 |
| Farrokh Ghaffari: شب قوز / Shab-e ghuzi / Night of the Hunchback (IR 1965). |
شب قوز / Shabe ghuzi / Shabe quzi / Shab-e quzi. IR 1965. PC: Iran Nema Studio.
D: Farrokh Ghaffari. SC: Farrokh Ghaffari, Jalal Moghaddam – based on A Thousand and One Nights. DP: Gerium Hayrapetian – b&w. M: Hossein Malek. ED: Ragnar.
C: Pari Saberi (the lady of the house), Khosro Sahami (Ahmad the hunchback), Mohamad Ali Keshavarz (Jamal, a hairdresser), Farrokh Ghaffari (Jamal's assistant) Paria Hakemi, Farhang Amiri, Zakaria Hashemi (policemen).
2494 m / 91 min
The film was not released in Finland
Based on the tale of the 24th (or 25th) night in One Thousand and One Nights, called "Kyttyräselkäinen" / ["The Hunchback"] (Kaija Rainerla), "Kuka murhasi kyttyräselkäisen?" / ["Who Killed the Hunchback?"] (Jaakko Hämeen-Anttila), "The Hunchback's Tale" (Richard Burton, 25th night), in One Thousand and One Nights (كِتَاب أَلْف لَيْلَة وَلَيْلَة , Kitaf alf layla wa-layla / Kitaf alf lailah wa lailah) / ( هزار و یک شب, Hezār-o yek šab), this story belonging probably to the oldest level, the Indian-Persian one, 7th century or earlier.
M: a lot of pop music in the terrace party, including "What'd I Say" and "I Got A Woman" by Ray Charles, "You Do Something To Me", "Let's Get Together" (Hayley Mills?).
A 35 mm print from Pishgamane Cinemaye Arya / National Film Archive of Iran.
Viewed at Finnish Film Archive, Orion, Helsinki (Iranian New Wave, curated by Ehsan Khoshbakht), with e-subtitles in English by Ehsan Khoshbakht operated by Lena Talvio, 6 Feb 2016
AA: A fascinating "clash of cultures" in a Farrokh Ghaffari film bringing a One Thousand and One Nights tale to contemporary Teheran. There is a touring group of dancers, clowns, acrobats, and jongleurs, at times sporting grotesque monster masks. The hunchback belonging to the troupe has a very weak heart. The nobleman does not enjoy the show, but the dancers are very funny, and the lady of the house confides the hunchback with a secret message.
After the show the fee is split among the performers. There is a pot full of food for a night picnic, but the gross prank of filling the hunchback jester's mouth with food results in tragedy. There is a corpse now. The fellow actors evade responsibility and hide the corpse into a barbershop after the closing hours. Now the barber and his assistant try to hide the corpse from the police. There is a lot of black comedy in hauling the corpse to the terrace, hiding it in the garden and transporting it into the woods. The barber's assistant is in a hurry to bring a "nougat case" (evidently drugs) to the airport, and the lady of the house urgently needs to get her secret message back. There is a parallel story about a forced marriage; the young bride is determined to commit suicide. There is a happy ending for her, though not so happy for the rest.
During all these anxious goings-on there is a relentless barrage of Western pop music (a little too much of it) blasting from the terrace where the cream of Teheran is partying. The native Iranian soundtrack of the movie in contrast is charming and interesting, perhaps even with One Thousand and One Nights associations.
This original black comedy is fascinating and perhaps not quite fully accomplished but it was a remarkable starting point to Iranian art cinema.
A good definition of light in this print.
OUR PROGRAM NOTE FROM EHSAN KHOSHBAKHT / IL CINEMA RITROVATO:
OUR PROGRAM NOTE FROM EHSAN KHOSHBAKHT / IL CINEMA RITROVATO:
Yhden yön kuluessa tapahtuvan mustan komedian keskipisteessä on ryhmä teatterinäyttelijöitä, morsiamen isä, parturi ja hänen apulaisensa (jota esittää ohjaaja Farrokh Ghaffari itse), jotka yrittävät päästä eroon hankalasta ruumiista. Taustalla Teheranin hyvinvoivat piirit juhlivat Ray Charlesin tahdissa.
Jos tätä uraauurtavaa iranilaista taide-elokuvaa on jokseenkin hankala lokeroida, se johtuu osittain siitä, että Farrokh Ghaffari itse pyrki torjumaan kaiken helpon luokittelun iranilaisessa eloku-vamaailmassa. Hän oli yhtäältä aito cinefiili ja älykkö, joka suhtautui torjuvasti yhteiskuntaan, jonka hän näki petoksen ja korruption pesänä. Toisaalta hän oli valkokaulustyöntekijä juuri niissä instituu-tioissa, jotka ylläpitivät kulttuurin takapajuisuutta.
