 |
| Aki Kaurismäki: Kuolleet lehdet / Fallen Leaves (FI 2023) with Alma Pöysti (Ansa) and Jussi Vatanen (Holappa). |
REVIEW FOR FILMIHULLU MAGAZINE 4/2023 (SODANKYLÄ SPECIAL, MIDNIGHT SUN FILM FESTIVAL 2023 ISSUE)
KUOLLEET LEHDET
Antti Alanen
Kuolleet lehdet on Aki Kaurismäen välitilinpäätös ja yhteenveto. Se on myös uudelleenarvio ja päivitys uudelle sukupolvelle. Päätähdet ovat uusia. Mukana on avaus nuoreen muusikkopolveen. Alkoholismi on pääteemana uusi. Ja uusi näkökulma on se, että aktiivinen, positiivinen päähenkilö on nainen.
Kieltämättä Kaurismäki toistaa itseään, näin se vain on, ja samassa mielessä kuin Yasujiro Ozu toisti. Osa puitteista on tuttuja, osa uusia. Erot eivät ole pieniä. Kaurismäen viimeisimmän tuotannon jokaisessa elokuvassa on nähty näkökulman, lähestymistavan ja samastumisrakenteen muutos. Kuolleet lehdet on alusta asti saanut katsojilta, myös nuorimmilta, poikkeuksellisen lämmintä vastakaikua, mutta ehkä antoisin se on niille, jotka tuntevat Kaurismäen aikaisempaa tuotantoa.
Kaurismäki kutsuu elokuvaansa ”työläistrilogian neljänneksi osaksi”, kuten Spede Pasanen kutsui Häpy endkö? -elokuvaa ”Turhapuro-trilogian neljänneksi osaksi”. Kuolleissa lehdissä työläistrilogia päivitetään prekariaatin aikakaudelle. Siinä on yhtymäkohtia myös Kaurismäen Suomi-trilogiaan ja viimeistä osaa vailla olevaan satamatrilogiaan.
Hufvudstadsbladetin elokuvakriitikko Hans Sundström (1950–2017) kirjoitti yhtenä viimeisistä arvosteluistaan parhaan kritiikin Kaurismäen edellisestä elokuvasta Toivon tuolla puolen. Siinä hän kiteytti ohjaajan ominaislaadun: "Kaurismäkiland är ett universum som finner sin egenart i den rätta skärningspunkten vad närhet och avstånd till verkligheten beträffar." Lause on vaikea suomentaa, mutta se tarkoittaa suurin piirtein: ”Kaurismäkimaa on maailmankaikkeus, jonka ominaislaadun määrittää oikea leikkauspiste todellisuuskuvauksen ja todellisuuspaon välillä.”
Päähenkilö on muukalainen, sivullinen, fiktion suurella linjalla Dostojevskista eksistentialismin kautta Bressoniin ja Scorseseen. Hän on työtön, syrjäytynyt, yksinäinen, lainsuojaton, rikollinen, muistinsa menettänyt, Syyrian pakolainen, lapsi tai boheemi taiteilija. Vieras tässä maailmassa, paitsi marginaalissa ja periferiassa. Nyt päähenkilöt ovat prekariaattiin kuuluvia työläisiä. He sinnittelevät pätkätöiden armoilla, aina vaarassa pudota turvaverkkojen ulkopuolelle.
Alkoholi on ollut aina näkyvä osa Kaurismäen maailmaa. Kuolleissa lehdissä se on ensi kertaa pääteema, ja käsittely on vakavaa. Se ei ole helppoa. Olen ammatiltani sekä journalisti että elokuvaihminen. Koko ikäni olen nähnyt kollegojeni kummallakin alalla tuhoutuvan alkoholiin. Alkoholi on elefantti olohuoneessa ja työpaikalla, ja sitä peittää valheen ja elämänvalheen suojamuuri. Teeskentelemme, ettei sitä ole, ja autamme salaamaan sen muilta.
