Yli vuorten / Bortom bergen. RO/FR/BE © 2012 Mobra Films [... ?]. P+D+SC: Cristian Mungiu - inspired by non-fiction novels of Tatiana Niculescu Bran. DP: Oleg Mutu - negative: 35 mm - Kodak Vision3 200/ 5213, Vision3 500T 5219 - lab: Kodak Cinelabs (Bucharest) - digital intermediate - release: D-Cinema - 2,35:1. PC: Calin Papura, Mihaela Poenaru. Cost: Dana Paparuz. Makeup and hair: Clara Tudose. No score music track. Theme song sung by Alina, also during the end credits: "Wiegenlied" ("Schlafe, mein Prinzchen, schlaf ein") by Bernhard Flies or Johann Friedrich Anton Fleischmann (previously attributed to W.A. Mozart). S: Dana Bunescu, Marius Leftarache, Mircea Olteanu, Cristian Tarnovetchi. ED: Mircea Olteanu. Casting: Catalin Dordea. C: Cosmina Stratan (Voichița), Cristina Flutur (Alina), Valeriu Andriuță (starețul mănăstirii / Monastery Elder), Dana Tapalagă (Maica superioară / Mother Superior), Cătălina Harabagiu (Antonia), Gina Țandură (Maica Iustina / Mother Iustina), Vica Agache (Maica Elisabeta / Mother Elisabeta), Nora Covali (Maica Pahomia / Mother Pahomia), Dionisie Vitcu (Dl. Valerică / Mr. Valerica). 152 min. Released by Cinema Mondo with Finnish / Swedish subtitles by Outi Kainulainen / Rabbe Sandelin. 2K DCP viewed at Kinopalatsi 6, Helsinki, 17 May 2013
The title of the movie may refer to the monastery, to Germany, to Alina's alienation, to God...
From the official website:
"After his Palme d'Or for 4 Months, 3 Weeks and 2 Days, the Romanian director Cristian Mungiu returns to Cannes for Beyond the Hills. Selected In Competition, its main themes are religion, superstition and love. The film crew answered questions from journalists."
Cristian Mungiu on his view of cinema: "I try to make a different kind of cinema, a different type of film. I do not want the director to be very visible. The music and editing are external elements and I did not want to over-use them. I don't think we need to tell the audience when they should feel moved or not. I am also sure that interpretations will be different in France and in Romania."
Official synopsis
"Alina gets back from Germany to bring Voichita - the only person she loves and was loved by in this world – back to her. But Voichita found God – and God is the most difficult lover one can be jealous of."
Director’s note:
"Beyond the Hills is for me primarily a film about love and free will: mostly about how love can turn the concepts of good and evil into very relative ones. Most of the greatest mistakes of this world have been made in the name of faith, and with the absolute conviction they were done for a good cause."
"Beyond the Hills also speaks about a certain way of experiencing religion. It has always concerned me how much attention believers place on respecting religious habits and rules and how little on applying the essence and wisdom of Christianity to their day-to-day life, for example."
"Preparing for the film I read carefully the list of sins compiled by the Orthodox Church. There are quite a lot (434) and reading them, you cannot but ask yourself all kind of questions. Still, there is a sin that is not listed and which is amongst the most important things about which the film wishes to speak: the sin of indifference. Or maybe it is not a sin, since it’s not listed. But then what is it? Is it dangerous or not? The film also speaks about the various ways in which Evil can manipulate people, and the subtle ways in which it can manifest itself. I wonder whether indifference is not one of them."
"Deep down, I hope, Beyond the Hills speaks about options and choices in life deriving from education or from the lack of education, and about how many things in life derive from things that you cannot influence, or of which you are not guilty: where you were brought into the world, by whom, and in the middle of which community."
"The film also speaks about a region of the world - like many others - where long time exposure to an endless succession of misfortunes and atrocities of all kinds has led to a breed of inert people who have lost their normal reactions in front of normal stimuli. This is not necessarily their fault - it is just a natural survival mechanism, but one which is experienced as an extra burden for those still alive amongst them."
Cristian Mungiu, 2012
There is not a more distinguished film in the first-run film repertory of Helsinki than Beyond the Hills.
The story of two young women, Voichița and Alina, close friends since the orphanage, is so extremely dramatic that it could have been a fitting subject for Jésus Franco or some other representative of the cinema of excess and sensationalism.
