Helsingin Sanomat
Dvd-klassikko
Kuolemaantuomittu on karannut
Antti Alanen | Julkaistu 24. 3. 2010 21:20
KUOLEMAANTUOMITTU ON KARANNUT / En dödsdömd har rymt (Un condamné à mort s’est échappé ou Le Vent souffle où il veut). Ranska 1956. TY: Société Nouvelle des Etablissements Gaumount / Nouvelle Edition de Films. T: Alain Poiré, Jean Thuillier. O+KS: Robert Bresson – André Devignyn muistelma-artikkelista. KU: Léonce-Henry Burel. LA: Pierre Charbonnier. M: W.A. Mozartin c-mollimessun osa Kyrie eleison (K. 427). LE: Raymond Lamy. N: François Leterrier (Fontaine), Charles LeClainche (Jost), Maurice Beerblock (Blanchet), Jacques Ertaud (Orsini), Jean-Paul Delhumeau (Hebrard). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 97 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Atlantic (Gaumont) 24.3.2010
Ensimmäinen suomeksi julkaistava Robert Bresson -dvd esittelee yhden hänen mestariteoksistaan. Bresson oli löytänyt ainutlaatuisen tyylinsä elokuvassa Papin päiväkirja (1951). Sille ominainen harras intensiteetti tuli ilmi myös elokuvassa Kuolemaantuomittu on karannut. Bresson aloittaa sanoilla: »Tämä tarina on tosi. Kerron sen sellaisenaan ilman kaunisteluja.» Pohjana on vastarintataistelija André Devignyn kuvaus paostaan Fort Montlucin vankilasta miehitysaikana vähän ennen kuin hänet olisi mestattu. Elokuvaan tuo henkilökohtaisuutta sekin, että myös ohjaaja oli ollut vankina sodan aikana, tosin ei sellissä. Kuvaukset toteutettiin pääasiassa oikeilla tapahtumapaikoilla Lyonissa, ja jopa aidot köydet ja koukut saatiin käyttöön. Fyysisestä aitoudesta huolimatta elokuva on subjektiivinen ja hahmottuu luutnantti Fontainen kokemuspiirin kautta. Näkyvä maailma on karu ja köyhä, mutta Bresson luo jännitettä yhtäältä johdonmukaisen ja kurinalaisen subjektiivisen näkökulmansa ja toisaalta intensiivisen leikkauksen keinoin. »Tehtiin nopeatempoista elokuvaa kuvaamaan hidastempoisia asioita.» (Bresson). Tylsän ja arkisen esinemaailman hartaassa kuvauksessa toteutuu »esineiden ihme» (Eric Rohmer). Pohjimmainen ajatus on uskonnollinen. ”Tuuli puhaltaa, missä tahtoo” (Joh. 3:8). Tämä elokuva vakiinnutti Bressonin arvostuksen. Jean-Luc Godard arvioi sen nähtyään, että Bressonilla on sama asema ranskalaisessa elokuvassa kuin Mozartilla saksalaisessa musiikissa ja Dostojevskilla venäläisessä kirjallisuudessa.
No comments:
Post a Comment