H. K. Riikonen: Klinge (a book)

H. K. Riikonen: Klinge (FI 2024). The cover illustration: Edmond Dantès discovers the treasure of Abbé Faria in Alexander Dumas's Le Comte de Monte-Cristo, gravure by Gustave Staal, Jean-Adolphe Beaucé, Edmod Coppin, etc.

H. K. Riikonen, Klinge : Kirjoituksia tutkijan, tarkkailijan ja muistelijan 2000-luvun tuotannosta [Klinge : Writings on the Work of the Scholar, Observer and Memoirist in the 21th Century]. 362 pp. Illustrated. Soft cover. ISBN 978-952-215-912-0. Printed at: BoD - Books on Demand, Norderstedt, Germany. Helsinki: Ntamo, 2024. 

Matti Klinge (31 Aug 1936 - 5 March 2023) was a major Finnish historian and a towering figure on our country's intellectual sky over seven decades. He conducted solid research and indispensable work in key areas such as the University of Helsinki and the history of Helsinki. He made original contributions to our understanding of Finland's destiny with Sweden and Russia. He was an expert of the history of the Baltic Sea and ventured to imaginative historical speculations in Muinaisuutemme merivallat [The Sea Empires of our Ancient Past]. He was the editor-in-chief of the magnificent Finnish National Bibliography. He was a major representative of the French essay style in Finnish culture. He wrote a series of memoirs in six volumes and published 23 volumes of diaries from the last decades of his life, "in search of lost time" in honour to Marcel Proust. They are an invaluable contribution to Finland's intellectual history.

H. K. Riikonen's book is unique and original. It consists almost exclusively of Riikonen's previously published reviews of Klinge's books in this century, but because complete sets of Klinge's memoirs and diaries belong to this period, Riikonen's work grows into a comprehensive biography and meta-biography. Despite such genesis it is an organic whole and a page-turner.

"To think is to think otherwise" was Klinge's motto, and there is hardly a page in his works that leaves me indifferent. They are always stimulating and often irritating. Let's register one of his most sympathetic features: he loved to teach and was committed to his students, also as the perfect guide on cultural visits to cities of Europe such as Paris. He understood the mission of the university not only as a site of research and teaching but a birthplace of warm lifelong friendships and networks for new generations.

Since the end of WWII in the 1940s Finnish culture has been predominantly marked by Americanism. Klinge was a refreshing dissident, always defending our Nordic, European and Classical roots. He was a Latinist and a Francophile but most of all a Continental Europhile.

His most eccentric feature was a narrow power-admiring Russophilia, an indifference towards Vladimir Putin's neo-imperialism and threat to Ukraine and the Baltic States. Equally incomprehensible was Klinge's irrational antisemitism which fatally marred his record as a public intellectual.

A keyword in Klinge's public persona is indolence, not in the meaning of laziness but in the special meaning of cool detachment. In great public catastrophes he was not swept with shock, but he empathized with the suffering of children, especially war orphans. 

Klinge's cultural interests were wide, and he was even interested in the cinema. He loved Jacques Tati and David Suchet as Hercule Poirot. Klinge was an excellent writer, always great to read. Many found him insufferably arrogant, but I registered his sense of humour and self-irony. He named his last book after an aphorism by Lichtenberg: "Ein Messer ohne Klinge, an welchem der Stiel fehlt" ["A knife without a blade and with a handle missing"].

Riikonen's book has been illustrated by vintage gravures from 1852 for Klinge's favourite book, Alexandre Dumas's Le Comte de Monte-Cristo by Gustave Staal, Jean-Adolphe Beaucé, Edmond Coppin, etc.

