 |
| Grigori Kozintsev & Leonid Trauberg: Novyi Vavilon / Новый Вавилон / New Babylon / Uusi Babylon (SU 1929). |
25.11. klo 19
Perjantaisarja 6
The New Babylon
Frank Strobel, kapellimestari
Dmitri Šostakovitš, musiikki
Grigori Kozintsev & Leonid Traunberg, ohjaus
Ennen konserttia klo 18, päälämpiö: The New Babylon
Producer Kati Sinisalo interviews conductor Frank Strobel. Tilaisuus on englanninkielinen.
FILMPHILHARMONIC EDITION
Film by courtesy of ZDF / ARTE / FILMPHILHARMONIC EDITION,
Music by courtesy of Sikorski Musikverlage.
Liput: 8–32,50 €
Satu Kahila
Helsinki
Julkaistu 17.11.2016 - 09:00.
RSO:n elokuvakonsertissa Musiikkitalossa 25.11. nähdään venäläisen mykkäelokuvan klassikko Uusi Babylon vuodelta 1929. Ohjauksen ja käsikirjoituksen tekivät aikansa nuoret avangardistit Grigori Kozintsev ja Leonid Trauberg ja musiikin sävelsi Dmitri Šostakovitš. RSO:a konsertissa johtaa vaikuttavan uran elokuvamusiikin parissa tehnyt Frank Strobel. Ennen konserttia -tilaisuudessa tuottaja Kati Sinisalo haastattelee kapellimestari Strobelia päälämpiössä klo 18.
Elokuvassa Uusi Babylon eletään vuotta 1871 Pariisissa. Ranska on hävinnyt sodan Saksalle ja Pariisia uhkaa saksalaisten miehitys. Kaupungin suojelemiseksi muodostetaan vallankumoushallitus, Pariisin kommuuni, joka taistelee niin saksalaisia kuin Ranskan hallituksenkin joukkoja vastaan. Myllerryksen keskellä sodan vastakkaisilla puolilla Uusi Babylon -tavaratalon myyjätär Louise ja hallituksen joukkojen sotilas Jean rakastuvat.
Sorrettujen työläisten ja rappeutuneen porvariston vastakkainasettelun, kaupungin piirityksen ja nuoren rakkauden tarinaa siivittää Dmitri Šostakovitšin oivaltava musiikki. Säveltäjä oli työtilauksen saadessaan vasta 22-vuotias, mutta ehtinyt jo nousta ensimmäisellä sinfoniallaan nuoren neuvostovaltion lupaavimmaksi uudeksi säveltäjäksi.
Kozintsev ja Trauberg olivat innoissaan musiikista, mutta yleisön parissa se aiheutti skandaalin ja sitä soitettiin vain muutamassa elokuvan esityksessä. Kateissa pitkään ollut partituuri on nyttemmin löydetty ja kunnostettu esityskelpoiseksi. Uusi Babylon merkitsi avausta Šostakovitšin reilusti yli 30 teoksen laajuiseksi kasvaneeseen elokuvamusiikkien sarjaan. Se valmistui aikana, jolloin Šostakovitš ei ollut vielä ehtinyt törmätä esteettisten sensorien vastarintaan, ja se edustaa hänen elokuvamusiikkiaan aidoimmillaan ja parhaimmillaan.
Kapellimestari Frank Strobel on tehnyt vaikuttavan uran elokuvamusiikin parissa. Orkesterin johtajana työskentelyn lisäksi hän on kokenut sovittaja, tuottaja ja levytysten tekijä. Strobel on muokannut ja johtanut musiikkia mykkäelokuvien klassikoihin. Lisäksi hän on erikoistunut uusien partituurien sovittamiseen ja esittämiseen.
