 |
| Anna Paavilainen: Kikka! (FI 2022) starring Sara Melleri as Kikka. |
FI © 2022 Elokuvayhtiö Komeetta. P: Kaisla Viitala.
D: Anna Paavilainen. SC: Maarit Nissilä. Cin: Pietari Peltola – colour – scope. AD: Kari Kankaanpää. Cost: Tiina Kaukanen. Makeup: Riikka Virtanen. S: Micke Nyström. ED: Tuuli Alanärä.
Soundtrack listing: see beyond the jump break.
Theme song (original for the movie) (the first track during the end credits): "Kateus", perf. Erika Vikman.
Final song: "Onnen nainenkin silloin vasta saa", perf. Kikka.
C: Sara Melleri (Kikka), Elena Leeve (Paula), Jakob Öhrman (Henkka), Martti Suosalo (Juha "Watt" Vainio), Aku Hirviniemi (Ile Vainio), Kai Vaine (director of the record company), Samuli Niittymäki, Tuomo Prättälä, Sanna-Kaisa Palo, Rea Mauranen (grandmother), Ville Tiihonen.
115 min
Premiere 14 Oct 2022, Swedish subtitles by Frej Grönholm, distributed by Nordisk Film.
Viewed without subtitles at Finnkino Strand 4, Iso Kristiina, Lappeenranta, 15 Oct 2022.
Official synopsis: "Kikka! on musiikkia pursuva elokuva artisti Kikasta ja aikakaudesta, jolloin Suomi oli matkalla lamasta kohti nousukautta. Kikka! on elokuva viihdetaiteilijasta ja laulajasta, joka rakasti esiintyä ja antoi iloa muille, vaikka hänen taiteilijuuttaan kyseenalaistettiin."
"Kosmetiikkamyyjä Kirsi Viilonen haaveilee tähtiartistin urasta. Kun Kirsi tutustuu DJ ja radiotoimittaja Paulaan, päättää hän antautua kokonaan laulajaunelmalleen. Paula tunnistaa Kirsissä tähden ainekset ja yhdessä he hankkivat hänellä levytyssopimuksen. Kikka on syntynyt. Kikan ura lähtee jyrkkään nousukiitoon, kun hänen nänninsä vilahtaa tahattomasti Jukebox-ohjelmassa. Kikasta tulee välittömästi koko maan tuntema julkkis ja yksi Suomen myydyimmistä naisartisteista."
"Kikka! is a music-filled film about the artist Kikka and a time when Finland was rising up from recession to an economic boom. Kikka! is a film about an entertainer and singer who loved to perform and let others enjoy, even though her artistry was questioned."
"Cosmetics sales girl Kirsi Viilonen dreams of a career as a star artist. When Kirsi gets to know the DJ and radio broadcaster Paula, she decides to go all out on her singing dream. Paula recognises that Kirsi has star potential, and together they get her a record contract. Kikka is born. Kikka's career takes off like a rocket when her nipple is accidentally exposed on the Jukebox TV show. Kikka immediately becomes famous throughout Finland and is one of the best-selling female artists in the country."
"Kikka on yksi Suomen kaikkien aikojen eniten myyneistä naisartisteista. Kikka on persoonana ja aiheena kiinnostanut monia medioita ja tekijöitä viime vuosien aikana. Kikka herättää edelleen monimutkaisia tunteita ja muistoja ihmisissä. Toisille Kikka on edelläkävijä, esikuva ja rohkea tekijä, toisille typerä mauton bimbo ja sketsihahmo, kolmansille uhri ja muistutus 1980- ja 90-luvun arvomaailmasta ja tyylitajusta. Silti hän oli myydyimpiä artisteja, aikana jolloin naisen avoin seksuaalisuus oli liikaa," kommentoi käsikirjoittaja Maarit Nissilä." (official synopsis)
AA: Kikka! has been inspired by the life story of the Finnish popular singer Kirsi Hannele Sirén (1964–2005). Directed by Anna Paavilainen, written by Maarit Nissilä and produced by Kaisla Viitala, Kikka! is a performance-driven movie.
Kikka! is carried by an extraordinary, multi-dimensional performance by Sara Melleri. She is completely believable, also conveying the sense that the public image of the sexy and funny singer is a performance in itself. We thus feel a subtle, amused distance between Kirsi Hannele Sirén and her character Kikka – and Sara Melleri playing both. Her performance is of Jussi Award caliber.
