Peruna

Joona Tena: Peruna (FI 2021) with Joonas Nordman (Untamo) in the leading role.

FI 2021 © 2020 Yellow Film & TV. P: Marko Talli, Olli Haikka.
    D: Joona Tena. SC: Pekko Pesonen. Cin: Konsta Sohlberg. PD: Toni Kari. Cost: Daiva Petrulyté. Makeup: Vaida Venckuté. VFX: Ari Huuskonen. M: Panu Aaltio. S: Juha Hakanen. ED: Jyrki Levä.
    The soundtrack includes selections from Baroque composers such as J. S. Bach (the Brandenburg concertoes), Antonio Vivaldi (the Four Seasons) and G. F. Händel (Messiah).
    C: Joonas Nordman (Untamo), Mikko Penttilä (Axel, the executioner), Linnea Leino (Killisilmä, the executioner's sister), Alex Anton (Magnus), Kari Hietalahti (Kalevi, bailiff of the castle), Kari Ketonen (advisor of the bailiff and chairman of the Turnip Guild), Mimosa Willamo (daughter of the Castellan), Linda Manelius (daughter of the Castellan), Antti Luusuaniemi (Business Unicorn), Eero Herranen (Birger the Great), Ville Myllyrinne (Bishop), Tommi Korpela (Business Angel).
    Loc: Lithuania, autumn 2019.
    109 min
    The nationwide Finnish premiere, initially scheduled for 14 Oct, 2020, was postponed due to the Covid-19 pandemic, but in selected cities the film has been released earlier.
    Distributed by SF Studios.
    Lappeenranta corona emergency security: max 20 capacity, face masks, distancing, hand hygiene.
    Viewed without subtitles at Finnkino Strand 1, Lappeenranta, 23 Jan 2021.

AA: The new Finnish comedy Peruna [Potato] would certainly have become a big autumn hit in 2020, but because of the pandemic the nationwide premiere was postponed, and it still is being delayed. Lappeenranta belongs to the few cities where it is being screened to restricted audiences.

The film is based on a wild anachronism: the clash of the modern start-up mentality with the circumstances of the 17th century. The farce, the satire and the parody work both ways. The two ages become comic mirrors for each other.

As the film-makers themselves alert in the production notes, there is a Pythonesque approach, and in Finnish terms, the predecessor is Noin seitsemän veljestä [About Seven Brothers, 1968] by Spede Pasanen.

The kingdom of Sweden, to which Finland belonged, was a great power in the 17th century, incorporating large swathes of the Baltic region, Germany and Denmark. That this film has been shot in Lithuanian castles is not really one of its intentional historical gaffes.

It was a period of absolutism. The social system was structured on estates of which nobility and clergy were on top, and the economy was based on mercantilism and the guild system.

It is an amusingly incongruous idea to introduce contemporary start-up jargon to such reactionary conditions, but it is true that the bourgeoisie was starting to emerge during the Renaissance. The clash of the bourgeoisie with absolutism would lead to revolutions in America and France during the next century. The barriers to free enterprise were removed.

Peruna is all about these barriers. The potato was finally introduced to Finland in the 18th century, and to try to do so earlier would probably have been an obstacle course. Hostility to innovation is the basic attitude in the world portrayed. Even literacy is still viewed suspiciously, although the change had already started with the Reformation. Women were belittled, but there is a feminist subplot in the movie.

Much fun is generated from seed potatoes, seed capital, angel investors, unicorns, marketing language ("we need a story... a story that inspires everybody", "you need one big customer", "food revolution", "develop or die"). Phenomena of the Middle Ages are still ubiquitous, including dungeons, torture chambers, racks and a lack of sewerage.

As for money, Sweden possessed Europe's biggest copper mines, and the main currency consisted of huge and heavy copper plates (plåtmynt / plootu). Banknotes are being mentioned as "the currency of the future".

Joona Tena, one of Finland's most popular directors (FC Venus, Parasta aikaa, Syvälle salattu, Supermarsu), directs the comedy with a brisk pace, the ensemble of the actors finds a common jovial wavelength, and the screenwriter Pekko Pesonen peppers the script with jokes. The production values are attractive.

