Spring Breakers / Spring Breakers. US © 2012 Spring Breakers, LLC. General release: 2013. PC: Annapurna Pictures, Muse Productions, Division Films. P: Charles-Marie Anthonioz, Jordan Gertner, Chris Hanley, David Zander. D+SC: Harmony Korine. DP: Benoît Debie. M: Cliff Martinez, Skrillex, Gucci Mane. PD: Elliott Hostetter. AD: Almitra Corey. Set dec: Adam Willis. Cost: Heidi Bivens. Dental prosthetics: Gary Archer. Makeup: Lee Grimes. Hair: Adruitha Lee. SFX: George Hirst. VFX: Pixomondo. M supervisor: Randall Poster. "Everytime" (Britney Spears, Annette Stamatelatos) perf. James Franco. "Baby One More Time" (Max Martin) perf. Gomez, Hudgens, Benson, Korine. "Moment 4 Life" (Nicki Minaj, Aubrey Graham). More tracks beyond the jump break. S: Aaron Glascock. ED: Douglas Crise. Casting: Laray Mayfield. C: Selena Gomez (Faith), Vanessa Hudgens (Candy), Ashley Benson (Brit), Rachel Korine (Alien), Gucci Mane (Archie), Heather Morris (Bess), Ash Lendzion (Forest), Emma Holzer (Heather), Lee Irby (History Professor), Jeff Jarrett (Youth Pastor). Loc: Florida: Gulfport, Redington Shores, Pinellas County, St. Pete Beach, Sunshine Skyway Bridge (Tampa), Treasure Island, Ringling College of Art and Design (Sarasota), Sarasota. 94 min. Released by SF Film with Finnish / Swedish subtitles by Jarno Mononen / Joanna Erkkilä. 2K DCP viewed at Tennispalatsi 6, Helsinki, 25 May 2013
Technical specs from the IMdB: - Camera: Aaton Penelope, Cooke 5/i and Zeiss Master Prime Lenses, Arricam LT, Lomo Lenses - Laboratory: Cineworks Digital Studios, Miami (FL), USA - Company 3, Los Angeles (CA), USA (digital intermediate) - Negative Format: 35 mm (Kodak Vision3 250D 5207, Vision3 500T 5219) - Cinematographic Process: Digital Intermediate (4K) (master format) - Lomoscope (anamorphic) (source format) (some scenes) - Techniscope (source format) - Printed Film Format: 35 mm, D-Cinema
Spring Break has been a feature of MTV since 1986, based on Daytona Beach (Florida).
Official synopsis: "Four sexy college girls plan to fund their spring break getaway by burglarizing a fast food shack. But that’s only the beginning… During a night of partying, the girls hit a roadblock when they are arrested on drug charges. Hungover and clad only in bikinis, the girls appear before a judge but are bailed out unexpectedly by Alien, an infamous local thug who takes them under his wing and leads them on the wildest Spring Break trip in history. Rough on the outside but with a soft spot inside, Alien wins over the hearts of the young Spring Breakers, and leads them on a Spring Break they never could have imagined."
I used to watch MTV Europe in the 1980s but got bored during the switch from visual invention into an endless beach party zone. Sharp rap and dance clips changed into displays of hedonism, usually expressed via oversaturated colours. The worship of the golden calf, the glorification of crime, and the abundance of female flesh I first tried to interpret as parody.
These days I get exposed to music videos rarely (when they appear on the monitor of my gym I try to look the other way) and while I don't know the current trends I have a sense that the late 1980s hedonistic style is still one of them.
Be it as it may, my first impression from Harmony Korine's Spring Breakers is that its imagery is a variant of MTV hedonism (here often topless, sometimes also bottomless). But hedonism is not the the point here. Spring Breakers is the story of four college girls who are on a quest of self-discovery, "to find ourselves", "who we are".
They are bailed out from jail by an actual gangster, an incarnation of gangsta rap. "I'm fucking made of money". "I should be called money". "I just wanted to be bad". "I like doing the wrong thing". "I like making money". "This is the American dream". "I have Scarface on replay".
They walk into the wild side. Faith, the religious girl, steps out early. Another girl leaves having been hit by a bullet in her arm. Two remain, don pink Pussy Riot masks and become worse than the two gangster rivals, Alien and Archie, whom they survive.
During the rampage they watch My Little Pony and call their mothers: "I wanna be a good girl".
The performances are compelling.
The college history class and the religious ceremony in the beginning look like show business.
During the robbery of the Chicken Shack the girls imagine it's a video game.
