 |
| Howard Hawks: Rio Bravo (US 1959). We founded a 16 mm student film society at Tampereen lyseo to watch for the first time classics like this. |
How Green Was My Valley / Vihreä oli laaksoni. US 1941. D: John Ford. Richard Llewellyn. Walter Pidgeon, Maureen O'Hara. tv
Topkapi / Topkapi. US 1964. D: Jules Dassin. Eric Ambler. Melina Mercouri, Peter Ustinov. tv
Rio Bravo / Rio Bravo. US 1959. D: Howard Hawks. John Wayne, Dean Martin, Angie Dickinson. Tampereen lyseon teinikunnan elokuvakerho, 16 mm
Черните ангели / Mustat enkelit / The Black Angels. BG 1970. D: Vulo Radev. Bulgarian film week
A Chump at Oxford / Lorvista loordiksi. US 1940. Laurel & Hardy. tv
По закону / Lain mukaan / By the Law / Dura lex. SU 1926. D: Lev Kuleshov. SEA Tampere
Cerro Pelado / Cerro Pelado. CU 1966. D: Santiago Álvarez +
Manuela / Manuela. CU 1966. D: Humberto Solás +
Cien años de lucha: 1868-1968 [2] +
79 primaveras [4]. Monroe
Таралежите се раждат без бодли / Siilit syntyvät ilman piikkejä / Porcupines Are Born Without Bristles. BG 1971. D: Dimitar Petrov
Bulgarian short films by Todor Dinov, Tonjo Donev, Ivan Vesselinov, etc.
Opus 80-82. BG. a documentary on Georgi Dimitrov
Asfalttilampaat / [Asphalt Love]. FI 1968. D: Mikko Niskanen. Eero Melasniemi, Kirsti Wallasvaara. tv
Marketa Lazarová / Marketa Lazarova. CZ 1967. D: Frantisek Vlácil. Vladislav Vancura. Monroe
The Naked Spur / Teräskannus. US 1953. D: Anthony Mann. James Stewart, Janet Leigh. tv
Deep End / Hyväilysi kosketus. GB 1971. D: Jerzy Skolimowski. Jane Asher, John Moulder-Brown, Diana Dors
Oklahoma Kid / Oklahoma Kid. US 1939. D: Lloyd Bacon. James Cagney, Humphrey Bogart. tv
Saturday Afternoon. US 1926. Harry Langdon +
The Strong Man / Vahva mies. US 1926. D: Frank Capra. Harry Langdon. SEA Tampere
Brzezina / Koivikko / The Birch Wood. PL 1970. D: Andrzej Wajda. Jaroslaw Iwaszkiewicz. Polish film week
Trzecia czesc nocy / Yön kolmannes / The Third Part of the Night. PL 1971. D: Andrzej Zulawski. Malgorzata Braunek. Polish film week
The Defiant Ones / Kahle. US 1958. D: Stanley Kramer. Tony Curtis, Sidney Poitier. tv
...
ANTTI ALANEN: MMM ELOKUVAOPAS (1995, 2005)
Teräskannus
The Naked Spur
USA © 1952 Loew's. Ensiesitys 1953. TY: MGM. T: William H. Wright. O: Anthony Mann. KS: Sam Rolfe, Harold Jack Bloom. KU (Technicolor): William Mellor. M: Bronislau Kaper. N: James Stewart (Howard Kemp), Robert Ryan (Ben Vandergroat), Janet Leigh (Lina Patch), Ralph Meeker (Roy Anderson), Millard Mitchell (Jesse Tate). 91'
Maatilansa sodan aikana menettänyt Howard Kemp vaeltaa palkkionmetsästäjänä Coloradon Kalliovuorilla ja saa kumppaneikseen vanhan kullankaivajan Jesse Taten ja armeijasta erotetun Roy Andersonin, jotka luulevat Kempiä sheriffiksi. Heidän vangittuaan etsintäkuulutetun Ben Vandergroatin, jolla on mukanaan tyttöystävänsä Lina Patch, heille selviää, ettei Kemp olekaan sheriffi, ja he vaativat osuutta palkkiosta. Käyttämällä nerokkaasti hajota ja hallitse -tekniikkaa, jossa Linan suloilla on oma tehtävänsä, Vandergroat saa vartijansa ilmiriitoihin ja pääsee vapaaksi. Välienselvittelyssä kaikki muut miehet kuolevat paitsi Kemp, joka hulluna raivosta haluaa ottaa Vandergroatin ruumiin mukaansa, mutta Lina saa hänet unohtamaan menneisyyden. He lähtevät yhdessä Kaliforniaan. Elokuvan kuluessa maisemat muuttuvat asteittain hurjemmiksi ja joki aina vain villimmäksi heijastaen henkilöiden välisiä jännitteitä.
...
