Maailman elokuvahistorioitsijoiden ja arkistoihmisten merkittävä kohtauspaikka Le Giornate del Cinema Muto (Pordenone Silent Film Festival) palasi kahdeksan vuoden Sacile-vaiheen jälkeen Pordenoneen, uuteen Verdi-teatteriin, joka ei ole, toisin kuin samanniminen edeltäjänsä, rakennettu elokuvateatteriksi, vaan monikäyttöteatteriksi, jossa voidaan esittää oopperaa, jne. Elokuvaesitysten tekninen taso oli hyvä, mutta salin rakenteeseen liittyi kompastelua. Tämän vastapainoksi festivaalin ilmapiiri oli niin erinomainen, että vaivoja katsoi helposti läpi sormien, myös sitä, että ohjelmisto ei ollut käänteentekevä.
Festivaalin taiteellinen johtaja on David Robinson, hallintojohtaja Livio Jacob ja johtokuntaan kuuluvat Paolo Cherchi Usai, Lorenzo Codelli, Piero Colussi, Luciano De Giusti, Carlo Montanaro ja Piera Patat.
Festivaalin ohjelma on rakennettu niin, että kaikki elokuvanäytökset on mahdollista katsoa ja silti syödä kolme ateriaa päivässä. Päänäytökset olivat kaikki samassa Verdin pääsalissa. Sivusalissa oli video- ja 16 mm:n näytöksiä.
Tekijävieras on tällaisella festivaalilla lähes mahdottomuus, mutta mukaan oli saatu suositun Our Gang -sarjan lapsitähti, edelleen pirteä Jean Darling (s. 1922), jolta nähtiin Hal Roachin tuottamat Our Gang -elokuvat Baby Brother (1927), The Ol' Gray Hoss (1928), Wiggle Your Ears (1929) ja Boxing Gloves (1929).
Joka päivä oli kunnianhimoisia musiikkitapahtumia. Avausgaalassa, Orphans of the Storm -elokuvassa, kuultiin John Lanchberyn upea musiikki vuodelta 2001 kapellimestarina Timothy Brock ja esittäjänä Orchestra Sinfonia del Friuli Venezia Giulia. Entr'actessa kuultiin Erik Satien alkuperäismusiikki nelikätisenä pianosovituksena. Orchestra della Scuola Media Centro Storico di Pordenone soitti musiikin kahteen komediaklassikkoon: The Cook (Fatty Arbuckle & Buster Keaton, 1918) ja Pass the Gravy (Max Davidson, Hal Roach 1928). [Michael Nyman peruutti sairauden vuoksi lupaamansa pianoesityksen Vigon elokuvaan A propos de Nice.] Garibaldi-näytöksessä kuultin Francesca Baldinin sävellys neljän hengen kamariorkesterille. Antonio Coppola oli säveltänyt musiikin ranskalaisohjelmaan Paris qui dort ja Séraphin ou les jambes nues (Louis Feuillade, Gaumont 1921). Italialaisessa olkihatussa kuultiin Nino Rotan samaan näytelmään vuonna 1955 laatima musiikki Angela Annesen pianosovituksena. Yllätys oli UCLA:n restauroimana loistokopiona esitetty, Cecil B. DeMillen tuottama Chicago (Frank Urson, 1927). Se perustuu samaan näytelmään kuin Bob Fossen kuuluisa musikaali, ja vanha elokuva on uutta filmatisointia parempi. Svengaavan jazzmusiikin soitti Neil Brandin johdolla kuusimiehinen The Prima Vista Social Club. Loppugaalana esitettiin Pandoran lipas (Die Büchse der Pandora, G.W. Pabst, Louise Brooks, DE 1929), johon oli säveltänyt loistavan musiikin britti Paul Lewis, esittäjänä oli Orchestra Sinfonica del Friuli Venezia Giulia Lewisin johdolla. Kuuluisasta klassikosta ei ole olemassa priimakopiota eikä voi tullakaan, koska originaaliaineistot ovat tuhoutuneet.
