Eternal Love (1929 silent version, UCLA restoration)

Ernst Lubitsch: Eternal Love (US 1929) with Camilla Horn (Ciglia), John Barrymore (Marcus) and Mona Rico (Pia). The triangle shot introduces a question mark to the title of the film.

Ernst Lubitsch: Eternal Love (US 1929) with John Barrymore (Marcus) and Mona Rico (Pia).

Ikuinen rakkaus / Edelweiss. 

    US © 1929 Feature Productions. Originally released by United Artists. EX: Joseph M. Schenck. 

    P+D: Ernst Lubitsch. SC: Hans Kraly - based on the novel Der König der Bernina (1928) by J. C. Heer. DP: Oliver Marsh. AD+COST: Walter Reimann. ED: Andrew Marton. 

    Loc: the Californian Rockies. 

    Starring: John Barrymore (Marcus), Camilla Horn (Ciglia), Mona Rico (Pia), Victor Varconi (Lorenz).

    1981 m / 72 min

    Released as a silent and as a Movietone version. 

    Helsinki premiere: 24.3.1930 Scala, released by: Suomen Biografi Osakeyhtiö – classification number 16104 – K16 – 2085 m / 76 min

    Print from UCLA Film & Television Archive, silent version, 73 min (from the only available source, a dupe at the Mary Pickford collection). (The Movietone version is available on the Milestone / Image Entertainment dvd.) 

    Viewed at Cinema Orion, Helsinki, 20 March 2008. 

This rare Lubitsch film I saw for the first time (but Herman G. Weinberg never got to see it!). Lubitsch himself considered it a failure. Jacqueline Nacache criticizes the crudity of desire and the lack of grace in the film. 

But there is more than that. Lubitsch is clearly inspired and elevated by the location in this last of his mountain films. 

John Barrymore hams it up somewhat in the leading role as the Alpine hunter in Switzerland during Napoleon's wars. Drew Barrymore's grandfather was the most famous American actor of his age, but he was hardly ever very good in a movie, his projected intensity perfect for a big live audience but not for the intimacy of the movie camera. 

Yes, Marcus is a crude and elemental guy, but Ciglia, the priest's niece, sees in him a diamond in the rough, and Marcus loves her for that. Marcus loves the sublime in Ciglia, and Ciglia is excited by the virility of Marcus. But Marcus gets drunk in the carneval and insults Ciglia with his carnal passes. Pia (the Bergkatze!) sees her chance and sets a trap for Marcus. 

The film's famous ellipse takes place there: the drunken Marcus looks for Pia. His searching look is conveyed via a long pan. The pan stops at the hanger with Pia's carnaval mask. 

From then on it's the story of two wrong marriages. A Lubitsch touch at Marcus and Pia's wedding: the wedding's bell-ringers turn into a funeral tempo. It ends in tragedy, misunderstanding, persecution, and avalanche. 

The final images are of the mountains, the snow, the clouds, and the sun. It's a typical Bergfilm, a genre in which Lubitsch had real talent and which he never pursued any more. 

The repeated sound motifs, such as gun shots and ringing bells, inspire a variety of significant reactions in a silent film. 

An example of the complete assurance of purely visual storytelling of late silent cinema.

...

FINNISH FILM ARCHIVE PROGRAM NOTE

Suomen elokuva-arkisto / Finlands filmarkiv

Eternal Love

Ikuinen rakkaus / Edelweiss

 

USA © 1929 Feature Productions. Alkuperäinen levittäjä: United Artists. Esittää: Joseph M. Schenck. Tuottajakumppani: John W. Considine. 

    Ohjaus: Ernst Lubitsch. Käsikirjoitus ja sovitus: Hans Kraly – välitekstit: Katherine Hilliker, H. H. Caldwell – Jakob Christian Heerin romaanista Der König der Bernina, Roman aus dem Schweizerischen Hochgebirge (Stuttgart, 1928). Kuvaus: Oliver Marsh. Lavastus, puvut: Walter Reimann. Musiikin sovitus: Hugo Riesenfeld. Leikkaus: Andrew Marton. 

    Pääosissa: John Barrymore (Marcus Paltram), Camilla Horn (Ciglia), Victor Varconi (Lorenz Gruber), Hobart Bosworth (pappi Tass), Bodil Rosing (taloudenhoitaja), Mona Rico (Pia), Evelyn Selbie (Pian äiti). 

    Kuvattiin mykkänä ja tuotiin levitykseen sekä mykkänä että Movietone-versiona (musiikki- ja äänitehosteraita). Mykkäversio: 6498 ft / 1981 m / 72 min. Movietone-versio: 6515 ft / 1986 m / 72 min

    Helsingin ensiesitys: 24.3.1930 Scala, maahantuoja: Suomen Biografi Osakeyhtiö – tarkastusnumero 16104 – K16 – 2085 m / 76 min

    20.3.2008: mykkäversio  – 5.11.2008 restauroitu Movietone-versio (UCLA) 73 min

Vuoristo kiehtoi Ernst Lubitschia aina, ja vuoristo oli hänen loma-aikojensa toivotuin virkistyskohde. Saksassa Lubitsch tuotti elokuvia lähinnä Berliinin studioilla, mutta välillä hän kuvasi myös vuoristokomedioita ehkä myös saadakseen pidennystä lomaretkiinsä. Meyer Berliinistä, Kohlhieselin tyttäret, Romeo ja Julia Alpeilla ja Vuorikissa olivat Lubitschin saksalaisia vuoristokomedioita, joissa ohjaaja hullutteli lumen ja jään antamilla mahdollisuuksilla yhtä suurella mielihyvällä kuin kaupunkikomedioidensa salonkitilanteilla.

