Dokumentin ytimessä 69: Dokumentin utopiat 1. Curated by Ilkka Kippola and Jari Sedergren. Cinema Orion, Helsinki, 10 April 2013. - Introduced by Ilkka Kippola.
An interim summing-up program in the magnificent cycle about the history of Finnish non-fiction and short films curated by Ilkka Kippola and Jari Sedergren. All screened in 35 mm except Asuntopula and Askossa on... which were projected from digibeta.
Asuntopula / [Housing Shortage]. FI 1947. PC: Finlandia Kuva Oy. Dist: Suomi-Filmi Oy. Commissioned by: SKDL. D: Holger Harrivirta. SC: Martti Kurjensaari. DP: Unto Kumpulainen, Uno Pihlström. Commentary read by: Carl-Erik Creutz. VET: A-2501 - VA – 295 m / 11 min
AA: Devastating images of postwar housing misery in former bomb shelters. Precious footage from trade union meetings on workplaces.
Aamua kaupungissa / Morgon i stad / Morning in the City. FI 1954. PC: Suomen Filmiteollisuus SF Oy. P: Jörn Donner. D+SC+ED: Jörn Donner. DP: Carl Gustav Roos, Dave Liebkind. Commentary read by: Jörn Donner. VET: A-5170 – VA – 220 m / 8 min
AA: Jörn Donner denigrated his debut film last week in his lecture, but it is a fine impressionistic, lyrical study in the spirit of neorealism, to be compared with Antonioni's shorts from the 1940s (N.U.). There is a shot of eels, which still fascinate Donner in Mammoth (2013). From lyrical flights of fancy we are returned to the ground by images of pissoirs and night shelters by the Agricola Church. The image of the man at the rock drill brings to mind the Vidorian symbolism in The Fountainhead.
Koskesta me voimaa saamme / [Getting Power from the Waterfalls]. FI 1958. PC: Suomi-Filmi Oy. Commissioned by: Kemijoki Osakeyhtiö. D+DP: Yrjö Aaltonen. SC: Yrjö Aaltonen, T.R.Toivinen. ED, FX: Allan Pyykkö. Commentary read by: Martti Silvennoinen. VET: A-6955 – VA 5 – 360 m / 13 min
AA: As befits the subject, the images are powerful. We start with the boy playing with his toy watermill and proceed to explosions to tame the Petäjäskoski at Kemijoki. Arch bars are installed. The landscapes are already in the ruska autumn colours. The colour is fading from this vintage print.
Askossa on… / [We Have It at Asko...]. FI 1969. PC: Felix-Filmi Oy. Commissioned by: Asko Oy. D: Pertti Nyberg. SC: Jaakko Ukkonen, Tapio Tyni, Nina Wrede. DP: Jukka Rosendahl, Rudolf Nappu, Arto Sarkanen. Commentary read by: Seppo Kolehmainen. VET: A-20299 – S, tax 10% - 350 m / 13 min
AA: An industrial film about the furniture company founded by Aukusti Asko-Avonius. Prominent designers appear in the film: Ilmari Tapiovaara, Eero Aarnio, and Ilse Vöyrylä.
Superlon. FI 1968. PC: Oy Opus / Mainos Studio oy. Commissioned by: SOK. D+SC+ED: Allan Pyykkö. DP: Leo Ahola, Matti Oksa. M: Erkki Ertama. VET: A-20353 – S, tax 10%.- 280 m / 9'42''
AA: A delightful 50th anniversary film for Asko: futuristic visions of plastic, bright colours, circle mask vignettes. The colour is fading from the vintage print.
Tietokoneet palvelevat / [Computers at Your Service]. FI 1968. PC: Filminor Oy. Commissioned by: Postisäästöpankki. D: Risto Jarva. SC: Risto Jarva, Pertti Jotuni, Lasse Naukkarinen. DP: Lasse Naukkarinen, Antti Peippo. ED: Lasse Naukkarinen. S design, AD: Anssi Blomstedt. M: Erkki Kurenniemi. Commentary read by: Kalle Holmberg. VET: A-20367 – VV – 395 m / 15 min
AA: One of the earliest visions of the computer world in Finland, with Anssi Blomstedt as the art director and sound designer, and Erkki Kurenniemi as the composer of electronic music. The colour has started to fade from this print.
Kämp. FI 1970. PC: Suomi-Filmi Oy. Commissioned by: Kansallis-Osake-Pankki KOP. D: Valentin Vaala. SC: Pekka Suhonen, Olavi Mattila, Eino Ojanen, Risto Varjonen. DP: Petri Hämäläinen, Reijo Lås, Mauri Front, Väinö Kolhonen, Jarmo Husso. ED: Outi Kääriä, Eero Sinikannel. Commentary reader: Ilari Becker. VET A-20860 - 310 m / 12 min
AA: A piece of cultural history, Pekka Suhonen perhaps contributing to its fine sense of essay. The hotel well-known as a meeting-place of top cultural figures was demolished, and a replica was built for the commercial bank. On top of the building: KOP instead of KÄMP. The introduction to this film was missing from the program note. The colour of this vintage print is starting to fade.
Kaupungin vapaus / Helsinki -67 / [The Freedom of the City]. FI 1967. PC: Suomi-Filmi Oy. D: Jukka Pakaslahti. SC: Väinö Kirstinä, Jukka Pakaslahti. DP+ED Jukka Pakaslahti. VET: A-20140 – S, VV – 290 m
AA: An irreverent riposte to tourist propaganda. Relaxed, humoristic, parodistic, satirical. "The kingdom of lovers is not of this world". Black and white, perhaps a blow-up from 16 mm?
