Men in War (La Cinémathèque française 70th anniversary)

Anthony Mann: Men in War (US 1957). The leader of the platoon: Lieutenant Benson (Robert Ryan). The maverick, the best fighter: Staff Sergeant Joseph R. Willomet aka Montana (Aldo Ray). Photo: IMDb.

Miehet sodassa / Män i krig
    US © 1957 Security Pictures. Alkuperäinen levittäjä: United Artists. Tuottaja: Sidney Harmon, [Philip Yordan]. 

    Ohjaus: Anthony Mann. Apulaisohjaaja: Leon Chooluck. Käsikirjoitus: Philip Yordan [ilmeisesti julkisivu, todellinen käsikirjoittaja Ben Maddow] – Van Van Praagin romaanista Day Without End (Combat) (1949). Kuvaus: Ernest Haller – mustavalkoinen. Lavastus: Lewis Jacobs (prod. des.), [Frank Sylos (art dir.)]. Tarvikkeet: Elmer Stock. Erikoistehosteet: Lee Zavitz. Kuvalliset erikoistehosteet: Jack Rabin, Louis DeWitt. Puvut: Norman Martien. Ehostus: Layne Britton. Musiikki: Elmer Bernstein. Music Editor: Robert N. Tracy. Music Editorial Associate: Toni Roelofsma. Leikkaus: Richard C. Meyer. Äänitehosteet: Henry Adams. Ääni: Jack Solomon. Supervisor: Irving Lerner. Tekninen neuvonantaja: John Dickson. Käsikirjoituksen neuvonantaja: Michael Preece. 

    Kuvauspaikkoja etelä-Kaliforniassa: Bronson Canyon, Malibu Canyon, Hill Ranch (Thousand Oaks). 

    Pääosissa: Robert Ryan (ltn. Benson), Aldo Ray (Montana, kers. Joseph R. Willomet), Robert Keith (eversti), Phillip Pine (kers. Riordan), Nehemiah Persoff (kers. Nate Lewis), Vic Morrow (korp. Zwickley), James Edwards (kers. Killian), L. Q. Jones (kers. Davis), Scott Marlowe (alok. Meredith), Adam Kennedy (alok. Maslow), Race Gentry (alok. Haines), Walter Kelley (alok. Ackerman), Anthony Ray (alok. Penelli), Robert Normand (Christensen), Michael Miller (Lynch), Victor Sen Yung (korealainen tarkk'ampuja), Vernon Scott (korealainen sotilas joka antaa tiedon asemasta). 

    Helsingin ensiesitys: 17.5.1957 Savoy, maahantuoja: United Artists – LP8134 – PCA 18283 – VET 46692 – K16 – 2840 m / 103 min

Miehet sodassa on ainoa sotaelokuva Anthony Mannin tuotannossa, joka jakautuu kolmeen selvään jaksoon: 1940-luvun film noiriin, 1950-luvun lännenelokuviin ja 1960-luvun eepoksiin. Vaikka Miehet sodassa yksinäisyydessään jäi vähemmälle huomiolle, se oli aina Mannin oma suosikki Luojan oman maatilkun (1958) rinnalla. Nuo kaksi olivat ainoat, jotka hänen oma Security Pictures -yhtiönsä tuotti, ja molempien pääosissa olivat Robert Ryan ja Aldo Ray. Jeanine Basingerille Miehet sodassa on "yksi kaikkien aikojen suurimmista sotaelokuvista".

"Kerro minulle jalkaväkimiehen tarina, niin kerron sinulle kaikkien sotien tarinan" kuuluu elokuvan homeerisvivahteinen motto. Seuraavaksi nähdään sanat: "Korea, 6. syyskuuta, 1950". Yleinen ja yksityinen rinnastetaan jyrkästi. Uusinta-arvostelussaan elokuvasta Monthly Film Bulletinissa (maa-liskuu 1982) Richard Combs totesi "partion kohtalon kosmisen ulottuvuuden" ja kompositiot, jossa ylläkköön varautuneet sotilaat jähmettyvät "iättömän odotuksen asentoihin". Elokuva ei silti ole asetelmallinen. Mann kiinnittää huomiota hikisiin, pölyisiin yksityiskohtiin. Fyysiset tuokiot ovat yleispäteviä juuri arkisessa henkilökohtaisuudessaan. Ne ankkuroivat elokuvan ajankohtaansa ja avautuvat samalla myyttisyyteen.

Myytti veti Mannia aina puoleensa. Mutta Miehet sodassa ei muistuta niinkään hänen eepoksiaan kuin lännenelokuvaa Teräskannus. Neljä vuotta aikaisemmin valmistuneessa teoksessa on samaa niukkaa, karua tekstuuria, sama lakoninen rakenne, sama haluttomuus alleviivata kenenkään asenteita, sama kiinnostus tutkia motiiveja ja jännitteitä ja jättää ne ratkaisemattomiksi. Niissä hän luo elokuvallisen vastineen Occamin partaveitselle: karsi ylimääräinen, pelkistä minimiin, ja jos sillä on mitään arvoa, se toimii yhä.

