Alvar Aalto and Filmistudio Projektio

René Clair: Entr'acte: Marcel Duchamp and Man Ray.

Alvar Aalto ja Filmistudio Projektio

Entr'acte. FR 1924. PC: Ballet Suédois. P: Rolf de Maré. D: René Clair. SC: Francis Picabia. CIN: Jimmy Berliet. M for a cinema orchestra: Erik Satie. Featuring: Jean Börlin (le chasseur au chapeau tyrolien / le prestidigitateur), Igne Friess (la ballerine), Francis Picabia (un homme qui charge le canon), Marcel Duchamp and Man Ray (joueurs d'échecs), Darius Milhaud, Marcel Achard, Georges Auric, Georges Charensol, Georges Lacombe, Roger Le Bon, Jean Mamy, Rolf de Maré, Erik Satie, Pierre Scize, Louis Touchages (hommes qui suivent le corbillard). VET 44518 – K16 – 325 m / 22 min

Fernand Léger: Ballet mécanique.

Ballet mécanique. FR 1924. D: Fernand Léger, Dudley Murphy. SC: Fernand Léger. CIN: Dudley Murphy, Man Ray. M for a cinema orchestra: George Antheil. Featuring: Fernand Léger, Dudley Murphy, Katherine Murphy, Katrin Murphy (girl with a flower), Kiki de Montparnasse (smiling girl). B&w and colour, silent, at 18 fps /15 min

László Moholy-Nagy: ein lichtspiel schwarz weiss grau

ein lichtspiel schwarz weiss grau. DE 1930. D: László Moholy-Nagy. Original format 16 mm, b&w, silent, 6 min – screened in 35 mm

Vauhtia – Tempo 1–2. A Film Rhapsody of Manufacture. FI 1934. PC: Aho & Soldan. D+CIN: Heikki Aho, Björn Soldan. VET A-264 – silent – 23 min – screened from a 4K DCP (KAVI 2017)

Luis Buñuel & Salvador Dalí: Un chien andalou.

Un chien andalou / Andalusialainen koira / Den andalusiska hunden. FR 1928. P: Luis Buñuel, Salvador Dali. D+ED: Luis Buñuel. SC: Luis Buñuel, Salvador Dali. CIN: Albert Duverger. AD: Pierre Schilznech. Music of the sonorized edition edited by Luis Buñuel in 1960 (frame cropped for sound): Richard Wagner: excerpts from Tristan und Isolde, perf. the orchestra of the Frankfurt Opera conducted by Karl Bamberger; Ludwig van Beethoven; "Tango Argentinien" (a French 1950's pastice of the Argentinian tango). C: Pierre Batcheff (man), Simone Mareuil (woman), Luis Buñuel (man on the balcony), Jaime Mirevilles, Salvador Dali (priest). Helsinki premiere: 5.10.1962 Orion, distributor: Aito Mäkinen – VET 62490 – 1956: KK, 1962: K16
    2003 restoration: Filmoteca Española / Ferran Alberich, silent with music on CD (1) Classica: corresponding to Buñuel's concept of 1960 – restored from negatives and other best sources  – silent frame – /18 fps/ 22 min

    Introduced by Ville Suhonen and Antti Alanen
    Screened at Cinema Orion, Helsinki (Alvar Aalto and Filmistudio Projektio), with Ilari Hannula at the piano, 21 May 2017

In the context of the Alvar Aalto and the Modern Form exhibition at Ateneum Art Museum we screened a tribute to the Filmistudio Projektio, Finland's first film society, the chairman of which was Aalto in 1934–1936. In fact, there was an earlier film society of the film industry with weekly screenings of new films, but Projektio was the first film society dedicated to film art, even with an emphasis on art film – and what we call today artists' film. Thus Alvar Aalto became the founder of the organized Finnish film culture.

In this screening we reconstructed Projektio's inaugural screening (René Clair: Entr'acte, Fernand Léger: Ballet mécanique, and László Moholy-Nagy: ein lichtspiel schwarz weiss grau). Léger and Moholy-Nagy were Aalto's personal friends who stayed in Finland (László even giving his daughter the Finnish name Hattula) and whose work was exhibited and distributed by the Gallery Artek.

We added an experimental industrial short, Tempo, by Heikki Aho and Björn Soldan, the sons of Juhani Aho who became the founders of documentary film as an art form in Finland, influenced by modernism and Russian montage.

And Un chien andalou by Luis Buñuel and Salvador Dalí as an example of the key works of the cinema that were first screened in Finland by Projektio and could have at the time been seen nowhere else in our country.

Alvar Aalto and his friends had been impressed by Studio 28 and other art cinemas in Paris, the Film Society in London, the Filmliga in Amsterdam, the film culture of Switzerland, and closer to home, the already impressive chain of film societies in Sweden. In Sweden film societies were called filmstudios which explains the name of the bilingual Finnish film society, Filmistudio Projektio. Gösta Werner, the mastermind of the Swedish film studios, was instrumental also for Projektio with print circulation etc.