Kaurismäki on kuvannut irtautumista alkoholista aikaisemminkin. Elokuvassa Kauas pilvet karkaavat kokki Lajunen (Markku Peltola) kuntoutetaan puliukkojen remmistä töihin uuteen ravintolaan. Kuolleissa lehdissä alkoholistin pelastaa rakkaus ja Nainen. Teemana ei ole ”miksi naiset rakastuvat renttuihin”, päinvastoin. Huomattuaan Holapan alkoholismin Ansa toteaa: ”Isä kuoli viinaan, samoin veli. Äiti kuoli suruun. En huoli juoppoa”.
Alkoholisti Holappana on Suomen rakastetuimpiin näyttelijöihin kuuluva Jussi Vatanen, ensi kertaa Kaurismäen elokuvassa. Hän sulautuu siihen täydellisesti ja tuo samalla uuden tulokulman. Alkoholismi on suuri mysteeri, jonka taustasta saamme vain aavistuksia. Se liittyy masennukseen, yksinäisyyteen ja ujouteen. Se vain pahentaa niitä. Se on tapa nopeuttaa kuolemaa. Holappa saa potkut töistä ja pakit naiselta. Sammunut on altis pahoinpitelylle, ryöstölle ja tapaturmalle.
Vatanen on profiloitunut sekä koomisissa että traagisissa rooleissa. Jo Napapiirin sankarit -sarjan pitkäaikaistyötön Janne tuli lähelle Kaurismäen maailmaa. Vuoden 2017 Tuntemattomassa sotilaassa Vatanen näytteli suomalaisen fiktion ihailluinta mieshahmoa, Koskelaa, ja teki kolmesta filmatisoinnista parhaan tulkinnan, tuoden siihen uutta, kouraisevaa syvyyttä.
Naispääroolissa Ansana on Alma Pöysti, joka tunnetaan sekä Suomessa että Ruotsissa, sekä Peppi Pitkätossuna että Tshehov-näyttelijänä, sekä Tove Janssonina että August Strindbergin Neiti Juliena. Suurin tuuletus Kaurismäkilandiassa on se, että ensi kertaa primus motor, aktiivinen, positiivinen päähenkilö, on nainen. Kati Outinen on ollut päärooleissaan tasavertainen, ja kun hän on ollut ensisijainen päähenkilö, kyseessä on ollut Tulitikkutehtaan tytön kostotragedia. Alma Pöysti on saanut toisenlaisen roolin, ja hänellä on rikas ilmaisurekisteri, jossa on herkkyyttä ja lujuutta, sisua ja oikeustajua. Ansa ei ole naiivi, mutta pettymyksistä huolimatta hän on säilyttänyt elämänuskonsa. Hänellä on sydämessään auringonpaistetta, joka on ratkaisevan tärkeä vastavoima olemassaolon taistelussa.
Aki Kaurismäen maailmassa on ollut elokuvakoiria vuosikymmenien varrella useassa sukupolvessa, ja Kuolleissa lehdissä esiintyy Alma, roolinimenään Chaplin. Nimikuuluin on Karkkilan elokuvateatterille nimensäkin antanut Laika. Se oli saanut nimensä maailman ensimmäisestä avaruuskoirasta. Kaurismäen kaikki koirat ovat avaruuskoiria. Ne ovat fyysisiä ja metafyysisiä. Ne tuovat taivaasta viestin ehdottomasta ystävällisyydestä.
Kuolleissa lehdissä ei jää epäselväksi, että se tapahtuu sota-ajan Euroopassa. Vladimir Putinin Feldzug Ukrainaan on radiouutisten pääaihe. Sodan raakuus välittyy hälyttävänä pelkän äänen välityksellä, ilmiö, jota kutsuisin Claude Lanzmann -paradoksiksi. Miksi Shoah on väkevin holokaustielokuva? Koska julmuuksia ei nähdä, niistä vain kuullaan.
Kaurismäen aloittaessa elokuvantekijänä elettiin glasnostin ja vuosina 1989–1991 vapautumisen aikaa. Aki Kaurismäen ainoa eepos on Total Balalaika Show, dokumentti kylmän sotan päättymisen juhlasta Senaatintorilla. Mauri Sumén kertoi minulle, että elokuvaa esitettiin laajasti Venäjällä Puna-armeijan kuoron lentokatastrofin jälkeen vuonna 2016. Mieleen tulee myös Pidä huivista kiinni, Tatjana, jossa Tatjana (Kati Outinen) kiteytti ironisesti ja silti tosissaan: ”Varmasti tuttavuus kansojemme välillä on lujittunut näinä päivinä”. Mutta nyt eletään aikaa, joka on kylmää sotaa pahempi, pahinta sitten toisen maailmansodan.