My first impression was that Spring Breakers is an excuse for the 40-year-old male director to gaze at almost naked teenage flesh, but Jutta Sarhimaa offers a feministic interpretation.
The mode of expression is poetic and dream-like. Phrases are repeated hypnotically: "spring break", "spring break forever". Spring Breakers is like a pop video musical in which the imagery is pushed beyond the conventional limits (with more nudity and violence). The New York Times commented that Harmony Korine is having it both ways (or many ways).
The soundtrack is exciting.
The visual style is ambitious and elaborate. It can even be seen as an attempt at a redemption of MTV hedonism. The general concept is hallucination. The visual world is anti-realistic to start with, with variations such as soft focus, colour manipulation, extreme low definition (like mobile phone footage), colour beyond garish, and pink glow. In the most extreme moments of drug hallucination the world seems to evaporate.
Spring Breakers has been shot on 35 mm photochemical film, and it has been profoundly manipulated in the digital intermediate with heavy visual effects and special effects
SPRING BREAKERS SOUNDTRACK ALBUM
1. "Scary Monsters and Nice Sprites" Skrillex 2:56
2. "Rise And Shine Little B***h" Cliff Martinez & Skrillex 0:35
3. "Pretend It's A Video Game" Cliff Martinez 2:47
4. "With You, Friends (Long Drive)" Skrillex 3:18
5. "Hangin' With Da Dopeboys" Dangeruss & James Franco 2:53
6. "Bikinis & Big Booties Y'all" Cliff Martinez & Skrillex 3:06
7. "Never Gonna Get This Pussy" Cliff Martinez 2:40
8. "Goin' In" (Skrillex Goin' Down Mix) Birdy Nam Nam 3:19
9. "F**k This Industry" Waka Flocka Flame 3:27
10. "Smell This Money" (Original Mix) Skrillex 2:38
11. "Park Smoke" Skrillex 4:01
12. "Young Niggas" Gucci Mane & Waka Flocka Flame 3:44
13. "Your Friends Ain't Gonna Leave With You" Cliff Martinez 3:14
14. "Ride Home" Skrillex 2:55
15. "Big Bank (Produced By Young Shun)" (featuring French Montana) Meek Mill, Pill, Torch & Rick Ross 3:38
16. "Son Of Scary Monsters" Cliff Martinez & Skrillex 3:40
17. "Big 'Ol Scardy Pants" Cliff Martinez 3:08
18. "Scary Monsters On Strings" Skrillex 3:11
19. "Lights" Ellie Goulding 4:08 (during end credits)
Total length: 41:06
JUTTA SARHIMAA
SPRING BREAKERS: FEMINISTINEN TULKINTA
May 17, 2013
Tuntuu yhä epätodelliselta, mutta totta se on. Harmony Korinen maaginen “beach noir” Spring Breakers tulee tänään Suomessa yleiseen ensi-iltaan.
Siispä suosittelen: Unohtakaa Luhrmannin törppö-Gatsbyn silkkipaidat ja syleilkää James Francon kerskakuluttaja-Alienin shurikeneja!
Vaikka Franco varastaa show’n aivot sulattavalla roolisuorituksellaan, elokuvan kiinnostavin analysointi painottuu tyttöihin ja siihen, mitä he tekevät. Yritän nyt antaa oman panokseni tähän keskusteluun.
Näin Spring Breakersin ensi kerran neljä kuukautta sitten, Rotterdamin filmijuhlien päätöslauantaina, täpötäyteen ahdetussa multipleksisalissa, jossa olutpullujen poksahtelu sameutti ääni-ilmaston ja ihmiset palkitsivat jokaisen mehukkaan vuorosanan suosionosoituksin.
Myönnän, että silloin elokuvan radikaalius ei vielä täysin avautunut. Tarvittiin useampi katsomiskerta ja äkkiä… kaikki tuntui selvältä.
Jos ette halua spoilereita, älkää lukeko eteenpäin.
–
Spring Breakersin luojalla Harmony Korinella on historiansa.
Parikymppisenä Korine kirjoitti käsikirjoituksen Larry Clarkin ohjaamaan elokuvaan Kids – tämän päivän lapsia (1995). Siinä joukko newyorkilaisia lapsosia ördäsi ja harrasti suojaamatonta seksiä. Puheet ovat ikään sopivasti ihan liian isoja.
Lopussa Chlöe Sevignyn esittämä Jennie joutuu ystävänsä raiskaamaksi, muutoinkin kamalan päivän päätteeksi. Kohtaus on raastavan pitkä ja lohduton.
