Jäävuoren varjoon / Iceberg Shadow

Antti Seppänen: Jäävuoren varjoon / Iceberg Shadow (FI 2009), a non-fiction travelogue compilation based on the 8 mm films, postcards and letters by the ship machinist Oiva Kovanen.

FI © 2009 Illume Ltd. P: Pertti Veijalainen.
    8 mm films, postcards and letters: Oiva Kovanen.
    D+SC: Antti Seppänen. Still and video photography: Antti Seppänen, Teemu Liakka. Colour grading: Ilmo Lintonen / Minus Movies Oy. M: Kimmo Mustonen, Antti Kokkola. S: Kimmo Vänttinen. ED: Antti Seppänen, Samu Heikkilä. Voice of Oiva: Aarno Mansikkamäki. Garage sale salesman: Matti Seppänen.
    57 min.
    An Illume dvd with English subtitles by Tiina Kinnunen.
    Viewed at the summer cottage in Punkaharju, 27 July 2011.

The Finnish Wikipedia synopsis: "The narrator finds a cardboard box full of 8 mm films in a garage sale. At home he gets acquainted with the contents of the films and discovers colourful and skilfully recorded footage from every continent of the Earth. The soft images emanating a mysticism of decades past lead the narrator to find out about the identity of the recorder of the images."

Further from the Wikipedia: the 8 mm films turned out to be a part of the heritage of the ship machinist Oiva Kovanen (1911–2001) from Kotka. The film was almost seven years in the making.

DocPoint 2010 catalogue: "Two boxes filled with 8 mm film are found at a garage sale. When the pictures start moving, a treasure is revealed: countless frames taken around the world, someone’s experiences and adventures from decades ago. The filmmaker has immortalised foreign faces in distant harbours, a stormy ocean, the neon lights of Manhattan, the sand-coloured pyramids, Machu Picchu – and his own shadow. Who was this filmmaker and why did his memories end up for sale? This riddle is tackled in the documentary Iceberg Shadow. The name found in the film bags puts the director on the right track. More evidence is uncovered at the War Archive and in the attics: old photos, letters and postcards. These form a picture of lived life, of the man behind the films. The amazing adventures of First Engineer O. V. Kovanen and his beautiful legacy are also a story about what is left of us when we are gone."

AA: Documentary. First Engineer Oiva Kovanen lived during the age of the extremes, but as a cinematographer he focused on the eternal, on the most magnificent views of the world. One of the basic instincts of the cinema was the Lumière impulse to see the world and show its sights. This movie is one man's realization of that impulse – he wanted to film all the continents, and had a good sense of composition and colour in his films.

Antti Seppänen has created a work of art by collecting the materials and constructing the journey format of this film. The 8 mm footage is complemented by photographs and postcards. Quotes from Kovanen's correspondence help make sense of the story. Kovanen habitually sent postcards to himself from his trips around the world.

After retirement Kovanen continued travelling and filming. He was among the victims of a shipwreck in the Antarctic where he lost all his footage shot during the trip, but four years later he made another, his final trip "to the end of the world", now equipped with a video camera.

No relative was present in the funeral of the loner; only his neighbours from his siirtolapuutarha (allotment garden, Schrebergarten) were present. Five years after Kovanen's death, Antti Seppänen found the footage in a garage sale. Among Kovanen's papers he found notes on astronomy and cosmology. Kovanen had seen the Earth and wanted to know more.

The music and sound world of this movie are sensitive. The visual impact is dominated by the warm, lively hues of the 8 mm cinematography which can be felt even on dvd.

An essay on kaukokaipuu, the yearning to faraway places.

BEYOND THE JUMP BREAK: INTRODUCTION BY ILLUME:
BEYOND THE JUMP BREAK: INTRODUCTION BY ILLUME:

Eräänä talvisena sunnuntaina 2003 ohjaaja Antti Seppänen teki Forumin parkkihallissa järjestetyllä kirpputorilta jännittävän löydön: kaksi pahvilaatikkoa täynnä kaitafilmejä. Kirpputoreja ja kaitafilmejä harrastava ohjaaja kiinnostui todella kun huomasi koteloihin ja pusseihin käsin kirjoitetut eksoottiset paikannimet: Samarkand, Niagara – jopa Etelämanner. Filmien myyjä ei osannut kertoa niiden sisällöstä mitään, hän kertoi saaneensa filmit sattumalta.

Ohjaaja osti filmit ja katsottuaan niitä hänelle paljastui, että kyseessä oli ällistyttävän monipuolinen kokoelma kaikkialla maailmassa kuvattuja filmejä. Filmit olivat selvästi saman henkilön huolellisesti kuvaamia. Kuka oli halunnut tallentaa nämä hetket? Myrskyn jälkeisen tyvenen, itämaisen tanssijan, sumun Machu Picchussa, lehteä syövän toukan, Manhattanin väreissä kirkuvat valomainokset ja salaperäisesti väreilevän hyörinän jo kadonneissa satamista. Ja toden totta, joukossa oli myös lyhyt Etelämantereella kuvattu filmi, jossa näkyvät pelastuslautat saivat ohjaajan ymmälleen.

Ohjaajassa syntyi polttava tarve selvittää, kuka on matkustanut maailman ääriin ja vuosikymmenien aikana väsymättä kuvannut nämä filmit. Miksi joku on tehnyt sen – ja kuinka on mahdollista että hänen elämänsä ja kokemuksensa ovat myytävänä kirpputorilla kahdessa pahvilaatikossa. Pusseista, joissa filmit oli palautettu kehityksestä, löytyi nimi: Oiva Kovanen, ja osoite Kotkassa. Tämä oli lähtölaukaus kuuden vuoden prosessille.

Tuntemattoman henkilön menneisyyden jäljitteleminen oli kuin salapoliisityötä. Ohjaaja oli kuitenkin astettanut tavoitteekseen oppia tuntemaan Oiva Kovasen, vaikka Kovanen näytti ensi alkuun kadonneen jättämättä jälkeensä mitään muuta kuin kuvaamansa filmit.

Seppänen päätti laittaa kotkalaiseen sanomalehteen ilmoituksen jossa pyysi asiasta jotain tietäviä ilmoittautumaan. Kymen Sanomissa innostuttiinkin tutkimaan asiaa. Kotkassa asuvat Kovaset eivät tunteneet Oiva Kovasta, ei liioin kukaan kaitafilmaajien yhdistyksessä. Lopulta toimittaja Outi Palmu löysi valokuvakauppiaan jolle Oiva oli vienyt filminsä kehitettäväksi ja sitten muitakin hänet tunteneita. Näiden johtolankojen avulla Seppänen jatkoi tutkimuksiaan, jotka johtivat Kovasen kirjoittamien hykerryttävien kirjeiden ja muidenkin yllätysten pariin.

Elokuva Jäävuoren varjoon on kunnianosoitus yhdelle ihmiselle mutta sen avulla käsitellään myös yleisemmin ihmisyyteen, yhteisöllisyyteen ja elämän katoavuuteen liittyviä ajatuksia. Jääkö meistä jälkeen jotain enemmän tai parempaa kuin laatikolliset filmejä – tai pitäisikö jäädä?