Ghaffari oli asunut Euroopassa 10-vuotiaasta saakka. Pariisin Kinemateekin kanta-asiakas ystävystyi Henri Langloisin kanssa ja tämän kannustamana palasi Iraniin vuonna 1949 käynnistääkseen La Cinémathèque françaisen iranilaisen vastineen, Kanoon-e Melli-e Filmin, joka järjesti 616 näytöstä ennen vallankumousta.
Ohjattuaan erilaisia lyhytelokuvia Ghaffari valmisti teoksen Jonoub-e shahr (South of the City), jossa oli neorealismin vaikutteita. Elokuva kiellettiin siihen sisältyvän köyhyyden kuvauksen tähden – vain tullakseen julki muutamaa vuotta myöhemmin uudelleenleikattuna ja ilman ohjaajakrediittiä nimellä Reghabat dar shahr (Rivalry in the City). Tehtyään välillä pettymykseksi osoittautuneen elokuvan Arus kodumeh? (Who’s the Bride?, 1959) Ghaffari siirsi Tuhannen ja yhden yön tarinoita nykyaikaan, ja tuloksena oli Night of the Hunchback, eräänlainen Mutta... kuka murhasi Harryn? iranilaisittain.
Helmikuussa 1965 ensi-iltansa saaneessa pienen budjetin elokuvassa kiintymys kansanperinteeseen ja yläluokan pureva kuvaus lupasivat iranilaiselle elokuvalle uutta alkua. Vaikka Hunchback ottikin tietoisesti etäisyyttä aikansa kaupallisiin elokuviin siinä oli silti osittain samoja henkilöhahmoja kuin Filmfarsissa (Iranin valtavirtaelokuvassa). Hunchback oli kaupallinen floppi, mutta se niitti suosiota eurooppalaisilla festivaaleilla, joilla mm. Georges Sadoul ylisti sitä.
Hunchbackin jälkeen Ghaffari teki enää vain yhden elokuvan (Zanbourak / The Running Canon, 1975). 1970-luvulla hän toimi eri instituutioiden hallinnollisissa tehtävissä ja oli mukana järjestämässä Shiraz Arts Festivalia. Vuoden 1978 lopulla Ghaffari esitti Lumièren, Mélièsin ja Edisonin elokuvia Teheranissa neljä kuukautta ennen vallankumousta. Vallankumouksen jälkeen hän muutti takaisin Pariisiin, jossa hän kuoli vuonna 2006.
– Ehsan Khoshbakht (Il Cinema Ritrovato, 2015) AA 3.2.2016
Based on the tale of the 24th (or 25th) night in One Thousand and One Nights, called "Kyttyräselkäinen" / ["The Hunchback"] (Kaija Rainerla), "Kuka murhasi kyttyräselkäisen?" / ["Who Killed the Hunchback?"] (Jaakko Hämeen-Anttila), "The Hunchback's Tale" (Richard Burton, 25th night), in One Thousand and One Nights (كِتَاب أَلْف لَيْلَة وَلَيْلَة , Kitaf alf layla wa-layla / Kitaf alf lailah wa lailah) / ( هزار و یک شب, Hezār-o yek šab), this story belonging probably to the oldest level, the Indian-Persian one, 7th century or earlier.
M: a lot of pop music in the terrace party, including "What'd I Say" and "I Got A Woman" by Ray Charles, "You Do Something To Me", "Let's Get Together" (Hayley Mills?).
A 35 mm print from Pishgamane Cinemaye Arya / National Film Archive of Iran.
Viewed at Finnish Film Archive, Orion, Helsinki (Iranian New Wave, curated by Ehsan Khoshbakht), with e-subtitles in English by Ehsan Khoshbakht operated by Lena Talvio, 6 Feb 2016
AA: A fascinating "clash of cultures" in a Farrokh Ghaffari film bringing a One Thousand and One Nights tale to contemporary Teheran. There is a touring group of dancers, clowns, acrobats, and jongleurs, at times sporting grotesque monster masks. The hunchback belonging to the troupe has a very weak heart. The nobleman does not enjoy the show, but the dancers are very funny, and the lady of the house confides the hunchback with a secret message.
After the show the fee is split among the performers. There is a pot full of food for a night picnic, but the gross prank of filling the hunchback jester's mouth with food results in tragedy. There is a corpse now. The fellow actors evade responsibility and hide the corpse into a barbershop after the closing hours. Now the barber and his assistant try to hide the corpse from the police. There is a lot of black comedy in hauling the corpse to the terrace, hiding it in the garden and transporting it into the woods. The barber's assistant is in a hurry to bring a "nougat case" (evidently drugs) to the airport, and the lady of the house urgently needs to get her secret message back. There is a parallel story about a forced marriage; the young bride is determined to commit suicide. There is a happy ending for her, though not so happy for the rest.