Aki Kaurismäen ja hänen luottokuvaajansa Timo Salmisen kuvallinen runous ilmenee neljällä tavalla. Sisäkuvissa värimaailma on rohkean maalauksellista ja koloristista kuin Pedro Almodóvarilla. Ulkokuvissa, mahtavan laajoissa kaukokuvissa Kuolleet lehdet kasvaa upeaksi Helsinki-elokuvaksi. Näyt ovat tuttuja (päärautatieasema) ja silti omaperäisiä. Helsinki kasvaa ja muuttuu silmiemme edessä suurilla rakennustyömailla Hakaniemen sillan ja Ympyrätalon tienoilla. Nostokurjet työmailla ja telakoilla ovat toistuva kuva-aihe. Sielukkaissa lähikuvissa Kaurismäki on edelleen mestari Griffithin, Dreyerin ja Bressonin perinteessä. ”Älä näyttele – ajattele” (Griffith). Kasvojen kartta on päätähtien lisäksi kauttaaltaan mieleenpainuva. Kuvailmaisu on nasevaa myös erityisissä kuva-aiheissa kuten lasagneen sulanut muovi (Ansa) ja särkynyt peili (Holappa).
Kerronta on näennäisyksinkertaista. Meidät kutsutaan melodraaman, sadun, nostalgian, moritaatin ja kiiltokuvan taikapiiriin. Melodraaman volyymia kohotetaan juonenkäänteiden rajuudella ja musiikin ylilyönneillä, ja sitä sordinoidaan näyttelijätyön minimalismilla ja dialogin pelkistyksellä, joka on kuin lukuharjoitusta. Kaurismäen teokset ovat kuin mykkäelokuvia, joissa on puhutut välitekstit. Ylettömyyden ja pelkistyksen samanaikaisuus poistaa tutun ja turvallisen tunteen. Naivismi leikataan vieraannutuksella, absurdismilla ja eksistentialismilla. Olemme liukuvalla asteikolla, kaltevalla pohjalla, psykologisen ja yhteiskunnallisen realismin tuolla puolen. Ylevä kohtaa naurettavan.
Ilmaisukeinoilla Kaurismäki laskee leikkiä. Teemat hän ottaa vakavasti: rakkaus ja kuolema, oleminen ja katoavaisuus.
Elokuvasta Toivon tuolla puolen elokuvaviitteiden mosaiikki puuttui. Kuolleissa lehdissä sitä on jälleen roppakaupalla. Viitteiden vyyhti ei ole vain filmihullujen tietovisabongailua vaan itsessään nykymaailman todellisuutta / virtuaalitodellisuutta, seikka, jonka oivalsi ensimmäisenä Jean-Luc Godard (1930–2022). Esimerkki: pariskunnan ensimmäinen deittielokuva on Jim Jarmuschin zombietarina The Dead Don't Die, jota voi verrata Taksikuskin ja Frank Drebinin (The Naked Gun) katastrofaalisiin ensitreffivalintoihin.
”Lempeä tragikomedia” on Kuolleiden lehtien virallinen genreluonnehdinta. Siinä puhutaan suurista, vakavista asioista, mutta ”jos kerrot ihmisille totuuden, saa heidät nauramaan, muuten he tappavat sinut”, kuten George Bernard Shaw sanoi (ainakin sanonta on merkitty hänen nimiinsä). Suurin esikuva on Charles Chaplin, joka teki komediaa ihmissyönnistä (Kultakuume), työttömyydestä (Kaupungin valot) ja Hitleristä (Diktaattori). Kaurismäen maailmankuva on chaplinmainen, mutta lakoninen, ilmeetön deadpan-näyttelijätyyli muistuttaa Buster Keatonia. Jussi Vatasen olemuksessa on myös yhtymäkohtia Stan Laureliin, ”koomikoiden koomikkoon”.