BEYOND THE JUMP BREAK: FROM THE PRESS KIT:
BEYOND THE JUMP BREAK: FROM THE PRESS KIT:

SYNOPSIS

Untamo (Joonas Nordman) on innovatiivinen nörtti, jonka kehitysvisioita ei ymmärretä lainkaan Hevonperän kylässä, 1600-luvun Suomessa. Työ linnan puhtaanapidossa ei tyydytä nuoren miehen kunnianhimoa ja hän on ahdistunut taantuneen kotipaikkansa jämähtäneestä näköalattomuudesta.

Untamo pääsee kauppakaravaanin mukana Turkuun ja tutustuu uuteen säätyyn, nuoriin jotka intoilevat yrittäjyydestä. Heille koko maailma tuntuu olevan auki, kukaan ei ole taustansa vanki ja kaikki on mahdollista.

Tästä alkaa Untamon kivikkoinen tie yrittäjäksi. Parin kokeilun jälkeen tuotteeksi valikoituu upouusi mukulakasvi maapäärynä eli peruna. Untamon pitää enää keksiä miten myydä perunaa suomalaisille, joiden mielestä naurista parempaa ei ole ja naurismarkkinoita hallitsevan linnanherran neuvonantaja (Kari Ketonen) laittaa kapuloita rattaisiin. Yhtiökumppaneikseen Untamo houkuttelee maanläheisen ystävänsä Pyövelin (Mikko Penttilä), Turun startup-yhteisön maanisen vetäjän Magnuksen (Alex Anton) sekä Hevonperän linnan pahansisuisen kanslerin Kalevin (Kari Hietalahti).

Peruna on aikoinaan käynyt melkoisen matkan suomalaisten ruokapöytien perusruuaksi. Nyt sillä on jopa omat perunamarkkinat ja siitä on tehty myös kirja.

TIESITKÖ:

Peruna on ensimmäinen kotimainen keskiaikakomedia sitten Speden tuottaman Noin seitsemän veljeksen (1968), jonka kuvasi legendaarinen elokuvaaja Kari Sohlberg. Nyt Perunan kuvaajana on toiminut hänen poikansa Konsta Sohlberg.

OHJAAJAN SANA

Peruna kuului niihin elokuvahankkeisiin, joiden hulvaton idea oli helppo ostaa yhdellä lauseella. Sen perustarina oli omantakeinen ja erottuva. Kahden vastakkaisen asian, IT-maailman start-up-kulttuurin ja keskiajan, kohtaaminen on hauska lähtökohta. Tarkennettakoon toki heti, että eihän 1600-lukua Suomessa lueta varsinaisesti enää keskiajaksi, mutta kysehän on paikalleen pysähtyneen yhteiskunnan vertauskuvasta.

Idearikkaan ja suuria haaveilevan päähenkilön matkaan oli mukava lähteä. Pekko Pesosen tekemän taustatyön ansiosta tunsin lukiessani oppivani jotain uutta ja kiinnostavaa nykyajasta, vaikka satumaailmassa ollaankin. Haasteena oli tuoda kankaalle tarina, jonka olisi hauska olematta sirkushuvia, uskottava olematta realistinen, ja joka välittäisi aitoja 2000-luvun yrittäjän kokemuksia tätä ajallista nyrjähdystä hyödyntäen.

Oma elokuvallinen tavoitteeni niin tekijänä ja katsojanakin on kokea jotain, jota en muuten pääsisi kokemaan. Halusin ohjata rikkaan elokuvan, joka olisi paitsi vauhdikas komedia, myös päähenkilönsä johdonmukainen kasvutarina yrittäjänä ja ihmisenä. Lähtökohta oli, että Perunan huumorin pitää tavoittaa ajattelevat, nuoret ja ajan hermolla olevat katsojat. Sisällön asiantuntevan, osin sisäpiirihenkisen huumorin uskon avautuvan muillekin kuin start-up-yrittäjille. Halusin elokuvasta modernin ja vauhdikkaan kertomuksen kovatempoisesta nykyajasta, vaikka puitteet ovatkin keskiajassa ja barokissa. Halusin ottaa mahdollisimman paljon irti historiallisen fantasian tarjoamasta elokuvallisesta näyttävyydestä ja vaikka elokuvassa olisi tämän päivän tempo, sen keskeinen visuaalinen elementti olisi vanhan ajan hämyinen, savuinen ja maalauksellisen miljöö.