Debyyttiohjaus Gummo (1997) oli jo toista maata. Resuinen, tuulen tuivertama pienyhteisö yrittää edelleen saada päiviään kulumaan, mutta Korine kuvaa heitä aivan kulman takaa iskevällä hellyydellä. Kissantappajat, kitukasvuiset, kehitysvammaiset, hitaat ja tumpelot ovat kaikki Korinen profeettoja. He pitävät toistensa puolia.
Korinen mielestä meidän tulisi selkeästi seurata näiden hylkeksittyjen sielujen ajantappamista aivan yhtä suurella mielenkiinnolla – ellei suuremmalla – kuin täysipainoisten menestyjien oravanpyörässä juoksemista, jota länsimainen kulttuurikuvastomme on tulvillaan.
Miten Spring Breakers sopii tähän jatkumoon?
Kun koko uransa marginaalisia, enemmän nykytaidetta kuin nykyelokuvaa muistuttavia filmejä tehnyt Korine haluaa yhtäkkiä talliinsa Disneyn teini-idolit, pitäisikö siitä huolestua?
–
Spring Breakers kertoo neljästä nuoresta naisesta, jotka päättävät osallistua yhdysvaltalaiseen yliopistorituaaliin nimeltä spring break, vaikka rahaa ei ole. Tilan säästämiseksi käytän heistä ilmaisua “tytöt”.
Brit (Ashley Benson), Candy (Vanessa Hudgens), Cotty (Rachel Korine, ohjaajan vaimo) ja Faith (Selena Gomez) ovat olleet ystäviä jo tarhasta lähtien. Spring break edustaa heille ikuista aurinkoa ja hauskuutta, biletystä ja oluen juontia uikkareissa aamuun asti. Se on Mikä-mikä-maa, tajunnan tila, jossa ei tarvitse huolehtia mistään: ei tenteistä, valmistumisesta, opintolainoista tai työpaikoista.
Näyttelijöistä Hudgens, Gomez ja Benson ovat osa amerikkalaisen popkulttuurin ikonografiaa, miljoonien pikkutyttöjen ihannoimia ja oheistuotteita myyviä kiiltokuvia. Korine asettaa heidät Spring Breakersissa ironisesti ja räikeästi vasten ikonisia roolihahmojaan.
Hiljainen Faith on porukasta se, joka ei kuulu joukkoon. Hän opiskelee eri paikassa kuin muut, kristillisessä oppilaitoksessa, jossa Ed Hardy-tyylissä marinoitu punaniska yrittää kiihottaa opiskelijoita uskonnolliseen hurmioon.
Kun Faith kertoo kristillisille tutuilleen lähtevänsä kavereidensa kanssa reissuun, häntä varoitellaan. Erityisen varoituksen aihe ovat Brit ja Candy, Pretty Little Liers -sarjasta tunnetun Bensonin ja High School Musical-elokuvissa näytelleen Hudgensin esittämät vauhtitytöt:
“Pray hardcore, super hardcore!”
“They’re sweet”, vastaa hämmentynyt Gomez, joka on pulleissa lapsenkasvoissaan ideaali roolitus hahmoksi, joka alle tuntia myöhemmin poistuu kekkereistä ensimmäisellä maitojunalla kotiin.
Jossain vaiheessa toisaalla (koska aika on ainainen epäselvyys Spring Breakersissa; ajallista jatkumoa kohtausten välillä ei ole):
Pimeässä luentosalissa, läppäreiden näyttöjen loisteessa luennoitsija puhuu keskittyneellä äänellä. Puhe liikkuu sisällissodasta ja jatkuvasta vapauteen kilvoittelusta toiseen maailmansotaan ja sen vaikutukseen yksilöihin, jotka palasivat sodasta kotiin radikaalisti muuttuneina.
Kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta Brit ja Candy eivät näytä kuuntelevan.
“Suloiset” tytöt uneksivat vapautuksesta ja spring breakista piirrellen peniksenkuvia ruutuvihkoon ja imitoiden aseen laukaisemista ohimolla.
Aseen lataus- ja laukaisuääni ovat osa elokuvan shokeeraavaa, jopa hyökkäävää ääniraitaa. Ravintolan ryöstäminen vesipyssyin koetaan kahdesti: ensi kertaa turvallisesti Cottyn ajaman avolava-auton pelkääjänpaikalta käsin ja toisella kertaa tyttöjen näyttelemänä. Toisella kertaa vaikutus on ahdistava juuri siksi, että kuulemme mitä raivoisia, suoraan elokuvista opittuja sanoja tytöt käyttävät.