Kaurismäki-komiikan perusteisiin kuuluu anakronismi, jonka hän on jalostanut taiteen lajiksi. Yhteismitattomuuksiin kuuluvat lankapuhelin, internet-kahvila, transistoriradio, Nokian vintagepuhelin ja käteinen raha. Kalenterissa lukee vuosiluku 2024, mutta internetiä ei melkein ole, ei lainkaan mobiilinäyttöjä, ja treffit ovat Tinderin antiteesi. Holappa lukee Teräsmies-sarjakuvalehtiä (lakkasi ilmestymästä 1992) ja ehkä viittauksena Napapiirin sankareihin Marko Tapion Arktista hysteriaa (1968). Anakronismi on koominen aikakone.
Aikahyppyjä tarjoaa myös musiikkimaailma, joka perustuu jälleen jukebox / levyraatiaatteeseen, ja uutuutena karaokeen. ”Suomalaiset eivät näytä tunteitaan – he laulavat karaokea” on tunnuslause Einari Paakkisen elokuvassa Karaokeparatiisi (2022), josta Kaurismäki on nostanut elokuvaansa karaoken supermummon Evi Salmelinin. Tämä on kiertänyt koko Suomen vanhalla Skodallaan vanhainkodeista baareihin, kuten elokuvan tiedote kiteyttää.
Tshaikovskin kuudes sinfonia (Pateettinen) soi jälleen, kuten Tulitikkutehtaan tytössä ja muutamassa muussakin Kaurismäen elokuvassa. Paljaimmin koskettavat musiikkiraidat kuullaan elokuvan jälkipuolella, jolloin leikinlasku vaimenee, draama kohoaa ja kuvamaailma jykevöityy. Holapan saatua potkut kuullaan ”Aamuöiseen sateeseen”, Gordon Lightfootin (1938–2023) klassikon tulkitsijana Rauli Badding Somerjoki, maailman parhaiden veroinen. Surrealistinen aikakone-jukebox tarjoilee myös ”Arpiset haavat” Badding-tulkintana.
Elokuvan syvimpään ytimeen johdattaa Maustetytöt, Spice Girls -antiteesi. En tunne nykymusiikkikenttää (oma häpeä), mutta Lost Boys -elokuvan lopputeksteissä kuulemani ”Tein kai lottorivini väärin” iski voimakkaasti, ja olin häkeltynyt Maustetyttöjen ja Agentsin ”Salatusta surusta”, joka palautti mieleen Brahenkentän luisteluradalla vuonna 1966 soitetun Dannyn ja The Renegadesin version: Maustetyttöjen tulkinta on ylivertainen. Kuolleissa lehdissä Maustetytöt esittää baarikeikalla”Syntynyt suruun, puettu pettymyksiin”. He ovat kalman enkeleitä, haamuja tulevaisuudesta. Me tiesimme kaiken emmekä tehneet mitään, vaan elimme kuin viimeistä päivää ja tuhosimme tulevaisuuden. Itkin koko ajan.
Kuolleet lehdet kertoo surusta, pettymyksestä ja kuolemasta mutta myös rakkaudesta, ystävyydestä ja solidaarisuudesta. Tunnuslaulussa rakkaus on kuollut mutta muistoissa ikuinen. Elokuvan tarinamaailmassa merkitys on muuttunut ja kiteyttää syrjäytymisteemaa.
Loppukuvan Nykyaika-kunnianosoituksessa Ansa ja Holappa taluttavat Chaplin-koiraansa kohti auringonlaskua Olavi Virran laulaessa tunnussävelen. Kuvauspaikka on Meripuisto, suuntana Eira, Calamari Unionin myyttinen määränpää. Jos katsoja haluaa jatkaa kävelyä siitä, mihin elokuva päättyy, hän näkee oikealla Engelinaukiolta katselevan kirjailijapatsaan, Juhani Ahon, jonka Juhan Kaurismäki on filmannut. Vasemmalla palaa hukkuneiden merimiesten muistoksi ikuinen tuli.
...
HÖSTLÖV SOM FALLER
Les Feuilles mortes
Jacques Prévert's lyrics translated into Swedish by the poet Lars Huldén (1926-2016).