I often saw him walking on Tehtaankatu with his wife, always the perfect gentleman, impeccably dressed and with a cheery, brisk carriage. I had been reading his work since the 1970s, starting from his popular pocket books Vihan veljistä valtiososialismiin [From the Brothers of Hate to State Socialism, 1972] and Bernadotten ja Leninin välissä [Between Bernadotte and Lenin, 1975], but I only had one conversation with him, at the short-lived Fazer Kapteeninpuistikko Bakery on Tehtaankatu. Klinge was lamenting the downfall of public speech in America. I offered that Barack Obama's speeches are worthy of the classics of Antiquity. He said nothing but clearly found the idea preposterous.

BEYOND THE JUMP BREAK: THE PUBLICITY BLURB OF NTAMO:

BEYOND THE JUMP BREAK: THE PUBLICITY BLURB OF NTAMO:

”Kaikkiaan muistelmien ja vuosipäiväkirjojen sarjat merkitsivät oloissamme suurimittaista omaelämäkerrallista kokonaisuutta.”

Näin sanoessaan H. K. Riikonen tiivistää Matti Klingen (1936--2023) 23-osaisena ilmestyneiden päiväkirjateosten (Otava 1999--2009 & Siltala 2010--2021) ja kuusiniteisenä julkaistujen muistelmien (Siltala 2012--2021) luonteen autobiografisena jättiläishankkeena. Vastaavan mittaluokan erikoisuus olisi omiaan herättämään kirjallisuudentutkijan mielenkiinnon, olisipa tekijänä kuka tahansa, mutta kun kysymyksessä on arvostetun historioitsijan ”kääntyminen suuremman lukijakunnan puoleen” ja tuloksena ”kielellisesti ja tyylillisesti eleganttia” proosaa tiuhoine kaunokirjallisinekin viittauksineen, saavutus ansaitsee erityistä huomiota ja puntarointia.

Klingen muukin 2000-luvun tuotanto otetaan tarkasteluun. Jos 1967 väitelleen ja Helsingin yliopiston historian professorina (ruots.) 1975--2001 toimineen ja roomalaiseksi itsensä mieltäneen saksalaissukuisen frankofiilin tieteelliset maineteot ajoittuvat takavuosikymmeniin -- Ylioppilaskunnan historiasta (WSOY 1967--1968) kirjoituskokoelmien Vihan veljistä valtiososialismiin (WSOY 1972) ja Bernadotten ja Leninin välissä (WSOY 1975) kautta Helsingin yliopiston historiaan (yhdessä Rainer Knapaksen, Anto Leikolan ja John Strömbergin kanssa) (Otava & VAPK 1987--1990) -- tuotteliaisuus pysyi korkeana myöhemminkin ja johti esimerkiksi teoksiin Keisarin Suomi (Schildt 1997), Idylli ja uhka (WSOY 1998), Suomi Euroopassa (Otava 2003), Suomen kansallisbiografia (päätoim.) (SKS 2003--2008), Poliittinen Runeberg (WSOY 2004), Iisalmen ruhtinaskunta (SKS 2006), Napoleonin varjo (Otava 2009), Suomalainen ja eurooppalainen menneisyys (SKS 2010), Pääkaupunki (Otava 2012) ja Eurooppalainen Helsinki (SKS 2020) sekä runokokoelmiin Kynän levottomuus (Artemisia 2014) ja Ubi? (Artemisia 2019) (osa ruotsinkielisine rinnakkaistitteleineen) (unohtamatta Hufvudstadsbladet-kolumnien koostetta Från fem till sju (Schildt 2009).

Riikosella on siis paljon katsastettavaa. Ja kun hän on asialla, kriittinen käsittely tuottaa niin makoisia löytöjä kuin yhtä ja toista huomautuksia vaativaa. Suhtautuminen Klingen tekemisiin on arvostavaa muttei arvostelematonta. Kun muistetaan tapakulttuurin vaalijan ajoittain töykeä moittivaisuus, asiattomat harangit esimerkiksi feminismiä vastaan, kyseenalaiset pohdinnat juutalaisuudesta ja vinoutunut ymmärtäväisyys Venäjän mahtipolitiikkaa kohtaan, hänen toisinaan henkilöönkäyvät ja kaunaisilta tuoksahtavat kirjoituksensa todella edellyttävät arvostelukykyistä tulkitsijaansa. Tarkkaavaisuuteen, jos nauruunkin, kutsuvat myös esimerkiksi kaksikielisen kulttuuripersoonan jatkuvat suomenruotsalaiskärhämät ja täydellisyyteen hiottu amerikkalaisuusvierastus.

