It's Only Money. Jerry Lewis as television repairman Lester March harassed by a pigeon. |
It's Only Money. Lester (Jerry Lewis) smuggles the private detective Pete Flint (Jesse White) to the Albright estate in his van. |
It's Only Money. Parallel parking the Jerry Lewis way. In Finland we call this "pocket parking". |
Rahaa kuin roskaa / Alla tiders lustigkurre
US © 1962 York Pictures Corp. PC: Jerry Lewis Productions / York Pictures Corp. Distr: Para-mount Pictures. P: Paul Jones. D: Frank Tashlin. SC: John Fenton Murray. DP: W. Wallace Kelley – b&w – 1,85:1. AD: Tambi Larsen, Hal Pereira. Set dec: Sam Comer, James W. Payne. Process photography: Farciot Edouart. Special photographic effects: John P. Fulton. Cost: Edith Head. Makeup: Wally Westmore. Hair: Nellie Manley. M: Walter Scharf. Song: ”Isn’t It Romantic” (Richard Rodgers, Lorenz Hart) sung by Mae Questel. Choreography: Bobby Van. S: Charles Grenzbach, Gene Merritt – mono (Westrex Recording System). ED: Arthur P. Schmidt.
C: Jerry Lewis (Lester March), Joan O’Brien (Wanda Paxton), Zachary Scott (Gregory DeWitt), Jack Weston (Leopold), Jesse White (Pete Flint), Mae Questel (Cecilia Albright), Pat Dahl (sexy girl), Barbara Pepper (fisherwoman), Francine York (sexy girl), Milton Frome (cop at pier), Del Moore (patrolman), Ted de Corsia (patrolman), Francesca Bellini (model on beach), Gary Lewis (Lester as a boy).
Loc: Paramount Studios (5555 Melrose Avenue, Hollywood), Gulls Way Estate (26800 Pacific Coast Highway, Malibu). Premiere: 21.11.1962.
Helsinki premiere: 15.2.1963 Aloha, distr: Paramount Pictures – tv: 9.7.1998 MTV3 – VET 64434 – K8 – 2305 m / 84 min
A vintage print with Swedish subtitles by Tore Metzer screened at Cinema Orion, Helsinki (Jerry Lewis in memoriam), 17 April 2018
Frank Tashlin at his grimmest. It's Only Money is a thriller spoof about a crooked lawyer, Gregory DeWitt (Zachary Scott in his last film role) who has targeted a heiress, Cecilia Albright (Mae Questel*) whom he is about to marry. She is the daughter of an eccentric millionaire and television inventor whose giant bearded portrait dominates the hall of the family mansion. Gregory DeWitt and his accomplice, the butler Leopold (Jack Weston) are spinning their web for Cecilia.
But there is a case of a missing son, and when a television repairman, the orphan Lester March (Jerry Lewis), turns up, his voice and looks are instantly recognized. With the exception of the magnificent beard Lester is, in fact, a dead ringer for the deceased patriach.
Lester is both a walking disaster and an instinctive genius in electronics, and It's Only Money delivers generous helpings of sight gags and loony expressions.
There are also more serious sequences such as the one where the plump Cecilia is busy doing yoga exercises on her square-paneled marble floor in order to fit her bridal gown while her cold-blooded fiancé is examining her from above, preparing to murder her after the wedding.
Most of the comic thrills are about the two crooks' outlandish attempts to dispose of Lester. There is a time bomb hidden inside a television set in a yacht. The crooks even turn remote controlled lawn mowers into murder weapons.
W. Wallace Kelley, who shot most of Jerry Lewis's films in the 1960s, adopts here a thriller mood in the visuals, shooting in black and white.
An equally important regular collaborator for Lewis during the same period was the composer Walter Scharf whose work for Harold Lloyd's re-releases Lewis had admired. Scharf excelled in composing dramatic music with comic touches. In It's Only Money Scharf creates an effective thriller score.
The theme of the satire is announced in the title. We laugh at a life where money has turned from servant to master. It's Only Money is an original contribution to a great tradition dating back to Herodotus's account of Croesus, King of Lydia. It is one of the blackest comedies by Tashlin and Lewis.
A used print with signs of wear in the heads and tails of the reels. Beneath the patina the fundamental visual health is good.
* The casts of Jerry Lewis's movies are an impressive display of American show business heritage. Mae Questel debuted in the 1930s as the voice of Betty Boop and Olive Oyl, and she went on until Who Framed Roger Rabbit?
