Meren kasvojen edessä / Before the Face of the Sea (1926)

Teuvo Puro: Meren kasvojen edessä / Before the Face of the Sea (1926). Three fellow students sailing in the archipelago, from left to right: Lasse (Ilmari Unho), Pentti (Kaarlo Kytö) and Kristoffer (Urho Seppälä). Photo: KAVI / Elonet.

Inför havets anlete.
    FI 1926. PC: Komedia-Filmi. P+DP+ED: Kurt Jäger. D+SC: Teuvo Puro – based on the novel by Arvid Mörne (1921).
    C: Urho Seppälä (Kristoffer, student), Heidi Korhonen (Henrika, Paul's daughter), Axel Slangus (Pauli of Hylkysaari = Wreck Island), Kaarlo Kytö (Pentti, student), Ilmari Unho (Lasse, student), Waldemar Wohlström (the old man), Kerstin Lagus (Renata, Paul's adoptive daughter), Eero Vepsälä (Jaan, a hired hand).
    2510 m /22 fps/ 99 min. A print of a new restoration by KAVA (Anna Lehto) viewed at Kino Tulio, 22 Sep 2010

I had seen this film only on vhs in an unreconstructed form before. Now for the first time it made sense. The print has Desmet colour with orange hues and blue for intertitles. (Myself, I prefer black and white. Vintage silent prints were struck from the negative on nitrate stock. That kind of glow is almost impossible to achieve today. But Desmet style tinting is the current trend.)

It is a tragic love story from an island on the high seas. Three sailing students visit the odd outpost called Wreck Island, and Kristoffer falls in love with Henrika. But there is a mystery, and slowly it turns out that Henrika's father Pauli is a scavenger who arranges shipwrecks and collects the loot. The deepest mystery revolves around Renata rescued as a baby from a shipwreck. Growing up Renata had refused to become Pauli's wife...

This is a professionally made film but the storytelling and the direction of actors is uninspired, and one could never tell that this film was made during the most exciting period of silent cinema. But for the lover of Finnish cinema this is a delightful discovery.

...

...

KAVI PROGRAM NOTE

Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Nationella audiovisuella institutet

National Audiovisual Institute

Meren kasvojen edessä

Inför havets anlete

Suomi 1926. Tuotantoyhtiö: Komedia-Filmi. Tuo-tannonjohto: Kurt Jäger. Ohjaus, käsikirjoitus: Teuvo Puro – Arvid Mörnen romaanista Inför havets anlete (1921). Kuvaus: Kurt Jäger. Lavastus: Carl Fager. Leikkaus: Kurt Jäger. Pääosissa: Kaarlo Kytö (Pentti, ylioppilas), Urho Seppälä (Kristoffer, ylioppilas), Ilmari Unho (Lasse, ylioppilas), Walde-mar Wohlström (vanhus), Heidi Blåfield-Korhonen (Henrika, Paulin tytär), Axel Slangus (Hylkysaaren Pauli, isäntä), Eero Vepsälä (Jaan, renki), Kerstin Lagus (Renata, Paulin kasvattitytär). Kuvauspaikat: Hiittinen: ulkosaaristo. Helsingin ensiesitys: 31.10.1926 Capitol, levitys: Aktiebolaget Film-Central Osakeyhtiö – tarkastusnumero 13885 – S – 2510 m /22 fps/ 89 min

    Restauroitu, värisävytetty (KAVA 2013, 4K DCP), restaurointikertomus kääntöpuolella.

 

Jos oli vuosi 1925 hiljainen kotimaisella elokuvakentällä, niin seuraava oli sitäkin kiireisempi. Merkit-tävin tapahtuma oli luonnollisesti Suomen Biografi Osakeyhtiön päätyminen Suomi-Filmin haltuun, mutta myös elokuvien tekeminen oli aktiivisempaa kuin edellisvuonna. Lähes yksinvaltiaan lailla markkinoita hallinnut Suomi-Filmi sai nimittäin kertaheitolla kolme kilpailijaa, kun Ab Kino-Recla Oy, Adamsin Filmitoimisto sekä Oy Komedia Filmi Ab julkaisivat kukin oman näytelmäelokuvansa. Aino-astaan Komedia Filmi pystyi tuottamaan useamman kuin yhden elokuvan.

