Lejonhjärtat.
FI 2013. PC: Helsinki-filmi Oy / Anagram Produktion Ab / Film i Väst AB. P: Aleksi Bardy. EX: Miia Haavisto, Annika Sucksdorff.
D: Dome Karukoski. SC: Aleksi Bardy. Cin: Hena Blomberg. AD: Antti Nikkinen. Cost: Anna Vilppunen. Makeup: Kata Launonen. VFX: Sean Wheelan. M: Jean-Paul Wall. "Sivullinen" by and perf. Jenni Vartiainen. S: Christian Holm, Niklas Skarp. ED: Harri Ylönen.
C: Peter Franzén (Teppo Salminen), Laura Birn (Sari), Jasper Pääkkönen (Harri Salminen), Yusufa Sidibeh (Rhamadhani, ”Ramu”, ”Papu”), Jussi Vatanen (Kulmala), Timo Lavikainen (Olli), Pamela Tola (Tölli), Mikko Neuvonen (Daniel), Niko Vakkuri (Reko), Jani Toivola (Salif, Ramun isä), Stan Saanila (Aleksi Rämö, Akin isä), Eeva Litmanen (teacher), Deogracias Masomi (Ahmed, owner of a hot dog stand).
Loc: Kotka (Finland).
104 min
Premiere: 18 Oct 2013, distributed by Scanbox Entertainment Finland Oy.
Corona lockdown viewings / Dome Karukoski.
Blu-ray released by Scanbox viewed on a 4K tv screen at home in Helsinki, 5 May 2020.
AA: I saw now for the first time Leijonasydän, one of the best Finnish films of the 2010s. It is based on a strong screenplay by Aleksi Bardy, it has been directed vigorously by Dome Karukoski, and it has a great cast. Peter Franzén and Jasper Pääkkönen appear in career-changing roles as Neo-Nazi brothers.
The delicate and inflammatory subject has been treated without squeamishness. There are affinities in the direct and frontal address with Samuel Fuller (The White Dog) and Roger Corman (The Intruder). The white supremacy mumbo-jumbo can seem farcical: Hitler salutes are accompanied with calls "for a white Finland". But this gang of Neo-Nazis is dangerous. They demolish the hot dog stand of an African-Finn. They destroy a Romani camp.
The brothers Teppo and Harri Salminen are outcasts of society, coming from a broken home. Teppo cannot get a job because of his criminal record. Harri is discarded from military service because of his asocial behaviour. Their strong "humpadelic" drive, or excessive testosterone flow, brings them back to society. It is not love at first sight between Teppo and Sari (Laura Birn). It is sex at first sight, but the meeting of two turbocharged libidos turns to love. This aspect of the narrative brings a special kind of humour into the film, for instance in Teppo's visit to the urologist who has seen a lot but never what the insatiable Sari has accomplished. Jasper Pääkkönen in turn has a chance to participate in the international film stars' schlong race, his contribution no less remarkable than those by Ewan McGregor, Michael Fassbender and Tom Mercier. Dome Karukoski handles this aspect of the film with taste, with just the right balance, without the overdone caution that hampered his Tom of Finland.
The theme of racism is handled with refreshing openness. The neo-Nazis, especially the brother Harri, are aghast when their leader Teppo becomes the father of a black kid. The black kid Rhamadhani (Yusufa Sibideh) and his biological father Salif (Jani Toivola) refuse to be victimized. They take the initiative and target the Nazis with sharp verbal attacks. Rhamadhani goes further. He tries to electrocute Teppo when he is trying to fix the lights in the cellar, and he tries to kill him with rat poison. But instead it is Sari who happens to eat the poisoned food and is hospitalized.
When school bullying becomes overwhelming for Rhamadhani, he gets an unexpected protector from the muscular Teppo. Teppo teaches Rhamadhani self-defense skills. Dome Karukoski knows school bullying. Teachers and psychologists look the other way, defend the bullies and try to evict the victim. This is how it is in schools and at work. Psychologists who should help instead become instruments of the legitimization of the bullying. Leijonasydän presents a tragicomical dream solution: a neo-Nazi as the protector of a black kid.
The production is handsome, the cinematography is eloquent, and the lighting and the mise-en-scène are dynamic. The most impressive achievement of Leijonasydän is a subtle psychological balance in an extremely provocative narrative. The story is dramatic, and it deals in extremes, but it is never too exaggerated. There is a believable core in this voyage to the heart of darkness. The humanity of even the worst extremists is recognizable.
BEYOND THE JUMP BREAK: DATA FROM ELONET:
BEYOND THE JUMP BREAK: DATA FROM ELONET:
SYNOPSIS
Dome Karukosken ohjaama ja Aleksi Bardyn käsikirjoittama ja tuottama draamaelokuva Leijonasydän (2013) käsittelee rasismia ja rakkautta, vihaa ja suvaitsevaisuutta. Pikkukaupunkilainen uusnatsi Teppo (Peter Franzén) rakastuu yksinhuoltajaäitiin Sariin (Laura Birn), jolla on edellisestä liitostaan tummaihoinen poika Rhamadhani (Yusufa Sidibeh). Parisuhteen myötä Teppo joutuu konfliktiin arvomaailmansa, uusnatsiryhmänsä ja veljensä Harrin (Jasper Pääkkönen) kanssa.
