 |
| Marko Röhr: Tunturin tarina / Tale of a Sleeping Giant (FI 2021). |
 |
| The cinemas were closed in Helsinki almost four weeks ago, on Monday 30 November, because of the corona restrictions, but in Lappeenranta they remain open to a capacity of max 20 viewers. At Finnkino Strand several films are playing that have not been screened in Helsinki yet. |
Sagan om fjället.
FI 2021 © 2020. PC: MRP Matila Röhr Productions Oy. P: Hanna Kauppi, Marko Röhr.
D: Marko Röhr. SC: Antti Tuuri, Marko Röhr. Narration written by: Antti Tuuri. Cin: Teemu Liakka. M: Panu Aaltio. S: Juha Hakanen. ED: Ben Mercer.
Narrator: Peter Franzén.
Starring: the snowy owl, the reindeer, the willow ptarmigan, the least weasel, the lemming, the elk, the wolverine, the humpback whale, the muskox, the raven, the fox, the eagle, the salmon, the capercaillie, the Atlantic puffin, the mosquitoes, the bear, the white wagtail, the woodpecker, the Siberian jay, the crane, the ants, the great gray owl.
77 min
Premiere: 19 Feb 2021, distributed by Nordisk Film, English subtitles by Saga Vera, Swedish subtitles by Sophia Beckman De La Riva. The original 2020 general premiere date was postponed due to the corona lockdown. Preview screenings in selected cities. The first movie in Finnish cinemas with a Northern Sami subtitling option.
Corona emergency security: max 20 capacity, face masks, distancing, hand hygiene.
Viewed at Finnkino Strand 1, Lappeenranta (preview screenings), 27 Dec 2020.
AA: Tunturin tarina [The Tale of the Fell] is the third film in the wonderful trilogy of nature films produced by Marko Röhr, following The Tale of the Forest (2012) and The Tale of the Lake (2016). Boasting magnificent cinematography, often of the "mission impossible" kind, they have become box office hits, the most popular non-fiction films of all times in our land.
During the recent decades, we have experienced a golden age of nature films and television series, thanks to masters such as David Attenborough. He has not exhausted the interest, on the contrary, his inspiration may have contributed also to the popularity of our domestic film-makers.
Lapland is a beloved tourist destination, but on display in this film is "the secret life" of Lapland's nature that even experts and specialists seldom get to see. An owl hunting for prey. An elk giving birth to a fawn. Capercaillies fighting at mating time. An eagle feeding its chicks with lemmings. Salmons swimming upstream in a waterfall. Salmons spawning.
But the film is more than a string of attractions. There is a sense of the sublime in its coverage of the four seasons and the elements, including visions of Northern Lights. Drone cinematography has enabled rare coverage of epic reindeer migrations and the life of an elk family in the forest. Underwater cinematography, a specialty of Marko Röhr's, is fascinating in recording the life of salmons.
It is eerie to watch this film during the corona pandemic, when travel bans are hurting Lapland tourism like never before. Even the premiere of this film has been postponed, and it can only be screened in selected cities.
Tunturin tarina is a celebration of the wonders of nature. There are few remarks about the endangered status of some of the species on display, nor on the dangers to the ecosystem. Maybe it is being assumed that we know this already, and watching this film is an alert about what we may soon be missing.
Antti Tuuri is one of my favourite Finnish writers thanks to his historical novels such as Ikitie with a sense of the epic and an affinity with the great tradition of Thucydides and Icelandic Sagas: conveying formidable experiences via a laconic and matter-of-fact approach. But in this movie's narration Tuuri's text is too florid to my taste. The images are majestic enough. There is no need for narrative embellishment.
The film-makers have taken advantage of the possibilities of digital cinematography in many ways, and to watch Tunturin tarina on a big cinema screen is a breathtaking experience.
BEYOND THE JUMP BREAK:
FROM THE PRESSBOOK:
TUNTURIN TARINA
Tunturin tarinan taustakertomus perustuu Antti Tuurin ajatukseen tuntureista nukkuvina jättiläisinä. Marko Röhr on käsikirjoittanut elokuvan yhdessä Antti Tuurin kanssa. Tunturin tarina on MRP Matila Röhr Productionsin luontoelokuvatrilogian vaativin projekti, ja trilogian aiemmat teokset ovat olleet menestyksiä.