Väkivallan uhka on kouriintuntuva myös tyttöjen asujen ansiosta. Jatkuva bikineissä esiintyminen tekee heistä fyysisesti haavoittuvaisia, feministisestä elokuvatutkimuksesta tutun miehisen tuijotuksen ja omistamisen kohteita. Korine oikein nautiskelee pornoistavan katseen häiritsevästä sekoittamisesta tyttöjen käyttämiin lapsekkaisiin karkkiväreihin sekä My Little Ponies: Friendship is Magic -sarjaan, jota he katsovat kahteen eri otteeseen.
Kun tuo katse kohtaa kyllästyspisteensa, käännös on radikaali.
–
Olennainen alkusoitto tälle “korinelaiselle käänteelle” tapahtuu elokuvan keskivaiheilla, kohtauksessa jossa Faith, Brit ja Candy lilluvat uima-altaassa. Biletys on tauolla ja seesteisyys rauhoittanut veden pinnan. On aikaa unelmoida.
Faith tunnustaa silloin rakkautensa ystävättäriään kohtaan: “If we could be together, forever”.
Brit ja Candy ottavat sanat vastaan hieman naureskellen. Siinä missä Faith on traditionalisti, Brit ja Candy tietävät, ettei niin voi olla.
Pian Faith häipyy ja Cottya ammutaan käteen. Jotain on tapahduttava, tai mikään ei muutu.
Dangeruss -räppäriltä – joka muuten vilahtaa monessa kohtauksessa – elkeet ja releet lainannut James Franco tuo Alienina tuon muutoksen sisään elokuvaan. Ylitsepursuavissa uima-allasbileissä sanoja tiputteleva rahan messias räppää muutoksen mahdollisuudesta.
Maksettuaan tytöt pois vankilasta Alien esittelee Britille ja Candylle “kamojaan” huumaantuneena omasta vallastaan ja erityisyydestään, joka on kuitenkin vain rahaa. Kuten pointillistiselta maalaukselta näyttävät vaahtobileet hotellihuoneessa todistavat, raha tai omaisuus ei merkitse näille ihmisille mitään erityisesti. Se on vain tarpeellista paperia, jota saa aina lisää.
Naapurustonsa ainoana valkonaamana Alien on ollut koko ikänsä pienessä alakynnessä, vieras näky. Se antaa hänelle mahdollisuuden toimia toisin.
Spring Breakersin nerokkaimman kohtauksen lopuksi aseita esitellyt Alien astuu näkymättömän viivan yli. Vastaiskuna Brit ja Candy pakottavat hänet ottamaan oman aseensa piipun suuhunsa. Pelon innoittamana Alien suorittaa tuplafellaation ja kiittelee lopuksi haltioituneena “sieluntovereitaan”.
Tästä raiskauksesta lähtien Alien, Brit ja Candy muodostavat vallankumouksellisen kolmikon, jossa he ovat kaikki aidosti tasavertaisia ja samalla viivalla.
Suhde sinetöidään iloisella kimppakivalla uima-altaassa. Emaskuloitunut Alien ei “pane kahta naista” vaan he harrastavat seksiä yhdessä.
Korostaakseen kohtauksen egalistaristisuutta ja täydellisyyttä Korine ei vain käytä sopivia repliikkejä (“Feels as if the world is perfect”, jne).
Hän näyttää Alienin entisen ystävän ja nykyisen vihamiehen Archien (Gucci Mane) harrastamassa seksiä kahden naisen kanssa hulppeassa huvilassaan: Archie makaa selällään sängyllä kuin paralyysissä kun toinen naisista ratsastaa ja toinen nuolee hänen varpaitaan.
Toisessa kohtauksessa Archie istuu vaahtokylvyssä ja sanelee suihkussa oleville naisille, miten ja mistä heidän tulisi koskettaa toisiaan.
–
Jotkut kritiikot ovat kirjoittaneet elokuvan viimeisen osion, Pussy Riot-myssyissä tehdyn tappokeikan epäsopivuudesta, mutta he eivät ole selkeästi osanneet lukea Korinea oikein.
Kun Alien saa luodin päähänsä, tytöt eivät suoraan hylkää häntä vaan hyvästelevät hänet hellästi suudelmin. Tasavertainen suhde merkitsee myös sitä, ettei yhden kuolema ole este heidän etenemiselleen. Ei Alienkaan sitä haluaisi.
Niin Brit ja Candy etenevät pitkin Archien tiluksia tappaen kaiken, mitä eteen tulee. Tummassa yössä heidän ihonsa näyttää lähes mustalta.