CONTENTS
Pikkukaupungin uusnatsiporukan nelikymppisen johtohahmon Tepon työnhaku tyssää rikosrekisterimerkintään ja hyytymiseen haastattelutilanteessa. Kahvilassa Sari, tarjoilija, kiinnostuu Teposta, tarjoaa hänelle santsikupin ja vie hänet illalla juhlimaan ja sänkyynsä. Vasta aamulla Sari huomaa miehen rinnassa leijona- ja hakaristitatuoinnit ja ajaa hänet pois.
Illalla Teppo on kahvilan edessä kukkapuskan kanssa odottamassa Saria, joka jyrkästi torjuu hänet. Mies ei kuitenkaan luovuta, vaan onnistuu viikonloppuna karaokebaarissa laulamaan tiensä epäröivän Sarin sydämeen. He viettävät jälleen yön yhdessä. Sari sanoo, ettei heidän suhteestaan tule mitään: hänen kymmenvuotias poikansa Rhamadhani on tummaihoinen.
Teppo saattelee tovereineen velipuolensa Harrin junaan ja inttiin. Asemalaiturilla kädet nousevat natsitervehdykseen: ”Valkoisen Suomen puolesta!” Baarissa ryhmä juopottelee ja Teppo joutuu rauhoittelemaan maahanmuuttajan kimppuun käyvää Ollia. Yöllä ryhmä kaataa Ahmedin nakkikioskin ja pahoinpitelee hänet.
Rakastunut Teppo kertoo Sarille olevansa ennen kaikkea kunnian mies: oman maan, kaverin ja perheen asiat hoidetaan hyvin. Jos hän sanoo, että Sarin poika voi olla hänen poikansa, niin se pitää. Sari vannottaa miestä olemaan koskaan loukkaamatta Rhamadhania. Rakkaussuhde syvenee sillä aikaa, kun poika on isänsä kanssa käymässä Ruotsissa. Harrin valatilaisuudessa Teppo esittelee hänelle Sarin.
Teppo muuttaa Sarin luo asumaan ja tunnustaa tehneensä elämänsä aikana pahoja tekoja. Kotiin palannut Rhamadhani vaatii häntä muuttamaan pois nähtyään tatuoinnit. Teppo kuitenkin huolehtii pojan kouluun viennin ja hakemisen, mutta naamioi itsensä tummilla laseilla ja päähineellä. Rhamadhani koettelee miestä noudattamalla muslimien rukouskutsua kesken ajomatkan. Kotona hän kääntää tarkoituksella pääkytkimestä virran päälle houkuteltuaan Tepon korjaamaan kellarin valoja.
Teppo salaa elämäntilanteensa jengiltään, mutta osallistuu kerhotiloissa tapahtumaan, jossa hän ottaa vastaan natsijohtajalta Führer-patsaan. Illan myötä juopunut Teppo puntaroi ristiriitaan joutuneita arvojaan. Kotona häntä odottaa viesti, jossa Sari ilmoittaa joutuneensa uhkaavan keskenmenon vuoksi sairaalaan. Teppo pelästyy, mutta on tulokkaasta yllättynyt ja iloinen. Käy ilmi, että Sari on saanut rotanmyrkkyä, minkä Rhamadhani oli tarkoittanut Tepolle. Teppo lohduttaa itkuista poikaa ja tarjoutuu muuttamaan pois, kun Sari pääsee kotiin. He sopivat, etteivät yritä sillä välin tappaa toisiaan. Teppo huomaa, että Rhamadhania kiusataan koulussa, ja aikoo puuttua asiaan, mutta malttaa mielensä. Hän opastaa poikaa hankkimaan kunnioitusta ”loppaamalla turpaan” kiusaajiaan.
Yllättäen Harri saapuu tapaamaan veljeään. Hän on karannut varusmiespalveluksesta ja kaapannut mukaansa käsikranaatteja. Veljet saunovat ja Teppo komentaa kurituksen kera veljensä takaisin kasarmille; hän lupaa aamulla puhua tämän takaisin sisään. Kapteenin puhuttelussa Harri sanoo, ettei suostu ”vinosilmän” komenneltavaksi. Tepon puheet eivät enää auta asiassa, vaan kapteeni vapauttaa Harrin palveluksesta sopeutumattomuuden vuoksi. Harri raivostuu c-papereistaan. Kotimatkalla hän sanoo hävittäneensä käsikranaatit, mitä Teppo ei usko.
Harria odottaa uusi yllätys, kun hän tapaa Rhamadhanin. Teppo varottaa Harria koskemasta Rhamadhaniin tai sanomasta hänelle pahaa sanaa. Harri merkitsee asuntoon valkoisille ja ei-valkoisille omat alueet, mutta joutuu pyyhkimään merkinnät Tepon mukiloitua hänet. Iltasadun aikaan Teppo rauhoittelee peloissaan olevaa Rhamadhania ja nukkuu yön pojan huoneen lattialla. Aamulla Harri on palauttanut rotuerottelumerkintänsä ja uhkaa kutsua kaverit kylään tutustumaan hänen uuteen veljenpoikaansa, jos merkinnät eivät säily. Teppo antaa niiden olla.
