Medvigy – laajakuva (1.66:1). Musiikki: Mihály Vig. Ääni: Gyögy Kovacs. Leikkaus: Ágnes Hranitzky. Puvut: Gyula Pauer, János Breckl. 

    Esiintyjät: Mihály Ráday (kertoja). Näyttelijät: Mihály Víg (Irimiás), Dr Putyi Horváth (Petrina), Erika Bók (Estike), Peter Berling (lääkäri), Miklós B. Székely (Futaki), Lázsló fe Lugossy (Schmidt), Éva Almási Albert (rouva Schmidt), Alfréd Gaál (Rouva Halics), János Derzsi (Kráner), Irén Szajki (rouva Kráner), Barna Mihók (Kelemen), István Juhász (Kerekes), Zoltán Kamondi (kapakanpitäjä Százados), Péter Dobai (kapteeni), András Bodnár (Horgois Sanyi). 

    450 min eli 7 h 30 min 

Sátántango ja sitä edeltänyt Kárhozat (Damnation, 1987) poikkeavat tyyliltään vahvasti Béla Tarrin varhaisemmista elokuvista, jotka edustavat Budapestin ns. dokumentaarisen fiktion tyylisuuntaa, joka vaikutti Unkarissa 1970–80 -lukujen vaihteessa. Suuntauksen keskeinen päämäärä oli poliittinen: kuvata yhteiskunnallista todellisuutta käyttäen amatöörinäyttelijöitä ja käsivarakameraa sekä yhdistämällä ennalta tehtyä käsikirjoitusta ja improvisoitua dialogia. Ensimmäisen elokuvansa Családi tűzfészek (Family Nest, 1977), Tarr ohjasi 22-vuotiaana ja vasta sen jälkeen hän aloitti opiskelunsa valtion teatteri- ja elokuvataiteen opinahjossa. 1980-luvun alussa hän ohjasi elokuvat Szabadgyalog (The Outsider, 1981) ja Panelkapcsolat (Prefab People,1982). Tässä proletaaritrilogiaksikin (Jonathan Romney) kuvatussa triossa Tarr keskittyi kuvaamaan nuorten avioparien kompuroivaa yhteisen elämän alkua tai sen loppumista. Tarrin kiinnostus elokuvan muodon tutkiskeluun alkoi hänen kahdessa seuraavassa työssään, televisiolle tehdyssä Shakespeare-tulkinnassa Macbeth (1980) ja yhteen huoneistoon sijoittuvassa elokuvassa Autumn Almanac (Öszi almanach,1985).

    

Belá Tarrin yli seitsemäntuntinen magnum opus Sátántango koostuu 12 jaksosta kuten Lázló Krasznahorkain samanniminen romaani, johon elokuva perustuu. Elokuva noudattaa romaanin muotoa, joka pohjaa tangomaiselle rakenteelle: kuusi askelta eteen ja kuusi taakse. Muutoinkaan Tarr ei häivytä alkuperäisteosta taustalle: elokuvan jokainen jakso päättyy suoraan kirjan tekstiä lukevaan kertojanääneen. Tarrin pistämätön elokuvallinen taju paljastuu heti kuuluisassa, yli seitsemän minuuttisessa, yhdellä otoksella kuvatussa alkukohtauksessa. Liikkumaton kamera kuvaa rakennusta, joka osoittautuu vähitellen navetaksi siitä hitaasti ulos purkautuvien lehmien myötä. Sateen pehmittämä mutainen maa, hitaasti liikkuvat naudat ja niitä vertikaalisella kamera-ajolla seuraavan kameran mustavalkoinen kuva ja hypnoottinen äänimaailma vangitsevat katsojansa. Odottavan tunnelman täydentää jakson päättävä dramaattinen otsikointi: Kerrotaan että he ovat tulossa. Toinen ydinkohtaus on maalaiskapakan hypnoottinen tanssikohtaus Spider's Function II -osassa.

  

Tarrin hitaat kamera-ajot, pitkät otokset ja mustavalkoisuus pakottavat, tai oikeammin antavat katsojalle mahdollisuuden keskittyä kuvaan. Keston ja hitaan rytmin myötä pienetkin elementit – kävelevät lehmät, tuulen ilmaan piiskaamat lehdet ja roskat – muodostuvat dramaattisiksi, pahaenteisestikin väreileviksi elementeiksi. 

   

Puhetta Sátántangóssa, kuten muissakin Tarrin elokuvissa, on vähän, usein Irimiaksen (=Jeremias) pitkiksi dramaattisiksi saarnoiksi ja purkauksiksi kondensoituneina. Pakonomainen keskittyminen yhteen tai muutamaan tapahtumaan kymmeniä minuutteja kestävissä kohtauksissa palauttaa modernin elokuvan hektiseen leikkaustahtiin tottuneelle jälleen mahdollisuuden kokea elokuvan ajallisen keston mahdollistama kuvan totuus. Tunnettu hokema elokuvan totuudesta 24 kertaa sekunnissa valkenee vasta keston myötä. Tarr ei kuitenkaan pyri realistisuuteen, päinvastoin, hänelle etäisyys reaalimaailmaan on olennaista. Tämän vuoksi hän on muun muassa kuvannut pääosan elokuvistaan mustavalkoisina. Väri on Tarrille liian naturalistinen elementti. Mustavalkoisuus antaa mahdollisuuden tyylittelyyn ja se takaa sen, että elokuva ja todellisuus erottuvat toisistaan, mikä on Tarrille tärkeää. 

Sátántangó koostuu 12 jaksosta: The News Is They're Coming, Rise from the Dead, Know Something, The Spider's Function, Comes Unstitched, The Spider's Function II, Irimiás Gives a Speech, Perspective from the Front, Go to Heaven? Have Nightmares?, Perspective from the Rear, Just Trouble and Work, No Way Out.

– Pasi Nyyssönen 5.3.2011. Lähteitä: Bela Tarrin haastattelu Fergus Daly ja Maximilian Le Cain, Waiting For The Prince – an interview with Béla Tarr, Senses of Cinema, Issue 12, 2001; Peter Hames, The melancholy of resistance, Kinoeye Vol 1, No 1, 2001.