During all these anxious goings-on there is a relentless barrage of Western pop music (a little too much of it) blasting from the terrace where the cream of Teheran is partying. The native Iranian soundtrack of the movie in contrast is charming and interesting, perhaps even with One Thousand and One Nights associations.
This original black comedy is fascinating and perhaps not quite fully accomplished but it was a remarkable starting point to Iranian art cinema.
A good definition of light in this print.
 |
| The Hunchback Walked Along Singing Merrily, 1915, by Willy Pogany. From carlylehold via Flickr. Please click to enlarge. |
OUR PROGRAM NOTE FROM EHSAN KHOSHBAKHT / IL CINEMA RITROVATO:
OUR PROGRAM NOTE FROM EHSAN KHOSHBAKHT / IL CINEMA RITROVATO:
Yhden yön kuluessa tapahtuvan mustan komedian keskipisteessä on ryhmä teatterinäyttelijöitä, morsiamen isä, parturi ja hänen apulaisensa (jota esittää ohjaaja Farrokh Ghaffari itse), jotka yrittävät päästä eroon hankalasta ruumiista. Taustalla Teheranin hyvinvoivat piirit juhlivat Ray Charlesin tahdissa.
Jos tätä uraauurtavaa iranilaista taide-elokuvaa on jokseenkin hankala lokeroida, se johtuu osittain siitä, että Farrokh Ghaffari itse pyrki torjumaan kaiken helpon luokittelun iranilaisessa eloku-vamaailmassa. Hän oli yhtäältä aito cinefiili ja älykkö, joka suhtautui torjuvasti yhteiskuntaan, jonka hän näki petoksen ja korruption pesänä. Toisaalta hän oli valkokaulustyöntekijä juuri niissä instituu-tioissa, jotka ylläpitivät kulttuurin takapajuisuutta.
Ghaffari oli asunut Euroopassa 10-vuotiaasta saakka. Pariisin Kinemateekin kanta-asiakas ystävystyi Henri Langloisin kanssa ja tämän kannustamana palasi Iraniin vuonna 1949 käynnistääkseen La Cinémathèque françaisen iranilaisen vastineen, Kanoon-e Melli-e Filmin, joka järjesti 616 näytöstä ennen vallankumousta.
Ohjattuaan erilaisia lyhytelokuvia Ghaffari valmisti teoksen Jonoub-e shahr (South of the City), jossa oli neorealismin vaikutteita. Elokuva kiellettiin siihen sisältyvän köyhyyden kuvauksen tähden – vain tullakseen julki muutamaa vuotta myöhemmin uudelleenleikattuna ja ilman ohjaajakrediittiä nimellä Reghabat dar shahr (Rivalry in the City). Tehtyään välillä pettymykseksi osoittautuneen elokuvan Arus kodumeh? (Who’s the Bride?, 1959) Ghaffari siirsi Tuhannen ja yhden yön tarinoita nykyaikaan, ja tuloksena oli Night of the Hunchback, eräänlainen Mutta... kuka murhasi Harryn? iranilaisittain.
Helmikuussa 1965 ensi-iltansa saaneessa pienen budjetin elokuvassa kiintymys kansanperinteeseen ja yläluokan pureva kuvaus lupasivat iranilaiselle elokuvalle uutta alkua. Vaikka Hunchback ottikin tietoisesti etäisyyttä aikansa kaupallisiin elokuviin siinä oli silti osittain samoja henkilöhahmoja kuin Filmfarsissa (Iranin valtavirtaelokuvassa). Hunchback oli kaupallinen floppi, mutta se niitti suosiota eurooppalaisilla festivaaleilla, joilla mm. Georges Sadoul ylisti sitä.
Hunchbackin jälkeen Ghaffari teki enää vain yhden elokuvan (Zanbourak / The Running Canon, 1975). 1970-luvulla hän toimi eri instituutioiden hallinnollisissa tehtävissä ja oli mukana järjestämässä Shiraz Arts Festivalia. Vuoden 1978 lopulla Ghaffari esitti Lumièren, Mélièsin ja Edisonin elokuvia Teheranissa neljä kuukautta ennen vallankumousta. Vallankumouksen jälkeen hän muutti takaisin Pariisiin, jossa hän kuoli vuonna 2006.
– Ehsan Khoshbakht (Il Cinema Ritrovato, 2015) AA 3.2.2016
No comments:
Post a Comment