Verimalja / The Chalice of Blood

Jarno Elonen: Verimalja / The Chalice of Blood (FI 2022) starring Marko Salminen (Juha-Matti Myllykoski), Antti Peltonen (Pekka Lahtinen) and Marko Loukaskorpi (Veikko Koivisto). "Not for a cause, nor fatherland". Above: the Holy Grail.

FI © 2022 Autere Films. P: Pekka Rintala, Toni Tikkanen.
    D: Jarno Elonen. SC: Pekka Rintala, Jarno Elonen. DP: Jarno Elonen. AD+Cost: Pekka Rintala. Makeup: Elisa Kervinen, Nina Laitala. Pyrotechnics: Lohjan Ilotulitus Oy Tähtiraketti. M: Heikki Kareranta. Soundtrack selections include: "Matrosenchor" from Richard Wagner: Der fliegende Holländer (1843). S: Aleksi Tegel. ED: Toni Tikkanen.
    C: Marko Salminen (Juha-Matti Myllykoski), Antti Peltonen (Pekka Lahtinen), Marko Loukaskorpi (Veikko Koivisto), Matti Toivio (SS Lieutenant Hauser), Pasi Gerlander (SS Captain von Ballack), Paavo Peltonen (SS Major Collan), Heikki Häkkä (Bishop Alberto Argentino), Jarno Elonen (Father Stefano Lombardus), Grigori Tchaban (NKVD Major), Leo Nikita Kadieff (NKVD Captain), Jaana Joensuu (Kaarina Lahtinen).
    90 min
    Finnish premiere: 19 Aug 2022, released by Black Lion Pictures.
    Viewed at Finnkino Strand 3, Iso Kristiina, Lappeenranta, 20 Aug 2022.

Storyline in IMDb: " Finnish volunteers join an SS treasure hunt in 1943, orchestrated by a Vatican bishop. As the journey leads them ever deeper behind the eastern front, Myllykoski, a would-be priest, has to decide if the mission is a calling or a curse. "

AA: The Chalice of Blood is a Finnish independent production, a war adventure movie, a labour of love that was more than ten years in the making. There are warts and unpolished features (such as haircuts implausible for WWII soldiers), but most importantly, there is genuine genre energy in this production, a distinction that can be missing from hundred-million-dollar blockbusters. There is an engaging flow of action in the war and combat sequences which have been directed with devotion.

The mythical dimension is huge. As far as I know, The Chalice of Blood is the first Finnish film about the Holy Grail, a theme that has reverberated across the Western culture since the sagas of the Knights of the Round Table in the Middle Ages. It is about the archetypal quest familiar from Chrétien de Troyes, Wolfram von Eschenbach, Rabelais, Richard Wagner, T. S. Eliot, C. G. Jung, Joseph Campbell, The Silver Chalice, Umberto Eco, Steven Spielberg, Robert Bresson, Éric Rohmer, Terry Gilliam, Dan Brown, Monty Python, Sailor Moon, The Saint (Simon Templar) and Amando de Ossorio's "Blind Dead" series (about the Knights Templar surviving as ghost riders).

The Nazis, especially Heinrich Himmler (SS Reichsführer), were interested in the Holy Grail. As a schoolboy I devoured Trevor Ravenscroft's The Spear of Destiny covering the mumbo-jumbo surrounding the Nazi fascination of the occult aspects of the Holy Grail mythology.

The Chalice of Blood is the second Finnish film highlighting the SS (Schutzstaffel). The first one was the official Finnish SS film, Aseveljeyden sankarit (Heroes of the Brotherhood in Arms, FI 1943). In Finland, there is still a widespread perception that Finnish SS men were "Soldaten wie andere auch", despite recent studies demonstrating otherwise. Supposedly Finnish SS men "did nothing, knew nothing and saw nothing". Yet, of personal memories, one may refer to Heikki A. Reenpää's autobiography Pojanpoika (1998) where he testifies having heard at the Syväri River on our Eastern front in the spring 1942 from a Finnish SS man about mass atrocities against civilians in Ukraine. His father, in charge of Valtion tiedoituslaitos (the government office of information), confirmed this top secret information, insisting in it being hush-hushed.

The Chalice of Blood does not ignore atrocities but downplays them. It is simultaneously enchanted and appalled by the SS charisma. Personally, I'm puzzled by the role of Christianity. The Nazi movement, particularly the SS, was anti-Christian. Hitler was exalted by the opportunity to banish "the curse of Sinai", that is, the Ten Commandments. Particularly the commandment of "Thou shalt not kill".

There were Celtic and other "pagan" elements in the Holy Grail mythology. For Otto Rahn, the Grail was a symbol of a pure Germanic religion repressed by Christianity. Nazis tapped into the "pagan" dimension of the Holy Grail myth and assigned Christianity a merely decorative role as a traditional ritual.

