Orson Welles' Shylock (2001 reconstruction Filmmuseum München / Stefan Drössler)

Orson Welles: The Merchant of Venice (US/DE/IT 1969 work-in-progress) with Orson Welles as Shylock.

1938–1973. Ohjaus ja käsikirjoitus: Orson Welles – Shakespearen näytelmästä Venetsian kauppias (The Merchant of Venice, 1597). Kuvaus: Giorgio Tonti, Ivica Rajkovic, Tomislav Pinter, Gary Graver – 35 mm, 16 mm, video – väri. Pääosissa: Orson Welles (Shylock), Charles Gray (Antonio), Irina Maleva (Jessica), Dorian Bond, Bill Cronshaw, Mauro Bonanni, Nina Palinkas. Keskeneräinen.

    Rekonstruktio: 2001 Filmmuseum München – Beta SP – 30 min

"Se on loistava juutalaisen muotokuva. Sanatarkasti tutkien se ei ole antisemiittinen eikä filosemiittinen, ja on mahdotonta kuvitella, ettei Shakespeare olisi tuntenut juutalaisia. Heitä ei juuri ollut Englannissa hänen aikanaan. Mutta erään teorian mukaan hän oli sotapalveluksessa Alankomaissa, ja siellä hän olisi tavannut heitä paljon. Sillä puheen rytmit ovat hyvin juutalaisia." (Orson Welles, 1982)

Koko elämänsä ajan Orson Wellesiä kiehtoi Shylockin hahmo. Hän näytteli roolia teatterissa, hän äänitti sen levylle, ja hän tulkitsi sitä filmillä ja televisiossa. Rekonstruktio osoittaa, missä määrin Welles keskittyi määrättyihin näkökulmiin ja aiheisiin, kehitellen ja muunnellen niitä jatkuvasti. Siihen on koottu useita aineistoja, joissa Welles lausuu Shylockin sanoja: hänen Everybody's Shakespeare -valikoimaansa perustuva levytys (27.7. – 14.9.1938) kuvituksena piirros kirjasta; yhtenä ottona toteutettu televisioesiintyminen The Dean Martin Showssa (14.9.1967); katkelma Wellesin filmatisoinnista The Merchant of Venice (1969), jota ei koskaan tuotu ensi-iltaan; ja useita käyttämättömiä ottoja Shylockin monologista, jota Welles filmasi Ranskassa näytellessään Claude Chabrolin elokuvassa Pimeä kuilu (La Décade prodigieuse, 1971) ja Espanjassa etsiessään kuvauspaikkoja projektiinsa The Other Side of the Wind (1973).

– Stefan Drössler (The Unknown Orson Welles, 2004) AA 28.3.2004

Arch of Triumph (1948)

Lewis Milestone: Arch of Triumph (US 1948). Charles Boyer (Dr. Ravic, "Gunther", "Wozzeck") and Ingrid Bergman (Joan Madou).

Finnish Film Archive, Orion, 11 March 2004 – SEA 16 mm – 120 min

PROGRAM NOTE: JARKKO SILÉN (ED.)

FINNISH FILM ARCHIVE

FINLANDS FILMARKIV

Riemukaari / Triumphbågen

    Yhdysvallat 1948. Tuotantoyhtiö: Enterprise. Tuottaja: David Lewis.

    Ohjaus: Lewis Milestone. Käsikirjoitus: Lewis Milestone, Harry Brown – Erich Maria Remarquen romaanista. Kuvaus: Russell Metty. Musiikki: Louis Gruenberg. 

    Pääosissa: Ingrid Bergman (Joan Madou), Charles Boyer (tri Ravic, "Gunther", "Wozzeck"), Charles Laughton (Ivon Haake), Louis Calhern ("eversti" Boris Morosov), Ruth Warrick (Kate Bergstroem), Roman Bohnen (tri Veber), J. Edward Bromberg (hotellinjohtaja Verdunissa), Ruth Nelson (Mme Fessier), Stephen Bekassy (Alex), Curt Bois (tatuoitu tarjoilija), Art Smith (tarkastaja), Michael Romanoff (kapteeni Alidze).

    Helsingin ensiesitys: 8.4.1949. Capitol, Rea – maahantuoja: MGM.

