Madigan

Madigan: hamartia and peripeteia (a fatal error and a reversal of fortune). Barney Benesch (Steve Ihnat) asks his nude girlfriend to fetch his jacket. While the eyes of Dan Madigan (Richard Widmark) wander, Barney grabs his police gun. Madigan's partner Rocco Bonaro (Harry Guardino) is now at the killer's mercy, as well.

Säälimättömät / Brottsplats Manhattan (in Sweden) / De obevekliga (in Finland).
    US © 1968 Universal Pictures. P: Frank P. Rosenberg. D: Donald Siegel. SC: Henri Simoun (= Howard Rodman), Abraham Polonsky – based on the novel The Commissioner (1962) by Richard Dougherty. CIN: Russell Metty – Techniscope 2,35:1 – Technicolor. AD: Alezander Golitzen, George C. Webb. Set dec: John P. Austin, John McCarthy, Jr. VFX: Albert Whitlock. Makeup: Bud Westmore. Hair: Larry Germain. M: Don Costa. M supervisor: Joseph Gershenson. S: Lyle Cain, Ronald Pierce, Waldon O. Watson – mono (Westrex Recording System). ED: Milton Shifman.
    C: Richard Widmark (Det. Daniel Madigan), Henry Fonda (Commissioner Anthony X. Russell), Inger Stevens (Julia Madigan), Harry Guardino (Det. Rocco Bonaro), James Whitmore (Chief Insp. Charles Kane), Susan Clark (Tricia Bentley), Michael Dunn (Castiglione), Steve Ihnat (Barney Benesch), Sheree North (Jonesy), Don Stroud (Hughie), Warren Stevens (Ben Williams), Raymond St. Jacques (Dr. Taylor), Bert Freed (Chief of Detectives Hap Lynch), Harry Bellaver (Mickey Dunn), Virginia Gregg (Esther Newman), Rita Lynn (Rita Bonaro).
    Loc: New York City.
    US premiere: 29 March 1968.
    Helsinki premiere: 22.3.1969 Cinerama-Savoy, distributor: Väinän Filmi Oy – telecast 8.8.1988 MTV1 – VET 76424 – K16 – 2785 m / 102 min
    A vintage Technicolor print with Swedish subtitles by Olle Ekelund screened at Cinema Orion, Helsinki (50 Years Ago: The Year 1968), 17 May 2018

IMDb synopsis: "In New York City's Spanish Harlem, detectives Madigan and Bonaro are given 72 hours by their superior to capture a hoodlum wanted for homicide in Brooklyn."

Like in Akira Kurosawa's Stray Dog (Nora inu, 1949), we have a cop duo in a chase story which starts with the theft of a policeman's gun in a big city. In Kurosawa's film the policemen are played by Toshiro Mifune and Takashi Shimura, in Don Siegel's movie by Richard Widmark and Harry Guardino.

It's a strong concept. A gun is symbolic of power, authority and virility. A chase story is always an excellent excuse to present a cross-section of a city.

Madigan was made 20 years after the heyday of film noir and just before the breakthrough of the new American realistic crime movies such as those directed by Sidney Lumet. Madigan is still glamorous and not yet down-to-earth realistic. The script is based on a realistic novel, but in the film adaptation the story has been glamourized with movie star gloss.

The sexual charge is high from the beginning. Most of the main characters have multiple relationships. High sexuality is the fatal weakness of Dan Madigan, who loses his gun when his eyes wander for an unguarded moment.

Although Madigan's surface gloss is Hollywood-glamourized, the fundamental concept remains realistic. more so than in most of the "high concept" police spectacles of the following decades.

The police gun is the key object, but it is not fetishized like in Dirty Harry movies, also launched by Donald Siegel. The arsenals of the big action movies of the coming decades would be endless and expendable, but here the loss of a single gun is a tragic event.

Walter Hill's 48 Hrs. (1982) is sometimes credited as having launched the buddy cop genre. Might Madigan have been one of its sources of inspiration?

Richard Widmark excels in the leading role. Although a humble cop, Madigan has managed to live like a bon vivant thanks to what he calls "police discount". But after the turning-point in the opening sequence he sees the writing on the wall and realizes that he is about to lose everything. Widmark conveys Madigan's growing disquiet, final agony and death in a great tragic performance.

There is a serious historical dimension about police corruption in the screenplay, probably deriving from Richard Dougherty's novel. Some policemen have had ancestors in the force since generations, and traditions and implications of fighting corruption date back to the scandals of Tammany Hall.

Commissioner Russell (Henry Fonda) is the voice of integrity in the narrative, and we witness some of his dilemmas. A black minister (Raymond St. Jacques) accuses policemen of brutality towards his son who has a history as a rapist. Russell discovers that his closest friend and colleague Charles Kane (James Whitmore) is implicated in corruption. Let's notice the charged symbolic act of giving up one's police badge (Kane wants to give it back to Russell). This act we also remember from High Noon and Dirty Harry, among others.