Pääsarjoista "L'altra Weimar / The Other Weimar (Toinen Weimar)" tarjosi sellaista saksalaista vuosien 1919-1933 elokuvaa, jota Siegfried Kracauerin ja Lotte Eisnerin historiat eivät nosta esiin. Sarja oli kunnianosoitus mahtavalle saksalaisen elokuvan CineGraph-filmografiahankkeelle, jonka päätoimittaja on Hans-Michael Bock, kuraattorikumppanina Geoff Brown. Ohjaajina esiteltiin Karl Grune (Der Mädchenhirt, 1919), Ludwig Berger (Lasi vettä / Ein Glas Wasser, 1923), Harry Piel (Kilpakosijat / Rivalen, 1923), Gerhard Lamprecht (Buddenbrooks, 1923), E.A. Dupont (Juutalainen / Das alte Gesetz, 1923), Richard Oswald (Lumpen und Seide, 1925), Wilhelm Prager (Tie voimaan ja kauneuteen / Wege zu Kraft und Schönheit, 1925), Joe May (Farmari Texasista / Der Farmer aus Texas, 1925), Hans Steinhoff (Kuoleman herra / Der Herr des Todes, 1926), Reinhold Schünzel (Maallinen paratiisi / Der Himmel auf Erden, 1927), Hans Behrendt (Die Hose, 1927), Arthur Robison (Kuoleman silmukka / Looping the Loop, 1928), Erich Waschneck (Sataman houkutuslintu / Die Carmen von St. Pauli, 1928), Richard Eichberg (Elämän karuselli / Rutschbahn, 1928) ja Max Mack (Der Kampf der Tertia, 1929). Sarja oli huikeana tietopakettina antoisa mutta myös epäsuora vahvistus Kracauerin ja Eisnerin ylivoimaiselle taiteelliselle maulle, niin paljon huonoja elokuvia oli mukana. Saksalaisen elokuvan perintö ennen Hitleriä on suurimmaksi osaksi kadonnut ja tuhottu, joten tällaiset löytöretket ovat elokuvahistorioitsijalle erittäin arvokkaita.
"René Clair: Le silence est d'or (René Clair: Hiljaisuus on kultaa)" esitteli ranskalaisen mestarin varhaistuotannon täydellisenä sarjana, kuraattorina Lenny Borger. La Cinémathèque françaisen kopiot olivat säihkyviä, ja uuden Verdin esitystekniikka pääsi oikeuksiinsa Italialaisen olkihatun loistokopion näytöksessä. Elokuvien taso vaihtelee. Entr'acte (1924), Italialainen olkihattu (Un chapeau de paille d'Italie, 1927), Les deux timides (1928) ja La Tour (1928) ovat hyviä, Paris qui dort (1923/1925), Le Fantôme du Moulin Rouge (1925), Le Voyage imaginaire (1925) ja Myrskyn uhri (La Proie du vent, 1926) tylsiä.
"Ladislas Starewitch, mago dei pupazzi animati / Ladislas Starewitch, Wizard of Puppet Animation (Ladislas Starewitch, nukkeanimaation velho)" esitteli puolalaissyntyisen mestarin varhaisia lyhyitä nukkeanimaatioita Venäjällä ja Ranskassa, kuraattorina Carlo Montanaro ja yhteistyökumppanina Collection Martin Starewitch (Pariisi). Sarjassa nähtiin venäläistuotannot Prekrasnaja Lukanida (1910), Mest kinematografitsheskogo operatora (1911), Rozhdestvo obitatelei lesa (1911), Strekoza i muravei (1911), Veselye stsenki iz zhizni zhivotnyh (1912) ja Lilija Belgii (1915) sekä Ranskassa valmistuneet Dans les griffes de l'araignée (1920), Le Mariage de Babylas (1921), L'Epouvantail (1921), Les Grenouilles qui demandent un roi (1922), La Voix du rossignol (1923), Amour noir et blanc (1923), La petite chanteuse des rues (1924), Les Yeux du dragon (1925), Le Rat de ville et le rat des champs (1926), La Cigale et la fourmi (1927), La Reine des papillons (1927), L'Horloge magique (1928), La petite parade (1928) ja Comment naît et s'anime une cinémarionnette (1932). Mukana oli uusia upeasti restauroituja ranskalaiselta kaudelta.
"The Griffith Project 11: Films Produced 1921–1924" oli jatkoa maailman mahtavimpaan ohjaajaretrospektiiviin, jossa on käyty läpi yli 400 elokuvaa, kuraattorina Paolo Cherchi Usai. Orpolapset (Orphans of the Storm, 1921) ja Isn't Life Wonderful (1924) olivat tämänkertaisia klassikoita, epätasainen mutta kiehtova Valkoinen ruusu (The White Rose, 1923) oli sarjan löytö, ja mukana olivat myös Unelmain katu (Dream Street, 1921), Maan ja taivaan raivotessa (One Exciting Night, 1922) ja Amerikka / Taisteluun vapauden puolesta (America, 1924). Valitettavasti moni elokuva oli esillä huonoina, jopa vain 16 mm:n kopioina, vaikka elokuvien alkuperäisnegatiivit ovat tallella; parempia esityskopioita ei ole.
Unkarin elokuva-arkisto 50 v-sarjassa oli kaksi näytöstä. Béla Baloghin A Pál-utcai fiúk (1924) on hieno filmatisointi Ferenc Molnárin kirjasta Koulupoikia, ensimmäinen näkemäni hyvä unkarilainen mykkäelokuva. Viimeinen unkarilainen mykkäelokuva, Béla Gaálin Csak egy kislány van a világon (Only One Girl in the World, 1930), jäi näkemättä; sen nimiroolissa on 18-vuotias Márta Eggerth, jonka ura jatkuu edelleen 95-vuotiaana!