Tunturin tarina vie katsojat läpi Lapin erämaiden, aina Pohjoiselle jäämerelle asti, missä tunturit laskeutuvat meren syleilyyn. Se on myyttinen kertomus, jonka tarina alkaa miljardien vuosien takaa, aikakaudelta jolloin Maa-planeetan ensimmäiset vuoret syntyivät. Elokuvassa eläimet kuten karhu, kärppä, riekko ja tunturipöllö saavat näkyvän roolin. Muita keskeisiä eläimiä ovat mm. ahma, poro, ryhävalas, kettu, lapinpöllö ja kotkat. Tarina kertoo kuhunkin eläimeen liittyvistä uskomuksista ja tarinoista, mutta myös ihmisen suhteesta luontoon ja eläimeen.
MARKO RÖHR
OHJAAJAN SANA
Kun Järven tarina -elokuva oli valmistumassa tulin vakuuttuneeksi siitä, että alkuperäinen ajatukse-ni elokuvatrilogiasta täytyy viedä loppuun asti. Jo pitkään olin mielessäni pohtinut, että Lapin tunturit ja niitä ympäröivät Euroopan suurimmat erämaat on saatava trilogian viimeisen elokuvan pääosaan. Tiesin, että se olisi yksi suurimpia haasteita, johon minä ja kuvausryhmäni olemme 30 vuotta kestäneen vedenalais- ja luontoelokuvatuotantomme aikana tarttuneet.
Päätös tiesi jälleen useita vuosia kestäviä kuvauksia eri vuodenaikoina, viikkojen retkiä tuntureilla lumen, viiman ja jäätävän tuulen armoilla. Pitkiä vaelluksia erämaahan, aina välillä kalustot selässä tai talvella ahkiossa. Mutta samalla tämä oli mahdollisuus kertoa jälleen jotain uutta Suomen ja koko Pohjolan ainutlaatuisesta luonnosta. Tuoda suuren yleisön nähtäväksi paikkoja ja luonnontapahtumia, joita he eivät itse ehkä koskaan voisi kokea. Samalla se antaisi mahdollisuuden kertoa tarinan siitä, miten ihminen on luonnon äärettömyyttä tulkinnut ja millaisia myyttejä luonnon ihmeelliset tapahtumat ovat jättäneet ihmiskunnan yhteiseen muistiin. Nuo tarinat ovat kulkeneet sukupolvelta toiselle ja muovautuneet eri puolilla maailmaan hieman erilaisiksi, mutta sisältö on samankaltainen monissa kulttuureissa.
Ihastuin heti elokuvan valmisteluiden alussa Antti Tuurin tarinaan tuntureista nukkuvina jättiläisinä. Lähes kolme miljardia vuotta sitten syntyneiden vuorien täytyy olla aivan erityislaatuisia, viisaita vanhuksia. On maaginen ajatus, että ne ovat aikoinaan syntyneet maapallon eteläisellä puoliskolla ja vaeltaneet vuosimiljardien aikana tänne Pohjolaan. Kun sitä vertaa meidän ihmisten matkaan ja aikaan, jonka vietämme maailmassa, tulee väistämättä mieleen, miten merkityksellistä on, että juuri me voimme nyt kulkea näiden tun-tureiden kupeilla Suomen Lapissa ja ihailla niiden kauneutta.
Tämän elokuvan valmisteleminen vaati minulta uuden suhteen luomista Lapin luontoon ja tuntureihin. Valmistelumatkat kaamoksen aikana ja ydintalvella tuntureille toivat mieleen ensimmäiset hiihtoretkeni tuntureille viisivuotiaana. Muistin sen merkillisen lumovoiman, jonka Lappi ja tunturit synnyttivät minussa silloin. Tunsin uudelleen sen ihmeellisen tunnelman, kun lapsena hiihtoretkellä näkemäni tykkylumet ja taivaan merkilliset valot alkoivat elää ja kertoa mielessäni tarinoita.
Elokuvaa tehdessä tuntui hyvältä taas nähdä lumen eri muodot, saada seurata vuodenaikojen nopeaa vaihtumista tuntureilla, seurata valon lisääntymistä keväällä ja lyhyen kesän kiivautta yöttömien öiden aikaan. Syksyn väriloisto jaksaa aina yllättää ja ensilumen puhtaus huumata. Tästä kaikesta on etuoikeus saada kertoa, näyttää katsojille maailma joka vielä on olemassa, luonto jossa ihmisen jäljet ovat vielä pienet.