He löytävät ja tappavat Archien, mutta Korine leikkaa pois kohtauksesta ennen kuin saamme tietää, kuolevatko myös Archien naiset.
He varastavat Archien avoauton ja ajavat yössä hiukset hulmuten.
Korine on kuvannut elokuvaansa artikuloinnin tuolla puolen olevaksi. Suurin osa dialogista on toisteisia latteuksia, jotka tekevät paluun kuin Britney Spearsin pop-laulujen kertosäe. Mutta Spring Breakers ei ole mikä tahansa poptekele, vaan feministinen ja jopa radikaalin optimistinen elokuva.
Kun neonvärisiin bikineihin pukeutuneet Thelma ja Louise karauttavat varastetulla autolla pois, he eivät ajakaan alas jyrkänteeltä vaan ulos kuvasta. Heitä ei rangaista.
Spring break ja sen tuoma valtava muutos tuntuvat ikuisilta.
Technical specs from the IMdB: - Camera: Aaton Penelope, Cooke 5/i and Zeiss Master Prime Lenses, Arricam LT, Lomo Lenses - Laboratory: Cineworks Digital Studios, Miami (FL), USA - Company 3, Los Angeles (CA), USA (digital intermediate) - Negative Format: 35 mm (Kodak Vision3 250D 5207, Vision3 500T 5219) - Cinematographic Process: Digital Intermediate (4K) (master format) - Lomoscope (anamorphic) (source format) (some scenes) - Techniscope (source format) - Printed Film Format: 35 mm, D-Cinema
Spring Break has been a feature of MTV since 1986, based on Daytona Beach (Florida).
Official synopsis: "Four sexy college girls plan to fund their spring break getaway by burglarizing a fast food shack. But that’s only the beginning… During a night of partying, the girls hit a roadblock when they are arrested on drug charges. Hungover and clad only in bikinis, the girls appear before a judge but are bailed out unexpectedly by Alien, an infamous local thug who takes them under his wing and leads them on the wildest Spring Break trip in history. Rough on the outside but with a soft spot inside, Alien wins over the hearts of the young Spring Breakers, and leads them on a Spring Break they never could have imagined."
I used to watch MTV Europe in the 1980s but got bored during the switch from visual invention into an endless beach party zone. Sharp rap and dance clips changed into displays of hedonism, usually expressed via oversaturated colours. The worship of the golden calf, the glorification of crime, and the abundance of female flesh I first tried to interpret as parody.
These days I get exposed to music videos rarely (when they appear on the monitor of my gym I try to look the other way) and while I don't know the current trends I have a sense that the late 1980s hedonistic style is still one of them.
Be it as it may, my first impression from Harmony Korine's Spring Breakers is that its imagery is a variant of MTV hedonism (here often topless, sometimes also bottomless). But hedonism is not the the point here. Spring Breakers is the story of four college girls who are on a quest of self-discovery, "to find ourselves", "who we are".
They are bailed out from jail by an actual gangster, an incarnation of gangsta rap. "I'm fucking made of money". "I should be called money". "I just wanted to be bad". "I like doing the wrong thing". "I like making money". "This is the American dream". "I have Scarface on replay".
They walk into the wild side. Faith, the religious girl, steps out early. Another girl leaves having been hit by a bullet in her arm. Two remain, don pink Pussy Riot masks and become worse than the two gangster rivals, Alien and Archie, whom they survive.
During the rampage they watch My Little Pony and call their mothers: "I wanna be a good girl".
The performances are compelling.
The college history class and the religious ceremony in the beginning look like show business.
During the robbery of the Chicken Shack the girls imagine it's a video game.
My first impression was that Spring Breakers is an excuse for the 40-year-old male director to gaze at almost naked teenage flesh, but Jutta Sarhimaa offers a feministic interpretation.
The mode of expression is poetic and dream-like. Phrases are repeated hypnotically: "spring break", "spring break forever". Spring Breakers is like a pop video musical in which the imagery is pushed beyond the conventional limits (with more nudity and violence). The New York Times commented that Harmony Korine is having it both ways (or many ways).
The soundtrack is exciting.
The visual style is ambitious and elaborate. It can even be seen as an attempt at a redemption of MTV hedonism. The general concept is hallucination. The visual world is anti-realistic to start with, with variations such as soft focus, colour manipulation, extreme low definition (like mobile phone footage), colour beyond garish, and pink glow. In the most extreme moments of drug hallucination the world seems to evaporate.