At Projektio a Finnish special audience (including the generation of new and ambitious film-makers such as Vaala, Tulio, Blomberg, Tapiovaara, Aho, and Soldan) could for the first time see films by Buñuel, Eisenstein, and Cocteau, and abstract films, Dadaism, surrealism, Russian montage, and expressions of queer sensibility on screen.

There were winds of nationalism in Finland in the 1930s but also equally strong winds of internationalism, to which Aalto and Projektio contributed. Artists such as Aalto and Tapiovaara were both deeply national and international, with a self-evident sense that one cannot fully exist without the other.

BEYOND THE JUMP BREAK: OUR PROGRAM NOTE:

BEYOND THE JUMP BREAK: OUR PROGRAM NOTE:

Alvar Aalto ja Filmistudio Projektio

Entr'acte

Ranska 1924. Tuotantoyhtiö: Ballet Suédois. Tuottaja: Rolf de Maré. Ohjaus: René Clair. Käsikirjoitus: Francis Picabia. Kuvaus: Jimmy Berliet. Musiikki kino-orkesterille: Erik Satie. Pääosissa: Jean Borlin, Igne Friess, Francis Picabia (munalla operoijat), Man Ray, Marcel Duchamp (shakinpelaajat), Marcel Achard, Touchagues, Rold de Maré, Roger Lebon, Jean Mamy, Georges Charensol, Erik Satie, Georges Auric. VET 44518 – K16 – 325 m / 22 min

"Hänen taiteensa ihmeellinen barbaarisuus hurmaa minut. Täällä viimeinkin on neitseellinen maaperä. En välitä siitä, että olen tietämätön maailman laeista… Nautinto jonka saan elokuvien katsomisesta ei useinkaan ole sellaista miksi olen sitä ajatellut tuntea; se on musiikillisen vapauden tunnetta." (René Clair artikkelissaan rytmistä, Les Cahiers du Mois, 1925)
    Elokuva oli tarkoitettu alun perin esitettäväksi Jean Borlinin baletin väliajalla Pariisin Ruotsalai-sessa baletissa. Picabia kirjoitti käsikirjoituksen balettiin, ja sisällytti siihen koko joukon dadaistisia termejä, johon jatkuvuutta välttäen sijoitettiin assosiatiivisia sarjoja muodoista, valoista, rytmeistä ja ideoista. Tyylillisesti elokuva on kuitenkin selkeästi Clairin.
    "Annoin hänelle käsikirjoituksen, joka ei riittänyt mihinkään", Picabia kirjoitti myöhemmin. "Ja hän teki siitä, mestariteoksen: Entr'acten." Monet elokuvan aiheista tulivat tyypillisiksi osiksi Clairin myöhempiä elokuvia: magiikan komedia, makaaberit esittelyt, joiden rujous karsitaan pois ja hulluttelut jahtaamisella.

– Eri lähteiden mukaan Jari Sedergren 15.4.2005

Ballet mécanique

Ranska 1924. Ohjaus: Fernand Léger. Kuvaus: Dudley Murphy. Musiikki kino-orkesterille: George Antheil. Mv, mykkä, nopeudella 18 fps 15 min

Ballet mécanique on elokuvan historian eniten vaikuttaneita kokeellisia teoksia. Ainoa Fernand Légerin itse tekemä elokuva ilmentää hänen – ja monien muiden 1920-luvun taiteilijoiden – kiin-nostusta mekaaniseen maailmaan. Légerin näkemämä konemaailmalla on ihmiskasvot. Dudley Murphyn, amerikkalaisen valokuvaajan ja elokuvantekijän, kuvaamat esineet kokevat muodonmuu-toksia kamerassa ja leikkausrytmien ja -rinnastusten kautta. Ballet mécaniquessa toisto, liike ja ku-vien moninkertaistus elävöittävät arkielämän kellokoneiston ja tuovat sille esteettisen raison d'etren. Keittiökaluston – vispilöiden, suppiloiden, pannujen ja kattiloiden – kuvallinen viehätys yhdistyy kuviin raskasta säkkiä kantavasta naisesta, joka on Sisyfoksen tavoin tuomittu kiipeämään aina vain uudelleen pariisilaisen kadun jyrkkiä portaita. Elokuvan dynaamiset mahdollisuudet ja sen kyky ilmaista kineettisen 20. vuosisadan teemoja toteutuvat tässä modernin taiteen varhaisessa mestarite-oksessa.

