Katupeilin takana / [Beyond the Street-View Mirror]. Matti Ranin 1926–2013 in memoriam

Kalle / Kaarlo Härkönen (Matti Ranin), Vappu Biörcke (Eeva-Kaarina Volanen), and uncle Hjalmar Biörcke (Uuno Laakso). Kalle has saved Vappu in a bicycle accident. Hjalmar tips him thinking he is a farmhand. Please do click on the photos to enlarge them.

Då mormor var ung.
    FI 1949. PC: Suomen Filmiteollisuus SF. P: T. J. Särkkä.
    D: Toivo Särkkä. SC: SERP [Seere Salminen] – based on her play (1947). DP: Esko Töyri. AD: Karl Fager. M: Heikki Aaltoila. ED: Armas Vallasvuo. S: Kurt Vilja.
    C: Eeva-Kaarina Volanen (Vappu), Matti Ranin (Kaarlo Härkönen), Uuno Laakso (Hjalmar Biörcke), Lasse Pöysti (Arvid Molander), Henny Valjus (moster Mella), Rauha Rentola (Liisi Heickert), Birgit Kronström (Sonja Brandt), Helge Ranin (Ossian Biörcke), Tarmo Manni (Axel Gallén), Martti Katajisto (Jean Sibelius), Mauri Jaakkola (Joose), Heikki Savolainen (Väinämöinen), Jalmari Rinne (provost), Kyllikki Väre (female student), Unto Salminen (Dr. Heickert), Kerttu Salmi (Nadja), Kalle Viherpuu, Ilmi Parkkari, Leo Mikander, Otto Noro, Irja Kuusia,Sirkka Lindal, Rafael Pihlaja, Vappu Jurkka, Kullervo Kalske, Eugen Nyström, Kalle Rouni, Artturi Laakso, Iida Salmi, Laila Rihte, Aarne Laine, Annie Sundman, Tuula Usva, Aino Lehtimäki, Esko Salminen.
    Helsinki premiere: 4.11.1949 Rex, Tuulensuu, released by: Suomen Filmiteollisuus – VET A-3056 – S – [VET information 2900 m / 106 min – there is a measuring error there: the film was not that long] – KAVI preservation length: 2474 m / 90 min
    Dvd: Finnkino (SF) 9.10.2009. My dvd review in Dvd-klassikko with dvd art.
    KAVI safety print without subtitles viewed at Cinema Orion, Helsinki (Polkien pääsee / Bicycle Movies, and in memoriam Matti Ranin 1926–2013), 6 Aug 2014

Toivo Särkkä (1890–1975) is the man who produced, directed and wrote more movies than anyone else in Finland. Starting at age 45 he produced 235 feature films in less than 30 years, during 1935–1963. He directed 49 of them himself and wrote many more. He was a visionary producer of entertainment movies, but he had also an eye for quality.

My favourite of Särkkä's films as a director is 1918 – A Man and His Conscience (1957). A special affection as a producer and director Särkkä had for la belle époque, the period before the First World War, the period of his own childhood and youth. From this viewpoint Särkkä was at his best in his own favourite film Katupeilin takana which takes place in the year 1892. It is a romantic comedy set in the milieu of high officials and landowners. Based on the recent popular play written by Serp (Seere Salminen) it is full of funny dialogue and misunderstandings, all settled at a triple happy end. Escapist nostalgic entertainment in a terrible period of post-war reconstruction and threat under the Cold War.

The cast of the movie is based on the Finnish National Theatre production of the play, but tragically, the male lead, Rauli Tuomi, had died. In the premier amant role of Kalle / Kaarlo Härkönen was cast instead Matti Ranin, who had already appeared in films, but this proved his cinema breakthrough to a long career – he died with his boots on last year. His father Helge Ranin plays here Ossian Biörcke, the father of Vappu, his fiancée, and the funniest scenes of the film are the ones where Ossian scolds Kalle utterly, declaring him worthless to even think about marrying Vappu.