Uusi Babylon
Novyi Vavilon / Новый Вавилон / New Babylon. Neuvostoliitto 1929. Tuotantoyhtiö: Sovkino. Ohjaus ja käsikirjoitus: Grigori Kozintsev, Leonid Trauberg. Kuvaus: Andrei Moskvin. Pariisi-kuvaus: Jevgeni Mihailov. Lavastus: Jevgeni Jenei. Apulaisohjaajia: Sergei Bartenev, Sergei Gerasimov, Mihail Jegorov, Nadezhda Kosheverova, Nikolai Klado. Musiikki kino-orkesterille: Dmitri Shostakovitsh. Pääosissa: Jelena Kuzmina (Louise Poirier, myyjätär), Pjotr Soboljevski (Jean, sotilas), David Gutman (tavaratalo Uuden Babylonin johtaja), Sofia Magarill (näyttelijätär), Arnold Arnold (kommuunin keskuskomitean jäsen), Sergei Gerasimov (Lutreau, journalistï), Andrei Kostrishkin (myyjien päällikkö), Sergei Gusev (vanha suutari Poirier, Louisen isä), Janina Zheimo (Thérèse, modisti), Natalia Rashevksaja, A. Glushkova (pesijättäriä), Jevgeni Tshervjakov, N. Roshefor (kansalliskaartin sotilaita), Oleg Zhakov (nuori kommunardi), Anna Zarzhitskaja (kukkakauppias, tyttö barrikadeilla), Boris Feodosjev (upseeri), Boris Poslavski (upseeri, jolla on kukka napinlävessä), Vsevolod Pudovkin (poliisi-intendentti), Ljudmila Semjonova (monokkelia käyttävä cancan-tanssijatar), Tamara Makarova (cancan-tanssijatar), Boris Asarov (sotilas), Emil Gal (porvari), Ida Penso (nainen tanssiaisissa), Aleksandr Orlov (Spartan kuningas Menelaos operetissa), Roman Rubinstein (Paris operetissa). Restauroitu laitos 2004. 2091 m /20 fps/ 93 min
Elokuvan nuoret avantgardistit Grigori Kozintsev (1905–1973) ja Leonid Trauberg (1901–1990) kohtasivat toisensa vuonna 1920 Petrogradissa, joka nimettiin vuonna 1924 Leningradiksi. Heitä innoittivat Vladimir Majakovskin ja Aleksandr Blokin runot ja Vsevolod Meyerholdin kokeellinen teatteri. He rakastivat taiteita, unohtivat köyhyyden ja olivat perustamassa Eksentrisen näyttelijän tehdasta (FEKS). Hollywood, Chaplin, sirkus, katutaiteilijat, mainokset, julisteet ja skandaalit inspiroivat heitä "dadaistisen konstruktivismin" hengessä. Työtovereiksi tulivat kuvaaja Andrei Moskvin ja lavastaja Jevgeni Jenei. Nikolai Gogolin kertomuksista syntyi ekspressionistinen Päällystakki (1926). Vuoden 1825 dekabristikapinan muisto viritti heidät eeppiseen historiankuvaukseen tyylitellyssä Yökahvilan salaisuudessa (S.V.D. / Sojuz Velikogo Dela, 1927).
Pariisin kommuunin muisto oli neuvostovaltiolle kallis, olihan kyseessä sen edelläkävijä. Vuonna 1871 Pariisissa syttyi kansannousu, kun Ranskan ja Preussin välinen sota päättyi Ranskan tappioon, ja rauhanehtoihin kuului Pariisin miehitys. Vallankumoushallitus hallitsi Pariisia maaliskuusta toukokuulle ja perusti kansalliskaartin preussilaisia piirittäjiä vastaan. Kommuunin keskus oli Montmartrella, ja hallituksen joukot olivat Versaillesissa. Lopulta kommuuni murskattiin, ja 25 000 kommunardia, joukossa monia naisia ja lapsia, teloitettiin "verisellä viikolla". Sacré-Cœurin basilika rakennettiin vuoden 1871 tapahtumien muistoksi.