– Lähteinä The Museum Of Modern Art Circulating Film Library Catalog I–II (1984, 1990)  AA 1993

lichtspiel, schwarz-weiss-grau

Saksa 1930. Ohjaus: László Moholy-Nagy. Alkuperäisformaatti 16 mm, mustavalkoinen, mykkä, 6 min

László Moholy-Nagy (1895–1946) kuuluu kineettisen taiteen perustajiin. lichtspiel, schwarz-weiss-grau oli alun perin osa kuusiosaista projektia, mutta siitä valmistui vain tämä viimeinen osa. Muiden osien oli määrä esittää valon erilaisia muotoja: tulitikun, auton ajovalojen, heijastusten, kuutamon, prismojen ja peilien väriheijastusten ja lopulta valomainonnan ilmestyksiä. lichtspiel, schwarz-weiss-grau, on alustavaa pohjatyötä. Siinä nähdään dokumenttikuvaa valorekvisiitasta, lähikuvia kiekoista, ristikoista, peileistä ja kuulista. Näiden ristikuvista syntyy valon ja varjon abstraktia leikkiä. Elokuva ei ole puhdasta dokumentaaria eikä puhdasta abstraktiota. Moholy-Nagyn elokuvat eivät ole hänen visionäärisen uransa huippusaavutuksia, mutta ne ovat antaneet haasteen kineettisen elokuvan perinteelle.

– Hans Scheuglin ja Ernst Schmidt, Jr.:n mukaan (Eine Subgeschichte des Films. Lexikon des Avantgarde-, Experimental- und Undergroundfilms, 1. Band. Frankfurt am Main: Suhrkamp Verlag, 1974) AA 18.5.2017

Vauhtia – Tempo 1–2
A Film Rhapsody of Manufacture

Suomi 1934. Tuotanto: Aho & Soldan. Ohjaus ja kuvaus: Heikki Aho, Björn Soldan. VET A-264 – mykkä – 23 min

Vauhtia – Tempo hyödynsi Heikki Ahon ja Björn Soldanin Suomen puu- ja paperiteollisuus -elokuvan (1930) aineistoa. Elokuva on tiivistetty vesireittejä pitkin etenevän tukkipuun matkakuva-ukseksi, mihin niveltyi teollisuuden edellyttämä episodi puun työstämisestä sahatavaraksi sekä lo-puksi paperikoneiden jalostamaksi tuotteeksi maailmanmarkkinoille. Tempo ampaisee liikkeelle luonnontilasta; puita vievän veden vauhti kiihtyy matkalla jokisuuhun ja vaihtuu rouhivien terien, sorvien ja paperimassoja vatkaavien mammuttikoneiden sinfoniaksi.
    Aho & Soldanin palveluksessa harjoitellut Erik Blomberg koki Tempoa katsoessaan lähtemättö-män elämyksen. Elokuvasta huokui avantgardea, joka puhaltaa vastaan formalismia ja teollisen ai-kakauden uusasiallisuutta (die Neue Sachlichkeit) toisiinsa sovitelleen Walther Ruttmannin myö-häistuotannosta. Bauhausin teknologinen mieltymys valon ja tilan kokeiluihin oli Aholle ja Soldanille tuttua. Välähdys saksalaisen modernismin tyylioppia, jota Ruttmann oli luomassa, välittyy meille veljesten dokumenttielokuvista. Veljeksiin oli tehnyt vaikutuksen myös Viktor Turinin Turksib (1929), joka sai Suomen ensiesityksensä valmistumisvuonnaan.

– Jari Sedergrenin ja Ilkka Kippolan mukaan (Dokumentin ytimessä. Suomalaisen dokumentti- ja lyhyteloku-van historia 1904–1944. Helsinki: SKS, 2009)



Un chien andalou
Andalusialainen koira / Den andalusiska hunden


Ranska 1928. Tuottajat: Luis Buñuel, Salvador Dali. Ohjaus ja leikkaus: Luis Buñuel. Käsikirjoitus: Luis Buñuel, Salvador Dali. Kuvaus: Albert Duverger. Lavastus: Pierre Schilznech. Sonorisoidun laitoksen musiikki: Richard Wagner: otteita Tris-tanista ja Isoldesta, es. Frankfurtin oopperan orkes-teri Karl Bambergerin johdolla; Ludwig van Beetho-ven; "Tango Argentinien" (ranskalainen pastissi ar-gentiinalaisesta tangosta). Pääosissa: Pierre Bat-cheff (mies), Simone Mareuil (nainen), Luis Buñuel (mies parvekkeella), Jaime Mirevilles, Salvador Dali. Helsingin ensiesitys: 5.10.1962 Orion, maahan-tuoja: Aito Mäkinen – VET 62490 – 1956: KK, 1962: K16
    Restauroitu laitos 2003: Filmoteca Española / Ferran Alberich, musiikki CD:llä (1) Classica: tämä on ensisijainen ja vastaa Buñuelin vuoden 1960 näkemystä, (2) Tango, (3) Isolde – kopio on res-tauroitu negatiiveista tai muista lähinnä originaalia olevista materiaaleista, jolloin visuaalinen laatu on mahdollisimman korkealuokkainen – kuva on täys-kuva – elokuvan voi esittää luonnollisella nopeudella – /18 fps/ 22 min



Koonnut eri lähteistä AA 18.5.2017