En natt / One Night

Gustaf Molander: En natt / One Night (SE 1931).

SE 1931. PC: Svensk Filmindustri. 

    D: Gustaf Molander. ASS.D: Gösta Hellström. SC: Ragnar Hyltén-Cavallius [based on a true story as told by Armas Järnefelt]. DP: Åke Dahlqvist. ASS.CIN: Rolf Husberg. Lighting: Sixten Andersson. AD: Arne Åkermark. M: Jules Sylvain (= Stig Hansson). Songs: "Internationalen" (Degeyter, Henrik Menander), "Atenarnas sång" (Sibelius, Viktor Rydberg).
    C: Björn Berglund (Armas Beckius, the red son), Uno Henning (Vilhelm Beckius, the white son), Gerda Lundequist (the mother, Lady Beckius, a colonel's widow), Ingert Bjuggren (Marja, the Russian red girlfriend of Armas), Karin Swanström (Minka, Marja's mother), Sture Lagerwall (Niku).

    Not released nor telecast in Finland.  
    Long version originally 83 min. The surviving short version 78 min.
    A Cinemateket / Svenska Filminstitutet print with e-subtitles in Finnish by Lena Talvio viewed at the Finnish Film Archive, Cinema Orion, Helsinki, 6 Nov 2008.

A brilliant print with a beautiful definition of light.

The story of Finland's Civil War of 1918. Two brothers in Karelia, one is Red, the other is White. The family is torn apart, a symbol of Finland's fate at the dawn of independence.

Although Gustaf Molander was born in Helsinki, the film is inauthentic and unbelievable from a realistic point of view, and it was offensive for both sides. It shows the red rebellion as an export article only with no basis in the circumstances of the country. It shows the whites organizing immediate executions without trial.

The rhetorical dialogue is on the lines of "you don't know what a man's honour is" and "and you have no idea of a woman's love".

This being said, the film looks great, it is one of the best-looking Swedish films. The opening montage of the old mill. The revolutionary montage in the style of the great Russians. The camerawork is consistently interesting with sharp editing, a richness of composition, shots ranging from extreme close-up to impressive long views. There is a good sense of action in the chase sequence. The sensual attraction of Marja is engaging and original. The final dawn takes the breath away.

BEYOND THE JUMP BREAK: MY PROGRAM NOTE FOR THE FINNISH FILM ARCHIVE ON EN NATT (MOLANDER) / SERMENTS (HENRI FESCOURT):

BEYOND THE JUMP BREAK: MY PROGRAM NOTE FOR THE FINNISH FILM ARCHIVE ON EN NATT (MOLANDER) / SERMENTS (HENRI FESCOURT):

En natt

 