But Cristian Mungiu presents the story in an ascetic register. The narrative is downplayed, and the focus is on character and observation of the everyday detail. There is an emphasis on long takes and long shots on the one hand and handheld subjective shots on the other. Dramatic editing is avoided, and there is no score music. The film is very carefully planned, and the mise-en-scène of the scope frames is dynamic and often surprising. The colour is desaturated. The performances are vivid and compelling.
The story is intensive and complicated. There is no simple truth about anybody, and the more we learn about the characters the more complex they turn out to be.
The elder and the mothers and the sisters of the monastery finally face a sentence for the murder of Alina, whom they have killed while trying to exorcize her from the possession of the Devil.
But although they are guilty, so are we all. From the start, Alina and Voichița have been abandoned, and they have passed through a trajectory of institutions, including the orphanage, a foster home, Gastarbeit in Germany (and perhaps something worse), a hospital, and the monastery. But they have never had a home. They have only had the friendship and the love of one another. And now Voichița has found a home with God.
Beyond the Hills is about homelessness, loneliness, rejection and marginalization in today's world.
In its stylistic approach Beyond the Hills belongs to the cinema of asceticism and also to the cinema of duration. I have currently a personal difficulty in trying to relate to the contemporary cinema of duration. Having started to see films in the sixties I was soon acquainted with the then topical cinema of duration by Pintilie (Reconstituirea was commercially released in Finland, and I watched it several times), Jancsó, Sautet, Melville, Tarkovsky, Warhol, Snow, Akerman, Angelopoulos, and others. The subjects of Mungiu have an affinity with the 1960s films by Bresson such as Mouchette and Balthazar, but although ascetic and reduced, Bresson's films were not based on duration to such an exaggerated extent, even if Bresson, too, knew how to extend a take beyond the conventional duration. Thus, although Beyond the Hills is a sincere and moving film, it is also a film of unnecessary tedium, an ordeal for me as a viewer.
Memorable aspects: - The list of the 464 sins. The devil can make you forget. If you conceal some sins, you are not forgiven anything. - "Money is the Devil's eye". - Monastery life is only for those who have chosen it. - The already famous final image in which the windshield is spattered with mud by a passing bus.
Visual quality of the digital screening: the movie has been shot on 35 mm photochemical film, but the colour has been desaturated in the digital intermediate.
Tapani Maskula: Luostarin kahleet
Elokuvat | Turun Sanomat 12.4.2013 03:32
Yli vuorten. Ohjaaja Cristian Mungiu. Kinopalatsi 8. K12, 2 h 32 min.
Romaniasta rantautunut uusi aalto on piristysruiske Euroopan näivettyneelle elokuvakulttuurille. Tulevaisuus osoittaa onko sen rintama yhtä laaja ja hedelmällinen kuin taannoin Unkarissa, mutta enteet vaikuttavat lupaavilta. Ensimmäinen signaali koettiin jo vuonna 2005 Cannesissa, jossa tunnustuspalkinto myönnettiin Cristi Puiun sairaalabyrokratiaa rankasti ruoskivalle ohjaukselle Moartea domnului Lazarescu (Herra Lazarescun kuolema). Kaksi vuotta myöhemmin Kultaisen Palmun festivaaleilla voitti Cristian Mungiun sensaatiomainen elokuva 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää. Romanialaista tuotantoa tarkemmin seuranneet osasivat yllätystä odottaa, sillä Mungiun ohjausdebyytti Occident (2002) niitti tuoreeltaan kehuja ja pokaaleja vähäpätöisimmillä filmijuhlilla.
Naiset miehen armoilla
Mungiu valmistaa elokuvia siis harvakseltaan, mutta menestymisen paineet kolmannen teoksen kohdalla ovat nostaneet riman tavallista korkeammalle. Siksi ihailen taitoa, jolla hän suoriutuu vaikeasta tehtävästään. Yli vuorten on aikaisempia filmejä monitahoisempi teemoiltaan ja harkitumpi ongelmien asettelultaan. Ohjaaja onnistuu myös jalostamaan persoonallisen tyylinsä entistä täyteläisemmäksi.
Tälläkin kertaa filmin keskiössä on kaksi naista, jotka joutuvat tunnottoman miehen armoille – edellisessä hän oli roisi sikiönlähdettäjä, nyt luostarin suvaitsematon johtajapappi. Molemmat elokuvat ovat lisäksi sisarteoksia visuaaliselta ilmaisultaan. Siirtyminen Nicolae Ceausescun diktatuurista euroaikaan ei ole muuttanut Mungiun ankaraa arkirealismia, pitkiä otoksia ja syvältä kouraisevaa tunkeutumista päähenkilöitä kalvavaan piinaan. Ystävättäret voivat turvautua vain toisiinsa hyytävän rujossa ympäristössä.