The story is set in the period of Finland's national awakening (1870–1917) when the Grand Duchy of Finland belonged to the Russian Empire. The newspaper everybody is reading is Uusi Suometar, the organ of the Fennoman movement. This is a conservative story, a story of reconciliation and harmony. Yet the play and the movie bring out the division to the vanhasuomalaiset with their myöntyväisyyslinja (Old Finns, the appeasement policy) and the dawn of the nuorsuomalaiset (Young Finns) and their passive resistance to the Russian rule. Of the older generation here, Ossian is integrated into the Russian government and looks forward to a high position in St. Petersburg. His brother, the landowner Hjalmar (Uuno Laakso) seems to be a supporter of the passive resistance in his jovial, anti-fanatical fashion, as are the young lovers. Looming in the background are two future giants of the cultural awakening and golden age of Finnish art – Axel Gallén and Jean Sibelius.

My favourite scenes include:
    The serenade for Vappu – Kalle conducting a small choir of young men singing "Gute Nacht" for Vappu, and Vappu setting a candle on the window as a sign of approval.
    The reversal of the plot: Vappu has been shocked at her widower father's plans of remarriage with Sonja Brandt. Ossian has exposed the old-fashioned side of his character, estranging both Vappu and Sonja in a fit of hypocrisy. But the clever Sonja takes the situation into her own hands and manoeuvers everything from behind the scenes, turning Vappu into her most devoted adherent.
    The misunderstanding with the python skin: Ossian is shocked at the proposal of Arvid (Lasse Pöysti), Kalle's rival, believing him to be also asking his daughter's hand when the passionate biologist is actually only yearning access to his python skin.

Särkkä was not a good director of actors, and especially young and insecure actors had a hard time with him. Good performances occurred, but probably in spite of the director, and perhaps in defiance to him. When actors overacted, Särkkä never restrained; he provoked. There is too much dialogue in this film, and the artificial mannerisms of speech tend to get tedious occasionally.

Matti Ranin shows his natural talent already. His performance is a display of young virility, a sense of humour, an innate sense of comic timing, and instinctive reactions in an interplay of the ensemble. He is a team player. He conveys a sense of a good time in his role - as he did in real life.

My other favourite performance is that of Birgit Kronström as Sonja Brandt: intelligent, clever, sensual, and humoristic. Her role is in a way in the background, yet she is the one who saves everything. Birgit Kronström can convey all this.

There is a spirit of generosity and an authentic sense of humour. They weigh heavier than the stuffy department on the scales of judgment of this film.

Fine cinematography by Esko Töyri, all sunshine. Expert art direction by Karl Fager who knew the period. Lovely music selections from Otto Nicolai and Johann Strauss, Jr.

The print is fine, clean, and complete, with occasional instances of a duped feeling, definition of light momentarily off, and fleeting signs of wear. On the whole it's a good film experience.

Axel Gallén (Tarmo Manni), Jean Sibelius (Martti Katajisto), anno 1892. Click to enlarge.

Our programme note edited by Sakari Toiviainen based on texts by Tarmo Malmberg and others:

Katupeilin takana oli Särkän 33. ohjaustyö ja Suomen Filmiteollisuuden 100. elokuva. Tämän SF:n juhlaelokuvan puitteiksi valittiin Serpin alias Seere Salmisen muutaman vuoden takainen menestysnäytelmä, menneiden aikojen idyllinen kertomus siitä fin de sièclen maailmasta, jonka ylivertaisena kuvaajana tavataan pitää Max Ophulsia. Tällaiset epookkielokuvat olivat soittautuneet myös Särkän erikoislajiksi, kuten Kulkurin valssissa, Runon kuninkaassa ja Muuttolinnussa tai Kaivopuiston kauniissa Reginassa oli nähty. Hyvänä tukena Särkällä oli lavastaja Karl Fager, jonka mielenkiinto niin ikään suuntautui menneisyyden elävöittämiseen: hänen ainoa ohjaustyönsä - vuodelta 1923 - käsitteli Kustaa III:n aikakautta.