The Chalice of Blood is an incoherent text, to borrow a concept from Robin Wood. The homespun production brings an irreverent and energetic charge to atavistic mythology. The ending is a domestic counterpart to the Indiana Jones saga. The Holy Grail ends ups in the attic of an ordinary Finnish farmhouse.

In the third Finnish SS film it would be time to face honestly the legacy of the Finnish SS involvement.

BEYOND THE JUMP BREAK: THE PRESS RELEASE:
BEYOND THE JUMP BREAK: THE PRESS RELEASE:

SYNOPSIS

Verimalja sijoittuu toisen maailmansodan loppuvuosiin ja kertoo suomalaisesta kersantti Myllykoskesta, joka haluaisi vain sodan päättyvän ja elää rauhassa maatilallaan nuoruudenihastuksensa Kaarinan kanssa. Sodan riistäessä paremman elämän puitteet, Myllykoski kuitenkin ajautuu rahapulan pakottamana sotilastoveriensa Lahtisen ja Koiviston kanssa etsimään myyttistä keskiaikaista maljaa, osana saksalaisten pahamaineista Waffen-SS:ää. Tarinan edetessä selviää, että maljaa etsivät lukuisat muutkin tahot, kuten mystinen Vatikaanin piispa Argentino sekä Stalinin salainen poliisi NKVD.

Verimalja on yksilötarina ahneuden, hulluuden, pakkomielteen ja kutsumuksen siivittämästä syöksykierteestä kohti pimeyden sydäntä keskellä maailmansodan viimeisiä henkäyksiä.

TAUSTAA

Verimalja on kotimainen sotadraamaa, rosoista genre-elokuvaa sekä epookkiseikkailua yhdistelevä, toiseen maailmansotaan sijoittuva pitkä fiktio, joka on ollut tuotannossa yli 10 vuotta ja nyt, vuonna 2022 saa viimein ensi-iltansa.

Pitkän tuotantoajan selittää, että koko hanke on toteutettu omarahoitteisesti ja elokuva on kotimaiseksi indie-tuotannoksi poikkeuksellisen kunnianhimoinen, “pieni suurelokuva.” Pelkästään elokuvan työryhmä näyttelijöineen on yli 200-henkinen. Verimalja on epookkielokuva, jonka tapahtumat sijoittuvat monen vuoden ajanjaksolle useaan eri maahan. Ajankuvaa varten kerättiin massiivinen kokoelma historiallisesti osuvaa rekvisiittaa, minkä lisäksi elokuvassa on paljon aitoa sotakalustoa tankkeineen ja hyökkäysveneineen ja useita suuria taistelukohtauksia.

Ydintyöryhmä koostuu elokuva- ja tv-alan ammattilaisista, jotka ovat työskennelleet viime vuosina mm. Jussi-palkitussa Tove-elokuvassa, Cannesissa menestyneessä Metsurin tarinassa, suomalais-amerikkalaisessa kauhuelokuvassa The Twin sekä mm. minisarjoissa Hautalehto ja Mies joka kuoli.

Elokuvasta haluttiin vertailukelpoinen studiorahoitteisten kotimaisten elokuvien kanssa, mikä näkyy myös huolellisessa jälkituotannossa; se on mm. jälkiäänitetty lähes kokonaan ja kuvankäsittelyssä on hyödynnetty uusia neuroverkkopohjaisia tekniikoita.

Verimalja ei ole massiivisuudestaan huolimatta kansallinen eepos Suomen sodista vaan sydämeltään enemmänkin vauhdikas genre-elokuva ja seikkailudraama.

TYÖRYHMÄSTÄ

Elokuvahankkeen alullepanija, päätuottaja ja käsikirjoittaja Pekka Rintala on tutkinut vuosia kirkko- ja sotahistoriaa ja on koulutukseltaan teologian maisteri.

Verimaljan on ohjannut ja kuvannut Jarno Elonen. Hän on monipuolinen elokuvantekijä, joka on tehnyt ohjaajan, VFX-suunnittelijan ja dramaturgin töitä mm. Ylen sarjoissa Bitwisards ja Pala sydämestä, dokumenttielokuvassa The Name of the Game, ollut mukana kirjoittamassa Suomen Oscar-kandidaattielokuvaa Tove, sekä tehnyt useita lyhytelokuvia ja kuunnelmia.

Pääosan kersantti Myllykoskea esittävä Marko Salminen (FIA) on valmistunut East 15 Acting Schoolista Lontoosta ja toiminut pitkään näyttelijänä sekä Suomessa, että ulkomailla. Salminen on kuvaamassa uutta kansainvälistä kauhuelokuvaa Stag Weekend, jossa hän näyttelee yhdessä pääroolissa elokuvan antagonistia. Verimaljan muissa rooleissa nähdään mm. Antti Peltonen, Marko Loukaskorpi ja Jaana Joensuu, Matti Toivio ja Heikki Häkkä.