    Uusintaesitys: 23.10.1959 Savoy. 

    Televisiolähetyksiä: 10.6.1962 YLE TV1, 12.10.1973 YLE TV2, 2.1.1978 MTV 1.

    VET 29430 – K16 – 3050 m / 111 min

Erich Maria Remarquen ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuvan menestysromaanin Länsirintamalta ei mitään uutta elokuvaversion vuonna 1930 kunniakkaasti ohjannut Lewis Milestone sai työstään Oscarin ja tehtäväkseen 16 vuotta myöhemmin myös Remarquen Riemukaaren. Elokuvan pääosiin tuli paperilla loistavalta näyttänyt pari Ingrid Bergman ja Charles Boyer. Tarina sijoittuu vuoden 1938 Pariisiin, jolloin kaupunki oli täynnä natseja paenneita passittomia muukalaisia. Boyer näyttelee kirurgia, tohtori Ravicia, joka jäljittää kaupungissa saksalaisten viidennen kolonnan edustajana toimivaa morsiamensa murhaajaa, Charles Laughtonin tapansa mukaan yliampuvasti esittämää Haakea, rasvaisen ja sadistisen natsin ruumiillistumaa. Ingrid Bergman on Joan Madou, miehensä kuoleman jälkeen itsemurhaa hautova kapakkalaulajatar, siis nainen, jolla on menneisyys.

Vanha pasifisti Remarque katsoi velvollisuudekseen toisen maailmansodan aikana yhtyä lännen sotaponnisteluihin ja kirjoittaa propagandistisen romaanin, mutta sota ehti loppua ennen kirjan ilmestymistä ja elokuvan ensi-iltaan mennessä se oli jo varsin kaukana ja ilmapiiri muuttunut. Kirja ja elokuva menestyivät kuitenkin tekijöidensä vanhan maineen vuoksi varsin hyvin, vaikka ristiriitaisen vastaanoton saivatkin. 

Remarquen kirjaa pidettiin jopa viikkolehtimäisenä sepustuksena ja elokuvaa pitkäveteisenä tekeleenä, jossa pääparin henkilökemia ei toimi ja jonka Hollywoodiin lavastettu Pariisi ei vaikuta uskottavalta. Silti varsinkin Bergmanin näyttelijäsuoritus tunnustettiin taidokkaaksi, vaikka ei läheskään hänen parhaimpiensa veroiseksi. Riemukaaren naispääosa katsottiin hänelle jopa mahdottomaksi tehtäväksi, hän kun ei alkuunkaan sovi Remarquen kiihkeäksi ja moraaliltaan heikkoluontoiseksi naiseksi. Tämän Bergman tuntui tietävän hyvin jo neuvotteluvaiheessa, mutta muutti kuitenkin lopulta mieltään. 

Elokuvan kuvausaikana hän kävi valkokankaan ulkopuolellakin läpi kiihkeää ja julkisuudelta salassa pidettyä, elokuvan pääparin tapaan tuhoon tuomittua suhdetta valokuvaaja Robert Capan kanssa. Charles Boyer, jonka näyttelijänlahjoja suurempana ansiona on ulkonäön lisäksi pidetty hänen viehättävää tapaansa puhua englantia ranskalaisittain murtaen, teki elokuvassa puolestaan parhaan roolisuorituksensa.

Riemukaari on elokuva, jossa sataa usein ja juodaan paljon calvadosia. Muutenkin se puutteistaan huolimatta on monipuolinen keitos: rakkausdraama, poliittinen trilleri ja toiminnallinen jännityselokuva. Ohjaaja Milestone on ammattimies joka saa kuvat, jos ei elämään niin ainakin taidokkaaseen liikkeeseen. Hän ei jätä hyödyntämättä yhtään kohtausta, jota on mahdollista paisuttaa. Juuri keinotekoisuudessaan elokuva saa omalla tavallaan hereille nopeasti menneisyyteen vaipuneen, sotaa edeltänen Pariisin ja sen yöelämän, kahvilat, koko kadonneen maailman elämän ilot, mutta myös sen kiristyvän ilmapiirin ja kansallisuuksien levottoman keitoksen.

– Arnold Bersonin (Films in Review, September/October 1994) ja muiden lähteiden mukaan Jarkko Silén 11.3.2004