Sotilaiden kuvaus on riisuttu perustilaan: ryhmä eristettyjä ja lannistettuja miehiä hivuttautuu jalan eteenpäin vihollisen maaperällä. "Vihollisen maaperästä" on tosiaankin kyse. Kuten Mannin lännenelokuvista on todettu (etenkin Jim Kitsesin suulla), maisemasta tulee henkilöhahmo, "joka muovaa toimintaa ja vaikuttaa tulokseen". Maisemasta itsestään tulee vihollinen, kaikkialla läsnäoleva uhka. Ilmakin on täynnä vihollisen radiosignaaleja, ilmakehäkin on vihollisen aluetta.

Elokuva kaihtaa sodan retoriikkaa siinä määrin, että se ignoroi sen kokonaan. Sama koskee musiikkia. Elmer Bernsteinin, Hollywoodin monipuolisimman säveltäjän, mielestä Miehet sodassa oli hänen musiikeistaan "parhaiten integroitu". Ainoa isompi teema on synkkä marssi. Kuvaus on yhtä hillittyä. Ei huikeita nosturiajoja, ei mahtavia panorointeja, ei kotkankatseisia näkymiä. Ernest Hallerin epäempaattinen linssi pitäytyy silmän tasolla, tiukasti maan pinnalla. Jyrkkiä alakulmia ei käytetä tuomaan sankarillista profiilia. Emme näe juuri muuta kuin sotilaat. Osallistumme heidän kokemaansa epävarmuuden tunteeseen; milloinkaan emme tiedä, mistä vaara tulee. Emme koe voittoa, emme kunniaa. Sodan osapuolillakaan ei ole suurta eroa. Elokuvassa kytee hiipivä tunne, että kaikki osapuolet ovat vihollisia.

Tämä tuo meidät kysymykseen elokuvan tekijyydestä. "Kaltaiseni Hollywoodin vasemmistolaiset olivat vieraalla maaperällä", sanoi Pat McGilliganin haastattelussa Ben Maddow (tunnetuin käsikirjoitus: Asfalttiviidakko). Yleisen käsityksen mukaan Maddowille kuului ansio myös Miehet sodassa -elokuvan käsikirjoituksesta, mutta mustan listan vasemmistolaisena hänen oli lymyiltävä Philip Yordanin julkisivun takana. McGilliganin haastattelema Yordan: "Ben vihaa vallitsevaa järjestystä, hän vihaa kaikkea, kaikki on negatiivista. Ben ei osannut kirjoittaa sankaria". Maddowin ytimekkäämpi kommentti Yordanista: "Hän ei osannut kirjoittaa". Olipa totuus mikä tahansa, elokuvan ideologinen ei-kenenkään-maa tuntuu sopivalta miljööltä sille, jolle Hollywoodkin oli "vierasta maaperää", ja joka ei tuntenut innostusta sen enempää kommunismiin kuin mccarthyismiinkaan. Kaksi vuotta myöhemmin Maddowistakin tuli kuitenkin ilmiantaja, ja siitä näkökulmasta Miehet sodassa kuuluu mustan listan uhrien mustan listan allegorioihin siinä missä Sheriffi ja Gangsterikuningaskin.

Bensonin (Robert Ryan) ja Montanan (Aldo Ray) ristiriita suo tilaisuuden kehitellä Mannia kiehtonutta teemaa hyvän ja pahan pojan taistelusta. Kuten Kitses toteaa, Mannin lännenelokuvien toistuva dramaattinen rakenne kuvaa riivattua perhettä. Miehet sodassakin tukeutuu perherakenteeseen mutta huomattavasti hellemmin kuin Mannin lännenelokuvat; kyseessä on hänen tuotantonsa ainoa rakastava "perhe". Mannin lännenelokuvissa on rajua väkivaltaa; Miehet sodassa sisältää sitä yllättävän vähän. Bensonin joukkueen sotilaat eivät raaistu vaan kohtelevat toisiaan lempeästi. Mannin lännenelokuvissa "hyvä poika" tappaa "pahan", mutta tässä he lyöttäytyvät yhteen, ja Benson korvaa kuolleen everstin Montanan isähahmona. Ehkä Maddow "ei osannut kirjoittaa sankaria", mutta hänen ja Mannin kohtaamisesta – kahdenlaisen moraalisen relativismin yhdistelmästä – syntyi jotakin monimutkaisempaa kuin sankaruutta.

Synkässä aamunkoitteessa kolme eloonjäänyttä seisoo nimettömällä huipulla. Montana viskelee everstiltä jääneet mitalit mäkeen. Ei ihme, että Pentagon kieltäytyi yhteistyöstä. Ei ihme, ettei Mann tuntenut tarvetta tehdä toista sotaelokuvaa.

– Philip Kempin mukaan (Film Comment, July 1996) AA 21.2.2007 – 50 v elokuvan valmistumisen jälkeen Korean sota oli yhä ratkaisematon.