Ensimmäisiä päätöksiä oli se, minkä lähestymistavan otan tarinalle olennaiseen anakronismiin. Yksityiskohtien oli fiktiivisinäkin oltava johdonmukaisia, niiden luomien viittausten ja vitsien piti kommentoida joko nykyaikaa tai sitten näytettävä uskottavalta 1600-luvulta. Uuden ajan murros oli kiinnostava maailma, jolloin Suomen saattoi ajatella jakautuneen eri aikakausiin: Hevonperän syrjäkylässä elettiin keskiaikaa, mutta Turun kansainvälinen satama oli tuonut nousevan porvarisäädyn kautta barokin elementtejä. Tämän logiikan pyrin ohjaamaan läpi koko tuotannon Untamon matkatessa maasävyisistä syrjäkylän lantakasoista Turun kautta unelmien porvarisaunalle ja takaisin.

Tuottaja Marko Talli toi jo varhaisessa vaiheessa ajatuksen kuvata elokuva Liettuassa sikäläisten tekijöiden kanssa. Innostuin tästä mahdollisuudesta. Suomalainen ja liettualainen huumori ja ajatusmaailma sopivat alusta asti hyvin yhteen. Mikä tärkeintä, Liettuassa on yhä olemassa vanhaa käsityötaitoa, jota Suomesta on nykyaikana vaikea löytää. Rekvisiittaa valmistettiin paikallisessa pajassa vauhdilla ja ammattitaidolla juuri meitä varten. Pukuja ommeltiin käsin toistasataa. Jokaiseen yksityiskohtaan oli aina kiinnittämässä huomiota oma, käsistään taitava ammattilainen, joka halusi ylittää rutiinitasonsa.

Näyttelijäilmaisussa näin tärkeimpänä sen, että hahmot ja heidän roolinsa tarinassa ovat ymmärrettäviä tämän päivän katsojalle. Kaikki keskeiset sankarimme lähtevät kiipeämään sosiaalisia tikapuita hyvin alhaalta. Joonas Nordman sisäisti Untamon pahnanpohjimmaisen haaveilijan hahmon heti ensimmäisestä koekuvauksesta lähtien, ja hänen vaistomainen komedian ajoituksensa on loistava. Mikko Penttilän pyöveli Axel oli erinomainen vastapari niin ulkoisesti kuin henkisestikin, halveksittuun osaansa tyytyvänä, vailla turhia uuden ajan unelmia, mies yksinkertaisten arvojen maailmasta. Magnus on Turun toreilla pilkattu, huulihalkioinen ja puhevikainen, mutta tästä piittaamatta täysin itsevarma yrittäjä, joka aikoo keinolla millä hyvänsä päätyä vihreälle oksalle. Tähän rooliin löytyi komedialahjakkuus Alex Anton. Uusi näyttelijä oli minulle myös Linnea Leino Killisilmän roolissa, piilotettuna sankarina, jonka nousu on kaikkein suurin. Sellaiseen eivät linnanherran hemmottelemat, nälkää näkemättömät tyttäret kykenisi. Näitä kahta tytärtä ohjatessa oli hauska nähdä, miten nopeasti Mimosa Willamo ja Linda Manelius löysivät yhteisen sisarushuumorinsa. Tuttua kaartia edustaa Kari Hietalahti, jonka tiesin takuuvarmasti kykenevän esittämään äkäisen linnanvouti Kalevin niin, että hahmo tuntuu kuitenkin rakastettavalta. Toisenlaista äreyttä tarinaan tuo Untamon vastuksista suurin, linnanherran neuvonantaja, joka ei kaihda kieroja keinoja. Tähän vanhan maailman vahtikoiraan Kari Ketosen komediallinen äly toi juuri oikeaa pirullisuutta. Untamon ja hänen tiiminsä taistelua yrittämisen ohdakkeiden läpi ryydittää runsaslukuinen sivuroolien kirjo, joilla monilla on taustalla oma tragediansa tämän komedian keskellä.