Höstlöv som faller och förenas
Höstlöv som faller och förenas
Med minnen för jag glömmer ej
Höstlöv som faller och förenas
Med längtan och din sång för mej
Du sjöng en sång, en sång om livet
Och kärleken vi hade då
Det var den gång jag tog för givet
Det skulle alltid bli vi två
Men tiden skiljer sakta banden
Sakta och tyst på vägen bort
Och stegen plånas ut i sanden
Stegen där Kärleken har gått
Det var en sång, en sång om livet
Och kärleken vi hade då
Det var den gång jag tog för givet
Det skulle alltid bli vi två
Men livet skiljer sakta banden
Sakta och tyst på vägen bort
Och stegen plånas ut i sanden
Stegen där du och jag har gått
Höstlöven faller och förenas
Med minnen för jag glömmer ej
Höstlöven faller och förenas
Med längtan efter dej
Med min längtan efter dej
PRESS KIT
PRESS KIT
Aki Kaurismäen lempeä tragikomedia KUOLLEET LEHDET kertoo kahden yksinäisen, sattumalta Helsingin yössä toisensa kohtaavan ihmisen (Alma Pöysti ja Jussi Vatanen) yrityksestä löytää elämänsä ensimmäinen, ainoa ja viimeinen rakkaus.
Kuolleet lehdet on Kaurismäen näyttävä paluu parrasvaloihin. Cannesin elokuvajuhlien tuomariston palkinnolla palkittu elokuva saapuu elokuvateattereihin kautta maan 15.9.2023.
Tekniset tiedot
Suomi–Saksa 2023, 81 min, 1:1.85, colour, Dolby Digital 5.1, 4K DCP
Kansainvälinen nimi: Fallen Leaves
Ruotsinkielinen nimi: Höstlöv som faller
Puhutut kielet: suomi
Tekstitys saatavilla: suomi, ruotsi, englanti, suomi heikkokuuloisille
Kuvailutulkkaus: on
Ikäraja: 7 (väkivalta)
Työryhmä
Käsikirjoitus ja ohjaus Aki Kaurismäki
Kuvaus Timo Salminen
Lavastus Ville Grönroos
Puvustus Tiina Kaukanen
Leikkaus Samu Heikkilä
Äänisuunnittelu Pietu Korhonen
Tuotanto Aki Kaurismäki / Sputnik, Misha Jaari & Mark Lwoff / Bufo, Reinhard Brundig / Pandora Film
Rahoittajat Suomen elokuvasäätiö, Filmförderungsanstalt, Film- und Medienstiftung NRW
Yhteistyössä Yle, ZDF Arte
Kansainvälinen myynti The Match Factory
Levitys Suomessa B-Plan Distribution
Synopsis
Kuolleet lehdet kertoo kahden yksinäisen, sattumalta Helsingin yössä toisensa kohtaavan ihmisen (Alma Pöysti ja Jussi Vatanen) yrityksestä löytää elämänsä ensimmäinen, ainoa ja viimeinen rakkaus. Heidän tietään kohti tätä kunnioitettavaa päämäärää varjostavat miehen alkoholismi, kadonneet puhelinnumerot, tietämättömyys toistensa nimistä tai osoitteista ja elämän yleinen taipumus asettaa esteitä onneaan etsivien tielle. Tämä lempeä tragikomedia on jo kadonneeksi luultu neljäs osa Aki Kaurismäen työläistrilogiaan (Varjoja paratiisissa, Ariel ja Tulitikkutehtaan tyttö).
Kuolleet lehdet palkittiin toukokuussa Cannesin elokuvajuhlilla Prix du Jurylla eli tuomariston palkinnolla.