Mittavan Klingen päähenkilö osoittautuu inhimillisine heikkouksineenkin ”intelligentiksi seurapiirihahmoksi ja kulttuurihenkilöksi”, jonka verrattoman œuvren soisi kiinnostavan kaikkia yhteiskunnallisten ja kulttuuristen ilmiöiden tutkijoita ja harrastajia.

Tällaisen kirjan laatiminen kysyy silmää niin herkullisille yksityiskohdille kuin isoille linjoille. Riikonen panee esimerkiksi merkille huvittavuuden siinä Klingen muistelossa, jossa tämä koulupoikana ”sai joululahjaksi toivomansa Valvojan asemesta Valitut palat -vuosikerran”. Näin hän onnistuu tähdentämään sekä historioitsijan persoutta pikanteille detaljeille että tämän pitkää kokemusta jollain lailla erilaisena kansalaisena. Samalla kirjasta kuitenkin piirtyy esiin yliyksilölliset kytkentänsä tiedostavan sivistysporvarin habitus 1800-luvulla sinetöityneen ”kolmannen säädyn” nousun hedelmänä: kuva eurooppalaisesta ajattelijasta, joka tavoitteli aikakautensa yleisen elämänsävyn ilmaisemista ja aina pyrki asettamaan suomalaiset yksittäisyydet laajojen kansainvälisten murrosten voimakenttään. Jotain erityisen klingeläistä onkin esimerkiksi hänen Iisalmi-kirjassaan, joka hahmottelee ’modernin projektia’ syvällä vanhan mantereen periferiassa.

Riikosen kirja tulee päähenkilönsä viimeisten vuosikymmenten tekstejä esitellessään ja arvioidessaan muodostaneeksi kokonaiskuvaa monisäikeisestä ja ristiriitaisesta humanistista. Kirjan luettuaan palaa Romanus sumiinkin (Otava 1991) ja muihin vanhempiin alkuperäisteoksiin valppaampana ja viisaampana.

Klinge koostuu 16 pääluvusta, niiden antia kokoavasta osuudesta, alku- ja jälkisanoista sekä henkilöstöhakemistosta ryyditettynä sankarinsa suosikkikirjan Alexandre Dumas’n (1802--1870) Monte-Criston kreivin (Le comte de Monte-Cristo, 1844) (suom. Johan Arvid Saivo 1892 & Jalmari Finne 1912) vuoden 1852 edition kuvituksen helmistä artisteinaan litografiamestari Pierre-Gustave Staal (1817--1882) ja kumppanit. Huomattava osa Riikosen tekstien aiemmista versioista on ilmestynyt 2007--2023 resensioina lehdissä Kanava, Historiallinen Aikakauskirja, Tieteessä tapahtuu ja Synteesi kantaen siten mukanaan aikalaiskritiikin tunnuspiirteitä, mutta mukana on myös täysin julkaisemattomia kirjoituksia, ja kokonaisuus on uusi.