OUR PROGRAM NOTE FROM ANTERO HELASVUO:
OUR PROGRAM NOTE FROM ANTERO HELASVUO:
Frank Tashlinin elokuvat ovat oman aikamme kansansatuja. Eikä Jerry Tuhkimona ole niistä edes tyypillisin vaikka perustuukin suoraan tunnettuun tarinaan. Rahaa kuin roskaa kertoo jälleen kerran tarinan suuresta onnesta, jonka vain puhdassydäminen voi itselleen ansaita.
Television voimaa voidaan verrata atomipommiin, mutta sen vaikutussäde on paljon laajempi kuin minkään tähän asti keksityn ydinaseen. Ne, joilla on hallussaan tämä mahtitekijä, voivat hallita vaikka koko maailmaa. Tämä on eräänlainen konstruoitu kansanomainen uskomus, mutta juuri tämän kaltaisia Tashlin viljelee. Väitetään, että hän on saanut ideansa talosta, jota hallitaan monimutkaisen televisiojärjestelmän avulla, Fritz Langin elokuvasta Tohtori Mabusen 1000 silmää. Perusidea onkin sama, toteutus luonnollisesti sangen erilainen.
Fritz Langin mukaan paha voidaan tuhota vain seuraamalla järjestelmällisesti johtolanka loogiseen päätepisteeseen. Frank Tashlinilla on Jerry Lewis, joka syvässä viattomuudessaan, tiedottomassa anarkismissaan pilaa koko roistojen hienon systeemin. Räjähtävien televisioiden, pimeästä syöksyvien autojen, hirvittävien stereofonisten äänilaitteiden, itsestään liikkuvien pölynimureiden kauhumaailma on hänelle suuri leikkikenttä, jossa hän itse kisailee tajuamatta uhkaavia vaaroja.
Jerryssä henkilöityy amerikkalainen perustyyppi, jolle teknillinen kehitys on luonnollinen elä-mänmuoto. Käsittämättömän sekava anodien, katodien ja käämien maailma jäsentyy itsestään sel-vänä, kun taas yksinkertaisimmatkin inhimilliset kontaktit ovat miltei mahdottomia. Tämä koskee erityisesti naisia, joita Jerry pelkää kuin ruttoa. He ovat pelottavia olentoja, jotka koko ajan tuntuvat haluavan häneltä jotakin. Niinpä Jerry luottaa sokeasti kauheimpiin roistoihin, pirullisiin aivoihin televisiojärjestelmän takana, mutta torjuu vilpittömän Vandan, joka haluaa pelastaa hänet.
Rahaa kuin roskaa on pelottavimpia, hyytävimpiä Tashlinin elokuvista. Keski-ikäinen pullukka, lapsellinen miljoonaperijätär, harjoittelee ruudutetulla marmorilattialla joogaa laihtuakseen ja mah-tuakseen morsiuspukuunsa. Hänen sulhasensa, joka aikoo murhata hänet heti häiden jälkeen, tarkas-telee häntä kylmästi ylempää terassilta, kuin matoa, joka kiemurtelee lautasella. Murhaaja odottaa tyynenä kivääri kädessä uhriaan Jerryä, joka tietämättä vaarasta lakaisee katuosuuttaan liikkeensä edessä. Tai – sama murhaaja seuraa kiikarilla, kun Jerry soutelee kohti varmaa tuhoaan...
Roistot ovat kerta kaikkiaan epäinhimillisiä. He eivät halua edes liata käsiään, mieluummin suo-rittavat tekonsa teknisten välineitten avulla. Jerry joutuu automaattisten ruohonleikkaajien ahdiste-lemaksi oudossa puistossa, jonka salatuista kätköistä, pienistä luolista, nämä välineet ilmestyvät kuin petoeläimet areenalle. Mutta loppu on lohdullinen. Hirmuaseet kääntyvät käyttäjiään vastaan, jotka pelastuvat poliisin turviin pahoin revittyinä.
Tashlin herkuttelee tässä elokuvassa kaikilla mahdollisilla fobioilla. Jerry on milloin putoamaisil-laan huimaavan korkealta, milloin taas litistymäisillään, kahden naisen istuessa hänen päällään. Mökin pojasta, joka voitti prinsessan ja puoli valtakuntaa pikemminkin typeryydellään kuin neu-vokkuudellaan, on tullut tämän päivän ”fella” – samaa juurta kumpikin.
– Antero Helasvuo (”Mammonan mahti”, Ylioppilaslehti, 8.3.1963) AA 17.4.2018
No comments:
Post a Comment