 |
| Jules Dassin: 10:30 P.M. Summer (US/ES 1966) with Romy Schneider (Claire), Peter Finch (Paul), Melina Mercouri (Maria), and with turned back Isabel María Pérez (Judith). |
 |
| Marguerite Duras and Jules Dassin working at 10:30 P.M. Summer (US/ES 1966). |
22.30 kesäiltana / 10.30 en sommarkväll / 10h.30 du soir en été / Dix heures et demie du soir en été / Alle 10.30 di una sera d'estate / Halb elf in einer Sommernacht.
US/ES © 1966 Jorilie Productions / Argos Films. EX: Louis Marquina. P: Jules Dassin, Anatole Litvak. D: Jules Dassin. SC: Jules Dassin, Margueritte Duras – based on the novel Dix heures et demie du soir en été (1960, in Finnish Puoli yksitoista kesäiltana) by Marguerite Duras. DP: Gábor Pogány - black and white and Technicolor. AD: Enrique Alarcón. Cost: Dimitri Kritzas [Dimis Kritsas]. M: Christóbal Halffter. S: Jean Labussière. ED: Roger Dwyre. Cast: Melina Mercouri (Maria), Romy Schneider (Claire), Peter Finch (Paul), Mateos Julián (Rodrigo), Isabel María Pérez (Judith), Beatriz Savon (Rodrigo's wife).
Loc: Provincia de Segovia (Spain), Estudios Roma (Madrid, Spain).
86 min
Original in English.
A 35 mm Park Circus print viewed at Finnish Film Archive Orion, Helsinki (Romy Schneider), 14 Oct 2011.
This rare Marguerite Duras movie has been criticized for its linear adaptation but is worth seeing at least because of Romy Schneider whose performance is sensitive and complex. Melina Mercouri plays the alcoholic Maria who helps the persecuted murderer (a crime of passion opens the film: a man catches his wife and her lover almost in flagrante and shoots them both). Peter Finch suffers between Romy and Melina, and the daughter is the joy of them all. The cinematography is powerful, the suspense efficiently handled. Sequences toggle between black and white and colour, which feels only decorative. The print is complete and clean but maybe one generation too far removed from the original.
This week we have installed new lamps in the 35 mm projectors of Cinema Orion. Since 1984 we have had 2000 W lamps partly because we have been screening hundreds of nitrate prints. Now we have 3000 W lamps. In our digital projector we have 4000 W lamps also because we screen 3D with it.
10:30 P.M. Summer was the first movie I saw projected with the new lamphouses. Comparisons are difficult: films are different, prints are different, and even the same lamps are brighter in the beginning and less so later. I have been both happy and unhappy with the old lamps, and when there have been complaints, we have tried to change lamps. 10:30 P.M. Summer looked fine on the screen, and with more powerful lamps the probability of better screenings is higher.
This rare Marguerite Duras movie has been criticized for its linear adaptation but is worth seeing at least because of Romy Schneider whose performance is sensitive and complex. Melina Mercouri plays the alcoholic Maria who helps the persecuted murderer (a crime of passion opens the film: a man catches his wife and her lover almost in flagrante and shoots them both). Peter Finch suffers between Romy and Melina, and the daughter is the joy of them all. The cinematography is powerful, the suspense efficiently handled. Sequences toggle between black and white and colour, which feels only decorative. The print is complete and clean but maybe one generation too far removed from the original.
This week we have installed new lamps in the 35 mm projectors of Cinema Orion. Since 1984 we have had 2000 W lamps partly because we have been screening hundreds of nitrate prints. Now we have 3000 W lamps. In our digital projector we have 4000 W lamps also because we screen 3D with it.
10:30 P.M. Summer was the first movie I saw projected with the new lamphouses. Comparisons are difficult: films are different, prints are different, and even the same lamps are brighter in the beginning and less so later. I have been both happy and unhappy with the old lamps, and when there have been complaints, we have tried to change lamps. 10:30 P.M. Summer looked fine on the screen, and with more powerful lamps the probability of better screenings is higher.
