Jennifer Jones (1919-2009)

Henry King: The Song of Bernadette (US 1943). She was born Phylis Lee Isley but changed her name to Jennifer Jones. Bernadette Soubirous was her first role as Jennifer Jones, her first star role and her breakthrough role. She won the Academy Award for best actress in a leading role on her 25th birthday on 2 March 1944.

Jennifer Jones (1919-2009)

Helsingin Sanomat

Dvd-klassikko

Antti Alanen

Toissapäivänä kuollut Jennifer Jones oli suuri, rohkea Hollywood-tähti, jolla oli laaja skaala. Pari viikkoa sitten julkaistiin blu-raylla hänen viimeinen elokuvansa Liekehtivä torni, jossa hänellä on mieleenpainuva traaginen rooli.  Jennifer Jones syntyi kiertävään näyttelijäperheeseen, opiskeli teatteria, meni vuonna 1939 naimisiin opiskelijatoverinsa Robert Walkerin kanssa ja kävi koe-esiintymisissä. Sellaisesta hänet löysi Tuulen viemän tuottaja David O. Selznick, joka teki hänen kanssaan ensin pitkän sopimuksen ja meni vuonna 1949 hänen kanssaan naimisiinkin. Jonesin koko tähtiura eteni Selznickin johdolla aina suurtuottajan kuolemaan (1965) asti.  Läpimurtonsa Jones sai Henry Kingin ohjaamassa Bernadetten laulussa (1943), katolisessa legendassa Lourdesin ihmeestä. Franz Werfelin romaaniin perustuva elokuva on aidon, mystisen uskon puolustuspuhe ja kriittinen kuvaus kirkon korruptoituneista ja maallistuneista tavoista. Jones tulkitsi haltioutuneita näkyjä näkevää Bernadette Soubirous'ta koskettavasti.  John Cromwellin ohjaama Kunnes palaat (1944) oli Selznickin mahtavimpia melodraamoja. Tosielämän aviopari Robert Walker ja Jennifer Jones esittävät siinä puolisoita, jotka toinen maailmansota erottaa. Erokohtaus rautatieasemalla on Hollywoodin "naisten elokuvien" pakahduttavimpia.  William Dieterlen ohjaama Kohtalokkaat kirjeet (1945) toi Jonesin film noirin maailmaan. Alan-niminen sotilas Italian rintamalla (Joseph Cotten) toimii junttikaverinsa haamukirjoittajana ja huomaa ärtymyksekseen, miten vastaanottajanainen rakastuu kirjeiden kirjoittajaan. Näyttää siltä, että sekä rintamatoveri että tuntematon nainen kuolevat, mutta sitten Alan kohtaa salaperäisen, muistinsa menettäneen naisen (Jennifer Jones). Jokaisesta kolmesta ensimmäisestä tähtiroolistaan Jones sai Oscarin. Ura jatkui huipputasoisena. Perä perää valmistuivat Ernst Lubitschin lempeimpiin kuuluva komedia Cluny Brown (1946), jossa Jones esittää luokkayhteiskunnan säännöistä piittaamatonta putkinaista, King Vidorin hillittömän intohimon western Kaksintaistelu auringossa (1946), surrealistien rakastama William Dieterle -ohjaus Jennien muotokuva (1948), John Hustonin Yö Kuuban yllä (1949), Vincente Minnellin tasokas Rouva Bovary(1949), villin romanineidon tarina Michael Powellin ja Emeric Pressburgerin brittielokuvassa Lumottu veri (1949), William Wylerin rohkean naturalistinen Theodore Dreiser -tulkinta Carrie (1952), King Vidorin vimmattu melodraama Ruby Gentry (1952), John Hustonin monta tähteä työllistänyt hölmöily Afrikan aarre (1953), Vittorio De Sican Kohtalokas laituri (1953) ja euraasialaisen naisen rooli Henry Kingin ohjaamassa rajoja ylittävässä rakkaustarinassa Päivien kimallus (1955). Näistä elokuvista ja rooleistä mikään ei ollut yhdentekevä, ja kaikkia esitetään ja muistetaan arvostavasti edelleen.  Jones esitti suuria "toiseen rotuun" kuuluvien naisten rooleja. Kaksintaistelu auringossa -elokuvan Pearl Chavez on intiaaniäidin tytär. Lumotun veren Hazel Woodusin äiti on romaninoita. Rasismin teema korostui Päivien kimalluksessa, jossa Jonesin tulkitsema Han Suyin on kiinalaisen isän lääkäritytär.

My blog remarks on Twentieth Century Classics, 3 March 2006.