 |
| Adilkhan Yerzhanov, Midnight Sun Film Festival, Sodankylä, 13 June 2024. |
 |
| Adilkhan Yerzhanov |
In Russian, hosted by Timo Malmi, translated by Anna Lankinen. 6o min
The School, Sodankylä, Midnight Sun Film Festival (MSFF), 14 June 2024
Timo Malmi (MSFF 2024): " On aina jännittävää tutustua tuntemattoman elokuvamaan ohjaajapersooniin, nyt Kazakstanin 2000-luvun elokuvan huomattavimpaan tekijänimeen Adilkhan Jeržanoviin. Jezqazğanin kuparikaupungissa 1982 syntynyt käsikirjoittaja-ohjaaja-leikkaaja edustaa nimenomaan maan neuvostoajan jälkeistä ”aaltoa”. Toisaalta mitäpä tiedämme Neuvosto-Kazakstanin aikaisesta elokuvastakaan, vaikka olimme tuolloin tavallaan naapurimaassa – ja toisaalta onhan maa kaukana, mistä kertoo Jeržanovin vuoden 2015 läpimurtotyön The Owners valinta tuolloin sadan parhaan aasialaisen elokuvan joukkoon Etelä-Korean Busanin filmijuhlilla. "
" Sodankylän kaikkien aikojen ensimmäinen kazakkivieras Jeržanov, jolta toki olemme aikaisemmin esittäneet kolmekin elokuvaa, tekee yhtä hyvin niin villiä tragikomediaa, värikästä melodraamaa kuin mustaa dekkaritrilleriäkin. "
" ”Rakkaus. Ja rahanpuute. Kun nämä kaksi asiaa yhdistyvät, alkaa runous. Tapahtuu aineellisen ja henkisen maailman konflikti. Tulee tiettäväksi se, kuinka paljon ihminen on tuomittu modernissa, pragmaattisessa maailmassa.” Tämä Jeržanovin motto suoratoistopalvelu MUBI:n kotisivulta summannee osuvasti hänen 2007 käynnistyneen 15 pitkän elokuvan, 2 lyhytfilmin ja yhden tv-sarjan laajuisen tuotantonsa, jossa toki on ”puhtaita” komedioitakin. "
" Adilkhan Jeržanov tulee etäisestä kulttuurista, mutta kun ajattelemme The Ownersista käynnistyneitä puheita hänen minimalisminsa Aki Kaurismäki -vaikutteista ja tunnemme Kazakstanin vuorten reunustamien arojen tuttuutta Lapin tuntureiden taustoittaman ”taigan” kanssa, kohtaamme jälleen elokuvataiteen yleismaailmallisen resonoinnin. "
" It is always exciting to familiarise yourself with directorial personalities from countries with lesser-known film industries, in this case Adilkhan Yerzhanov, the most notable name in 2000s Kazakhstani cinema. Born in 1982 in the copper mining town of Zhezkazgan, the writer-director-editor represents the country’s post-Soviet “wave.” Then again, how familiar are we with even Soviet-era Kazakhstani cinema, despite having been, in a sense, neighbouring countries at the time? And granted, the country is very remote from our perspective, as indicated by Yerzhanov’s 2015 breakthrough film The Owners being named among the 100 best Asian films at the Busan Film Festival in South Korea. "
" Yerzhanov, the first-ever Kazakh guest at Sodankylä (though we have screened three of his films before), is equally adept at creating wild tragicomedies, colourful melodramas, and dark detective thrillers. "
" “Love. And lack of money. When these two things come together, the poetry begins. The conflict between the material world and the spiritual world takes place. There comes an awareness of how much a person is doomed in a modern pragmatic society.” Yerzhanov’s motto, taken from the streaming service MUBI’s homepage, could serve as a summary of his filmography, which, spanning from 2007 onwards, consists of 15 feature-length films, two short films, and one TV show — though there are “pure” comedies in the mix as well. "
" Adilkhan Yerzhanov may come from a remote culture, but comments sparked by The Owners comparing his minimalist style to that of Aki Kaurismäki, and the sense of familiarity evoked by similarities between the mountain-fringed Kazakh steppes and the mountainous “taiga” of Lapland, once again remind us of the universal resonance of cinema. " Timo Malmi (MSFF Catalogue 2024)
MSFF Press Release 14 June 2024: " The morning discussion held on Friday at 11 am welcomed the festival’s first guest from Kazakhstan, Adilkhan Jeržanov. Born in the copper town of Jezqazğan in 1982, the screenwriter-director-editor is one of the most notable filmmakers of the 21st century from his home country. He represents the so-called post-Soviet wave, and in the discussion he straightforwardly stated that he does not feel any kind of nostalgia for the Soviet period.