Voichita (Cosmina Stratan) ja Alina (Cristina Flutur) varttuivat lapsista nuoriksi orpokodissa, mutta sen jälkeen heidän polkunsa erkaantuivat. Saksassa viettäminään vuosina Alina on ikävöinyt kumppaniaan, sillä tyttöjä yhdistää vahva seksuaaliväritteinen side. He tapaavat rautatieasemalla matkatakseen syrjäiseen luostariin, jossa Voichita on nunnana pyhittänyt elämänsä Jumalalle. Alina on päättänyt hakea ystävänsä takaisin luokseen ja normaalin yhteiskunnan piiriin. Olosuhteet ortodoksisessa luostarissa ovat kuitenkin paljon tuomitsevammat kuin mihin Alina on varautunut.
Kuka määrittelee rakkauden?
Monasterissa kuria sekä komentoa harjoittavat abbedissa ja varsinkin hengellistä nuhteettomuutta vaaliva tyrannipappi (Valeria Andriuta). Terveydeltään hauraan Alinan ilmaantuessa talviharmaaseen maisemaan häneen asennoidutaan ulkopuolisena uhkana, jonka turmelevat taipumukset täytyy kitkeä pois vaarallisina viettelyksinä. Kun Alina ei suostu papin jyrkkiin ehtoihin, viimeksi mainittu pönkittää väärin valtaansa suljettua työleiriä muistuttavassa luostarissa nujertaakseen vastahangan julmin keinoin.
Viattomuus ja syyllisyys, vapaus ja pakkoriisto törmäävät elokuvassa rajusti, mutta ensisijaisesti se käsittelee rakkautta. Mungiu kysyy teoksellaan tarvitseeko Jumala maallisen instituution määrittelemään yksinoikeudella millainen rakkaus on puhdasta, millainen syntistä. Onko lainkaan olemassa pahaa rakkautta? Eikö sydämestä lähtevä hellyys ole aina hyvää ja ansaitse tasapuolista, sukupuolineutraalia kohtelua luojan silmissä? Mungiun mukaan ortodoksisen kirkon 464 syntiä käsittävästä litaniasta puuttuu synneistä suurin, välinpitämättömyys. Elokuvaa katsoessa tulee miettineeksi kirkon tilojen käyttöä meilläkin demoneilla pelotteluun ja seksuaaliseen ahdisteluun. Kaikissa kirkkokunnissa vaaditaan juuri nyt vakavaa ja rehellistä itsetutkistelua.
Helppoja selityksiä uhmaavat elokuvat ovat niitä, jotka peilaavat rohkeasti aikansa ristiriitoja. Näitä filmejä pitää tehdä tietyllä hetkellä, sillä myöhemmin kyseinen tuokio katoaa historian hämäriin. Yli vuorten heijastaa romanialaista todellisuutta ja mielenlaatua, mutta sen humanismi on yleismaailmallista tähdentäessään inhimillisten valintojen välttämättömyyttä ihmisarvon mittarina.
TAPANI MASKULA
The title of the movie may refer to the monastery, to Germany, to Alina's alienation, to God...
From the official website:
"After his Palme d'Or for 4 Months, 3 Weeks and 2 Days, the Romanian director Cristian Mungiu returns to Cannes for Beyond the Hills. Selected In Competition, its main themes are religion, superstition and love. The film crew answered questions from journalists."
Cristian Mungiu on his view of cinema: "I try to make a different kind of cinema, a different type of film. I do not want the director to be very visible. The music and editing are external elements and I did not want to over-use them. I don't think we need to tell the audience when they should feel moved or not. I am also sure that interpretations will be different in France and in Romania."
Official synopsis
"Alina gets back from Germany to bring Voichita - the only person she loves and was loved by in this world – back to her. But Voichita found God – and God is the most difficult lover one can be jealous of."
Director’s note:
"Beyond the Hills is for me primarily a film about love and free will: mostly about how love can turn the concepts of good and evil into very relative ones. Most of the greatest mistakes of this world have been made in the name of faith, and with the absolute conviction they were done for a good cause."
"Beyond the Hills also speaks about a certain way of experiencing religion. It has always concerned me how much attention believers place on respecting religious habits and rules and how little on applying the essence and wisdom of Christianity to their day-to-day life, for example."