    Komedia Filmi oli kolmen entisen Suomi-Filmin työntekijän – kuvaaja Kurt Jäger, lavastaja Carl Fager ja ohjaaja Teuvo Puro – yritys jalkautua kotimaisille elokuvamarkkinoille. Puro ja Fager myivät pian omat osakkeensa toisaalle ja palasivat entisen yhtiönsä leipiin. Jäger piti yhtiön pystyssä ja val-misti vielä toisenkin näytelmäelokuvan, vuonna 1927 valmistuneen Elämän maantiellä, jossa toisena ohjaajana toimi Ragnar Hartwall.

    Komedia Filmin ensimmäinen elokuva, suomenruotsalaisen Arvid Mörnen romaaniin perustuva Meren kasvojen edessä on kauhuelementtejä mysteeriin sekoittava tarina pahamaineisessa Hylkysaa-ressa sijaitsevasta talosta ja sen pitkään vaietuista tapahtumista. Kuka soutaa öisellä merellä ruumis-arkku veneessään? Miksi yksi saaristolaistalon ovista on lukittu, entä kuka tai mikä on talon historiaan sidottu Renata? Kenet Kristoffer näkee unessaan seisovan luodolla, mitä salaisuuksia piilotettuun päi-väkirjaan kätkeytyy? Ennen kuin syksy saavuttaa Hylkysaaren, se paljastaa synkän menneisyytensä.

    Jännitykseen ja kauhuun vivahtavat tarinat olivat harvinaista herkkua kotimaisissa mykkäelokuvis-sa, joten jo pelkästään siksi Meren kasvojen edessä herättää mielenkiinnon. Kirjallisiin aiheisiin miel-tynyt Puro, joka on vastannut myös elokuvan käsikirjoituksesta, hallitsee vanhana kettuna myös katso-jan mielenkiinnon ylläpidon: Hylkysaaren tapahtumia paljastetaan vähitellen ja lopulta sen menneisyys onkin synkempi kuin mitä olisi voinut kuvitella. Puro elävöittää kerrontaa onnistuneilla unijaksoilla ja takaumilla ja tunnelma pysyy painostavana ja odottavana lähestulkoon loppuun asti. Aivan viimeisiin minuutteihin olisin kaivannut lisää dramatiikkaa, sillä tällaisenaan loppuratkaisu tuntuu turhan helpol-ta, halvalta ja muuhun tarinaan nähden hutaistun oloiselta.

    Suomalaisia elokuvantekijöitä niputetaan harvemmin suurten skandinaavisten virkaveljiensä rinnal-le, mutta ainakin yhdessä asiassa he olivat Stillerin, Sjöströmin ja Dreyerin veroisia: toimintaympäris-tön mutkaton hallinta tuntuu olevan jokaisella pohjoismaisella elokuvantekijällä verenperintönä saatu taito. Syrjäinen kalastajatupa, Hylkysaaren kallioiset rannat, luodolla seisova vanhan laivan keulakuva ja salaisuutensa kätkevä meri valjastetaan hienosti tapahtumien käyttöön. Lievä hutilointikaan – erityi-sesti alkupuoliskolla esiintyvät jatkuvuusvirheet – ei latista lopputulosta. Mielenkiintoinen yksityiskoh-ta on se, että kieltolaista huolimatta pojat nautiskelevat purjeveneessään selkeästi miestä väkevämpää janojuomaa.

    Puroa on toisinaan arvosteltu heikoksi näyttelijöiden ohjaajaksi, jonka käsittelyssä nimekkäimmät-kin tekijät sortuivat yli-ilmeilyyn ja turhaan teatraalisuuteen. On totta, ettei Axel Slangusin roolityös-kentelystä tässä elokuvassa jää liiemmin jälkipolville kerrottavaa, mutta muissa näyttelijöissä ei sen sijaan ole moittimista. Heidi Korhonen jatkaa Koskenlaskijan morsiamen ja Nummisuutareiden linjalla ja Waldemar Wohlström vakuuttaa vähäpuheisen vanhuksen roolissa. Urho Seppälän roolisuoritus Kristofferina on hitusen hapuileva, mutta ensikertalaiseksi silti aivan kelvollinen.