Jeržanov is known for his absurd style. With a twinkle in his eyes, he referred to his style as Kazakh caricatural realism. His aesthetic was influenced by his first movie experience; at the time, he was three years old and slept throughout most of the movie. Once he woke up, he realised that the movie had mixed with his dream in his mind. He had imagined the plot of the film in which the main character is looking for a woman. “Since then, cinema has meant to me that the protagonist is seeking something. Cinema is like a dream,” he said.
As a child Jeržanov was open to all kinds of movies. He tried to watch as many films as possible, because he was never sure if they would be banned. Jeržanov saw particularly many Bruce Lee movies, but he grew tired of the fight scenes in them. “I observed that movies need to have more than fights.”
Jeržanov is careful with violence in his film, and in real life does not agree with it at all. In movies it has to be shown with consideration and it should not be glorified. “Violence is disgusting and it has to be disgusting on the big screen too,” he states.
After the collapse of the Soviet Union and the death of his father, Jeržanov did not attend school continuously, so he self-studied when not in school. “Maybe if I attended school normally, I would make normal films.”
In his filmography, Jeržanov examines corruption and bureaucracy with humour. According to him, bureaucracy is a major problem in the ex-Soviet country of Kazakhstan. “If Kafka had seen all of this he wouldn’t have written anything about absurdism, because reality is absurd enough.”
Jeržanov also said that he was significantly influenced by Finnish director Aki Kaurismäki. According to him, he recognises the same constraint and rhythm in Kaurismäki films as in the people of Kazakhstan’s steppes. “I hold Kaurismäki’s films close to my heart. I have seen all of his films that I could get a hold of.”
Another favourite director of Jeržanov’s is Japanese Takeshi Kitano. He feels like both Kitano and Kaurismäki share the same reservation, and making you laugh when you are not supposed to. “Both directors are able to showcase well what is characteristic in their culture. When I am tired of the flow of movies, I rewatch their films time and time again.”
Jeržanov was also asked about his aesthetic and use of colour. He said he drew a lot of comics with a limited selection of coloured pencils as a child. It taught him about the importance of colour. “When I started to make movies, I realised that they are the same with comics. I moved from shot to shot. The structure is the same… Maybe that’s why there is something childlike in them”, he said.
In Jeržanov’s opinion, playfulness and imagination have an important role in the society, especially in difficult times: “The harder the reality, the more imagination matters. Sometimes I feel that the only thing that can conquer reality is imagination.” (MSFF Press Release, 14 June 2024)
MSFF Press Release, 14 June 2024: " Perjantaina keskusteltiin kello 11 Sodankylän ensimmäisen kazakstanilaisen vieraan Adilkhan Jeržanovin kanssa. Jezqazğanin kuparikaupungissa vuonna 1982 syntynyt käsikirjoittaja-ohjaaja-leikkaaja kuuluu Kazakstanin 2000-luvun elokuvan merkittävimpiin elokuvantekijöihin. Hän edustaa maan neuvostoajan jälkeistä ”aaltoa”, ja toteaa aamukeskustelussa suoraan, ettei koe minkäänlaista nostalgiaa neuvostoaikaa kohtaan.
Jerzanov tunnetaan humoristisen absurdista tyylistään. Hän kertoo pilke silmäkulmassaan käyttävänsä tyylistään nimeä “kazakki-karikatyyrinen realismi”. Kyseiseen tyyliin on vaikuttanut Jerzanovin ensimmäinen elokuvakokemus: hän oli tuohon aikaan kolmivuotias, ja nukkui suuren osan elokuvasta. Herättyään hän huomasi unen ja elokuvan sekoittuneen hänen mielessään. Hän oli kuvitellut elokuvaan juonen, jossa päähenkilö etsii naista. “Siitä lähtien elokuva on tarkoittanut minulle sitä, että päähenkilö etsii jotakin. Elokuva on ikään kuin uni”, hän totesi.