Palkinnot
Cannesin elokuvajuhlat 2023, pääkilpasarja: Prix du Jury (tuomariston palkinto)
Cannesin elokuvajuhlat, 2023, Palm Dog Awards: Grand Jury Prize (tuomariston palkinto Alma-koiralle)
Münchenin elokuvajuhlat 2023, pääkilpasarja: Bayern 2 & SZ Audience Award (yleisöpalkinto)
Otteita kansainvälisistä arvioista
“Klassista Aki Kaurismäkeä parhaimmillaan. Hohtaa kuin jalokivi” –David Rooney, The Hollywood Reporter
”Elokuva, jolla on suuri sydän” –Peter Bradshaw, The Guardian
”Kauniisti näytelty elokuva. Hohkaa lämpöä” –Jonathan Romney, Screen Daily
”Todellinen helmi” –Pete Hammond, Deadline
”Pelkistettyä ja älykästä” –Marta Balaga, Cineuropa
”Kaurismäki on pokerikasvoisen melankolian kuningas” –David Calhoun, Time Out
”Pöysti ja Vatanen ovat unelmakaksikko” –Martyn Conterio, The London Economic
“Jälleen kerran upea tragikoominen farssi suomalaismaestro Aki Kaurismäeltä” –David Jenkins, Little White Lies
Elokuvassa esiintyvät
Alma Pöysti esittää elokuvassa Ansa-nimistä itsepintaista kauppa-apulaista. Pöysti (s. 1981) on tehnyt kattavan uran niin teatterin kuin elokuvan parissa sekä Suomessa että Ruotsissa. Pöysti sai Jussi-palkinnon vuonna 2021 siihenastisen uransa merkittävimmästä roolityöstä Tove Janssonina (Tove, ohj. Zaida Bergroth), ja helmikuussa 2023 hänet palkittiin Göteborgin elokuvajuhlien parhaan naispääosan palkinnolla roolistaan Selma Vilhusen elokuvassa Neljä pientä aikuista. Pöysti tullaan pian näkemään myös Fares Faresin ohjaaman A Day and a Half -elokuvan pääosassa sekä Pirjo Honkasalon uudessa elokuvassa Orenda.
Jussi Vatanen näyttelee elokuvassa viinaan menevää hiekkapuhaltajaa nimeltä Holappa. Vatanen (s. 1978) on yksi Suomen tunnetuimmista ja pidetyimmistä näyttelijöistä. Hän tuli suurelle yleisölle tutuksi Napapiirin sankarit -elokuvista ja on sittemmin tehnyt merkittäviä roolitöitä mm. Tuntematon sotilas- ja Metsäjätti-elokuvissa (jälkimmäisestä Jussi-ehdokkuus), Cannesin pääkilpasarjassa kilpailleessa Huone 301 -sarjassa sekä Mies joka kuoli -sarjassa. Vatanen muistetaan myös valtaisaan suosioon yltäneen Kimmo-sarjan pääosasta.
Merkittävissä sivuosissa nähdään Kaurismäen aiemmistakin elokuvista tutut Janne Hyytiäinen Huotarin roolissa sekä Nuppu Koivu Liisan roolissa.
Elokuvassa esiintyvät myös muun muassa Matti Onnismaa, Martti Suosalo, Sakari Kuosmanen ja Alina Tomnikov. Sekä tietysti Alma-koira, joka palkittiin Cannesin elokuvajuhlilla Palm Dog -gaalan tuomariston palkinnolla.
Musiikilla on tunnetusti ollut suuri rooli Kaurismäen elokuvissa. Kuolleet lehdet on saanut inspiraationsa Joseph Kosman säveltämästä ja Jacques Prévertin sanoittamasta Les feuilles mortes -kappaleesta (suomeksi Kuolleet lehdet). Elokuvassa nähdään musiikkiesitys Maustetytöt-yhtyeeltä.
Ohjaajan sana
”Vaikka olenkin tähän asti luonut kyseenalaisen maineeni tekemällä lähinnä tarpeettomia väkivaltaelokuvia, päädyin lopulta, kaikkien turhien ja rikollisten sotien ahdistamana, kirjoittamaan tarinan niistä aiheista, joiden kautta ihmiskunnalla saattaisi olla tulevaisuus: rakkauden kaipuu, solidaarisuus, toivo ja kunnioitus toista ihmistä, luontoa ja mitä tahansa elävää tai kuollutta kohtaan. Sillä varauksella, että kohde ansaitsee sen.
Nostan elokuvassa ohimennen liian pientä hattuani kotijumalilleni Bressonille, Ozulle ja Chaplinille, mutta olen silti yksin vastuussa tästä katastrofaalisesta epäonnistumisesta.”