Ruotsi 1931. Tuotantoyhtiö: Svensk Filmindustri. Ohjaus: Gustaf Molander. Apulaisohjaaja: Gösta Hellström. Käsikirjoitus: Ragnar Hyltén-Cavallius. Kuvaus: Åke Dahlqvist. Apulaiskuvaaja: Rolf Husberg. Valaisija: Sixten Andersson. Lavastus: Arne Åkermark. Musiikki: Jules Sylvain (= Stig Hansson). Musiikin sovitus ja kapellimestari: Eric Bengtson. Musiikkikappaleita: "Hjärtat gråter" (säv. Peter Lebedjeff, san. Sverker Ahde) es. Ingert Bjuggren. "Internationalen" (säv. Pierre Degeyter, ruots. san. Henrik Menander) es. kuoro. "Romeo i Dzhuljetta" (Tshaikovski). "Sobre las olas" (Juventino Rosas). "Ateenalaisten laulu" (Sibelius, san. Viktor Rydberg) es. kuoro. "Glory Hallelujah". "Römisches Wagenrennen" (Giuseppe Becce). Ääni: Carl Becker. Kuvaussihteeri: Ragnhild Prim. Pääosissa: Gerda Lundequist (everstinna Beckius), Uno Henning (Vilhelm, hänen poikansa, luutnantti), Björn Berglund (Armas, hänen toinen poikansa), Ingert Bjuggren (Marja), Karin Swan-ström (Minka), Sture Lagerwall (Nikku), Carl Ström (kapteeni), Mathwey Schischin ja Tom Walter (venäläisiä sotilaita markkinatorilla), Gösta Kjellertz (laulava lipunkantaja), Nils Lundell (punasotilas tavaravaunussa), Emil Fjellström (luutnantti Armaksen kuulustelussa), Carl Winsberg (Lindberg, Beckiuksen palvelija), Harald Wehlnor, Bertil Ehrenmark, Carl-Harald, Herman Lantz (vallankumouksellisia marssilla), Richard Lindström (kapteeni Armaksen kuulustelussa), Harry Ahlin (luutnantti Armaksen kuulustelussa), Wilhelm Haquinius (upseeri Armaksen kuulustelussa), Charlie Almlöf, Hugo Lundström, Uno Larsson (punasotilaita tavaravaunussa), Tor Borong (venäläinen sotilas joka ampuu Armaksen perään), Folke Algotsson (sotilas). Tukholman ensiesitys: 14.9.1931 Röda Kvarn. Elokuva ei tullut levitykseen Suomessa, eikä sitä ole esitetty Suomen televisiossa. Ruotsin tarkastusnumero 46727 – ikäraja Ruotsissa 1931: K15 – alkuperäispituus 2281 m / 83 min – sittemmin leikatun version pituus 2150 m / 78 min

Ranskankielisen version ruotsalaisesta poikkeavat tiedot:

Serments

 

Alkuperäinen levitysyhtiö: Films Jacques Haïk. Ohjaus: Henri Fescourt. Apulaisohjaajat: Jean Lorette, M. Thaon. Käsikirjoitus: Pierre Maudry. Kuvaus: J. Julius (= Julius Jaenzon), Gustaf Boge. Apulaiskuvaaja: Martin Bodin. Ääni: Hermann Stör. Kuvaussihteeri: Sarah Landsmann. Pääosissa: André Burgère (Armas), Madeleine Renaud (Marja), Roger Coutant (Wilhelm), Marcelle Géniat (paronitar), Gaston Dupray (Nikku), Josette Dagory (Minka), André Marnay (kapteeni), Georges Floquet (sotilas), M. Lancien (Stefan). Pariisin ensiesitys: 30.10.1931 Olympia. Tätäkään versiota ei esitetty Suomessa

Käsikirjoituksen otsikkona oli alun perin "Yö Karjalassa". Käsikirjoittaja Ragnar Hyltén-Cavallius korosti sittemmin, että kyseessä oli alkuperäisteksti. Ensi-iltateatteri Röda Kvarnin ohjelmalehtisessä hän kertoo saaneensa aiheen ystävältään, hovikapellimestari Armas Järnefeltiltä, joka oli kuullut tositarinan Suomen sisällissodasta vuonna 1918. Suullisen kertomuksen pohjalta Hylten-Cavallius kehitteli aihetta edelleen.

    

Samalla voidaan todeta, että aihe ei ole kovin omaperäinen. Se on esiintynyt sekä aiemmin että myöhemmin muissa elokuvissa hyvin samantapaisena, ja se häämöttää aivan ilmeisenä suomalaisen kirjailijan Runar Schildtin novellissa "Hemkomsten", joka ilmestyi ruotsiksi vuonna 1919. Schildtin novellissa esikoispoika on ollut mukana sodan punaisella puolella, kun muu perhe on ollut valkoisella puolella. Painopisteenä on äidin ja kotiin palaavan pojan kohtaaminen.

    

Armas Järnefeltin kertomuksen, Runar Schildtin novellin, Ragnar Hyltén-Cavalliuksen käsikirjoituksen ja valmistuneen elokuvan välillä on huomattavia eroja. Kuvausvaiheessa elokuvaan tehtiin oleellisia muutoksia. "Karjala" -sana katosi nimestä. Suurinta osa siitä, mikä kytki elokuvaa Suomen sisällissotaan, vaimennettiin. Venäläistyttö Marjasta tehtiin puolalainen. Yhteinen "Maamme laulu" katosi yhteydestään, ja loppukuoron "Porilaisten marssi" vaihtui mahtipontisesti tulkittuun "Ateenalaisten lauluun".

