Hail, Caesar! (4K projection)

Hail, Caesar! Please click to enlarge.

Hail, Caesar! / Hail, Caesar! / Ave, Cesare! / Χαίρε, Καίσαρ! / Ave, César! / ¡Salve, César! / Да здравствует Цезарь!
    US © 2016 Universal Studios. PC: Mike Zoss Productions, Working Title Films – presented in association with Dentsu. P: Tim Bevan, Ethan Coen, Joel Coen, Eric Fellner. EX: Robert Graf. D: Ethan Coen, Joel Coen. SC: Joel Coen, Ethan Coen. Cin: Roger Deakins – negative: 35 mm – colour – 1:1,85 – master format: digital intermediate 4K (EFILM). PD: Jess Gonchor. AD: Cara Brower, Dawn Swiderski. Set dec: Nancy Haigh. Cost: Mary Zophres. Makeup: Jean Ann Black (as Jean Black). Hair: Cydney Cornell. SFX: Steve Cremin. VFX: Dan Schrecker, Dan Levitan. M: Carter Burwell. Song credit listing beyond the jump break. Includes several tracks performed by the Red Army Choir. S: Craig Berkey. ED: Ethan Coen and Joel Coen (as Roderick Jaynes). Casting: Ellen Chenoweth.
    C: Josh Brolin (Eddie Mannix), George Clooney (Baird Whitlock), Alden Ehrenreich (Hobie Doyle), Ralph Fiennes (Laurence Laurentz), Scarlett Johansson (DeeAnna Moran), Tilda Swinton (Thora Thacker and Thessaly Thacker), Channing Tatum (Burt Gurney), Frances McDormand (C. C. Calhoun), Jonah Hill (Joe Silverman), Veronica Osorio (Carlotta Valdez), Heather Goldenhersh (Natalie, Mannix's secretary), Alison Pill (Mrs. Mannix), Max Baker (head communist writer), John Bluthal (Professor Marcuse), Christopher Lambert (Arne Seslum), Natasha Bassett (Gloria DeLamour), Dolph Lundgren (submarine commander), the Aqualillies (the synchronized swimmers).
    See also the cast of characters as edited in Wikipedia, copied after the jump break.
    Loc: Warner Bros. Burbank Studios, Los Angeles Theatre, Union Station (Downtown L.A.), Good Luck Bar (Hillhurst Ave.), Bronson Caves (Griffith Park), Pelican Cove Park (Palos Verdes), Craven Estate (Pasadena), First Congregational Church (Commonwealth Avenue), Whitley Terrace, Walker Residence (Carmel-by-the-Sea), Sony Pictures Studios (Culver City), 635 South Mateo Street, Vasquez Rocks Natural Area Park (Agua Dulce, CA), Big Sky Ranch (Simi Valley), Harvey Apartments (Santa Monica Boulevard).
    Helsinki premiere: 4.3.2016 Tennispalatsi, distributed by: Finnkino Oy, with Finnish / Swedish subtitles by Janne Mökkönen / Markus Karjalainen – MEKU: K7 – 4K DCP – 106 min
    Viewed at Cinema Orion, Helsinki (the Coen Bros.), 11 August 2017

I belong to the ones who may have been suffering from Coen fatigue which is why I have missed their two latest films on their first run and discovered them first in our retrospective this summer. It turns out that like in Inside Llewyn Davis, the brothers are at their best in Hail, Caesar!

Both are accurate accounts of specific moments in American cultural history. In Inside Llewyn Davis we are in Greenwich Village anno 1961, in Hail, Caesar! in Hollywood exactly ten years earlier.

The two films have little in common. Llewyn Davis is the portrait of a loser, "King Midas's idiot brother" in whose hands everything turns into the opposite of gold. Hail, Caesar! is the portrait of a Hollywood fixer who can find the solution to the most improbable calamity.