Asuntopula
Suomi 1947. Tuotanto: Finlandia Kuva Oy. Levitys: Suomi-Filmi Oy. Tilaaja: SKDL. Ohjaus: Holger Harrivirta. Käsikirjoitus: Martti Kurjensaari. Kuvaus: Unto Kumpulainen ja Uno Pihlström. Selostus: Carl-Erik Creutz. VET: 2501 - VA – 295 m / 11 min
Asuntopula ei jättänyt epäselväksi, että elettiin kumouksellisten utopioiden ratkaisun hetkiä. Ennen vaaleja 1948 oli SKDL mahtinsa kukkuloilla. Maan hallitusta johti pääministeri Mauno Pekkala. SKDL:n edustajat pitivät hallussaan oikeus-, sisäasiain-, ja puolustusministerin salkkuja. Itse pitkään poliisin jahtaama Yrjö Leino johti sisäministerinä valtiollista poliisia. Punainen Valpo ei epäröinyt puhdistaa kansaa ”fasistisista aineksista”. Pekkala ja Leino kuuluivat vallan miehiin, jotka neuvottelivat Stalinin Neuvostoliiton ja Paasikiven Suomen välille YYA – nimistä sopimusta poliittisen alistumisen sinetiksi.
Elokuva viestitti SKDL:n politisoitua filmipolemiikkia. Kohde näkyi konkreettisena edessä, sodanjälkeisen säännöstelytalouden ja asumisen kulttuuri. Elettiin jälleenrakennuksen aikaa.1940-luvun rakentamista leimasi vielä resurssipula. Siihen vastattiin standardisoimisella, tuloksena siitä ajalle tyypillinen malli, puolitoista-kerroksinen rintamamiestalo. Jälkimaineestaan huolimatta se ei säästynyt SKDL:n talousosaston eduskunta-vaalitaistelun alla käynnistämältä säälimättömältä kritiikiltä. Terävin kärki osoitti kaupunkien kerrostaloasumisen ahtausloukkuihin, mutta samalla survottiin maanrakoon luokkayhteiskunnan uudenlainen alistamismekanismi, joka hivuttautui rintamamiehille ja siirtolaisväestölle suunnitellun tyyppitalojärjestelmän myötä kaikkialle ”kuin syöpä”.
”Saksa lähti soitellen sotahan. Suomikin joutui sodan liekkien keskelle, jonka miehekkään leikin saivat lopulta maksaa naiset, lapset ja vanhukset. Kaikesta tästä on luonnollisesti ollut seurauksena suunnaton asuntopula”, aloitti poleemisen elokuvansa käsikirjoittaja Matti Kurjensaari. Kamera paljastaa pääkaupungista asuntoja jonottavien ihmismeren. Sitä kauhistellen selostaja pakinoi: ”Jos kaikki Suomen asunnontarvitsijat asetettaisiin peräkkäin, saataisiin ainakin viisisataa kilometriä pitkä jono.”
Sodan aiheuttamaa syöksykierrettä syvensi voiton tavoitteluun perustuva asuntopolitiikka. Humanisti Kurjensaari johti sen seuraamuksista häpeällisiä näkymiä: ”Yksitoikkoisten kivimuurien ja valottomien pihakuilujen rajaamia korttelitaloja. Yhdessä niistä asui kerran runoilija Katri Vala. Ja täytyy olla todellakin runoilija voidakseen laulaa: Suuri talo helisee kuin soittorasia, etelämeren lauluja, tanssien rytmejä, hempeitä lauluja rinnan marssien kanssa…” Lopuksi käsikirjoittajan kynä sohaisi monotonisten rintamamiestalojen rykelmiin: ”Miksi sijoittaa rakennuksia näin tiheään ja avoimille pelloille? Kymmeniä, satoja samanlaisia, riveissä ja viivasuorien katujen ja teiden varsilla – masentava ja lohduton näky – se merkitsee asemakaavasuunnittelun henkistä köyhäntodistusta.”
Aamua kaupungissa
Morgon i stad / Morning in the City
Suomi 1954. Tuotanto: Suomen Filmiteollisuus SF Oy. Tuottaja: Jörn Donner. Ohjaus, käsikirjoitus ja leikkaus: Jörn Donner. Kuvaus: Carl Gustav Roos ja Dave Liebkind. Selostus: Jörn Donner. VET: 5170 – VA – 220 m / 8 min.
Jörn Donner avasi vuonna 1954 elokuvaajan uransa. Donnerin esikoinen oli lyhyt, vapaamuotoinen kuvaus Helsingistä. Auteur -ohjelmallisuus ilmeni heti filmin alussa, kun Donner esittelee itsensä omalla äänellään tekijäksi. Käytäntö vakiintuu Donnerin tavaramerkiksi. Teatterien alkukuvaksi tarkoitettu tuote on muuten selostuksesta riisuttu.Vain dadaistiset efektit lyövä ääniraitaan leikkisiä ryppyjä. Torilta bongataan kuviin kiemurtelevia ankeriaita, kolera-altaassa kelluvia jätteitä ja yön välitilassa ryypätty viinapullo. Ne tihkuvat urbaaniin olotilaan kuuluvaa turhuutta ja eksistentialistisen inhon estetikkaa.
Donnerin vasemmistolainen utopia toimii kontrastina edelliselle. Työn tekoa symboloivat kiviporan äänet ja tehtaan piippujen silhuetit. Sosialismin symbolit ovat elokuvan päätöskuvina merkitseviä. Pääkaupunki herää aamuun ruuhkaisella rautatienasemalla ja kauppatorin hälinässä. Näin tapahtui myös ranskalaisen Charles Bauerin ja Valentin Vaalan esikuvassa, vuoden 1939 yhteistyössä Herää Helsinki! Veronalennuskauden klassikoihin lukeutunut äänellinen teatterialkukuva edusti taiteellista laatua, jota kerholiike kunnioitti. Heräävä Helsinki-filmi ohjaili myös Donnerin ensikokeilua, vaikka Espan penkille nukahtanut kulkija sai rankemman vastineen. Lyyrisen nukkujan korvasi kivetykselle sammunut alkoholisti Donnerin neorealistisessa käsittelyssä. Aina auringon noususta asti uutta päivää peilaava tarina kuitenkin säilyi ja on molemmissa muotoiluissa sama.