Spring Breakers has been shot on 35 mm photochemical film, and it has been profoundly manipulated in the digital intermediate with heavy visual effects and special effects
SPRING BREAKERS SOUNDTRACK ALBUM
1. "Scary Monsters and Nice Sprites" Skrillex 2:56
2. "Rise And Shine Little B***h" Cliff Martinez & Skrillex 0:35
3. "Pretend It's A Video Game" Cliff Martinez 2:47
4. "With You, Friends (Long Drive)" Skrillex 3:18
5. "Hangin' With Da Dopeboys" Dangeruss & James Franco 2:53
6. "Bikinis & Big Booties Y'all" Cliff Martinez & Skrillex 3:06
7. "Never Gonna Get This Pussy" Cliff Martinez 2:40
8. "Goin' In" (Skrillex Goin' Down Mix) Birdy Nam Nam 3:19
9. "F**k This Industry" Waka Flocka Flame 3:27
10. "Smell This Money" (Original Mix) Skrillex 2:38
11. "Park Smoke" Skrillex 4:01
12. "Young Niggas" Gucci Mane & Waka Flocka Flame 3:44
13. "Your Friends Ain't Gonna Leave With You" Cliff Martinez 3:14
14. "Ride Home" Skrillex 2:55
15. "Big Bank (Produced By Young Shun)" (featuring French Montana) Meek Mill, Pill, Torch & Rick Ross 3:38
16. "Son Of Scary Monsters" Cliff Martinez & Skrillex 3:40
17. "Big 'Ol Scardy Pants" Cliff Martinez 3:08
18. "Scary Monsters On Strings" Skrillex 3:11
19. "Lights" Ellie Goulding 4:08 (during end credits)
Total length: 41:06
JUTTA SARHIMAA
SPRING BREAKERS: FEMINISTINEN TULKINTA
May 17, 2013
Tuntuu yhä epätodelliselta, mutta totta se on. Harmony Korinen maaginen “beach noir” Spring Breakers tulee tänään Suomessa yleiseen ensi-iltaan.
Siispä suosittelen: Unohtakaa Luhrmannin törppö-Gatsbyn silkkipaidat ja syleilkää James Francon kerskakuluttaja-Alienin shurikeneja!
Vaikka Franco varastaa show’n aivot sulattavalla roolisuorituksellaan, elokuvan kiinnostavin analysointi painottuu tyttöihin ja siihen, mitä he tekevät. Yritän nyt antaa oman panokseni tähän keskusteluun.
Näin Spring Breakersin ensi kerran neljä kuukautta sitten, Rotterdamin filmijuhlien päätöslauantaina, täpötäyteen ahdetussa multipleksisalissa, jossa olutpullujen poksahtelu sameutti ääni-ilmaston ja ihmiset palkitsivat jokaisen mehukkaan vuorosanan suosionosoituksin.
Myönnän, että silloin elokuvan radikaalius ei vielä täysin avautunut. Tarvittiin useampi katsomiskerta ja äkkiä… kaikki tuntui selvältä.
Jos ette halua spoilereita, älkää lukeko eteenpäin.
–
Spring Breakersin luojalla Harmony Korinella on historiansa.
Parikymppisenä Korine kirjoitti käsikirjoituksen Larry Clarkin ohjaamaan elokuvaan Kids – tämän päivän lapsia (1995). Siinä joukko newyorkilaisia lapsosia ördäsi ja harrasti suojaamatonta seksiä. Puheet ovat ikään sopivasti ihan liian isoja.
Lopussa Chlöe Sevignyn esittämä Jennie joutuu ystävänsä raiskaamaksi, muutoinkin kamalan päivän päätteeksi. Kohtaus on raastavan pitkä ja lohduton.
Debyyttiohjaus Gummo (1997) oli jo toista maata. Resuinen, tuulen tuivertama pienyhteisö yrittää edelleen saada päiviään kulumaan, mutta Korine kuvaa heitä aivan kulman takaa iskevällä hellyydellä. Kissantappajat, kitukasvuiset, kehitysvammaiset, hitaat ja tumpelot ovat kaikki Korinen profeettoja. He pitävät toistensa puolia.
Korinen mielestä meidän tulisi selkeästi seurata näiden hylkeksittyjen sielujen ajantappamista aivan yhtä suurella mielenkiinnolla – ellei suuremmalla – kuin täysipainoisten menestyjien oravanpyörässä juoksemista, jota länsimainen kulttuurikuvastomme on tulvillaan.
Miten Spring Breakers sopii tähän jatkumoon?
Kun koko uransa marginaalisia, enemmän nykytaidetta kuin nykyelokuvaa muistuttavia filmejä tehnyt Korine haluaa yhtäkkiä talliinsa Disneyn teini-idolit, pitäisikö siitä huolestua?