Peruna oli pitkä ja uuvuttava matka, jonka tein mielelläni. Vaikka se on suomalainen tarina, se vei meidät eri aikaan, eri maahan ja erilaiseen elokuvatuotannon kulttuuriin. Harva tuotanto on kuitenkaan kokemuksena niin antoisa ja monipuolinen. Tämä tunteen toivon nyt välittyvän myös elokuvan katsojille.

Joona Tena

KÄSIKIRJOITTAJAN SANA

Kun menin ensimmäistä kertaa muutamia vuosia sitten käymään Startup Saunan pitchaustapahtumassa Otaniemessä, tajusin, että on olemassa aivan toisenlainen Suomi kuin se finanssikriisin masentama, näköalaton paikka, jossa suurin osa kansasta tuntui silloin elävän. Nuoret yrittäjät uskoivat kaiken olevan mahdollista ja tavoittelivat suoraa globaaleja markkinoita. Tämä uusi sukupolvi oli aivan erilainen kuin omani, joka oppi 90-luvulla vanhemmiltaan, ettei yrittäminen kannata. Tämä uusi jengi on matkalla Marsiin tai ties mihin.

Ihastuin startup-väen energiaan, yhteishenkeen ja maailmanparannuspyrkimyksiin. Pääsin haastattelemaan isoa joukkoa yrittäjiä aina Peter Westerbackasta Ilkka Paanaseen. Aloin hahmottaa miten järjettömän painin jokainen aloitteleva yrittäjä on joutunut joskus käymään saadakseen firmansa menestymään. Freelancer-käsikirjoittajana olen käytännössä itsekin yrittäjä. Tajuan jotain tuosta taistelusta. Halusin kuvata ihmisille tämän kamppailun ja yrittäjäksi kasvun sen kaikessa kauheudessa ja koomisuudessa, yhtäkään tyypillistä sudenkuoppaa kiertämättä.

Monelle suomalaiselle kaikki tuo pöhinä Slusheineen, villeine spekulaatioineen ja ylettömine hypetyksineen näyttäytyy kuitenkin vieraannuttavana. Mutta mitä jos tarinan siirtäisikin jonnekin keskiajalle ja radikaali uutuustuote, jota nuori visionääri yrittää vimmaisesti saada läpi hitaasti lämpiävässä Suomessa, olisikin peruna? Tämä oli minusta heti erittäin hauska idea. Olin sitä paitsi aina halunnut tehdä keskiaikaelokuvan, jossa olisi miekkoja, linnoja ja ritareita. Etenkin keskiaikakomedioita on aivan liian vähän. En tiedä Suomessa tehdyn yhtäkään sitten Speden ja kumppaneiden Noin seitsemän veljeksen.

Mielestäni tämä hieman absurdi etäännytys auttaa meitä näkemään oman pienuutemme kirkkaammin – niin kuluttajina, päättäjinä kuin yrittäjinäkin. Start-up-jargonkin muuttuu heti vähän hauskaksi, kun sen siirtää keskiajalle.

Uskon myös vahvasti siihen, että ajat ja tavat muuttuvat, mutta ihminen ei pohjimmiltaan niinkään. 1600-luvun suomalaiset ovat kokeneet varmastikin näitä aika samoja tuntoja, joita me pöyhkeydessämme kuvittelemme jotenkin erityislaatuisiksi. 1600-luvussa on muuten yllättävän paljon yhtymäkohtia omaan aikaamme. Syntyi kokonaan uusi sääty, porvaristo, eli itsenäiset kauppiaat. Hyvinvointi kasvoi, käytiin globaalia kauppaa ja innovoitiin. Vaikka elokuvan suhde historiaan onkin aika montypythonmainen, sain ujutettua sekaan myös hauskoja historiallisia faktoja. Perunan läpilyöminen täällä Pohjolan perukoilla ei ollut todellakaan ihan no-brainer.