Kun Kozintsev ja Trauberg saivat toimeksiannon tehdä Pariisin kommuunista elokuvan, he olivat ensin vastahakoisia. Pian he kuitenkin huomasivat aiheessa suoria yhtymäkohtia edellisiin elokuviinsa. He päättivät välttää venäläisten epookkielokuvien kliseitä, lukivat Marxin teosta Kansalaisota Ranskassa ja Hippolyte Lissagarayn kirjaa Huit jours de mai derrière les barricades mutta myös Emile Zolan romaaneja, etenkin Naisten aarreaittaa, joka antoi heille innoituksen Uusi Babylon -tavaratalon hahmotukseen. Helmikuussa 1928 ohjaajat matkustivat kolmeksi viikoksi Pariisiin mukanaan kuvaaja Jevgeni Mihailov, jonka paikan päällä kuvaamia otoksia otettiin mukaan elokuvaan. Tekijöitä innoitti impressionismi, ja Moskvin kehitti elokuvaan erityisen visuaalisen tyylin. Hän käytti usein portrettilinssiä, joka nosti etualan teräväksi kun taas tausta jäi tekstuuriltaan hämärämmäksi. Savulla ja höyryllä oli suuri osuus.
Päähenkilöihin kuuluvat tavaratalo Uuden Babylonin myyjätär Louise, joka on mukana Pariisin kommuunissa, ja Jean, nuori maalaispoika, joka taistelee sotilaana hallituksen joukoissa. Louise ja Jean rakastuvat toisiinsa vaikka ovatkin vastakkaisilla puolilla. Alun perin Kozintsev ja Trauberg sommittelivat elokuvalle monitarinaisen juonen, mutta FEKS-hengessä sovinnaista juonikerrontaa tärkeämmäksi nousi groteskin tyylitelty tapahtumien pyörre.
Muutamaa viikkoa ennen ensi-iltaa ohjaajat kutsuivat työtoverikseen 23-vuotiaan Dmitri Shostakovitshin (1906–1975), joka tunnettiin jo ensimmäisestä sinfoniastaan ja Gogolin Nenään perustuvasta oopperastaan. Heti päästiin yhteisymmärrykseen siitä, että musiikki ei kuvittaisi ulkoista toimintaa vaan syventäisi elokuvan sisäistä tarkoitusta. Ammattitaidostaan ylpeä Shostakovitsh sävelsi yhdeksässä päivässä elokuvaan FEKS-henkisen usein groteskin parodisia sävyjä sisältävän luonnoksen pianolle ja alkoi orkestroida sitä ensi-iltaan. Kahden viikon aikana ohjaajat kuitenkin leikkasivat elokuvan radikaalisti uudestaan ja tiivistivät sen kaksituntisesta noin 90-minuuttiseksi. Flunssan kouriin joutunut Shostakovitsh kamppaili ehtiäkseen työstää musiikin lyhennettyyn versioon sopivaksi, mutta ensiesityksistä tuli fiaskoja, ja niin Shostakovitshin ensimmäinen elokuvamusiikki haudattiin puoleksi vuosisadaksi.
Elokuvan historian merkittävimpiin kuuluva yhteistyö elokuvaohjaajien ja säveltäjän välillä oli kuitenkin alkanut. Shostakovitsh sävelsi vuosikymmenien mittaan paljon antoisaa elokuvamusiikkia, mutta erityisen lämmin oli hänen suhteensa Kozintseviin, jonka luottosäveltäjä hän oli tämä uran loppuun, Kuningas Lear -filmatisointiin (1971), asti.
Vasta Shostakovitshin kuoltua unohdettu Uusi Babylon -partituuri tuli jälleen päivänvaloon, ja elokuvasta alettiin järjestää kinokonserttikiertueita. Helsingissäkin kuultiin siitä versio vuonna 1985 Helsingin juhlaviikoilla, kapellimestarina Omri Hadari. Sittemmin säveltäjän lesken Irina Shostakovitshin johdolla julkaistussa kriittisessä editiossa tuli vuonna 2004 julki vielä paljon täydellisempi partituuri. Siitä pitäen Uusi Babylon -kinokonsertit ovat perustuneet siihen. Yksi kaikkien aikojen omintakeisimmista elokuvamusiikeista on saanut kiitollisen kansainvälisen yleisön useita sukupolvia valmistumisensa jälkeen.
Antti Alanen