Katupeilin takana osoittautui suosituksi elokuvaksi, joka sittemmin on tavattu viedä kirjoihin yhtenä Särkän uran kohokohtana. Epäilemättä se on hänen ehjimpiä toteutuksiaan, joskaan ei viime kädessä paljon enempää kuin sujuva näytelmäkuvitus, joka pitkälle pelaa näyttelijäsuoritusten, etenkin Uuno Laakso rehevän tulkinnan varassa. Tapahtumat sijoittuvat suomalaisuuden heräämisen vuosiin, elokuvassa vilahtavien Jean Sibeliuksen ja Axel Gallénin nuoruuden aikaan. Temaattiseksi vastakohta-asetelmaksi Serp on valinnut ristiriidan suomalaisen ja suomenruotsalaisen kulttuurin, maanläheisyyden ja kaksinaismoraalin, talonpoikaiston ja aristokratian välillä. Isänmaallisuus rinnastuu vallankumouksellisuuteen, nöyristelevä suhtautuminen tsaarin valtaan kaksinaismoraalisen aristokratian pyrkyryyteen. Vastakohdat kurotaan umpeen lopun sovinnolla ja avioliitoilla, kulttuurin yhtenäisyys taataan, tsaarista ja venäläistämistendensseistä ei puhuta mitään. Toki on muistettava, ettei mikään realistinen historiallinen kuvaus ole ollutkaan tähtäimessä: tyylilaji on tietoisesti ja johdonmukaisesti romanttinen ja komediallinen.

Katupeilin takana pelaa myös Serpin tekstin erikoislaatuisuudella, silloisen sivistyneistön suomenkielellä, joka vilisee vieraskantaisia sanoja. Erilaisia aatevirtauksia kuten suffragettiasiaa sivutaan, ja lopulta jopa kenraalikuvernööri hyväksyy ylioppilaiden provokatorisiksi julistetut juhlat. Vaikeiden vuosien Venäjän alainen Suomi näyttäytyy siten harmonisena, sovinnollisuuden kultaamana onnelana, jossa mitkään vaikeudet eivät ole ylittämättömiä. Tämä kadotetun idyllin kajo kyllästää koko elokuvaa, ja Särkän ote on fin de sièclen hermolla: valssien ja shamppanjan, normeista piittaamattoman rakastumisen ja tapakulttuurin sulavuuden tuntumassa. Illuusioita ei revitä kuten Ophulsilla uneen tuudittaminen riittää. Vuosisadan lopun Helsinki on nostalgioiden ja eskapismin kohde siinä missä Ophulsin Wien näyttää sisällyksettömän huijauksen ja mielettömän rakkauden elegantilta helvetiltä.

- Tarmo Malmbergin (25 vuotta suomalaista elokuvaa, 1970) ja muiden lähteiden mukaan ST

PLAYLIST

1 . Musiikkia oopperasta Die lustigen Weiber von Windsor / Windsorin iloiset rouvat
Säv. Otto Nicolai
Orkesteri (off), 1' 00".

2. Pas d'Espagne
Säv. trad., sov. Heikki Aaltoila
1) Orkesteri (off), 1' 05".
2) Es. Eeva-Kaarina Volanen, hyräily (100 %), 0' 05".

3. Kehrää kehrää tyttösein / Kehruuvalssi
Säv. trad.
Es. Henny Waljus, piano (playback, tunnistamaton pianisti), 0' 50".

4. Kissanpolkka
Säv. trad., sov. Heikki Aaltoila
Es. Kalle Rouni, piano (playback, tunnistamaton pianisti), 0' 25".

5. Gute Nacht / HyvästiSäv. A. E. Marschner, san. trad., sov. Heikki Aaltoila
Es. "ylioppilaiden" sekstetti, joht. Matti Ranin (playback, tunnistamaton lauluyhtye), 1' 30".

6. Für Elise / Eliselle
Säv. Ludwig van Beethoven
Es. Eeva-Kaarina Volanen, piano (playback, tunnistamaton pianisti), 0' 20".
Levytys:
Rolf Bergroth, piano; Decca SD-5085, 22.4.1949.

7. Vaka vanha Väinämöinen
Säv. trad.
Kantele (off), 0' 25".

8. Geschichten aus dem Wienerwald / Wienerwaldin tarinoitaSäv. Johann Strauss nuorempi, sov. Heikki Aaltoila
Orkesteri (off), kahteen kertaan, yht. 1' 30".

9. Mazurka / Masurkka baletista CoppéliaSäv. Léo Delibes
Orkesteri (off), 0' 50".

10. Wiener Blut / WieniläisvertaSäv. Johann Strauss nuorempi
Orkesteri (off), 0' 50".

Huomautuksia:
Elokuvassa kuullaan viulusoolo pianon säestyksellä, säv. trad. (off), 0' 45".

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.