Herz aus Glas / Heart of Glass

Werner Herzog: Herz aus Glas / Heart of Glass (DE 1976). From Filmportal. Quelle: Deutsche Kinemathek, © Werner Herzog Film / Deutsche Kinemathek Stefan Güttler (links), Clemens Scheitz (3.v.l.), Wilhelm Friedrich (auf Stuhl).

Lasisydän / Hjärta av glas.
    DE 1976. PC: Werner Herzog Filmproduktion (München). P+D: Werner Herzog. SC: Herbert Achternbusch – based on his text (later published as a part of the novel Die Stunde des Todes). DP: Jörg Schmidt-Reitwein – 1,1:66 – Eastmancolor. AD: Henning von Gierke, Cornelius Siegel. M: Popol Vuh, Studio der Frühen Musik. ED: Beate Mainka-Jellinghaus, Angelika Dreis.
    C: Josef Bierbichler (Hias, shepherd), Stefan Guttler (owner of the glassworks), Clemens Scheitz (Adalbert, servant), Volker Prechtel (Wudy), Sepp Müller (Ascherl), Sonja Skiba (Ludmilla), Brunhilde Klöckner (Paulin), Wolf Albrecht (Sam), Thomas Binkley (lute player), Sterling Jones, Richard Levitt (musicians), Andrea von Ramm (singer), Janos Fischer (Ägide), Wilhelm Friedrich (factory owner's father), Edith Gratz (wife of the innkeeper), Werner Lederle (innkeeper), Alois Hruschka (Gigl, glass blower).
    Telecast in Finland: 1.4.2007, 1.7.2009 YLE Teema.
    94 min.
    A SFI Filmarkivet print with Swedish subtitles by [Gun Muresso], screened with e-subtitles in Finnish by Lena Talvio, viewed at Cinema Orion, Helsinki (Cinéma Deleuze), 26 Feb 2013.

The name of the film refers to Stefan Guttler's remark to Hias in prison: "Du hast ein Herz aus Glas" - "your heart is made of glass".

Synopsis from Filmportal: "A glassworks in the Bavarian forest in the 19th century. The foreman Mühlbeck dies, and with him the secret formula for ruby glass. Now, the psychic shepherd Hias is supposed to solve the riddle but instead has visions of catastrophes that get bleaker by the day. The factory owner, too, tries to find out the formula for ruby glass and believes that human blood is an indispensable ingredient. He then stabs his maid Ludmilla and sets the glassworks on fire. The other villagers and, finally, Hias himself also go insane."

"Werner Herzog shot this mystic Heimatfilm almost exclusively with hypnotized actors." (Filmportal)

Herzog meets Achternbusch.

The two wild poets of Bavaria work together very well.

Achternbusch provides the words, including the incredible prophesies of the visionary shepherd.

Herzog provides the imagery, starting with the Alps, above the clouds, and ending in the ocean where the hermit islanders embark on a quest for the end of the world to see with their own eyes whether there is truly an abyss there. These images are in the dimension of the sublime in the classical sense of the world. "One can see it as a token of hope that the birds followed them to the high seas".

I like the words, I like the music (Popol Vuh and Studio der frühen Musik), and I like the images.

Hypnotizing actors sounds intriguing but does not work at all. It is impossible to relate to any of the characters except to the prophetic shepherd.

The print is good and gives an authentic seeming impression of the colour world.

”Ihmisten pitäisi katsoa elokuvaa suoraan. Elokuva ei ole oppineiden vaan luku- ja kirjoitustaidottomien taidetta. Eikä elokuvakulttuuri ole analyysiä, vaan mielenkuohua.” Vaikka tämä Herzogin lausunto ei välttämättä pädekään kaikkiin elokuviin, se pätee Herzogin omaan tuotantoon ja ennen kaikkea elokuvaan Herz aus Glas. Yritys analysoida sitä tuottaa epäilemättä täsmällisen, mutta kaikessa yksinkertaisessa suoruudessaan myös hämmentävän esityksen maailman kohtalontiestä. Kun elokuvaa sen sijaan katsoo suoraan, se vaikuttaa suoraan mieleen, osaksi siitä syystä että Herzogilla tunnetusti on kyky muuttaa tutut näkymät rikkaiksi ja oudoiksi visioiksi. Esimerkiksi alkupuolen kuva puiden läpi kiiltävistä pilvistä vaikuttaa vastustamattoman kosmisen tuhon lailla.

Herz aus Glas kertoo sinänsä mystisen tarinan vuosisadan vaihteen baijerilaisesta kylästä, jossa toimiva lasitehdas on kuuluisa tavattoman arvokkaasta rubiinilasistaan. Tehtaan työnjohtaja vie kuollessaan lasintekemisen salaisuuden mukanaan hautaan, ja tehtaanomistajan on pakko ryhtyä epätoivoiseen ja tuloksettomaan etsintään saadakseen selville kaavan jota ilman yhteisö ei voi elää. Lopulta hän turvautuu myös Hiasiin, paikalliseen paimeneen, jolla on profeetallisia lahjoja, mutta tämäkään ei pysty auttamaan. Hulluuden tuli valtaa koko kylän, eikä enää ole kysymys vain päähenkilön hulluudesta, vaan ihmisten pakottavasta tarpeesta samastua tähän hulluuteen.

Tässä elokuvassa Herzog on halunnut kuvata ihmisiä, jotka elävät ja toimivat ilman mitään kosketusta todellisuuteen. Saavuttaakseen tyylillisesti elokuvan sisältöä vastaavan ilmaisun Herzog antoi hypnotisoida näyttelijänsä. He liikkuvat ja toimivat kuin varjot tässä maailmanlopun allegoriassa, jota Herzog on luonnehtinut kuvaukseksi ”tehtaiden aikakauden lopusta samalla tavalla kuin voidaan puhua linnojen aikakauden lopusta”. Hias puolestaan toteaa, että ”ihmiset kulkevat kuin unissakävijät avoimin silmin kohti tuhoa”. Tässä hiljaisuuden ja pimeyden maassa hän on ainoa selvännäkijä (ja ainoa joka ei esiinny hypnotisoituna).

Herzogin muiden elokuvien lailla Herz aus Glas säteilee outoa taikaa: se on samalla kertaa sisäänlämpiävä ja läpinäkyvä, hämärä ja kirkas, mieltä kääntävä ja kiehtova teos. Se on ihmeellinen visuaalinen runoelma, matka unen ja mielikuvituksen maisemaan, jossa yliluonnollinen nousee mitä huolellisimmasta dokumentaarisesta lähestymistavasta. Teoksella on juurensa syvällä pitkässä ja hedelmällisessä saksalaisessa perinteessä, mikä ehkä selittää sen levottomuutta herättävän ja vastustamattoman viehätyksen. Ehkäpä tämän Herzogin elokuvan keskeinen ominaisuus ei olekaan jo vähän liiankin tutunomainen tuomiopäivän profetia, vaan sen läpi paistava, toiveikas unelma siitä että jotenkin, jossakin ihminen pystyy torjumaan vuosisatamme valtavan horjuvan rakennelman ja lähtemään kartoittamattomalle merelle etsimään uutta alkua.

– Tom Milnen (MFB, 1977), Markku Tuulen (Studio 9, 1979), Marcel Martinin (Écran, 1977) ja muiden lähteiden mukaan – KAVA programme note edited by Sakari Toiviainen