”Kun sitä vertaa meidän ihmisten matkaan ja aikaan, jonka vietämme maailmassa, tulee väistämättä mieleen, miten merkityksellistä on, että juuri me voimme nyt kulkea näiden tuntureiden kupeilla Suomen Lapissa ja ihailla niiden kauneutta.”
Suurin haaste lankesi kuvaaja Teemu Liakan harteille: kaiken tarvitsemamme materiaalin kuvaaminen. Yhdessä pohdimme mitä kaikkea haluaisimme kuvata, mutta tunturien suuruus ja erämaiden laajuus asetti meille rajoja. Aikaa kuvaamiseen oli tuotannossa vain vajaat kolme vuodenkiertoa. Oli selvää, että siinä ajassa voimme kattaa vain osan tuosta valtavasta alueesta, joka ulottuu napa-piiriltä Jäämerelle, kolmen maan alueella. Kuvattavaa suunnitelmassamme oli maalla, merellä ja ilmassa, aivan kirjaimellisesti. Ja lisäksi vielä veden alla... Kaikkina vuodenaikoina. Tuntuu uskomattomalta, että joku uskaltaa ottaa tällaisen haasteen vastaan ja vie tinkimättömästi läpi kunnianhimoisimmatkin tavoitteet, äärimmäisissä olosuhteissa. Ilman Teemu Liakan taitoa ja asennetta ei tällaisia elokuvia voisi tehdä!
Olen todella kiitollinen tuottajallemme Hanna Kaupille, joka piti pyörät pyörimässä aikataulussa ja siitä, että saimme mahdollisuuden lähes kaiken toivomamme kuvaamiseen. On oma taitonsa osata tuottaa elokuva, jossa kuvattavien kohtausten aikataulut pitää suunnitella usean vuoden ajalle, jos-sa tapahtumat eivät ole ennalta arvattavia ja jossa tilanteet vaihtuvat nopeasti ja sattumanvaraisesti.
Myös jälkituotanto on tässä elokuvassa ollut tavallisuudesta poikkeavaa. Leikkaaja Ben Mercer kiinnitettiin projektiin jo lähes kaksi vuotta ennen elokuvan valmistumista. Hänelle on tasaisena virtana, etenkin viimeisen vuoden ajan, kulkenut valtava määrä kuvattua materiaalia. Näistä sadoista tunneista hän on rakentanut kohtauksia ja kokonaisuutta leikkaamon pimeydessä. Monet asiat ovat matkalla vaihtuneet; onnistuneet kuvaukset jostain odottamattomasta aiheesta ovat avanneet uusia tarinoita ja samalla monet suunnitellut asiat eivät olekaan tapahtuneet. Leikkaus on ollut pitkä jatkumo, jonka aikana elokuva on löytänyt muotonsa.
Samalla tavalla jo muutama vuosi ennen elokuvan valmistumista ovat säveltäjä Panu Aaltio ja äänisuunnittelija Juha Hakanen rakentaneet omaa osuuttaan elokuvaan. Panu on tehnyt sävellyksiä käsikirjoituksen luonnosten pohjalta ja saanut matkan varrella materiaalia nähtäväkseen. Juha on kerännyt ääniä, tunnelmia ja ideoita myyttisen kertomuksemme äänimaisemaksi myös jo muutaman vuoden ajan. Mukaan saadun Tuuletar-yhtyeen laulu ja näiden upeiden laulajien äänimaisemaan tekemät myyttiset äänet ovat tuoneet elokuvaan vielä uuden tason.
Omassa mielessäni Tunturin tarina muotoutui jo alusta asti allegoriaksi ihmisen matkasta. Tuntureiden synty ensimmäisiksi vuorenhuipuiksi miljardeja vuosia sitten ja vaellus mannerlaattojen matkassa maapallon eteläisistä osista kauas Pohjolaan tuntui mystiseltä. Niiden muoto tänä päivänä tuo mieleen nöyränä matkaa taivaltaneen kulkijan uneen kumartuneen selän. Lapin kauneus ja eri vuodenaikojen tapahtumat luonnos-sa tuntuvat minusta itsestäni usein unenomaisilta kokemuksilta. Niin kaunis ja erityislaatuinen on tuntureiden maailma. On etuoikeus saada kertoa Tunturin tarina.
Raaseporissa 9.11.2020
Marko Röhr
Ohjaaja
No comments:
Post a Comment