"Preparing for the film I read carefully the list of sins compiled by the Orthodox Church. There are quite a lot (434) and reading them, you cannot but ask yourself all kind of questions. Still, there is a sin that is not listed and which is amongst the most important things about which the film wishes to speak: the sin of indifference. Or maybe it is not a sin, since it’s not listed. But then what is it? Is it dangerous or not? The film also speaks about the various ways in which Evil can manipulate people, and the subtle ways in which it can manifest itself. I wonder whether indifference is not one of them."
"Deep down, I hope, Beyond the Hills speaks about options and choices in life deriving from education or from the lack of education, and about how many things in life derive from things that you cannot influence, or of which you are not guilty: where you were brought into the world, by whom, and in the middle of which community."
"The film also speaks about a region of the world - like many others - where long time exposure to an endless succession of misfortunes and atrocities of all kinds has led to a breed of inert people who have lost their normal reactions in front of normal stimuli. This is not necessarily their fault - it is just a natural survival mechanism, but one which is experienced as an extra burden for those still alive amongst them."
Cristian Mungiu, 2012
There is not a more distinguished film in the first-run film repertory of Helsinki than Beyond the Hills.
The story of two young women, Voichița and Alina, close friends since the orphanage, is so extremely dramatic that it could have been a fitting subject for Jésus Franco or some other representative of the cinema of excess and sensationalism.
But Cristian Mungiu presents the story in an ascetic register. The narrative is downplayed, and the focus is on character and observation of the everyday detail. There is an emphasis on long takes and long shots on the one hand and handheld subjective shots on the other. Dramatic editing is avoided, and there is no score music. The film is very carefully planned, and the mise-en-scène of the scope frames is dynamic and often surprising. The colour is desaturated. The performances are vivid and compelling.
The story is intensive and complicated. There is no simple truth about anybody, and the more we learn about the characters the more complex they turn out to be.
The elder and the mothers and the sisters of the monastery finally face a sentence for the murder of Alina, whom they have killed while trying to exorcize her from the possession of the Devil.
But although they are guilty, so are we all. From the start, Alina and Voichița have been abandoned, and they have passed through a trajectory of institutions, including the orphanage, a foster home, Gastarbeit in Germany (and perhaps something worse), a hospital, and the monastery. But they have never had a home. They have only had the friendship and the love of one another. And now Voichița has found a home with God.
Beyond the Hills is about homelessness, loneliness, rejection and marginalization in today's world.
In its stylistic approach Beyond the Hills belongs to the cinema of asceticism and also to the cinema of duration. I have currently a personal difficulty in trying to relate to the contemporary cinema of duration. Having started to see films in the sixties I was soon acquainted with the then topical cinema of duration by Pintilie (Reconstituirea was commercially released in Finland, and I watched it several times), Jancsó, Sautet, Melville, Tarkovsky, Warhol, Snow, Akerman, Angelopoulos, and others. The subjects of Mungiu have an affinity with the 1960s films by Bresson such as Mouchette and Balthazar, but although ascetic and reduced, Bresson's films were not based on duration to such an exaggerated extent, even if Bresson, too, knew how to extend a take beyond the conventional duration. Thus, although Beyond the Hills is a sincere and moving film, it is also a film of unnecessary tedium, an ordeal for me as a viewer.
Memorable aspects: - The list of the 464 sins. The devil can make you forget. If you conceal some sins, you are not forgiven anything. - "Money is the Devil's eye". - Monastery life is only for those who have chosen it. - The already famous final image in which the windshield is spattered with mud by a passing bus.
Visual quality of the digital screening: the movie has been shot on 35 mm photochemical film, but the colour has been desaturated in the digital intermediate.
Tapani Maskula: Luostarin kahleet
Elokuvat | Turun Sanomat 12.4.2013 03:32
Yli vuorten. Ohjaaja Cristian Mungiu. Kinopalatsi 8. K12, 2 h 32 min.
Romaniasta rantautunut uusi aalto on piristysruiske Euroopan näivettyneelle elokuvakulttuurille. Tulevaisuus osoittaa onko sen rintama yhtä laaja ja hedelmällinen kuin taannoin Unkarissa, mutta enteet vaikuttavat lupaavilta. Ensimmäinen signaali koettiin jo vuonna 2005 Cannesissa, jossa tunnustuspalkinto myönnettiin Cristi Puiun sairaalabyrokratiaa rankasti ruoskivalle ohjaukselle Moartea domnului Lazarescu (Herra Lazarescun kuolema). Kaksi vuotta myöhemmin Kultaisen Palmun festivaaleilla voitti Cristian Mungiun sensaatiomainen elokuva 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää. Romanialaista tuotantoa tarkemmin seuranneet osasivat yllätystä odottaa, sillä Mungiun ohjausdebyytti Occident (2002) niitti tuoreeltaan kehuja ja pokaaleja vähäpätöisimmillä filmijuhlilla.