Koskesta me voimaa saamme
Suomi 1958. Tuotanto: Suomi-Filmi Oy. Tilaaja: Kemijoki Osakeyhtiö. Ohjaus ja kuvaus: Yrjö Aaltonen. Käsikirjoitus: Yrjö Aaltonen ja T.R.Toivinen. Leikkaus ja tehosteet: Allan Pyykkö. Selostus: Martti Silvennoinen. VET: 6955 – VA 5 – 360 m / 13 min.
Masuunien kuumuudessa taotuilla tuotteilla kompensoitiin se paperin ja puun taloudellinen laskusuuntaus, jonka välirauhassa menetettyjen alueiden metsävarannot aiheuttivat. Toivon pärskeitä heittivät lisäksi kame-ran silmään Pohjois-Suomen villinä kuohuvat kosket. Ne olivat teollisuuden energiataloudellisille utopioille ”vihreän kullan” veroinen kohde. Utopioiden kohteelle ideoitiin käsite: ”Suomen valkoinen hiili”. Padotuista uomista jauhoivat kohta energiaa koski-insinöörien valkoiselle hiilelle pyhittämät turbiinit. Ne ja sodan jälkeen niille temppeleiksi nousevat hohtavan valkoiset voimalaitokset olivat jatkossa teollisuutena kuvatuin ja kameroiden edessä luontosuhdetta syvältä kouraiseva projekti. Vuonna 1956 Oulujoki Oy ylpeili jo kuudella kosken kuohuja hyödyntävällä laitoksella.
Teräskauhojen ja betonimyllyjen viimeinen näytös käytiin Kemijoen Petäjäskoskessa Yrjö Aaltosen kameran edessä. Tanskassa kehitetty, Allan Pyykön leikkaama ja tämän jälkeen Englannissa Kodakin väreihin kopioitu Koskesta me voimaa saamme lähettää kohteensa kimppuun verekset insinöörit. ”He näkevät koskessa muutakin kuin luonnonkauneutta”, kerskui tuliterä diplomi-insinööri ja käsikirjoittaja Tola Toivinen. Hän kuului niihin ”pikkupuroinsinööreihin”, jolta ”Kemijoen porrastamisen” suuret haasteet veivät poikuuden.
Elokuvan oivallisesti tehosteilla varustanut Allan Pyykkö käytti hyväkseen kaivinkoneiden ja kuormurien paikalla äänitettyä hälyä. Lopputulos oli massoilla, kuutioilla, betonilla ja teräspalkeilla pullisteleva kuvan ja äänen sinfonia, joka tehosi ja kelpasi lähetettäväksi Englantiin, Saksaan sekä sosialistisen sankarityön maihin.
Askossa on…
Suomi 1969. Tuotantoyhtiö: Felix-Filmi Oy. Tilaaja: Asko Oy. Ohjaus: Pertti Nyberg. Käsikirjoitus: Jaakko Ukkonen, Tapio Tyni, Nina Wrede. Kuvaus: Jukka Rosendahl, Rudolf Nappu, Arto Sarkanen. Selostus: Seppo Kolehmainen. VET: 20299 – S, vero 10% - 350 m / 13 min.
1950-luvun Suomi oli Tapio Wirkkalan, Kaj Franckin ja Timo Sarpanevan maailman kauneimmiksi valittujen taideteollisten esineiden maa. Vuosikymmen myöhemmin tehokkuus, rationalisoinnit ja markkinointiin mukautettu tulosajattelu olivat puristamassa elinkeinoelämälle suurten monistettavien sarjojen tyyliä. Kalustekuva Askossa on… tiivisti kaupallisen luovuuden utopioista olennaisen.
Ennen öljykriisiä oli muovinen pallotuoli askolaisen tuotekehittelyn globaali symboli ja muotoilijansa Eero Aarnion unelma. Elokuvassa se saa siivet ja lentää lasikuitumuotista tuhansina samannäköisinä tuotteina maailmalle. Askon tuotemenestyksen toinen takuumies Ilmari Tapiovaara lausuu elokuvan liekehtivät iskusanat: ”Tehokkuus mukavuudessa, käytännöllisyydessä, palveluksien monipuolisuudessa ja tuotteiden pitkäikäisyydessä”. Tapiovaara sisusti kalustetykkinä Yhdysvaltojen colleget mutta myös Moskovan suurimman hotellin idänkaupan sankarillisena saavutuksena. Ansioillaan hän oli hankkimassa Askolle tasavallan presidentin vuonna 1965 myöntämää vientipalkintoa. Elokuva ei tietenkään jätä sitä mainitsematta.
Lopuksi kamerat käyvät Kölnin huonekalumessujen tulevaisuuden Asko-kodissa. Isänmaansa asialla olevat konsultit lupaavat siellä asiakkailleen uudenlaista mukavuutta: ” Mahdollisuuksia rentoutumiseen ilman sovinnaista ilmettä ja enemmän pehmeyttä kuin kulmia”.