–
Spring Breakers kertoo neljästä nuoresta naisesta, jotka päättävät osallistua yhdysvaltalaiseen yliopistorituaaliin nimeltä spring break, vaikka rahaa ei ole. Tilan säästämiseksi käytän heistä ilmaisua “tytöt”.
Brit (Ashley Benson), Candy (Vanessa Hudgens), Cotty (Rachel Korine, ohjaajan vaimo) ja Faith (Selena Gomez) ovat olleet ystäviä jo tarhasta lähtien. Spring break edustaa heille ikuista aurinkoa ja hauskuutta, biletystä ja oluen juontia uikkareissa aamuun asti. Se on Mikä-mikä-maa, tajunnan tila, jossa ei tarvitse huolehtia mistään: ei tenteistä, valmistumisesta, opintolainoista tai työpaikoista.
Näyttelijöistä Hudgens, Gomez ja Benson ovat osa amerikkalaisen popkulttuurin ikonografiaa, miljoonien pikkutyttöjen ihannoimia ja oheistuotteita myyviä kiiltokuvia. Korine asettaa heidät Spring Breakersissa ironisesti ja räikeästi vasten ikonisia roolihahmojaan.
Hiljainen Faith on porukasta se, joka ei kuulu joukkoon. Hän opiskelee eri paikassa kuin muut, kristillisessä oppilaitoksessa, jossa Ed Hardy-tyylissä marinoitu punaniska yrittää kiihottaa opiskelijoita uskonnolliseen hurmioon.
Kun Faith kertoo kristillisille tutuilleen lähtevänsä kavereidensa kanssa reissuun, häntä varoitellaan. Erityisen varoituksen aihe ovat Brit ja Candy, Pretty Little Liers -sarjasta tunnetun Bensonin ja High School Musical-elokuvissa näytelleen Hudgensin esittämät vauhtitytöt:
“Pray hardcore, super hardcore!”
“They’re sweet”, vastaa hämmentynyt Gomez, joka on pulleissa lapsenkasvoissaan ideaali roolitus hahmoksi, joka alle tuntia myöhemmin poistuu kekkereistä ensimmäisellä maitojunalla kotiin.
Jossain vaiheessa toisaalla (koska aika on ainainen epäselvyys Spring Breakersissa; ajallista jatkumoa kohtausten välillä ei ole):
Pimeässä luentosalissa, läppäreiden näyttöjen loisteessa luennoitsija puhuu keskittyneellä äänellä. Puhe liikkuu sisällissodasta ja jatkuvasta vapauteen kilvoittelusta toiseen maailmansotaan ja sen vaikutukseen yksilöihin, jotka palasivat sodasta kotiin radikaalisti muuttuneina.
Kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta Brit ja Candy eivät näytä kuuntelevan.
“Suloiset” tytöt uneksivat vapautuksesta ja spring breakista piirrellen peniksenkuvia ruutuvihkoon ja imitoiden aseen laukaisemista ohimolla.
Aseen lataus- ja laukaisuääni ovat osa elokuvan shokeeraavaa, jopa hyökkäävää ääniraitaa. Ravintolan ryöstäminen vesipyssyin koetaan kahdesti: ensi kertaa turvallisesti Cottyn ajaman avolava-auton pelkääjänpaikalta käsin ja toisella kertaa tyttöjen näyttelemänä. Toisella kertaa vaikutus on ahdistava juuri siksi, että kuulemme mitä raivoisia, suoraan elokuvista opittuja sanoja tytöt käyttävät.
Väkivallan uhka on kouriintuntuva myös tyttöjen asujen ansiosta. Jatkuva bikineissä esiintyminen tekee heistä fyysisesti haavoittuvaisia, feministisestä elokuvatutkimuksesta tutun miehisen tuijotuksen ja omistamisen kohteita. Korine oikein nautiskelee pornoistavan katseen häiritsevästä sekoittamisesta tyttöjen käyttämiin lapsekkaisiin karkkiväreihin sekä My Little Ponies: Friendship is Magic -sarjaan, jota he katsovat kahteen eri otteeseen.
Kun tuo katse kohtaa kyllästyspisteensa, käännös on radikaali.
–
Olennainen alkusoitto tälle “korinelaiselle käänteelle” tapahtuu elokuvan keskivaiheilla, kohtauksessa jossa Faith, Brit ja Candy lilluvat uima-altaassa. Biletys on tauolla ja seesteisyys rauhoittanut veden pinnan. On aikaa unelmoida.