Russell does not know how to deal with Madigan and his "police discount". Madigan has a reputation of "not going by the book". "I like the book" says Russell. On the other hand it is also known that "Madigan never sold out". Russell is married, but he has had a long-term affair with a married woman (Susan Clark).

Also Julia Madigan (Inger Stevens) is shaky in her relationship because Dan Madigan is seldom at home. But in the tragic finale she screams out loud her shock, torment and grief and lets Russell hear what she thinks about him. "There never seems to be any right thing to say", says a dumbstruck Russell to his partner.

The exciting cinematography of Russell Metty is juicily conveyed in this vintage Technicolor print which is a joy to watch despite a patina of heavy use in the starts and ends of reels.

BEYOND THE JUMP BREAK: OUR PROGRAM NOTE BY MATTI SALO BASED ON HIS BOOK ON ABRAHAM POLONSKY (1991):
BEYOND THE JUMP BREAK: OUR PROGRAM NOTE BY MATTI SALO BASED ON HIS BOOK ON ABRAHAM POLONSKY (1991):

Säälimättömät oksastuu Jules Dassinin Alastoman kaupungin (1948) aloittamaan sinfoniseen runoelmaan, New Yorkin rikollisten ja poliisien yhteenottojen ja takaa-ajojen perinteeseen. Parissakymmenessä vuodessa New Yorkin esittelyt olivat ajaneet niin monta kierrosta, että enää ei ollut tarpeen tehdä suurta numeroa asiasta. Siegel ja kirjoittajat, Polonsky ja Rodman, eivät tarvinneet kuvien ulkopuolista kertojaa selittelemään ihmiskohtaloita, filosofimaan miljoonakaupungin sykkeestä, alleviivaamaan poliisirutiinia sen paremmin kuin kohtalon sormen kosketuksiakaan. Säälimättömät alkaa pakollisten krediittikuvien, New Yorkin yöllisten kaukonäkymien, jälkeen suoraan tapahtumista, ”ensimmäisen luokan” etsivien, Madiganin ja Bonaron operaatiosta Spanish Harlemissa.

Säälimättömien juonta sitovat Barney Beneschin alussa etsiviltä anastamat aseet, nimenomaan Dan Madiganilta siepattu pistooli, jota Benesch myöhemmin käyttää kahteen partioivaan katupoliisin surmaten yhden välittömästi ja haavoittaen toista henkitorveen. Aseitten menetys vaaralliselle rikolliselle tarkoittaa etsivien oman miehuuden kadottamista, minkä vuoksi Beneschin kiinniotosta yhden viikonlopun kuluessa tulee Madiganille ja Bonarolle kaiken muun ylittävä sovituksen ja kunnian tehtävä. Madigan on valmis vaarantamaan elämänsä tämän maanisen etsinnän päätteeksi, sillä vain uhrautumalla hän saattaa hyvittää kollegan kuole-maan johtaneen kohtalokkaan varomattomuutensa.

Richard Corliss on kirjassaan Talking Pictures (1975) todennut, että Polonsky ja kumppanit ovat panneet elokuvassa liikkeelle manhattanilaisten pahojen miesten ja hyvien-pahojen tyttöjen karuselliin (”A carousel of Manhattan no-good guys and good-bad girls”) tiettyjen polariteettien, vastaparien ympärille. Säälimättömissä rakennetaan alun alkaen vastakohta-asetelmia, rinnastetaan toisiinsa luokkayhteiskunnan ylä- ja alapäätä, ”kireää liberaalia auktoriteettia ja vapaarytmistä kaupunkitodellisuutta”.

Kaikkein hallitsevin elokuvan kontrasteista on ylipoliisipäällikkö Russelin ja etsivä Madiganin välinen vastakkaisuus, koko tarinan perusjännite. Russell katselee kaupunkia ylhäältä, pilvien tasalta – Madiganin pakottava epätoivo syntyy, kehittyy ja ehkä paraneekin katutasolla, hän elää jatkuvasti hermojensa äärirajoilla. Russellin ylimyksellistä kunniantuntoa ja eheyttää vastaa Madiganin käytännöllinen, joustava, venyvä suhde moraaliin ja poliisin velvollisuuksiin (ja etuoikeuksiin). Elokuvan temaattinen juoni tähtää siihen, että rigoristi Russell oppii ymmärtämään Madiganin luonnetta (vaikka liian myöhään) ja hyväksymään miehen, huomaamaan syvemmät yhtäläisyydet omaan persoonaansa.

Lopun piiritys East River Hotelin liepeillä, Beneschin piilopaikan tuntumassa, lukeutuu Don Siegelin triumfeihin: syntyvä tulitaistelu panttivankeja pitävän rikollisen ja poliisien välillä räjähtää varoittamatta ilmoille. esim. poliisien yläkertaan etenemisen strategia tuodaan havainnollisesti esillle. Kaiken taustalla on sunnuntaiaamun rikkoutunut rauha.

– Matti Salo (1991). Lähde: Matti Salo, Musta käytävä: Abraham Polonskyn pitkä taival (1991)