Aki Kaurismäki
Ohjaaja Aki Kaurismäki
Käsikirjoittaja, ohjaaja, leikkaaja ja tuottaja
Syntynyt 4.4.1957
Filmografia ohjaajana:
1981 Saimaa-ilmiö (ohj. yhdessä Mika Kaurismäen kanssa)
1983 Rikos ja rangaistus
1985 Calamari Union
1986 Varjoja paratiisissa
Rocky VI (lyhytelokuva)
1987 Hamlet liikemaailmassa
Thru the Wire (lyhytelokuva)
1988 Ariel
1989 Leningrad Cowboys Go America
Likaiset kädet (Yleisradiolle)
1990 Tulitikkutehtaan tyttö
I Hired a Contract Killer
1992 Boheemielämää
Those Were the Days (lyhytelokuva)
These Boots (lyhytelokuva)
1994 Pidä huivista kiinni, Tatjana
Leningrad Cowboys Meet Moses
Total Balalaika Show
1996 Kauas pilvet karkaavat
1999 Juha
2002 Mies vailla menneisyyttä
Dogs Have No Hell (lyhytelokuva)
2006 Laitakaupungin valot
2007 Valimo (lyhytelokuva)
2011 Le Havre
2012 Juice Leskinen & Grand Slam: Bluesia Pieksämäen asemalla (lyhytelokuva)
Tasqueiro (lyhytelokuva)
2017 Toivon tuolla puolen
2023 Kuolleet lehdet
Tuotantoyhtiöt
Kuolleet lehdet -elokuvan on tuottanut Kaurismäen oma Sputnik-yhtiö yhdessä tuotantoyhtiö Bufon kanssa. Elokuvan yhteistuottajana on toiminut Pandora Film Saksasta.
Sputnikin ja Bufon yhteistyö on jatkunut tiiviinä Kaurismäen Toivon tuolla puolen -elokuvasta lähtien. Vuonna 2007 perustettua tuotantoyhtiö Bufoa vetävät tuottajat Mark Lwoff ja Misha Jaari. Bufon nimekkäimpiin tuotantoihin lukeutuvat muun muassa Khadar Ayderus Ahmedin lukuisia kansainvälisiä palkintoja pokannut ja Cannesin elokuvajuhlilla ensi-iltansa saanut Guled & Nasra sekä Pirjo Honkasalon Betoniyö. Tällä hetkellä Bufo työstää Pirjo Honkasalon uutta elokuvaa Orenda, jonka pääosissa nähdään Alma Pöysti ja Pirkko Saisio.
Pandora Film on Sputnikin pitkäaikainen ja läheinen yhteistyökumppani, joka on ollut mukana Kaurismäen elokuvissa sekä yhteistuottajana että Saksan levittäjänä jo kolmen vuosikymmenen ajan. Kaurismäen lisäksi Pandora on luonut pitkäikäisiä yhteistyösuhteita useiden merkittävien arthouse-ohjaajien kuten Jim Jarmuschin kanssa.
Kuolleet lehdet
Joseph Kosma
Jacques Prévert
Kullervo
Olavi Virta
Kuin ikävyys
Mi kauniin muiston
Voi synnyttää
Vaik' suru jää
Hetken lehdet nuo
Vielä hehkuu
On loisto tuo
Jo viimeinen
Ovat muistojemme
lehdet kuolleet
Ne mennessään
vie tuulonen
Ovat muistojemme
lehdet kuolleet
Ne mennessään
vie tuulonen
Toivoisin sinunkin muistelevan
Päiviä kesämme kaunehimman
Aurinko hymyili suloisemmin
Rinnallas armahin kun astelin
Kauan tuo kesämme
kestänyt ei
Halla sen kukkaset vei
Kesästä jäljelle jäi muisto vain
Hetken lehdet nuo
Vielä hehkuu
On loisto tuo
Jo viimeinen
Ovat muistojemme
lehdet kuolleet
Ne mennessään
vie tuulonen
Ovat muistojemme
lehdet kuolleet
Ne mennessään
vie tuulonen
Polttava kaipuu
nyt on rinnassain
Ken muistoja
mielessään kantaa
Paljon hän voi omistaa
Ei niitä voi toiselle antaa
Ne syömmeen kätkeä saa
Hetken lehdet nuo
Vielä hehkuu
On loisto tuo
Jo viimeinen
Ovat muistojemme
lehdet kuolleet
Ne mennessään
vie tuulonen