Faith tunnustaa silloin rakkautensa ystävättäriään kohtaan: “If we could be together, forever”.
Brit ja Candy ottavat sanat vastaan hieman naureskellen. Siinä missä Faith on traditionalisti, Brit ja Candy tietävät, ettei niin voi olla.
Pian Faith häipyy ja Cottya ammutaan käteen. Jotain on tapahduttava, tai mikään ei muutu.
Dangeruss -räppäriltä – joka muuten vilahtaa monessa kohtauksessa – elkeet ja releet lainannut James Franco tuo Alienina tuon muutoksen sisään elokuvaan. Ylitsepursuavissa uima-allasbileissä sanoja tiputteleva rahan messias räppää muutoksen mahdollisuudesta.
Maksettuaan tytöt pois vankilasta Alien esittelee Britille ja Candylle “kamojaan” huumaantuneena omasta vallastaan ja erityisyydestään, joka on kuitenkin vain rahaa. Kuten pointillistiselta maalaukselta näyttävät vaahtobileet hotellihuoneessa todistavat, raha tai omaisuus ei merkitse näille ihmisille mitään erityisesti. Se on vain tarpeellista paperia, jota saa aina lisää.
Naapurustonsa ainoana valkonaamana Alien on ollut koko ikänsä pienessä alakynnessä, vieras näky. Se antaa hänelle mahdollisuuden toimia toisin.
Spring Breakersin nerokkaimman kohtauksen lopuksi aseita esitellyt Alien astuu näkymättömän viivan yli. Vastaiskuna Brit ja Candy pakottavat hänet ottamaan oman aseensa piipun suuhunsa. Pelon innoittamana Alien suorittaa tuplafellaation ja kiittelee lopuksi haltioituneena “sieluntovereitaan”.
Tästä raiskauksesta lähtien Alien, Brit ja Candy muodostavat vallankumouksellisen kolmikon, jossa he ovat kaikki aidosti tasavertaisia ja samalla viivalla.
Suhde sinetöidään iloisella kimppakivalla uima-altaassa. Emaskuloitunut Alien ei “pane kahta naista” vaan he harrastavat seksiä yhdessä.
Korostaakseen kohtauksen egalistaristisuutta ja täydellisyyttä Korine ei vain käytä sopivia repliikkejä (“Feels as if the world is perfect”, jne).
Hän näyttää Alienin entisen ystävän ja nykyisen vihamiehen Archien (Gucci Mane) harrastamassa seksiä kahden naisen kanssa hulppeassa huvilassaan: Archie makaa selällään sängyllä kuin paralyysissä kun toinen naisista ratsastaa ja toinen nuolee hänen varpaitaan.
Toisessa kohtauksessa Archie istuu vaahtokylvyssä ja sanelee suihkussa oleville naisille, miten ja mistä heidän tulisi koskettaa toisiaan.
–
Jotkut kritiikot ovat kirjoittaneet elokuvan viimeisen osion, Pussy Riot-myssyissä tehdyn tappokeikan epäsopivuudesta, mutta he eivät ole selkeästi osanneet lukea Korinea oikein.
Kun Alien saa luodin päähänsä, tytöt eivät suoraan hylkää häntä vaan hyvästelevät hänet hellästi suudelmin. Tasavertainen suhde merkitsee myös sitä, ettei yhden kuolema ole este heidän etenemiselleen. Ei Alienkaan sitä haluaisi.
Niin Brit ja Candy etenevät pitkin Archien tiluksia tappaen kaiken, mitä eteen tulee. Tummassa yössä heidän ihonsa näyttää lähes mustalta.
He löytävät ja tappavat Archien, mutta Korine leikkaa pois kohtauksesta ennen kuin saamme tietää, kuolevatko myös Archien naiset.
He varastavat Archien avoauton ja ajavat yössä hiukset hulmuten.
Korine on kuvannut elokuvaansa artikuloinnin tuolla puolen olevaksi. Suurin osa dialogista on toisteisia latteuksia, jotka tekevät paluun kuin Britney Spearsin pop-laulujen kertosäe. Mutta Spring Breakers ei ole mikä tahansa poptekele, vaan feministinen ja jopa radikaalin optimistinen elokuva.
Kun neonvärisiin bikineihin pukeutuneet Thelma ja Louise karauttavat varastetulla autolla pois, he eivät ajakaan alas jyrkänteeltä vaan ulos kuvasta. Heitä ei rangaista.
Spring break ja sen tuoma valtava muutos tuntuvat ikuisilta.
No comments:
Post a Comment