Sari joutuu jäämään sairaalaan pidemmäksi aikaa, mutta ultraäänitutkimuksessa selviää, että lapsi voi hyvin; vanhemmat tunnustavat toisilleen rakkautensa. Hakiessaan Rhamadhanin koulusta Teppo vimmastuu tämän kiusaajille ja kurmottaa poikia, joiden vanhemmat puolestaan tulevat isokokoisen Rämön johdolla hakemaan Teppoa kotoa tilille teostaan. Teppo joutuu kolmikon käsittelyssä alakynteen, jolloin Harri puuttuu tappeluun ja ajaa miehet pakosalle. Rhamadhani kiittää Teppoa: ”Sä oot hyvä isäpuoli”. Teppo ottaa ”Ramun” kainaloonsa ja sanoo, ettei hän muuta ikinä tämän luota pois.
Koulussa Rhamadhani lyö päälle käyvän kiusaajansa maahan, jolloin rehtori uhkaa erottaa hänet viikoksi koulusta. Teppo vaatii rangaistusta kiusaajille eikä hyväksy Rhamadhanin erottamista. Hän jää kouluun valvomaan, että poikaa ei enää kiusata. Kun Rhamadhanin isä Salif saapuu vierailulle, Teppo tarjoilee kasvisruokaa, mutta Harri ei suostu kättelemään miestä. Salif pilkkaa suomalaista rasismia ”pienimunaiseksi ilmiöksi”. Teppo rauhoittelee kumpaakin miestä.
Kohta Teppo saa uusia vieraita: Rämö uusii yrityksensä kahdeksan miehen voimin, joista Teppo tönii pari nurin ennen kuin säntää juoksuun ja johdattaa miehet kerhotalolle, missä jahtaajat joutuvat natsien mukiloimiksi. Teppo on haluton vastaamaan Ollin kohottamaan natsitervehdykseen, mutta lopulta tekee sen. Olli vakuuttaa Tepolle, että niin kauan kun tällä on leijona rinnassa, jengi on hänen tukenaan. Illalla uhoaan nostattanut joukko hävittää romanien leirin; myös Teppo osallistuu tuhoamiseen ja pahoinpitelyyn. Kotona hän ei pysty lukemaan iltasatua Ramulle, vaan murtuu kyyneliin.
Sairaalassa hän avautuu Sarille: kaikki särkyy hänen käsissään ja ne joita hän rakastaa, joutuvat kärsimään. Sari lohduttaa ja halaa miestä. Lähtiessään Ramun kanssa sairaalasta Teppo lupaa pojalle, ettei hän enää lyö ketään ja pyytää ettei Ramukaan. Hän ajaa pallokentälle, missä natsijengi pelaa futista. Peli keskeytyy, kun hän esittelee Ramun poikanaan. Jengi ei ole uskoa silmiään, ja Olli on käydä Tepon päälle, mutta Harri estää sen. Jengi ja Harri jättävät kentän tyrmistyneenä.
Kotona veljet setvivät asiaa samaan aikaan kun Salif on tapaamassa Rhamadhania. Teppo sanoo häpeävänsä Harria ja itseään. Salif puolestaan haastaa Harria, mutta Teppo estää tappelun. Raivoissaan Harri hakee käsikranaatin ja tempaisee jo sokan irti, mutta uskoo kuitenkin Tepon käskyä ja kiinnittää sen takaisin. Lähtiessään Salif ajautuu riitaan myös Tepon kanssa ja haukkuu veljekset ”raukoiksi paskoiksi”. Harri suuttuu silmittömästi ja heittää kranaatilla poisajavan Salifin autoa, joka lennähtää räjähdyksen voimasta ilmaan.
Putkaan joutunut Teppo päästetään vapaaksi. Poliisi kertoo Salifin selviävän ja yrittää turhaan kysellä Harrista. Teppo löytää veljensä perheen hylätyltä maatilalta. Saunomisen jälkeen Harri halaa veljeään ja pyytää anteeksi. Hän sanoo olevansa vain veljen puolikas, puolikas mies, c-mies, läjä paskaa. Puuseessä hän räjäyttää itsensä.
Harrin hautajaisten jälkeen natsijengi on odottamassa Tepon paluuta kotiin. He kaatavat hänet maahan ja viistävät veriroiskeiden lentäessä kulmahiomakoneella leijonatatuoinnin hänen rinnastaan. Sari ja Ramu löytävät Tepon tuskissaan, mutta pian hän Sarin kummastukseksi yltyykin nauruun, johon Ramu yhtyy huomatessaan tatuoinnin olevan nyt poissa.
Teksti: Suomen kansallisfilmografia / Jorma Junttila 2018
No comments:
Post a Comment