The star (George Clooney) of Hollywood's most expensive blockbuster is kidnapped by communists and converts to communism himself. The studio's idolized bathing beauty (Scarlett Johansson) is single and pregnant. The leading actor of a sophisticated comedy is a rodeo star (Alden Ehrenreich) who can't act. The two leading gossip columnists (both played by Tilda Swinton) know the backstory of the dandyish star director Laurence Laurentz (Ralph Fiennes). The musical star Burt Gurney (Channing Tatum) defects to the USSR on a submarine whose commander is played by Dolph Lundgren.

All this Mannix (Josh Brolin) can fix. But he is also being seduced by Lockheed to a highly paid top executive job that has nothing in common with the Hollywood madhouse. During the picture the Catholic Mannix goes to a confession every night, and is seduced by Lockheed every day. In the finale he sees the light.

At every step there are references to the actual Hollywood scene. Eddie Mannix really existed, although he was not at all like this (the relationship is like between Llewyn Davis and Dave Van Ronk). The Hail, Caesar! film project resembles Quo vadis?, The Robe, The Ten Commandments, and Ben-Hur. The performances are not parodies but parallel creations inspired by real personalities which include Clooney doing Charlton Heston, while Channing Tatum is at Gene Kelly, Scarlett Johansson at Esther Williams, and Ralph Fiennes at George Cukor. Tilda Swinton gets to do parallel figures as both Hedda Hopper and Louella Parsons. One of my favourites is Frances McDormand as the studio's wizard editor, based on Margaret Booth.

The spoof scenes are delightful and original, different from the spoofs we have been used to seeing over the decades.

The Coen fatigue that some of us have been experiencing may have emerged because we have become jaded with the expectation that all the time the Coens will shock us and subvert everything. One can get tired with shocks.

The Coens are no less subversive now, but they feel no need for the shocking twist all the time. The deeper current that has been with them since Blood Simple. flows even more confidently now. They have an original Weltanschauung, a sense of the absurd that can be compared with the Book of Job, Gogol, Kafka, and Beckett but is personal and unique to them.

The bite of the existential Angst has not vanished, but there is a broader sense of life around. The sense of humour is not monotonously bitter like in Barton Fink, their previous dark Hollywood satire. The sense of humour is on a new level, more refined, and the satire is more sophisticated. Lubitsch might have enjoyed this.

Among the surprises is the protagonist, the studio boss Eddie Mannix, who emerges as a positive figure. He is a new kind of character in the Coen world: a straight guy against the madness of Hollywood. The madness that both he and the Coens love.

Another surprise is the attitude to religion and Christianity. The film is a parody of the making of a Biblical epic. Many details are again based on reality, including the meeting of theological authorities of all Abrahamic monoteistic religions. The feature that the face of the Christ is not shown was the practice of the decade. The undercurrent of this parody is an unexpected appearance of spirituality and transcendence.

The production values are solid, and the look is glamorous and expensive. The film was again shot on 35 mm, like Inside Llewyn Davis. The digital intermediate was conducted in 4K, and the 4K DCP looks supernaturally sharp and unreal on the screen.

BEYOND THE JUMP BREAK: OUR PROGRAM NOTE BY JARI SEDERGREN, PLUS A CAST LIST WITH COMMENTS BY WIKIPEDIA, AND THE SOUNDTRACK LISTING FROM IMDB:
BEYOND THE JUMP BREAK: OUR PROGRAM NOTE BY JARI SEDERGREN, PLUS A CAST LIST WITH COMMENTS BY WIKIPEDIA, AND THE SOUNDTRACK LISTING FROM IMDB:

Ethan ja Joel Coenin elokuvien luonne herättää jatkuvasti huomiota elokuvanystävien parissa. Veljesten elokuvat aiheuttavat hämmennystä, koska ne eivät solahda mihinkään erityiseen luokkaan tai kategoriaan aivan helposti. Ne nähdään usein pastisseina muista elokuvista, toisin sanoen elokuva viittaa todella usein johonkin aikaisempaan elokuvaan, ja onpa niihin sovellettu postmodernia kaapuakin. 