Pekko Pesonen

ROOLIT

Joonas Nordman – Päähenkilömme Untamo, Hevonperän linnakylän kakkapoika jo kolmannessa sukupolvessa. Keksi jo lapsena maailman ensimmäisen käpylehmän ja on siitä asti pyrkinyt innovoimaan peräkylää paremmaksi. Untamoa kalvaa kuitenkin voimakas tunne siitä, että hänet on tarkoitettu johonkin vielä suurempaan.

Mikko Penttilä – Untamon paras ja ainoa kaveri, Hevonperän pyöveli kolmannessa polvessa. Maanläheinen pyöveli viihtyy osassaan ja tykkää kun saa tehdä käsillä, vaikkei hänenkään toimenkuvansa varsinaista arvostusta nauti. Mutta hei, kuinka monella on kirkossa kokonaan oma penkki?

Linnea Leino – Pyövelin todella ärsyttävä pikkusisko. Siis todella ärsyttävä. Aina tunkemassa nenänsä poikien juttuihin. Näsäviisas. Killisilmä. Luudantekijä. Osaa muka lukea. Siis todella ärsyttävä.

Alex Anton – Turun uuden säädyn, porvariston, nuori ja väsymätön puuhamies Magnus. Magnus organisoi porvariston ensimmäistä pitchaustapahtumaa Porvari Saunaa, jossa nuoret keksijät voivat kaupitella ideoitaan rahamiehille. Magnus ei anna kurjan taustan lannistaa. Hän on päättänyt menestyä, miekkanaan sanat.

Kari Hietalahti – Hevonperseen, anteeksi perän, pitkäaikainen, aivan liian pitkäaikainen linnanvouti, jonka raivokkaan kirjanpidon ohi ei kulje puolikaskaan vahakynttilä. Jokainen itseään kunnioittava porvaritiimi tarvitsee juuri tällaisen vanhan kunnon perälaudan.

Kari Ketonen – Hevonperän voudin viekas neuvonantaja ja nauriinviljelijöiden killan puheenjohtaja. Tällä liittopomolla on todellakin yhteiskuntasuhteet kunnossa, eikä hän epäröi käyttää niitä kaiken maailman maapäärynäyrittelijöiden raivaamiseksi.

Mimosa Willamo ja Linda Manelius – Hevonperän linnanherran kaksostytöt, jotka harrastavat harpunsoittoa ja Untamon päälle kakkaamista tornin ulkoseinän huussista. Nämä opportunistit ovat aina valmiit vaihtamaan kenen tahansa menestyjän kelkkaan.

Antti Luusuaniemi – Yli miljoonan kolikon arvon ylittäneen yrityksen founderi eli harvinainen yksisarvinen. Ja kuten yksisarvisilla on nykyään tapana, Lars larppaa tavista pyörittämällä kesäkahvilaa kotikonnuillaan. Hän ei anna sen pikku tosiseikan, että teki omaisuutensa keksimällä tappavimman tuotteen sataan vuoteen, haitata millään tavalla hyvää hippimeininkiä.

Eero Herranen – Birger Suuri, joka omistaa puolet Suomen toreista. Tämä mies ei harjoita nappikauppaa. Jos saat hänet asiakkaaksesi, pienemmät tekijät seuraavat kyllä perässä. Ja kuten kaikissa Keski-Euroopan hienoimmissa kartanoissa, myös Birgerillä on kellarissaan hyvinvarusteltu kidutuskammio.

Ville Myllyrinne – Ison kirkon piispa, joka on nauriinviljelijöiden killan mahdollistamissa viimeisimmissä raamatuntutkimuksissaan saanut selville, että peruna on saatanasta, koska kaikki mikä kasvaa maan alla, on saatanasta, paitsi nauris, koska se ei kasva kuin osittain maan alla.

Tommi Korpela – Bisnesenkeli, jolla on vahva visio siitä miten Untamon Maapäärynä Solutions voisi kasvaa isoksi, ja sitä isompaahan tässä nyt haetaan. Tarvitaan ensinnäkin uskottava toimitusjohtaja. Ja kaikella kunnioituksella Untamo, se et ole sinä.