Superlon
Suomi 1968. Tuotantoyhtiö: Oy Opus / Mainos Studio oy. Tilaaja: SOK. Ohjaus, käsikirjoitus ja leikkaus: Allan Pyykkö. Kuvaus: Leo Ahola ja Matti Oksa. Musiikki: Erkki Ertama. VET: 20353 – S, vero 10%.- 280 m / 9'42''
Askon 50-vuotisjuhlaelokuva väläyttelee jo kuluttajille uutta teknologiaa ja synteettisten materiaalien kumousta. Käsillä oli futurististen kokeilujen hullunrohkea vuosikymmen, kunnes muoviset utopiat liukenivat 1970-luvun öljykriisiin ja kaikki muuttui. Vielä vuonna 1968 ehti SOK:n muovitehdas tilata Oy Opukselta ja tytäryhtiö Mainos Studiolta vaahtomuovituotteiden kampanjaelokuvan.
Kiveä rouhivilta louhimoilta innovatiivisiin aiheisiin siirtynyt Allan Pyykkö lavasti muoviteollisuudelle visionäärisen filmin Superlon. Elokuva ei tyytynyt suosittelemaan kuluttajille vain makuuasentoa huokoisella vaahto-muovipatjalla. Filmin päätösvisiot ponkaisivat aina avaruusajassa elävien entiteettien asuinsijoille välineenään tulevaisuuden olotilaan tirkistelevä Opuksen kameran silmä. Elokuvan kaupallisen eskatologian huipensi lentävän lautasen näköispainokseksi muotoiltu Futuro-talo ja viettelevät virtuaalihengettäret sen muoviseen kuoreen kätkeytyvissä tiloissa.
Tietokoneet palvelevat
Computers serve
Suomi 1968.Tuotantoyhtiö: Filminor Oy. Tilaaja: Postisäästöpankki. Ohjaus: Risto Jarva. Käsikirjoitus: Risto Jarva, Pertti Jotuni ja Lasse Naukkarinen. Kuvaus: Lasse Naukkarinen, Antti Peippo. Leikkaus: Lasse Naukkarinen. Ääni-suunnittelu ja lavastus: Anssi Blomstedt. Musiikki: Erkki Kureniemi. Selostus: Kalle Holmberg. VET: 20367 VV – 395 m / 15 min.
Aika oli kypsä Postipankin sponsoroimille tiedotuselokuville. Niille utopioita ideoi Risto Jarvan ja Jaakko Pakkaslahden johtama Filminorin tiimi, samalla kun uutuusarvoa omaavat sponsoroidut kuvat säteilivät tilaajansa imagoon edistyksen hohtoa. Aluksi Filminor erikoistui kaupungistumisen, naiseuden ja ympäristön aiheisiin. Asialle vihkiytyi edistyksellinen ja ennakkoluuloton arkkitehti Pertti Maisala. Hän sai tehtäväkseen kehitellä tilauskuvatuotannoille ohjelman, joka vakuuttaisi pääpartneriksi suostutellun Postipankin. Vihertävän ideologian nostaessa sirkkalehtensä otti arkkitehti ensiksi työpöydälleen vanhan kulttuuriympäristön ja uuden kaupunkirakentamisen yhteensopivuuden kysymykset. Postipankin tietoteknologinen harppaus pelilaudalle potkaisi kuitenkin äkisti liikkeelle uuden ”pee ärrää” tietokoneille tekevän elokuvatilauksensa. Apuun kutsuttiin teknologiaa selkokielelle selitellyt insinööri Pertti Jotuni.
Jarvan Tietokoneet palvelevat mallinsi IBM:n tuliteriä imagoelokuvia Feedback ja Information, jotka niittivät maailmanlaajuista mainetta. Jarvan ja kuvaaja Lasse Naukkarisen elokuvallinen avantgarde hyppäsi kuitenkin omiin innovatiivisiin sfääreihinsä. Havainnollistettuaan ensin reikäkortteja lukevan supertietokoneen ma-temaattiset funktiot, oli vuorossa lasikopeissa työskentelevien ihmisrobottien näytös. Orwellimaista todellisuuskuvaa alleviivasi Anssi Blomstedtin äänisuunnittelu, joka hyödynsi Erkki Kureniemen elektronista musiikkia. Kuvallisten palojen painikkeeksi siitä suodattui rätisevän suggestiivinen raita.
Kaupungin vapaus
Helsinki -67
Suomi 1967. Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi Oy. Ohjaus: Jukka Pakaslahti. Käsikirjoitus: Väinö Kirstinä, Jukka Pakaslahti. Kuvaus ja leikkaus Jukka Pakaslahti . VET: 20140 – S, VV – 290 m.
Väinö Kirstinän tekstin kuvitettu kierros tempaa kaupungin eksistenssiin aamusta iltaan ja seuraavaan aamuun kestävässä syklissä. Uuden aallon viipyilevä filmi käy Vanhan Montussa. Heikki Harma on kantapöydän juopuva folkmuusikko, joka näppäilee kitarastaan saundeja. Flipperiä pelataan myöhään yöhön. Toisaalla Pitkänsillan rannassa ovat rantojen miesten ravintolat aina auki. Laila on valomainoksien untuvapeitto vailla vertaa.
Päiväsaikaan saa satunnainen kulkija linja-autoaseman kimalaispesässä herkästi turpaansa. Aamun ensi-imaisu synnytysosastolla tuo pian unohtuvan tyydytyksen. Kätilöopiston ikkunoista kiirivät parkaisut, mutta ne edustavat vain vapautumisen hetkellistä ääntelyä. Systeemin asettamat säännöt nitistävät nuoruuden utopiat heti alkuunsa. Ruohikoiden tallaaminen on ankarasti kielletty. Nukkuminen Espan penkeillä kuuluu ”irtolaisuudeksi” tuomittuun elämänmuotoon. Se ei ollut edes Suomen 1960-luvun pääkaupungissa sallittua. Pakaslahden ja Kirstinän absurdin huumorin sävyttämä filmi viettää kaupungin vapauden sietämätöntä juhlaa.