Psykoanalyyttisestä ja dekonstruktionäkökulmasta kirjoitettu, vastikään ilmestynyt elokuvakirja Coenin veljesten elokuvista on saanut nimekseen ”Apropos of nothing”. Siis ”ei mistään erityisestä syystä” tai ”ei se oikeastaan viittaa mihinkään”. Siksi on kysyttävä, ovatko ne tyhjää täynnä, elokuvia ei mistään? Ja kuinka on uusimman, Hail, Caesar -elokuvan laita?

Veljekset ovat tehneet elokuvia neljällä vuosikymmenellä. Arizona Baby jäi mieleen 1980-luvusta, Barton Fink, Fargo ja The Big Lebowski seuraavalta. Vuosituhannen vaihduttua eniten huomiota herättäneitä ovat olleet Menetetty maa, Kova kuin kivi ja Inside Llewyn Davis. Aika harvoin niitä on haluttu haukkua, ja niiden yllä leijuu onnistuneiden elokuvien aura.
Mutta se kategorioitsemisen tarve. Johonkinhan Coenin veljeksetkin pitäisi saada puserrettua. Se on se, mikä elo-kuvista kirjoittavien mielessä mättää. Mutta jos tehtävä ei ollut helppoa ennen, ei se ole helppoa nytkään uusimman Hail, Caesar -elokuvan kohdalla.

Elokuvan paikkana on Hollywood – aihe jonka liepeillä oltiin jo elokuvassa Barton Fink, jossa esillä oli jopa sama yhtiönimi Capitol Films –, ja vuosikymmen on 1950-luku. Ajanjaksoa luonnehtivat profiloituneet tähdet, teollinen tuotanto ja monin tavoin tarkkailun alla oleva suhde yhteiskuntaan.

Vaikka elokuvan tapainen media on sinällään laaja kenttä temmellettäväksi, veljekset ovat tarttuneet vielä suurempiin aiheisiin: ideologioihin ja jopa Jumalaan. Soppa on sakea ja resepti pitkä.

Hail Caesarin tärkein keskushenkilö on Captiol Filmsin tuotantopäällikkö Eddie Mannix (Josh Brolin). Eddie on periaatteessa tavallinen perheellinen mies, ammattimies ja osaaja, joka olisi voinut olla työssä missä tahansa bisneksessä. Mutta elokuvassa hän on yhtiön johtaja herra Schenkistä seuraava, ja mitä itse elokuviin tulee, siis Jumalasta seuraava. Suuryhtiö M-G-M:n pääjohtajamoguli Louis B. Mayerilla oli sattumoisin reaalitodellisuudessa-kin 1920-luvun puolivälissä Eddie Mannix -niminen mies hoitamassa käytännön asioita elokuvaväen ja käskyttävän johdon välissä.

Korkea muodollinen asema ei estä Mannixia toteuttamasta ruohonjuuritason hommia. Jos tuotanto on vaarassa skandaalien uhatessa elokuvatähden juopottelun tai muun huonon mediajulkisuuden vuoksi, yhtiölle uskollinen Mannix hoitaa asian oman persoonallisuutensa ohjaamana. Joskus teoista seuraa huono omatunto, mutta hyvän katolisen tavoin hän tunnustaa syntinsä rippipapilleen vuorokauden välein.

Mannix selvittelee rutiininomaisesti tavanomaisia skandaalinpoikasia ja uudelleenjärjestelyjä, kun tapahtuukin jotain poikkeuksellista. Capitol Films on päättänyt valmistaa prestiisielokuvan, suuren raamatullisen spektaakkelin, joka muistuttaa ainakin jossain määrin tunnettua Ben Huria (1959). Mannix saa tehtäväkseen muokata elokuvaa niin, että sen voivat hyväksyä kaikki keskeiset uskontokunnat.

Elokuvan pääosassa on Baird Whitlock (upeasti näyttelevä George Clooney), joka kidnapataan elokuvan kuvausten ollessa viimeistä silausta vailla. Asialla ovat Hollywoodia kansoittavat kommunistit, joilla on paitsi suorat yhteydet Neuvostoliittoon, myös varsin vankat ideologiset näkemykset, joiden ilmaisujen muodot vaihtelevat yksioikoisista iskulauseista monimutkaisiin filosofisiin rakennelmiin. Jälkimmäisiä pukee sanoiksi hippiaikojen filosofiksi Amerikassa noussut frankfurtilaiskoulukunnan guru Herbert Marcuse! Kaappausrahat halutaan lahjoittaa Neuvostoliitolle.