Professori H. K. Riikonen puolusti 1978 saksankielistä tohtorinväitöskirjaansa antiikin ilmentymistä 1800-luvun historiallisissa romaaneissa. Hän on julkaissut suuren määrän akateemisia tutkimuksia ja yleistajuisia tietoteoksia, joista mainittakoon James Joycen Odysseus. Kielen ja kerronnan sokkelo (Gaudeamus 1985), Töitä ja päiviä. Tutkielmia Pentti Saarikosken myöhäistuotannosta (SKS 1992), Keisari satiirikkona ja muita tutkimuksia Euroopan kulttuuriperinnöstä (SKS 1998), Kirjallisuus antiikin maailmassa (yhdessä Sari Kivistön, Erja Salmenkiven ja Raija Sarasti-Wileniuksen kanssa) (Teos 2007), Suomennoskirjallisuuden historia 1--2 (päätoim.) (SKS 2007), Kulttuuri antiikin maailmassa (yhdessä Mika Kajavan, Sari Kivistön, Erja Salmenkiven ja Raija Sarasti-Wileniuksen kanssa) (Teos 2009), Im Dienste von Sprache und Literatur (Uusfilologinen yhdistys 2013), Mitä jokaisen tulee tietää antiikista (yhdessä Sari Kivistön kanssa) (Avain 2013), Suomennetun tietokirjallisuuden historia (toim. yhdessä Outi Paloposken kanssa) (SKS 2013), Nukuin vasta aamuyöstä. Olavi Paavolainen 1903--1964 (Gummerus 2014) ja Suomesta ja maailmalta. Yrjö Niiniluoto ja hänen kirjallinen tuotantonsa (Suomen Tiedeseura 2021).

"Kuka onkaan kirjasyksyn kuumin nimi? [...] Luulisi, ettei vanhoista teksteistä saa irti mitään kiinnostavaa, mutta niin vain upposin taas Klingen ihmeelliseen maailmaan. Klingelogeille Riikonen avaa jälleen uusia näkökulmia."

Jorma Melleri, UusiSuomi.fi 25/viii/24

"Matti Klingen suurtyötä, joka on hänen omakuvansa kuusiosaisessa muistelmasarjassa, [...]  voidaan tarkastella [...] monumenttina. [...] Mikäli joku haluaa tutustua tiettyyn suuren murroksen aikaan yhden ihmisen näkökulmasta, lukekoon kaiken, mitä Klinge on kirjoittanut ja erityisesti hänen muistelmansa ja päiväkirjansa. Tietenkin Klinge kirjoitti aivan tietystä positiosta eikä muuhun pyrkinyt ja tämä osaltaan lisää monumentin arvoa. Maaseutu ja se muu maailma, jota Klinge ei arvostanut eikä yrittänytkään ymmärtää, jää sitten toisenlaisten tekstien kautta hahmotettavaksi.

Klinge oli vahvasti roolihenkilö ja pyrki yhdistämään itsessään gentlemanin ja intellektuellin roolit, mikä jossakin määrin myös onnistui, vaikka nuo kaksi roolia periaatteessa ovat toisilleen vihamieliset.

Klingessä yhdistyivät myös edistyksellisyys, mikä aikoinaan merkitsi kekkoslaisuutta ja kuten nykyään typerästi sanotaan, suomettuneisuutta ja toisaalta aito kulttuuritaantumuksellisuus, joka sai jopa hullunkurisia piirteitä. Niistä hän itse ymmärtääkseni oli kyllä täysin tietoinen. [...][...] Riikosen kirja[n] [...] lukeminen oli oikein kiinnostavaa. Ei tämä ole mikään turha kirja, vaikka nimenomaan Klingen monumentti on jo muutenkin valtava.

Kuvitus, joka on peräisin Monte Criston kreivistä, on huikea keksintö. Asiaa tuntematon saattaa kansikuvasta päätellä avaavansa jonkin goottilaista kauhua sisältävän teoksen, jonka päähenkilö näyttää olevan joku bandiitti.

Suuruus synnyttää ympärilleen vain lisää ainesta. Luulen, että Klingen ympärille syntyy vielä monia artikkeleita ja kirjoja. Etenkin hänen käsityksensä keisariajasta ovat merkittäviä myös ja nimenomaan tietyssä yksipuolisuudessaan."

Timo Vihavainen, Vihavainen-blogi 11/viii/24