- Ilkka Kippola ja Jari Sedergren 10.4.2013
An interim summing-up program in the magnificent cycle about the history of Finnish non-fiction and short films curated by Ilkka Kippola and Jari Sedergren. All screened in 35 mm except Asuntopula and Askossa on... which were projected from digibeta.
Asuntopula / [Housing Shortage]. FI 1947. PC: Finlandia Kuva Oy. Dist: Suomi-Filmi Oy. Commissioned by: SKDL. D: Holger Harrivirta. SC: Martti Kurjensaari. DP: Unto Kumpulainen, Uno Pihlström. Commentary read by: Carl-Erik Creutz. VET: A-2501 - VA – 295 m / 11 min
AA: Devastating images of postwar housing misery in former bomb shelters. Precious footage from trade union meetings on workplaces.
Aamua kaupungissa / Morgon i stad / Morning in the City. FI 1954. PC: Suomen Filmiteollisuus SF Oy. P: Jörn Donner. D+SC+ED: Jörn Donner. DP: Carl Gustav Roos, Dave Liebkind. Commentary read by: Jörn Donner. VET: A-5170 – VA – 220 m / 8 min
AA: Jörn Donner denigrated his debut film last week in his lecture, but it is a fine impressionistic, lyrical study in the spirit of neorealism, to be compared with Antonioni's shorts from the 1940s (N.U.). There is a shot of eels, which still fascinate Donner in Mammoth (2013). From lyrical flights of fancy we are returned to the ground by images of pissoirs and night shelters by the Agricola Church. The image of the man at the rock drill brings to mind the Vidorian symbolism in The Fountainhead.
Koskesta me voimaa saamme / [Getting Power from the Waterfalls]. FI 1958. PC: Suomi-Filmi Oy. Commissioned by: Kemijoki Osakeyhtiö. D+DP: Yrjö Aaltonen. SC: Yrjö Aaltonen, T.R.Toivinen. ED, FX: Allan Pyykkö. Commentary read by: Martti Silvennoinen. VET: A-6955 – VA 5 – 360 m / 13 min
AA: As befits the subject, the images are powerful. We start with the boy playing with his toy watermill and proceed to explosions to tame the Petäjäskoski at Kemijoki. Arch bars are installed. The landscapes are already in the ruska autumn colours. The colour is fading from this vintage print.
Askossa on… / [We Have It at Asko...]. FI 1969. PC: Felix-Filmi Oy. Commissioned by: Asko Oy. D: Pertti Nyberg. SC: Jaakko Ukkonen, Tapio Tyni, Nina Wrede. DP: Jukka Rosendahl, Rudolf Nappu, Arto Sarkanen. Commentary read by: Seppo Kolehmainen. VET: A-20299 – S, tax 10% - 350 m / 13 min
AA: An industrial film about the furniture company founded by Aukusti Asko-Avonius. Prominent designers appear in the film: Ilmari Tapiovaara, Eero Aarnio, and Ilse Vöyrylä.
Superlon. FI 1968. PC: Oy Opus / Mainos Studio oy. Commissioned by: SOK. D+SC+ED: Allan Pyykkö. DP: Leo Ahola, Matti Oksa. M: Erkki Ertama. VET: A-20353 – S, tax 10%.- 280 m / 9'42''
AA: A delightful 50th anniversary film for Asko: futuristic visions of plastic, bright colours, circle mask vignettes. The colour is fading from the vintage print.
Tietokoneet palvelevat / [Computers at Your Service]. FI 1968. PC: Filminor Oy. Commissioned by: Postisäästöpankki. D: Risto Jarva. SC: Risto Jarva, Pertti Jotuni, Lasse Naukkarinen. DP: Lasse Naukkarinen, Antti Peippo. ED: Lasse Naukkarinen. S design, AD: Anssi Blomstedt. M: Erkki Kurenniemi. Commentary read by: Kalle Holmberg. VET: A-20367 – VV – 395 m / 15 min
AA: One of the earliest visions of the computer world in Finland, with Anssi Blomstedt as the art director and sound designer, and Erkki Kurenniemi as the composer of electronic music. The colour has started to fade from this print.
Kämp. FI 1970. PC: Suomi-Filmi Oy. Commissioned by: Kansallis-Osake-Pankki KOP. D: Valentin Vaala. SC: Pekka Suhonen, Olavi Mattila, Eino Ojanen, Risto Varjonen. DP: Petri Hämäläinen, Reijo Lås, Mauri Front, Väinö Kolhonen, Jarmo Husso. ED: Outi Kääriä, Eero Sinikannel. Commentary reader: Ilari Becker. VET A-20860 - 310 m / 12 min
AA: A piece of cultural history, Pekka Suhonen perhaps contributing to its fine sense of essay. The hotel well-known as a meeting-place of top cultural figures was demolished, and a replica was built for the commercial bank. On top of the building: KOP instead of KÄMP. The introduction to this film was missing from the program note. The colour of this vintage print is starting to fade.
Kaupungin vapaus / Helsinki -67 / [The Freedom of the City]. FI 1967. PC: Suomi-Filmi Oy. D: Jukka Pakaslahti. SC: Väinö Kirstinä, Jukka Pakaslahti. DP+ED Jukka Pakaslahti. VET: A-20140 – S, VV – 290 m
AA: An irreverent riposte to tourist propaganda. Relaxed, humoristic, parodistic, satirical. "The kingdom of lovers is not of this world". Black and white, perhaps a blow-up from 16 mm?