Suuret elokuvayhtiöt olivat tunnetulla tavalla omistautuneita antikommunistiselle asenteelle, konsensuksessa yhteiskunnan kanssa, eikä tästä suuntautumisesta ole tässäkään tapauksessa epäilystä. Pragmaattisuus vie kuitenkin yleensä voiton ideologiasta, varsinkin jos asia on selvitettävissä rahalla.

Kidnappausdraaman aikana, jos näin voi sanoa kommunistien oleskelusta ja ideologian värittämistä keskusteluista miljonäärihuvilassa, tuotantopäällikkö Mannixilla on kuitenkin paljon tekemistä teollisen elokuvatuotannon ylläpitä-misessä. Kamera pistäytyykin tähtien ja tuotantojen parissa muutaman minuutin jaksoissa, joissa annetaan varsin hyvin toimivia näytteitä todellisista genreistä tanssielokuvineen, uima-allas koreografioineen ja seurapiiridraamoineen. Nämä elokuvan jaksot ovat tyyppitapauksia, mutta sellaisenaan mielikuvituksellisesti, äärimmäisen hyvin näyteltyjä ja toteutettuja – ja mikä parasta, myös hauskoja. Ne myös paljastavat jotakin piilotettua: opetus on siinä, että kaikkea ei kerrota ääneen, vaan asioita myös ujutetaan katsojille - tämä koskee myös seksuaaliasioita. Propagandaa on aina ja kaikkialla ja elämme sen keskellä, halusimmepa tai emme.

Baird Whitlock saa osansa kommunistien opetuksista, mutta onnistuu palaamaan työtehtäviinsä vahingoittumattomana. Ennen suurta loppukohtausta Hail, Caesar -elokuvassa, jossa roomalainen soturi kääntyy lopullisesti kääntymyksen tehneenä Jeesuksen tielle, hän yrittää selittää Mannixille kommunisteilta oppimaansa. Mannix, jolla on omat lojaliteettiongelmansa yhtiötä kohtaan, ratkaisee asian oman persoonallisuutensa mukaisesti ja saa taas teh-dä uuden tunnustuksen rippituolissa.

Jos muistamme alun dilemman, on kysyttävä, viittaavatko nämä elokuvan piirteet ja sisältö mihinkään, paitsi it-seensä, ja ovatko ne toteutettu jostakin erityisestä syystä, vai ihan vain huvin vuoksi. Valmista ratkaisua ei ole. Jää katsojan ja hänen valistuneisuutensa tehtäväksi löytää Coenin veljesten särmä. Niitä särmiä kyllä Hail, Caesarissa riittää, vaikka vain hurmaantuisikin tekijöiden osaamisesta ja bongailisi viihteellisesti elokuvan viittauksia milloin mihinkin.

– Jari Sedergren 11.2.2016

CAST (FROM WIKIPEDIA):