Jerzanov oli lapsena elokuvien suhteen kaikkiruokainen. Hän yritti katsoa niin monta elokuvaa kuin mahdollista, koska hän ei voinut koskaan tietää, jos ne vaikka kiellettäisiin. Erityisen paljon Jerzanov katsoi Bruce Leen elokuvia, mutta niiden tappelut alkoivat tulla korvista ulos. “Totesin, että pitäähän elokuvassa olla muutakin kuin vain tappeluita.”
Jerzanov on tarkka väkivallan käytöstä elokuvissaan, eikä hyväksy sen käyttöä tosielämässä lainkaan. Elokuvissakin sitä pitää hänestä näyttää harkiten, eikä sitä sovi kaunistella. “Väkivalta on ällöttävää ja myös suurella näytöllä sen pitää olla ällöttävää,” hän toteaa.
Neuvostoliiton romahduksen ja isän kuoleman jälkeen Jerzanov ei käynyt koulua yhtäjaksoisesti, vaan korvasi sitä itseopiskelulla. “Ehkä, jos olisin käynyt koulua normaalisti, tekisin normaaleja elokuvia.”
Jerzanov käsittelee elokuvissaan humoristisesti korruptiota ja byrokratiaa. Hänen mukaansa byrokratia on mielettömän iso ongelma entisessä neuvostomaassa Kazakstanissa. “Jos Kafka olisi nähnyt kaiken tämän, hän ei olisi ikinä kirjoittanut absurdista mitään, koska todellisuus on niin absurdia.”
Jerzanov kertoi myös saaneensa paljon vaikutteita suomalaiselta ohjaajalta Aki Kaurismäeltä. Jerzanovin mukaan hän tunnistaa Kazakstanin arojen ihmisissä saman pidättyväisyyden ja rytmin kuin Kaurismäen elokuvissa. “Pidän Kaurismäen elokuvia lähellä sydäntäni. Olen nähnyt kaikki Kaurismäen elokuvat, jotka sain käsiini.”
Toinen Jerzanovin suosikki ohjaaja on japanilainen Takeshi Kitano. Hän kokee, että sekä Kitanolla ja Kaurismäellä on sama pidättyväisyys ja tapa naurattaa silloin kun ei pitäisi. “Molemmat ohjaajat pystyvät esittämään hyvin sen mikä on luonteenomaista heidän kulttuureissaan. Kun väsyn elokuvien virtaan katselen heidän elokuviaan uudestaan ja uudestaan.”
Jerzanovilta kysyttiin myös värien käytöstä ja visuaalisuudesta elokuvissaan. Hän kertoi piirtäneensä lapsena paljon sarjakuvia niin, että käytössä oli vain rajattu määrä värikyniä. Se opetti hänelle värien käytön merkityksestä. “Kun aloin kuvata elokuvaa, ymmärsin että elokuvat ovat samanlaisia kuin sarjakuvat. Siirryin otoksesta otokseen. Samanlainen rakenne… Ehkä sen takia niissä on jotakin lapsellista,” hän kertoo.
Jerzanovin mielestä lapsellisuudella ja kuvittelulla on yhteiskunnassa tärkeä rooli, erityisesti vaikeina aikoina: “Mitä vaikeampi on todellisuus, sitä enemmän on mielikuvituksella merkitystä. Välillä minusta tuntuu, että ainoa, mikä voi voittaa todellisuuden, on mielikuvitus.” " MSFF Press Release, 14 June 2024
AA: Added notes:
Q: WHAT WAS THE FIRST FILM YOU SAW? A: I was three years old and slept through most of it. The Life of Klim Samgin, an old Soviet film. The film and the dream were mixed in my mind, and I thought that the protagonist seeks a woman. Since then, a film means to me that the protagonist searches for something. A film is like a dream. [AA: I am not aware of an old Soviet film adaptation of The Life of Klim Samgin. There is Zhizn Klima Samgina (TVM, SU 1986, D: Margarita Braslavskaya / Alina Kazmina / Andrei Goncharov, Anatoli Romashin, C: Anatoli Romashin) and the tv series Zhizn Klima Samgina 1-14 (SU 1988, D: Viktor Titov, C: Andrei Rudensky).