Asuntopula
Suomi 1947. Tuotanto: Finlandia Kuva Oy. Levitys: Suomi-Filmi Oy. Tilaaja: SKDL. Ohjaus: Holger Harrivirta. Käsikirjoitus: Martti Kurjensaari. Kuvaus: Unto Kumpulainen ja Uno Pihlström. Selostus: Carl-Erik Creutz. VET: 2501 - VA – 295 m / 11 min
Asuntopula ei jättänyt epäselväksi, että elettiin kumouksellisten utopioiden ratkaisun hetkiä. Ennen vaaleja 1948 oli SKDL mahtinsa kukkuloilla. Maan hallitusta johti pääministeri Mauno Pekkala. SKDL:n edustajat pitivät hallussaan oikeus-, sisäasiain-, ja puolustusministerin salkkuja. Itse pitkään poliisin jahtaama Yrjö Leino johti sisäministerinä valtiollista poliisia. Punainen Valpo ei epäröinyt puhdistaa kansaa ”fasistisista aineksista”. Pekkala ja Leino kuuluivat vallan miehiin, jotka neuvottelivat Stalinin Neuvostoliiton ja Paasikiven Suomen välille YYA – nimistä sopimusta poliittisen alistumisen sinetiksi.
Elokuva viestitti SKDL:n politisoitua filmipolemiikkia. Kohde näkyi konkreettisena edessä, sodanjälkeisen säännöstelytalouden ja asumisen kulttuuri. Elettiin jälleenrakennuksen aikaa.1940-luvun rakentamista leimasi vielä resurssipula. Siihen vastattiin standardisoimisella, tuloksena siitä ajalle tyypillinen malli, puolitoista-kerroksinen rintamamiestalo. Jälkimaineestaan huolimatta se ei säästynyt SKDL:n talousosaston eduskunta-vaalitaistelun alla käynnistämältä säälimättömältä kritiikiltä. Terävin kärki osoitti kaupunkien kerrostaloasumisen ahtausloukkuihin, mutta samalla survottiin maanrakoon luokkayhteiskunnan uudenlainen alistamismekanismi, joka hivuttautui rintamamiehille ja siirtolaisväestölle suunnitellun tyyppitalojärjestelmän myötä kaikkialle ”kuin syöpä”.
”Saksa lähti soitellen sotahan. Suomikin joutui sodan liekkien keskelle, jonka miehekkään leikin saivat lopulta maksaa naiset, lapset ja vanhukset. Kaikesta tästä on luonnollisesti ollut seurauksena suunnaton asuntopula”, aloitti poleemisen elokuvansa käsikirjoittaja Matti Kurjensaari. Kamera paljastaa pääkaupungista asuntoja jonottavien ihmismeren. Sitä kauhistellen selostaja pakinoi: ”Jos kaikki Suomen asunnontarvitsijat asetettaisiin peräkkäin, saataisiin ainakin viisisataa kilometriä pitkä jono.”
Sodan aiheuttamaa syöksykierrettä syvensi voiton tavoitteluun perustuva asuntopolitiikka. Humanisti Kurjensaari johti sen seuraamuksista häpeällisiä näkymiä: ”Yksitoikkoisten kivimuurien ja valottomien pihakuilujen rajaamia korttelitaloja. Yhdessä niistä asui kerran runoilija Katri Vala. Ja täytyy olla todellakin runoilija voidakseen laulaa: Suuri talo helisee kuin soittorasia, etelämeren lauluja, tanssien rytmejä, hempeitä lauluja rinnan marssien kanssa…” Lopuksi käsikirjoittajan kynä sohaisi monotonisten rintamamiestalojen rykelmiin: ”Miksi sijoittaa rakennuksia näin tiheään ja avoimille pelloille? Kymmeniä, satoja samanlaisia, riveissä ja viivasuorien katujen ja teiden varsilla – masentava ja lohduton näky – se merkitsee asemakaavasuunnittelun henkistä köyhäntodistusta.”
Aamua kaupungissa
Morgon i stad / Morning in the City
Suomi 1954. Tuotanto: Suomen Filmiteollisuus SF Oy. Tuottaja: Jörn Donner. Ohjaus, käsikirjoitus ja leikkaus: Jörn Donner. Kuvaus: Carl Gustav Roos ja Dave Liebkind. Selostus: Jörn Donner. VET: 5170 – VA – 220 m / 8 min.
Jörn Donner avasi vuonna 1954 elokuvaajan uransa. Donnerin esikoinen oli lyhyt, vapaamuotoinen kuvaus Helsingistä. Auteur -ohjelmallisuus ilmeni heti filmin alussa, kun Donner esittelee itsensä omalla äänellään tekijäksi. Käytäntö vakiintuu Donnerin tavaramerkiksi. Teatterien alkukuvaksi tarkoitettu tuote on muuten selostuksesta riisuttu.Vain dadaistiset efektit lyövä ääniraitaan leikkisiä ryppyjä. Torilta bongataan kuviin kiemurtelevia ankeriaita, kolera-altaassa kelluvia jätteitä ja yön välitilassa ryypätty viinapullo. Ne tihkuvat urbaaniin olotilaan kuuluvaa turhuutta ja eksistentialistisen inhon estetikkaa.
Donnerin vasemmistolainen utopia toimii kontrastina edelliselle. Työn tekoa symboloivat kiviporan äänet ja tehtaan piippujen silhuetit. Sosialismin symbolit ovat elokuvan päätöskuvina merkitseviä. Pääkaupunki herää aamuun ruuhkaisella rautatienasemalla ja kauppatorin hälinässä. Näin tapahtui myös ranskalaisen Charles Bauerin ja Valentin Vaalan esikuvassa, vuoden 1939 yhteistyössä Herää Helsinki! Veronalennuskauden klassikoihin lukeutunut äänellinen teatterialkukuva edusti taiteellista laatua, jota kerholiike kunnioitti. Heräävä Helsinki-filmi ohjaili myös Donnerin ensikokeilua, vaikka Espan penkille nukahtanut kulkija sai rankemman vastineen. Lyyrisen nukkujan korvasi kivetykselle sammunut alkoholisti Donnerin neorealistisessa käsittelyssä. Aina auringon noususta asti uutta päivää peilaava tarina kuitenkin säilyi ja on molemmissa muotoiluissa sama.