    

Mykän kautensa viimeisenä elokuvana Lubitsch ohjasi vuoristotragedian. Tuhlaajapoika oli käynyt kotimaassaan vieraillakseen Heidelbergissä elokuvan Ylioppilasprinssi / Vanha Heidelberg valmisteluihin liittyen. Elokuva ei menestynyt aivan odotetulla tavalla, ja Lubitschilla käynnistyi uusi sopimus Paramount-yhtiöllä, jolle hän ohjasi aluksi Isänmaan ystävän (The Patriot, kadonnut). Elokuva kuului Lubitschin omiin suosikkeihin tuotannossaan, ja se sai hyvät arvostelut. Ikuisen rakkauden ohjaajaksi Paramount lainasi Lubitschia United Artistsille. Elokuva oli ohjaajan oman arvion mukaan hänen ainoa ja käsittämätön epäonnistumisensa. Syiksi on uumoiltu, että mykkäelokuva oli menettänyt kiinnostavuutensa, käsikirjoitus oli sovinnainen ja että John Barrymore ei ollut kovin hyvä alati haltioituneena Marcuksena. Ehkäpä mykkäelokuvan kestävin voima liittyy komediaan, jossa voi käyttää koko vartaloa ja sen liikkeitä, kun taas tragediassa kasvojen ilmeet ovat etuoikeutettuja. Valitettavasti Barrymoren skaala ei ole kovin moniulotteinen, kun taas Camilla Hornin (Murnaun Faustin sankarittaren) kuulas viehkeys Cigliana ei ole niinkään paljon kaunopuheisempaa.

    

Juuri Barrymore estää Lubitschia yhdistämästä draamaan lennokkuutta. Jopa hilpeät kohtaukset ja erittäin lubitschmainen naamiaisjakso saavat julman hulluuden sävyä Marcuksen johdosta. Humalassa hän pelottaa Cigliaakin karkealla lähentelyllään. Alkuvoimaista halua ilmentävät Marcus ja Pia, vastakohtanaan porvarilliset Camilla ja Lorenz. Halun karkeus on valovuosien päässä Ylioppilasprinssistä, sen nuorekkaasta aistillisuudesta ja kuiskatuista lupauksista. Kun kerran Ikuisessa rakkaudessa on kyse ainoastaan rakkaudesta, on sulouden puute elokuvan pahin ongelma.

    

Merkillisellä tavalla elokuva palaa vakavassa rekisterissä Lubitschin baijerilaisfarssien maailmaan. Kaikki on mukana: väärät häät, karnevaali, kohtaukset kummankin parin kotielämästä ja ennen muuta talven maailma. Lunta käytetään aluksi tuttuun tapaan komedian elementtinä liukumisineen ja taisteluineen, mutta lumivyöryn myötä siitä tulee traaginen elementti. "Yhdessä ikuisuuteen" -teeman myötä elokuvasta tulee todellinen Romeo ja Julia -tulkinta. Ikuisen rakkauden mise-en-scène on huolellista työtä siinä määrin kuin Lubitsch onnistuu hillitsemään Barrymoren tuijottavaa katsetta. Hyvä esimerkki on karnevaalikohtauksen ihailtavassa ja rohkeassa ellipsissä, jossa vihjataan Pian saapuvan Marcuksen huoneeseen. 

    

Näin päättyi Ernst Lubitschin mykkä kausi. Warner Bros.'lla Lubitschia oli kaavailtu Jazzlaulajan ohjaajaksi, mutta elokuvan valmistelu venyi, ja Lubitschin Warner-sopimus päättyi.

    

Saksassa vuoristoelokuva kasvoi huomattavaksi lajiksi, jonka mestariksi tuli Arnold Fanck. Der heilige Berg (Alppien salaisuus, 1926) Stürme über dem Montblanc (1930), Der weisse Rausch (Valkoinen huumaus, 1931) ja Das blaue Licht (1932) olivat esimerkkejä saksalaisia kiehtoneesta lajista: Garmischin ja Berchtesgadenin lumoissa olivat kaikki Lubitschista Hitleriin. Myöhempi maanpakolaisen vuoritestamentti oli Fred Zinnemannin viimeinen elokuva Viisi päivää vuorilla (1982).

— Antti Alanen 15.3.2008. Ikuista rakkautta tarkemmin käsittelevä osuus on referaatti Jacqueline Nacachen teoksesta Lubitsch (Pariisi: Edilig, 1987)