    

Ilmeisesti muutokset tehtiin kuvausten myöhäisessä vaiheessa. Gustaf Molanderin säilyneestä käsikirjoituskappaleesta näkyy, että venäläisiä viittauksia on muutettu neutraaleiksi. Kaikella tällä lopputulosta on siloiteltu niin, että tuloksena on ollut myöhempien aikojen kasvattava anekdootti Välskärin kertomusten tyyliin. Aihe on jäsentynyt pateettiseksi, "ratkaisemattomaksi" ristiriidaksi rakkauden ja velvollisuuden välillä sotilasperinteitä omaavissa ylemmissä piireissä, ja tuloksena on kaavamaisia repliikkejä, kuten "Marja, sinä et tiedä, mitä miehen kunnia on!" ja "Eikä sinulla ole aavistustakaan siitä, mitä naisen rakkaus on". Ja lopulta äidin lause: "Hän oli sittenkin minun poikani, sittenkin oikea Beckius".

    

Alleviivatut repliikit korkeaporvarillisesta käsitysmaailmasta johdattavat henkilökuvausta banaaliin ja pinnallisen sovinnaiseen suuntaan. Näyttelijät alleviivaavat tätä entisestään pitkine taidepausseineen, julistavalla esiintymisellään, falskilla paatoksellaan, rakkauskohtauksissakin jäätävine ja kohtalokkaine silmänluonteineen.

    

En natt -elokuvan ansiot ovat toisaalla: kuvailmaisussa. Julius Jaenzon oli 1910-luvun lopulla ja 1920-luvun alussa kehittänyt kuvatyylin, joka oli olennainen tekijä ruotsalaisen mykän elokuvan koulukunnassa. Se oli suora ja iskevä tyyli, joka korosti kunkin kohtauksen psykologista ja dramaturgista pääsisältöä kameran sijoittelulla, kompositiolla ja valaistuksella. Sille olivat ominaisia vahvat kontrastit ja terävät ääriviivat. Valohämylle oli harvoin tilaa.

Jaenzonin tärkein oppilas oli Åke Dahlqvist, joka oli vuosia hänen henkilökohtainen kamera-apulaisensa. Dahlqvist ihaili Jaenzonia mutta halusi myös astua askelen eteenpäin ja panostaa enemmän tunnelmaa luovaan valaistukseen dramaat-tisen ja psykologisen tehon lisäämiseksi. Dahlqvist halusi pois selvistä, terävistä ääriviivoista ja halusi sen sijaan luoda pehmeillä suodattimilla rikkaita mielleyhtymiä herättävää valohämyä. Hän halusi luoda tunnelmaa valolla.

    

Nuorta apulaisohjaajaa Gösta Hellströmiä innoitti 1920-luvun venäläisten elokuvien hillitön kuvavirta, eikä hänellä ollut mitään ongelmaa houkutella Dahlqvistia kamerakokeiluun toisensa perään otosten visuaalisen ilmaisuvoiman lisäämiseksi. Ja ohjaaja Gustaf Molander antoi tämän mielellään tapahtua. Häntä kiinnostivat aina eniten näyttelijät ja henkilöohjaus.

   

Sittemmin on tullut mahdolliseksi nähdä, miten En natt -elokuvan kuvatyylissä yritettiin tuoda ruotsalaiseen elokuvaan uusia ajatuskulkuja ja pyrkimyksiä. Samalla voidaan todeta, että muoto ja sisältö ovat ristiriidassa keskenään, koska käsikirjoituksessa ei ole psykologista katetta niin radikaalisti pitkälle menevään elokuvamuotoon.