Koskesta me voimaa saamme
Suomi 1958. Tuotanto: Suomi-Filmi Oy. Tilaaja: Kemijoki Osakeyhtiö. Ohjaus ja kuvaus: Yrjö Aaltonen. Käsikirjoitus: Yrjö Aaltonen ja T.R.Toivinen. Leikkaus ja tehosteet: Allan Pyykkö. Selostus: Martti Silvennoinen. VET: 6955 – VA 5 – 360 m / 13 min.
Masuunien kuumuudessa taotuilla tuotteilla kompensoitiin se paperin ja puun taloudellinen laskusuuntaus, jonka välirauhassa menetettyjen alueiden metsävarannot aiheuttivat. Toivon pärskeitä heittivät lisäksi kame-ran silmään Pohjois-Suomen villinä kuohuvat kosket. Ne olivat teollisuuden energiataloudellisille utopioille ”vihreän kullan” veroinen kohde. Utopioiden kohteelle ideoitiin käsite: ”Suomen valkoinen hiili”. Padotuista uomista jauhoivat kohta energiaa koski-insinöörien valkoiselle hiilelle pyhittämät turbiinit. Ne ja sodan jälkeen niille temppeleiksi nousevat hohtavan valkoiset voimalaitokset olivat jatkossa teollisuutena kuvatuin ja kameroiden edessä luontosuhdetta syvältä kouraiseva projekti. Vuonna 1956 Oulujoki Oy ylpeili jo kuudella kosken kuohuja hyödyntävällä laitoksella.
Teräskauhojen ja betonimyllyjen viimeinen näytös käytiin Kemijoen Petäjäskoskessa Yrjö Aaltosen kameran edessä. Tanskassa kehitetty, Allan Pyykön leikkaama ja tämän jälkeen Englannissa Kodakin väreihin kopioitu Koskesta me voimaa saamme lähettää kohteensa kimppuun verekset insinöörit. ”He näkevät koskessa muutakin kuin luonnonkauneutta”, kerskui tuliterä diplomi-insinööri ja käsikirjoittaja Tola Toivinen. Hän kuului niihin ”pikkupuroinsinööreihin”, jolta ”Kemijoen porrastamisen” suuret haasteet veivät poikuuden.
Elokuvan oivallisesti tehosteilla varustanut Allan Pyykkö käytti hyväkseen kaivinkoneiden ja kuormurien paikalla äänitettyä hälyä. Lopputulos oli massoilla, kuutioilla, betonilla ja teräspalkeilla pullisteleva kuvan ja äänen sinfonia, joka tehosi ja kelpasi lähetettäväksi Englantiin, Saksaan sekä sosialistisen sankarityön maihin.
Askossa on…
Suomi 1969. Tuotantoyhtiö: Felix-Filmi Oy. Tilaaja: Asko Oy. Ohjaus: Pertti Nyberg. Käsikirjoitus: Jaakko Ukkonen, Tapio Tyni, Nina Wrede. Kuvaus: Jukka Rosendahl, Rudolf Nappu, Arto Sarkanen. Selostus: Seppo Kolehmainen. VET: 20299 – S, vero 10% - 350 m / 13 min.
1950-luvun Suomi oli Tapio Wirkkalan, Kaj Franckin ja Timo Sarpanevan maailman kauneimmiksi valittujen taideteollisten esineiden maa. Vuosikymmen myöhemmin tehokkuus, rationalisoinnit ja markkinointiin mukautettu tulosajattelu olivat puristamassa elinkeinoelämälle suurten monistettavien sarjojen tyyliä. Kalustekuva Askossa on… tiivisti kaupallisen luovuuden utopioista olennaisen.
Ennen öljykriisiä oli muovinen pallotuoli askolaisen tuotekehittelyn globaali symboli ja muotoilijansa Eero Aarnion unelma. Elokuvassa se saa siivet ja lentää lasikuitumuotista tuhansina samannäköisinä tuotteina maailmalle. Askon tuotemenestyksen toinen takuumies Ilmari Tapiovaara lausuu elokuvan liekehtivät iskusanat: ”Tehokkuus mukavuudessa, käytännöllisyydessä, palveluksien monipuolisuudessa ja tuotteiden pitkäikäisyydessä”. Tapiovaara sisusti kalustetykkinä Yhdysvaltojen colleget mutta myös Moskovan suurimman hotellin idänkaupan sankarillisena saavutuksena. Ansioillaan hän oli hankkimassa Askolle tasavallan presidentin vuonna 1965 myöntämää vientipalkintoa. Elokuva ei tietenkään jätä sitä mainitsematta.
Lopuksi kamerat käyvät Kölnin huonekalumessujen tulevaisuuden Asko-kodissa. Isänmaansa asialla olevat konsultit lupaavat siellä asiakkailleen uudenlaista mukavuutta: ” Mahdollisuuksia rentoutumiseen ilman sovinnaista ilmettä ja enemmän pehmeyttä kuin kulmia”.