PROGRAM NOTE EDITED BY SAKARI TOIVIAINEN
SUOMEN ELOKUVA-ARKISTO
finlands filmarkiv
The Naked Spur
Teräskannus / Stålsporren
USA 1952. Tuotantoyhtiöt: MGM Metro-Goldwyn-Mayer. Tuottaja: William H. Wright. Ohjaus: Anthony Mann. Käsikirjoitus: Sam Rolfe, Harold Jack Bloom. Kuvaus: William C. Mellor. Lavastus: Cedric Gibbons. Musiikki: Bronislau Kaper. Leikkaus: George White. Pääosissa: James Stewart, Janet Leigh, Robert Ryan, Ralph Meeker, Millard Mitchell. Helsingin ensiesitys: 1.1.1954 Aloha. Televisio-lähetykset: 18.4.1972 TV1, 14.9.1980 TV2, 24.10.1992 TV2 – VET 39090 – K16 – 2540 m / 93 min
Teräskannuksen leimalliselta piirteeltä näyttää ensi alkuun, miten huonosti sen päähenkilö vastaa legendaarista ja klassista kuvaa lännen sankarista. Howard Kemp on entinen karjankasvattaja, joka on osallistunut sisällissotaan, joutunut morsiamensa pettämäksi ja menettänyt ranchinsa. Hän on katkeroitunut, vailla muuta kiinnekohtaa kuin pakkomielle ansaita tarpeellinen rahasumma tilansa ostamiseksi takaisin. Kiihkeän itsepäisesti hän ajaa takaa etsintäkuulutettua murhaajaa josta on luvattu palkkio elävänä tai kuolleena. Hän muuttuu ihmismetsästäjäksi josta kaikkinainen ihanteellisuus on likipitäen karissut. Elokuvan ainoa jossain määrin ihannoitu hahmo on nuori tyttö, joka on seurannut lainsuojatonta ja joka rakastuu takaa-ajajaan.
Parhaissa lännenelokuvissaan – joihin Teräskannus epäilemättä kuuluu – Anthony Mann on osoittanut kykynsä luoda henkilöitä, jotka huolimatta realismistaan ja sovinnaisten piirteiden puutteestaan eivät ole vailla romanttista väritystä. Anthony Mannin romantiikka on vahvasti persoonallista samalla kun se on harmoniassa ympäröivän luonnon karun kauneuden kanssa; se on synkästi, brutaalisti sävyttynyttä romantiikkaa joka sisältää vetoa väkivaltaan, niin kuin voi nähdä Mannin tavasta käsitellä taistelukohtauksia. Mannin henkilöhahmojen ja heitä ympäröivän luonnon välillä vallitsee selvä yhteys: sama kätketty voima, sama kyky olemassaolon taisteluun ja henkiinjäämiseen, sama sekoitus rauhallisuutta ja kiihkeyttä. Anthony Mannilla miljöö ja ihmiset ovat erottamattomia suuremmassa määrin kuin kellään toisella western-ohjaajalla, John Fordia lukuun ottamatta.
Mannin jokainen western todistaa liikuttavan vilpittömästä suhtautumisesta lajityyppiin, pingottamattomasta luontaisesta halusta porautua teemojen sisimpään, luoda vetoavia henkilöhahmoja ja keksiä kiehtovia tilanteita. Mannin lännenelokuvissa on suoraa ja herkkää lyyrisyyttä, ilmavuuden tuntua, joka ikään kuin lännenelokuvan oma sielu on auttanut Mannia löytämään jälleen elokuvien suuren kadotetun salaisuuden romaanimaisen, ei enää mytologisen sankarin tasolla.
Useimmissa lännenelokuvissa, jopa Fordilla, maisema on ekspressionistinen tausta, johon ihmisen elämänviivat piirtyvät. Mannin elokuvissa maisema on miljöö. Niissä ei ilmakaan erotu maasta eikä vedestä. Cézanne tahtoi maalata ilmaa; samaan tapaan Anthony Mann tahtoo meidän aistivan ilmatilan ei geometrisenä kehyksenä, taivaanrannasta toiseen ulottuvana tyhjiönä, vaan konkreettisena tilana. Hänen kameransa hengittää panoroidessaan.
Teräskannus on jännittävä tarina, jossa tapahtumat noudattavat harmonista, kauniisti muotoutuvaa kaarta ja kehittelyt ovat viimeisiin kuviin saakka vaikeasti ennakoitavia. Mutta yhtä hyvin Teräskannus voidaan käsittää kuvauksena siitä, miten ihminen löytää itseään ajavan voi-man, sen paljaan kannuksen joka pakottaa hänet toimintaan, sen totuuden itsestään joka vasta lopussa paljastuu niin hänelle kuin katsojallekin. Anthony Mannin elokuvien ihmiset voidaan vain harvoin luokitella hyviin ja pahoihin. Pakko, kapina ja olosuhteet määräävät heidän toimintansa: hyvä ja paha ovat tilanteiden sanelemia suhteellisia käsitteitä.
– Henry G. Gröndahlin (1964) ja André Bazinin (1955) mukaan Sakari Toiviainen