    

Kohtausten pehmennetyssä valohohteessa on viipyilevää miljöönrakkauden sävyä. Valohämy henkilöiden ympärillä tekee heistä paikoitellen puolittain unenkaltaisia. Korostetuimmillaan tämä on kohtauksissa Marjan ja Armaksen välillä. Unenkaltaista tunnelmaa korostavat kuvauksellisesti hyvin kauniit, puhtaasti lyyriset välikuvat aamunkoitosta, myllynpyörästä ja virtaavasta vedestä, usvasta niityllä.

    

Pohjoismaisen kaihon repii raa'asti rikki nopeiden toimintakohtausten tempo. Kun näyttelijäkohtaukset eivät tule keskeyttämään, puhtaasti kuvallisissa jaksoissa on uutta jäntevyyttä, dramaattisemmin eloisaa ja mukaansatempaavaa rytmiä. Elokuva muuttuu jännittäväksi. Dramaattiset kohtaukset tulevat pääsijalle myös kuvissa, joissa viipyilee aiempien kohtausten lyyrinen muisto.

    

Kuvallinen tarinankerronta on elokuvan En natt kiinnostavinta antia, ja sillä olisi voinut olla ratkaiseva merkitys ruotsalaisen elokuvan uudistumiselle 1930-luvulla. Tunnetusti niin ei käynyt.

   

En natt -elokuvassa kamera vapautuu aiemmasta sovinnaisesta sijoittelustaan ruotsalaisessa näytelmäelokuvassa. Elokuvaan rakennettiin kiskoja, joilla kamera saattoi kulkea myllyn sisällä tai tavaravaunussa, hissejä joilla kamera saattoi nousta korkeisiin asemiin kuvaamaan junien kulkua, sotilaiden marssia, jne. Mitään näistä ei ollut merkitty käsikirjoitukseen. Kamera-ajoissa on ilmeisiä vaikutteita venäläisestä ja saksalaisesta 1920-luvun elokuvasta. Niiden kamera-ajoissa oli merkitystä, koska ne paljastivat koko ajan uusia luonteenomaisia piirteitä miljööstä, ja koska ne nostivat katsojan kiinnostusta tietää, mihin ollaan menossa. En natt -elokuvassa ajot päättyvät yleensä lähikuvaan. Jännitystä lisäävät myös äänet: Marjan vieraskielinen laulu, junan kumea jyske, herätyskellon itsepintainen tikitys, ratsumiesten kavioiden kopse.

    

Pitkien kamera-ajojen ja kaihoisien tunnelmakuvien vastapainoksi En natt tarjoaa lyhyitä montaasijaksoja, jotka on leikattu kiihkeän nopeasti: jyhkeitä julkisivuja vallan vertauskuvina, uhkaavia tykinsuita, hirvittäviä räjähdyksiä, särkyneitä ikkunalaseja – esineitä, jotka ilmentävät vallankumouksen purkautuvaa voimaa. Joissakin kuvissa on ollut ilmeisesti esikuvana Eisenstein (Panssarilaiva Potjomkin, Lokakuu). Mutta Eisensteinille montaasi on konstruktiivinen muoto. Hän haluaa aina analysoida jotakin ja rakentaa siitä jotakin uutta ajatuksen tai tunteen tasolla. Tätä on kutsuttu dialektiseksi montaasiksi. En natt -elokuvassa ei ole mitään tällaista. Sen montaasi jää ulkokohtaisiksi kuvatehosteiksi. Niiden visuaalinen voima tekee vaikutuksen kuitenkin vielä sukupolvia myöhemminkin. Erinomainen kohtaus nähdään tivolin ampumaradalla. Armas osuu maaliin, ja maalitaulun figuuri soittaa hänelle fanfaarin. Mutta trumpettifanfaarista tulee Armakselle merkki, joka ilmoittaa hänen oman kuolemantuomionsa aamunkoitteessa.

    

Tällaiset iskevät jaksot tuovat En natt -elokuvaan dramaattista voimaa, joka on silmiinpistävässä ristiriidassa sovinnais-ten puhekohtausten kanssa.

– Gösta Wernerin mukaan (Svensk filmografi 3: 1930–1939, Svenska Filminstitutet 1979) Antti Alanen 6.11.2008