Superlon
Suomi 1968. Tuotantoyhtiö: Oy Opus / Mainos Studio oy. Tilaaja: SOK. Ohjaus, käsikirjoitus ja leikkaus: Allan Pyykkö. Kuvaus: Leo Ahola ja Matti Oksa. Musiikki: Erkki Ertama. VET: 20353 – S, vero 10%.- 280 m / 9'42''
Askon 50-vuotisjuhlaelokuva väläyttelee jo kuluttajille uutta teknologiaa ja synteettisten materiaalien kumousta. Käsillä oli futurististen kokeilujen hullunrohkea vuosikymmen, kunnes muoviset utopiat liukenivat 1970-luvun öljykriisiin ja kaikki muuttui. Vielä vuonna 1968 ehti SOK:n muovitehdas tilata Oy Opukselta ja tytäryhtiö Mainos Studiolta vaahtomuovituotteiden kampanjaelokuvan.
Kiveä rouhivilta louhimoilta innovatiivisiin aiheisiin siirtynyt Allan Pyykkö lavasti muoviteollisuudelle visionäärisen filmin Superlon. Elokuva ei tyytynyt suosittelemaan kuluttajille vain makuuasentoa huokoisella vaahto-muovipatjalla. Filmin päätösvisiot ponkaisivat aina avaruusajassa elävien entiteettien asuinsijoille välineenään tulevaisuuden olotilaan tirkistelevä Opuksen kameran silmä. Elokuvan kaupallisen eskatologian huipensi lentävän lautasen näköispainokseksi muotoiltu Futuro-talo ja viettelevät virtuaalihengettäret sen muoviseen kuoreen kätkeytyvissä tiloissa.
Tietokoneet palvelevat
Computers serve
Suomi 1968.Tuotantoyhtiö: Filminor Oy. Tilaaja: Postisäästöpankki. Ohjaus: Risto Jarva. Käsikirjoitus: Risto Jarva, Pertti Jotuni ja Lasse Naukkarinen. Kuvaus: Lasse Naukkarinen, Antti Peippo. Leikkaus: Lasse Naukkarinen. Ääni-suunnittelu ja lavastus: Anssi Blomstedt. Musiikki: Erkki Kureniemi. Selostus: Kalle Holmberg. VET: 20367 VV – 395 m / 15 min.
Aika oli kypsä Postipankin sponsoroimille tiedotuselokuville. Niille utopioita ideoi Risto Jarvan ja Jaakko Pakkaslahden johtama Filminorin tiimi, samalla kun uutuusarvoa omaavat sponsoroidut kuvat säteilivät tilaajansa imagoon edistyksen hohtoa. Aluksi Filminor erikoistui kaupungistumisen, naiseuden ja ympäristön aiheisiin. Asialle vihkiytyi edistyksellinen ja ennakkoluuloton arkkitehti Pertti Maisala. Hän sai tehtäväkseen kehitellä tilauskuvatuotannoille ohjelman, joka vakuuttaisi pääpartneriksi suostutellun Postipankin. Vihertävän ideologian nostaessa sirkkalehtensä otti arkkitehti ensiksi työpöydälleen vanhan kulttuuriympäristön ja uuden kaupunkirakentamisen yhteensopivuuden kysymykset. Postipankin tietoteknologinen harppaus pelilaudalle potkaisi kuitenkin äkisti liikkeelle uuden ”pee ärrää” tietokoneille tekevän elokuvatilauksensa. Apuun kutsuttiin teknologiaa selkokielelle selitellyt insinööri Pertti Jotuni.
Jarvan Tietokoneet palvelevat mallinsi IBM:n tuliteriä imagoelokuvia Feedback ja Information, jotka niittivät maailmanlaajuista mainetta. Jarvan ja kuvaaja Lasse Naukkarisen elokuvallinen avantgarde hyppäsi kuitenkin omiin innovatiivisiin sfääreihinsä. Havainnollistettuaan ensin reikäkortteja lukevan supertietokoneen ma-temaattiset funktiot, oli vuorossa lasikopeissa työskentelevien ihmisrobottien näytös. Orwellimaista todellisuuskuvaa alleviivasi Anssi Blomstedtin äänisuunnittelu, joka hyödynsi Erkki Kureniemen elektronista musiikkia. Kuvallisten palojen painikkeeksi siitä suodattui rätisevän suggestiivinen raita.
Kaupungin vapaus
Helsinki -67
Suomi 1967. Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi Oy. Ohjaus: Jukka Pakaslahti. Käsikirjoitus: Väinö Kirstinä, Jukka Pakaslahti. Kuvaus ja leikkaus Jukka Pakaslahti . VET: 20140 – S, VV – 290 m.
Väinö Kirstinän tekstin kuvitettu kierros tempaa kaupungin eksistenssiin aamusta iltaan ja seuraavaan aamuun kestävässä syklissä. Uuden aallon viipyilevä filmi käy Vanhan Montussa. Heikki Harma on kantapöydän juopuva folkmuusikko, joka näppäilee kitarastaan saundeja. Flipperiä pelataan myöhään yöhön. Toisaalla Pitkänsillan rannassa ovat rantojen miesten ravintolat aina auki. Laila on valomainoksien untuvapeitto vailla vertaa.
Päiväsaikaan saa satunnainen kulkija linja-autoaseman kimalaispesässä herkästi turpaansa. Aamun ensi-imaisu synnytysosastolla tuo pian unohtuvan tyydytyksen. Kätilöopiston ikkunoista kiirivät parkaisut, mutta ne edustavat vain vapautumisen hetkellistä ääntelyä. Systeemin asettamat säännöt nitistävät nuoruuden utopiat heti alkuunsa. Ruohikoiden tallaaminen on ankarasti kielletty. Nukkuminen Espan penkeillä kuuluu ”irtolaisuudeksi” tuomittuun elämänmuotoon. Se ei ollut edes Suomen 1960-luvun pääkaupungissa sallittua. Pakaslahden ja Kirstinän absurdin huumorin sävyttämä filmi viettää kaupungin vapauden sietämätöntä juhlaa.
- Ilkka Kippola ja Jari Sedergren 10.4.2013
No comments:
Post a Comment