Josh Brolin as Eddie Mannix, a tough but conflicted "fixer" who keeps actors' scandals out of the press.
George Clooney as Baird Whitlock, a Robert Taylor-type film star.
Alden Ehrenreich as Hobie Doyle, a Kirby Grant-type "singing cowboy" actor and one of Mannix's clients.
Ralph Fiennes as Laurence Laurentz, an acclaimed European film director, long resident in the United States.
Scarlett Johansson as DeeAnna Moran, an Esther Williams-type actress who becomes pregnant while her film is in production.
Frances McDormand as film editor C. C. Calhoun
Tilda Swinton as both Thora Thacker and Thessaly Thacker, feuding identical twin sister gossip columnists, mimicking the rivalry between Hedda Hopper and Louella Parsons.
Channing Tatum as Burt Gurney, a mysterious Gene Kelly-type actor/dancer. Another of Mannix's clients.
Alison Pill as Connie Mannix, Eddie Mannix's wife and mother of their two children.
Veronica Osorio as Carlotta Valdez, a Carmen Miranda-type actress. The name "Carlotta Valdez" is a reference to a character in Alfred Hitchcock's Vertigo.
Emily Beecham as Dierdre, an actress who appears opposite Hobie Doyle in Doyle's debut non-Western film role.
Heather Goldenhersh as Natalie, Mannix's secretary
Wayne Knight as unnamed film extra and Communist operative who carries out the kidnapping of Baird Whitlock.
Jonah Hill as Joseph Silverman, a surety agent who works with the studio.
Max Baker as John Howard Hermann, head of a communist screenwriters "study group".
Christopher Lambert as Arne Slessum, a Scandinavian filmmaker, who is most likely the father of DeeAnna's child.
Fred Melamed as Fred, a Communist screenwriter
Patrick Fischler as Benedict, a Communist screenwriter
David Krumholtz as a Communist screenwriter
Fisher Stevens as a Communist screenwriter
Alex Karpovsky as Mr. Smitrovich
Greg Baldwin as Dutch Zweistrong, a Communist screenwriter
Clancy Brown as a co-star in Hail, Caesar!: A Tale of the Christ
Robert Picardo as Rabbi
Allan Havey as Protestant Clergyman
Natasha Bassett as Gloria DeLamour
John Bluthal as Herbert Marcuse
Dolph Lundgren as the Soviet submarine commander who brings Burt Gurney to Russia, shortly before the other communists are arrested and their cell broken up by the authorities.
Robert Trebor as the producer of Hail, Caesar!
Michael Gambon as the narrator

SOUNDTRACK CREDITS (IMDb):

No Dames!
Music by Henry Krieger
Lyrics by Willie Reale
Performed by Channing Tatum
Arranged by Sam Davis
Orchestrator Doug Besterman
Recordings & Mixer Todd Whitelock
Contractor Howard Joines

Lazy Old Moon
Written by Walter G. Samuels
Performed by Willie Watson
Autumn Moon over the Calm Lake (on Guzheng)
Written by Wencheng Lu
Performed by Carol of the Sound of China Guzheng Music
Courtesy of Carol Chang

The Red Flickering Light of Candle
Written by Wencheng Lu
Performed by Wang Guotong
Courtesy of Cinevision Global Inc.

The Merry Widow Waltz (Ballsirenenwalzer)
Written by Franz Lehár
Performed by Richard Hayman Symphony Orchestra
Courtesy of Naxos of America, Inc.

Tales of Hoffman - Act IV: Barcarolle, Belle Nuit
Written by Jacques Offenbach

Glory of Love
Written by Billy Hill
Performed by Alden Ehrenreich & Veronica Osorio

The Cattle Call
Written by Tex Owens
Performed by Eddie Arnold
Courtesy of Republic Records
Under license from Universal Music Enterprises

Slavery and Suffering
Traditional
Arranged by Dimitri Oleg Yachinov
Performed by The Red Army Choir
Courtesy of Silva Screen Music America & FGL Productions

Song of India
Written by Nikolai Rimsky-Korsakov, Red Bone & Tommy Dorsey

Varchavianka
Written by Waclaw Swiecicki (as V. Sventsistski) & Gleb Krzhizhanovsky (as G. Krjijanovsky)
Arranged by Boris Aleksandrov (as B. Alexandrov)
Performed by The Red Army Choir
Courtesy of Silva Screen Music America & FGL Productions

Kalinka
Traditional
Arranged by Dimitri Oleg Yachinov
Performed by The Red Army Choir
Courtesy of Silva Screen Music America & FGL Productions

Echelon's Song
Written by Aleksandr Aleksandrov (as A. Alexandrov) & Osip Kolychev (as O. Kolitchev)
Performed by The Red Army Choir
Courtesy of Silva Screen Music America & FGL Productions

Our Father
Written by Nikolai Kedrov Sr. (as N. Kedrov-Elder)
Performed by Ascension Church Choir (Maloe), Moscow, Fyodor Stroganov (as F. Stroganov) & Svetlana Serafimovich (as S. Serafimovich)
Courtesy of Classical Records, Moscow