Naiset miehen armoilla
Mungiu valmistaa elokuvia siis harvakseltaan, mutta menestymisen paineet kolmannen teoksen kohdalla ovat nostaneet riman tavallista korkeammalle. Siksi ihailen taitoa, jolla hän suoriutuu vaikeasta tehtävästään. Yli vuorten on aikaisempia filmejä monitahoisempi teemoiltaan ja harkitumpi ongelmien asettelultaan. Ohjaaja onnistuu myös jalostamaan persoonallisen tyylinsä entistä täyteläisemmäksi.
Tälläkin kertaa filmin keskiössä on kaksi naista, jotka joutuvat tunnottoman miehen armoille – edellisessä hän oli roisi sikiönlähdettäjä, nyt luostarin suvaitsematon johtajapappi. Molemmat elokuvat ovat lisäksi sisarteoksia visuaaliselta ilmaisultaan. Siirtyminen Nicolae Ceausescun diktatuurista euroaikaan ei ole muuttanut Mungiun ankaraa arkirealismia, pitkiä otoksia ja syvältä kouraisevaa tunkeutumista päähenkilöitä kalvavaan piinaan. Ystävättäret voivat turvautua vain toisiinsa hyytävän rujossa ympäristössä.
Voichita (Cosmina Stratan) ja Alina (Cristina Flutur) varttuivat lapsista nuoriksi orpokodissa, mutta sen jälkeen heidän polkunsa erkaantuivat. Saksassa viettäminään vuosina Alina on ikävöinyt kumppaniaan, sillä tyttöjä yhdistää vahva seksuaaliväritteinen side. He tapaavat rautatieasemalla matkatakseen syrjäiseen luostariin, jossa Voichita on nunnana pyhittänyt elämänsä Jumalalle. Alina on päättänyt hakea ystävänsä takaisin luokseen ja normaalin yhteiskunnan piiriin. Olosuhteet ortodoksisessa luostarissa ovat kuitenkin paljon tuomitsevammat kuin mihin Alina on varautunut.
Kuka määrittelee rakkauden?
Monasterissa kuria sekä komentoa harjoittavat abbedissa ja varsinkin hengellistä nuhteettomuutta vaaliva tyrannipappi (Valeria Andriuta). Terveydeltään hauraan Alinan ilmaantuessa talviharmaaseen maisemaan häneen asennoidutaan ulkopuolisena uhkana, jonka turmelevat taipumukset täytyy kitkeä pois vaarallisina viettelyksinä. Kun Alina ei suostu papin jyrkkiin ehtoihin, viimeksi mainittu pönkittää väärin valtaansa suljettua työleiriä muistuttavassa luostarissa nujertaakseen vastahangan julmin keinoin.
Viattomuus ja syyllisyys, vapaus ja pakkoriisto törmäävät elokuvassa rajusti, mutta ensisijaisesti se käsittelee rakkautta. Mungiu kysyy teoksellaan tarvitseeko Jumala maallisen instituution määrittelemään yksinoikeudella millainen rakkaus on puhdasta, millainen syntistä. Onko lainkaan olemassa pahaa rakkautta? Eikö sydämestä lähtevä hellyys ole aina hyvää ja ansaitse tasapuolista, sukupuolineutraalia kohtelua luojan silmissä? Mungiun mukaan ortodoksisen kirkon 464 syntiä käsittävästä litaniasta puuttuu synneistä suurin, välinpitämättömyys. Elokuvaa katsoessa tulee miettineeksi kirkon tilojen käyttöä meilläkin demoneilla pelotteluun ja seksuaaliseen ahdisteluun. Kaikissa kirkkokunnissa vaaditaan juuri nyt vakavaa ja rehellistä itsetutkistelua.
Helppoja selityksiä uhmaavat elokuvat ovat niitä, jotka peilaavat rohkeasti aikansa ristiriitoja. Näitä filmejä pitää tehdä tietyllä hetkellä, sillä myöhemmin kyseinen tuokio katoaa historian hämäriin. Yli vuorten heijastaa romanialaista todellisuutta ja mielenlaatua, mutta sen humanismi on yleismaailmallista tähdentäessään inhimillisten valintojen välttämättömyyttä ihmisarvon mittarina.
TAPANI MASKULA
No comments:
Post a Comment