 |
| Sången om den eldröda blomman / Song of the Scarlet Flower (1919). Edith Erastoff (Kyllikki) and Olof (Lars Hanson). |
Epiphany Concert.
Film concert Sången om den eldröda blomman.
Composer: Armas Järnefelt (1919).
The score completed and restored by: Jani Kyllönen and Jaakko Kuusisto.
Conductor: Jaakko Kuusisto.
Orchestra: Helsinki Philharmonic Orchestra (HKO).
Triple projection of a digital file.
Copy from: Svenska Filminstitutet, 2017 digital transfer of the image.
Digitally synchronized with the Jani Kyllönen / Jaakko Kuusisto arrangement of the score.
Helsinki Music Center 6 Jan 2019.
The traditional Epiphany Film Concert of the Helsinki Philharmonic Orchestra was dedicated this year to the centenary of the first Nordic original film score to a feature film: Song of the Scarlet Flower. This is also the 150th anniversary year of the composer Armas Järnefelt and the writer Johannes Linnankoski on whose novel the film is based.
...
My handbill introduction to the film concert
Tänä vuonna on kulunut 100 vuotta siitä, kun Mauritz Stillerin elokuva Laulu tulipunaisesta kukasta sai ensi-iltansa. On kulunut myös 100 vuotta ensimmäisestä pohjoismaisesta pitkän elokuvan alkuperäismusiikista, jonka sävelsi Armas Järnefelt.
Johannes Linnankosken romaani Laulu tulipunaisesta kukasta (1905) oli ensimmäinen suomalainen kansainvälinen bestseller. Se käännettiin yli 20 kielelle ja julkaistiin esimerkiksi Ranskassa yli 40 painoksena. Stillerin elokuvasta tuli pohjoismaisen elokuvan suuri kansainvälinen menestysteos siihen mennessä. Sitä levitettiin yli 40 maahan.
Stiller olisi halunnut filmata elokuvansa Suomessa, mutta kesällä 1918 filmauslupaa ei maassamme voitu harkita. Niinpä Stiller kuvasi elokuvan Pohjois-Ruotsissa Lapin liepeillä. Siitä tuli ohjaajan rakkauskirje synnyinmaalleen Suomelle sen historian raskaassa käännekohdassa.
Keskiyön auringon valo Pohjolassa oli ilmestys Stillerille. Kuvaajat Ragnar Westfelt ja Henrik Jaenzon vangitsivat ihmeen filmille, ja työstä tuli esikuva seuraajille. Ruotsalaiset 1910-luvun mestarit opettivat pohjoismaiset elokuvantekijät löytämään runoutta kotipihaltaan. Kesäyön lumous, kukkiva niitty, metsäpolku, kylätanssit joen rannalla ja poutapilvet taivaalla olivat aarteita, joita kuvaajien kannatti tavoitella.
Ruotsalainen elokuvahistorioitsija Rune Waldekranz sanoo, että ensi kertaa tässä elokuvassa onnistuttiin ilmentämään eroottista intohimoa pakottomana luonnonvoimana, kohtalokkaana mahtina – ensi kertaa ei vain ruotsalaisessa vaan maailman elokuvan historiassa.
Mielenkiintoinen tekjä Mauritz Stillerin lahjakkuudessa erotiikan kuvaajana oli ohjaajan biseksuaalisuus, jonka ansiosta hänellä oli erityinen lahja kuvata sekä naista että miestä eroottisesti. Stillerin jälkeen seuraava käänteentekevä ruotsalainen elokuvaerotiikan mestari oli vasta Ingmar Bergman (Kesä Monikan kanssa, 1952).
Olof Koskelaa esitti ruotsalaisen elokuvan johtava ensirakastaja Lars Hanson. Kyllikkiä tulkitsi Edith Erastoff, jonka aviomies oli Victor Sjöström, ruotsalaisen elokuvan toinen suurmies.
Laulu tulipunaisesta kukasta oli esikuva uudelle elokuvalajille, tukkilaiselokuvalle. Varakkaan tilan perijä tekeytyy köyhäksi kulkuriksi. Seikkailun, vapauden ja liikkuvuuden aiheet ovat elokuvallisia. Työn koruttomuuteen yhdistyy musikaalin riemumieltä muistuttava elämänilo. Viestinä on, että ihmisen arvo ja elämän mieli eivät ole ulkonaisilla seikoilla punnittavissa. Koskenlaskusta tuli miehuuden tulikoe tässä genressä.
Samalla teos oli psykologisesti herkkä kuvaus nuoren miehen odysseiasta. Koskenlaskija-Olavi kasvaa mieheksi, raivaaja-Olaviksi. Stiller löysi arvokkuuden ja uljauden tavallisen elämän kuvauksessa. Hän välitti tunteen identiteettikriisistä ja elämänilosta ilman naiiviutta tai koristeellisuutta. Tarinassa on paljon surua, pettymystä ja katkeruutta. Matka on päämäärä, etsintä itsessään tulos. Tarina päättyy nousuun ja kasvuun mutta ei idylliin.
Laulu tulipunaisesta kukasta sai Suomen ensi-iltansa 13.10.1919. Menestys oli niin mahtava, että Roland af Hällströmin mukaan ”Suomen elokuvatuotanto syntyi ja monta vuotta kulki tämän elokuvan merkeissä”. Lokakuussa 1919 perustettiin myös elokuvayhtiöt, jotka muuttivat vuonna 1921 nimensä Suomi-Filmiksi ja toteuttivat mahtavan kansallisen elokuvatuotannon ohjelman.
Suomessa elettiin vuosina 1918–1922 elokuvan kohtalonaikaa, kun vireillä oli uusi elokuvalaki. Tulipunakukan ihailtava saavutus vaikutti elokuvan yleiseen arvostukseen Suomessa ja siihen, että elokuva tunnustettiin virallisesti taiteeksi lainsäätäjien piirissä.
Esikuvalliseksi tuli myös Armas Järnefeltin sädehtivän intohimoinen kansallisromanttinen musiikki, yhdistelmä rakkaita suosikkisävelmiä ja sykähdyttäviä alkuperäisteemoja
Antti Alanen
No comments:
Post a Comment