Alankomaiden elokuvamuseon 60 v-sarja oli kunnianosoitus maan ensimmäiselle filmitähdelle, joka oli Annie Bos (1886–1975). Sarjassa esitettiin elokuvat Twee zeeuwsche meisjes in Zandvoort (Two Girls from Zeeland in Zandvoort, 1913), Boerenidylle (Rural Idyll, 1915), De wraak van het visschersmeisje (All'Aida) (The Revenge of the Fisherman's Girl, 1914), Het geheim van Delft (The Secret of Delft, 1917), Toen't licht verdween (When the Light Disappeared, 1918) ja Een Carmen van het noorden (A Carmen of the North, 1919). Vaikka Annie Bos otti joissakin elokuvissa vaikutteita italialaisilta diivoilta kuten Francesca Bertiniltä, hän loi oman luonnollisen, tuoreen, täyteläisemmän tähtipersoonan.
"Cinema della origini / Early Cinema" -näytöksissä esiteltiin elokuvakokoelmia. "Film dai paesi biblici / Bible Lands Films" tarjosi salaperäisen, tänä vuonna löydetyn kokoelman 1890-luvun elokuvia, jotka esittelivät Lobster Films ja David Shepard. Barcelonan Filmoteca de Catalunya esitteli neljä kadonneeksi luultua Georges Méliès -elokuvaa: Evocation spirite (1899), La Pyramide de Triboulet (1899), L'Artiste et le mannequin (1900) ja Eruption volcanique à la Martinique (1902). Samasta arkistosta esitettiin kokoelma italialaisia elokuvia: Ladro di pane (1910), Il professor Checco e il poeta Ferdinando (1912) ja Amor sacro e amor profano (1913). Giuseppe Garibaldin 200-vuotisjuhlan kunniaksi esitettiin vanhimmat Garibaldi-elokuvat Il piccolo garibaldino (Cines, 1909) ja I mille (Ambrosio, 1912). Australian National Film and Sound Archive esitteli omana ohjelmanaan uusseelantilaisen Corrickin perheen Tyynenmeren ja Etelä-Aasian kiertueohjelmiston jäämistöä: [Street Scenes in Perth, Western Australia, AU 1907], The Magical Press (Urban, GB 1907), Chasse au papillon (Pathé, FR 1906), Fire! (Williamson, GB 1901), La Poudre antineuresthénique (Pathé, FR 1909), La Ruche merveilleuse (Gaston Velle, FR 1905), Naval Attack at Portsmouth (Urban, GB 1907), An Indian's Gratitude (Pathé, US 1911), Monsieur qui a mangé du taureau (Gaumont, FR 1907), When the Wife's Away (R.W. Paul, GB 1905), Cretinetti lottatore (Itala, André Deed, IT 1909).
Treasures from American Film Archives: Films on Social Issues (1900-1934) esitteli filminäytöksinä valittuja paloja juuri ilmestyneen muhkean dvd-boksin annista: Uncle Sam Donates for Liberty Bonds (1919), The Soul of Youth (1920), The Hazards of Helen Episode 13: The Escape on the Fast Freight (1915), Bud's Recruit (King Vidorin varhaisin säilynyt elokuva, 1918) ja Labor's Reward (1925).
"Fuori quadro / Out of Frame" -sarjaan sisältyi tarjosi ohjelman mainos- ja tilauselokuvia, ohjelman Mabel Normand -elokuvia (Mabel's Dramatic Career, 1913, Meet the Stars No. 8, 1941, Head Over Heels, 1922, ja Should Men Walk Home?, 1927), Miles Manderin brittielokuvan The First Born (1928) ja Arthur Schnitzler -näytöksen Fräulein Else (Paul Czinner / Elisabeth Bergner, DE 1929). Kauniina erikoisnäytöksenä nähtiin varhainen armenialainen elokuva Shor i Shorshor (Armenkino, Amo Bek-Nazarov, SU 1926). Telepaattisesta thrilleristä The Stolen Voice (US 1915) oli tarjolla George Eastman Housen restauroitu kopio. Lisäksi ohjelmistossa oli laaja valikoima festivaalin aihepiireihin liittyviä dokumenttielokuvia.
Kuuluisan journalistin Alistair Cooken (1908-2004) jäämistöstä löytynyt kotielokuva All at Sea (1933) esittelee Charles Chaplinin ja Paulette Goddardin purjehdusretkellä.
FIAF:in esitystoimintakomission puheenjohtajana johdin kolme kokousta ja muita tapaamisia, joissa valmisteltiin FIAF:n 70. juhlavuoden kongressin copyright-symposiumia Pariisissa 2008. Festivaaliorganisaatioon kuuluva Luca Giuliani, komission jäsen, järjesti työlle erinomaiset puitteet Moderno-hotellin kokoushuoneessa.