BEYOND THE JUMP BREAK: FINNISH FILM ARCHIVE PROGRAM NOTE BY PASI NYYSSÖNEN:
BEYOND THE JUMP BREAK: FINNISH FILM ARCHIVE PROGRAM NOTE BY PASI NYYSSÖNEN:
SUOMEN ELOKUVA-ARKISTO
Finlands filmarkiv
10:30 P.M. Summer
22.30 kesäiltana / 10.30 en sommarkväll
USA/Espanja 1966. Tuotantoyhtiö: Argos Films, Jorille Productions. Tuottaja: Jules Dassin, Anatole Litvak. Tuotannonjohto: Louis Marquina Ohjaus: Jules Dassin. Käsikirjoitus: Jules Dassin, Margueritte Duras - Durasin romaanista Dix heures et demie du soir en été (1960), suom. Puoli yksitoista kesäiltana. Kuvaus: Gábor Pogány - Technicolor. Lavastus: Enrique Alarcón. Puvustus: Dimitri Kritzas [Dimis Kritsas]. Musiikki: Christóbal Halffter. Ääni: Jean Labussière. Leikkaus: Roger Dwyre. Näyttelijät: Melina Mercouri (Maria), Romy Schneider (Claire), Peter Finch (Paul), Mateos Julián (Rodrigo), Isabel María Pérez (Judith), Beatriz Savon (Rodrigion vaimo) Helsingin ensiesitys: 13.2.1967, Gloria – maahantuoja: United Artists Films – VET 74896 – K15 – 2330 m / 85'10''
Ukkosmyrsky pakottaa matkalaiset pysähtymään pieneen espanjalaiseen kylään. He ovat Paul, keski-ikäinen britti, hänen kreikkalainen vaimonsa Maria ja heidän yhteinen lapsensa Judith sekä Claire, Pauliin vetoa tunteva ystävätär. Kylässä on juuri tapahtunut intohimorikos, nuori Rodrigo Palestra (Durasin romaanissa Paestra) on ampunut vaimonsa ja hänen rakastajansa. Maria kiinnostuu tapauksesta ja Rodrigosta, joka sattuu piileskelemään heidän hotellinsa katolla.
Dassin jättää elokuvan nimen arvoitukseksi. Durasin teoksessa 22.30 on hetki, jolloin Maria näkee Paulin ja Clairen syleilevän toisiaan hotellin parvekkeella. Samanaikaisesti hän näkee katolla piileskelevän Rodrigon. Marian mieleen iskostuu ajatus siitä, että pelastamalla Rodrigon hän pelastaisi myös avioliittonsa.
Uuden aallon elokuvan nosteessa Dassinin konventionaalinen lähestymistapa Durasin romaaniin ei säväyttänyt aikalaiskriitikoita. Esim. Monthly Film Bulletinissa (maaliskuu 1967) nimimerkki B.D. toteaa:
Työväenluokan intohimorikoksen riivaama neuroottinen nainen tuntuu olevan yksi Marguerite Durasin keskeisistä kiinnostuksen kohteista. Moderato Cantabile -teoksen (Sonaatti rakkaudelle, 1958) hallittu ja hen-kilökuvauksen syvyys antoivat pakkomielteelle puhtaan ja tyydyttävän muodon, joka peitti tarinan pohjimmaisen absurditeetin. Elokuvasovituksena Puoli yksitoista kesäiltana -teoksen perusajatus olisi voinut osoittautua yhtä kiinnostavaksi. Kolmiodraaman muunnokset ja vaimon arvoituksellinen henkinen tila tarjoavat mahdollisuuksia syvälliseen psykologiseen tutkielmaan. Dassinin elokuvassa lähtökohtaa käytetään ainoastaan pinnallisen melodraaman aineksiin. Espanjalainen on kuvattu koreasti ja usein elegantisti, mutta paikallisväri puuttuu ja levoton kamera etsii jatkuvasti merkityksellisiä tai symbolisia kuvakulmia. (MFB March 1967:43)
Ohjaaja Jules Dassin (1911-2008) oli syntyjään amerikkalainen, mutta viihtyi Euroopassa jo 1930-luvulla. Amerikkalaisen rikoselokuvan parissa kunnostautunut ohjaaja ajautui 1950-luvun alussa Hollywoodin vasemmistolaisjahdissa mustalle listalle ja lopulta hän muutti Eurooppaan jossa työskenteli pääasiassa Ranskassa ja Espanjassa. Vaimonsa näyttelijä Melina Mercourin myötä Dassanista tuli kiihkeä Kreikan ystävä. Ennen 22.30 kesäiltana -elokuvaa Dassin oli ohjannut suurmenestykseksi nousseen Ei koskaan sunnuntaisin (Pote tin kyriaki, 1960).
- Pasi Nyyssönen 11.10.2011
No comments:
Post a Comment