    Meren kasvojen edessä menestyi erinomaisesti ja se myytiin myös Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan. Elokuvalle oli sittemmin käydä huonosti, sillä se pirstaloitui vuosien saatossa osiin ja restaurointitoi-menpiteet täytyi tehdä useasta eri lähtömateriaalista. Näistä vaikeuksista ja vastoinkäymisistä ei ole nähtävissä lopputuloksessa jälkeäkään, vaan Meren kasvojen edessä todistaa kotimaisen elokuvares-tauroinnin olevan aivan yhtä korkealaatuista kuin ulkomaillakin tehdyt, huomattavasti enemmän huo-miota saaneet pelastustoimenpiteet.

– Kari Glödstafin mukaan (Mykkäelokuvasivusto, 29.4.2014) AA 11.6.2014

 

Meren kasvojen edessä (1926, Komedia-Filmi)

Digitaalinen esityskopio: DCP 4K, KAVA 2013

Digitoinnin lähtömateriaalina käytettiin asetaattipohjaista 35 mm:n duplikaattinegatiivia. Käytetty duplikaattinegatiivi on 2000-luvulla valmistettu, ja se on koostettu ja järjestelty useista eri lähtömate-riaaleista. Alkuperäinen kuvamateriaali ei ollut kaikilta osin järjestyksessä ja epäselvissä tilanteissa elokuvan järjestelyssä tukeuduttiin Arvid Mörnen kirjaan, koska alkuperäiskäsikirjoitusta ei ole säi-lynyt.

    Aikakauden tavan mukaan alkuperäiset kopiot oli tintattu. Digikopiossa käytetyt värimallit saatiin alkuperäiskopiosta säilyneistä osista. Väliteksteistä oli säilynyt kaksi eri sävyistä mallia; mustikansi-ninen ja vihreä. Uuteen kopioon valmistettiin mustikansinisen version mukaiset uudet välitekstit. Välitekstit on rakennettu digitaalisesti alkuperäisten mallien mukaan. Tekstien pohjana käytettiin alkuperäisversiosta skannattua mustaa filmipohjaa ja itse tekstiä varten muokattiin uusi, alkuperäistä vastaava fontti. 

    Kuvan digitointi tehtiin KAVAn DFT Scanity -filmiskannerilla 4152 x 3164 resoluutiolla, joka on yksi skannerin kennon natiiviresoluutioista. Kaikki digitaalinen jälkityö tehtiin tällä samalla resoluu-tiolla, joten kuva skaalattiin ensimmäisen kerran DCP:n masterointivaiheessa 4K-standardin mukai-sesti.

    Kuvaa on restauroitu kauttaaltaan. Restauroinnin alussa päätettiin tietoisesti jättää kuvan stabi-lointi ja välkkeen poisto kokonaan tekemättä. Tarkoituksena oli pyrkiä säilyttämään mahdollisimman luonnollinen ilme. Kuvalle on tehty roskanpoistoa useilla erilaisilla asetuksilla. Käsityönä roskien lisäksi kuvasta on poistettu paljon erilaisia isompia läikkiä, naarmuja, tuhoumaa ja repeämiä. Lisäksi tässä restauroinnissa erityisen paljon huomiota veivät kuvassa ajoittain esiintyneet säännölliset mus-tat, tasaisen pyöreät läikät, jotka vaikuttivat tulleen alkuperäisfilmien emulsiopintaan. Käsityönä on lisäksi korjattu liitoksissa ilmeneviä heilahduksia ja kuvan vääristymiä sekä poistettu näkyvät teipin ja liiman jäljet. Mustavalkoiselle kuvalle tehtiin valomäärittely kauttaaltaan ennen värien lisäämistä.

Käytetyt laitteet ja ohjelmistot:

Kuva: DFT Scanity, Davinci Resolve, Davinci Revival, Adobe Photoshop, Adobe After Effects

Ääni: mykkä

Masterointi: EasyDCP