I was 16 when the Soviet period ended. Instead of endless ballet on television, I watched Bruce Lee movies in pirated copies and American melodramas with Richard Gere. I was omnivorous and tried to see as many as possible.
Q: CHILDHOOD.
A: In the copper town of Jezqazğan my father was a finance inspector, always travelling on business. With him we were always on the move. We lived in all the towns of Kazakhstan. The fall of the USSR was a beautiful, magical time. A new world started, it was unprecedented. It was absurd and unusual. Now everything is ordinary and and peaceful.
Q: HESSE, READING BOOKS
A: I read all the regular books that children read. Then I discovered philosophy. Camus became my favourite author.
Q: RUSSIAN / SOVIET INFLUENCES?
A: Chekhov. Dostoevsky.
In the 1980s, 1990s like in America. The pure film genres of Hollywood. I took hold on genre and twisted it.
Q: SCHOOL, FILM SCHOOL
A: I went to school just until the third year. There was no father. The USSR fell down. Mother had a difficult time. I did not visit school continuously. I self-studied.
If I would have had normal studies, I would make normal films.
Q: FROM SHORTS TO FEATURES. HOW DID YOU BECOME AN INDEPENDENT FILM-MAKER?
A: The budget was small. I had friends. I made films for myself.
Q: THE THEME OF LOVE VS. MONEY. IS THE ACCOUNT OF CORRUPTION AND BUREAUCRACY FROM REALITY?
A: Officially no. But I don't sugarcoat reality. Sometimes I embellish.
Bureaucracy is a deranged, huge creature. If Kafka would have experienced it, he would not have written anything.
With young people in the non-governmental sector things happen faster.
Q: YOUR ABSURD SENSE OF HUMOUR RESEMBLES AKI KAURISMÄKI.
A: It does very much.
The restraint, the rhythm. The same rhythm.
I keep Aki close to my heart. I have seen almost all his movies.
The Man Without a Past.
The friendship. The style. The love.
Q: TAKESHI KITANO IS ANOTHER FAVOURITE.
The restraint. The laughter where you should not laugh.
Displaying national characteristics.
Two of my favourite directors since childhood.
Q: THE GENTLE INDIFFERENCE OF THE WORLD
CLIP: Laskovoe bezrazlichie mira / The Gentle Indifference of the World (KZ 2018). Scope. Inside looking out. Three window panels. The woman leaves for the city. Image-driven. Gorgeous colour. Sense of composition. The steppe. The red sky. The woman reads Camus. An old man stares unflinchingly. It rains outside.
Q: THE VISUAL APPROACH.
A: I have read a lot of comics.
Brightness is important.
Films are comics.
From shot to shot.
Q: DRAWINGS AND PAINTINGS IN YOUR MOVIES.
A: Reality can only be conquered by imagination.
It is a struggle against reality.
Q: NAIVISM, SUCH AS DOUANIER ROUSSEAU IN THIS FILM.
A: I love Pirosmani.
Q: YOU HAVE CALLED YOUR STYLE "KAZAKH CARICATURAL NEOREALISM".
A: The sense of the absurd.
The dance scenes.
Q: MUSIC IS ALWAYS IMPORTANT.
A: In the most terrible scenes the music is the most joyful.
In the funniest scenes it is the saddest.
Music needs to provide contrast.
The worst use of music is mere commentary.
Dance is the best expression of human character.
Q: HOW ABOUT THE GENERATION GAP BETWEEN THOSE GROWN UP UNDER SOVIET TIMES AND THOSE GROWN UP UNDER CAPITALISM?
A: I never think in terms of a generational conflict.
The worst thing is the old thinking transferred into a younger generation.
I feel no nostalgia for the Soviet period.
Western collaboration is the future.
Q: OPTIMIST OR PESSIMIST?
A: Vesyoly pessimist. A happy pessimist.
Q: BORAT
A: [Kansa erittäin kirja ent. saa kova Cohenista.]
Q: VIOLENCE
A: There is a strict line between movie and reality.
I cannot stand violence.
No romanticization.
Q: PLANS
A: Two films in post-production. French coproductions.
Q: WHICH FILM WOULD YOU TAKE TO THE DESERT ISLAND?
A: Poslenie - my latest.
Not acceptable?
Merry Christmas, Mr. Lawrence.
No comments:
Post a Comment