I was only superficially aware of Kikka in her years of fame 1985–2005, and my perception was based on the cruel and shallow media attention. She was a contemporary of the ski jumper Matti Nykänen, equally heartlessly abused in the tabloid press. Kikka!, like countless biopics of music and sport stars, is a rise-and-fall saga, but, like the best of them, it defies the formula and the cliché.
First of all, it is a celebration of female desire. Kikka's career as a singer and performer started in a period where Madonna and Kylie Minogue were hot new stars, and figures including Baccara, Cicciolina, Samantha and Sabrina ("Sam and Sab") were hugely popular. [As I'm writing I notice the trend of performers' names ending with the letter "-a", including Kikka]. They were about fun and joy, and an open celebration of sex. Kikka was also inspired by Marilyn Monroe, but she was an original.
Kikka's performances were about sex and love, and the frank lyrics, bordering on "happy pornography", were at first written by Juha "Watt" Vainio, whose expertise covered the genre of "isojen poikien lauluja", blue lyrics banned from radioplay. It was liberating at first, but when the music industry typecast Kikka who wanted to move on to more serious material, tragedy started.
The other original feature is the focus on the friendship between Kikka and her manager Paula (Elena Leeve). In the beginning, Kikka is utterly dependent on her, but when Paula gets exhausted and disappointed in her thankless role, Kikka callously lets her go. There is a reconciliation in the end, but the hurt remains. The scenes about the betrayal of friendship are powerfully moving.
The male roles are bland and unengaging with one exception. Portraying Juha "Watt" Vainio, Martti Suosalo appears only briefly in the early stages of the movie, but he is charismatic as Kikka's discoverer and mentor. He encourages her and connects with her innate talent. The lyrics to "Sukkula Venukseen" ["A Shuttle to Venus"] were Vainio's last work before his sudden and premature death. After him, Kikka keeps getting dismal treatment from record labels, and the nadir is a visit to the Sabatti talk show at Yle TV2, where Kikka is made a target of scorn and contempt. According to this biopic, the hurt was so great that Kikka never got over it.
The final song is the final message.
"Onnen nainenkin silloin vasta saa / hellästi kun häntä koskettaa"
["Only a tender touch can make a woman happy"].
PRESSBOOK MATERIAL BEYOND THE JUMP BREAK:
SOUNDTRACK LISTING FROM THE END CREDITS:
TOY BOY
Säv, san: Stock Aitken Waterman
Esit: Sinitta
Universal Music Publishing
Warner Chappell Music
Sony Music Entertainment Finland
TASTE THE SUN
Particle House
© Epidemic Sound
THIS LIFETIME
Autumn Cheek
© Epidemic Sound
SE KÄVI MUHUN KÄSIKS
Säv, san: Tiina Lähteenmäki
Esit: Ilona
Jee-jee Music
Universal Music
RESPECTABLE (EXTENDED VERSION)
Säv, san: Stock Aitken Waterman
Esit: Mel & Kim
Universal Music Publishing
Warner Chappell Music
DIRLANDA
Trad. kansanlaulu
Sov. Pandelis Ginnis
San. Saukki
Esit: Sara Melleri
GIVE ME A CHANCE
The Basic Game
© Epidemic Sound
YES SIR, ALKAA POLTTAA
Säv: Rolf Soja
San: Irina Milan
Esit: Eini
Peermusic
Warner Music Finland
ALL THE BEST GIRLS
Säv, san: Reddie Redford, Sam Eagle, Vinnie Lane,
Kai Stenman, Charles Frederic Dye, Susan Aldabbagh
Esit: Bogart Co.
BMG Rights Management
Warner Music Finland
ON NUORI ILTA TÄÄ
Säv: Veikko Samuli
San: Juha Vainio
Esit: Mona Carita, Sara Melleri
Warner Chappell Music Finland
Warner Music Finland
HAPPY BIRTHDAY TO YOU
Trad. kansanlaulu
Säv: Patty Hill, Mildred J. Hill
Esit: Sara Melleri
STUDIO RIO
Riverworn
© Epidemic Sound
MÄ HALUUN VIIHDYTTÄÄ
Säv: Inari Katramo
San: Jorma Koski
Esit: Tuomo Prättälä
Samusic
Warner Chappell Finland
MÄ HALUUN VIIHDYTTÄÄ
Säv: Inari Katramo
San: Jorma Koski
Esit: Kikka
Samusic
Warner Chappell Finland
Warner Music Finland
ANNA RAKAS RAJU HETKI
Säv: Veikko Samuli
San: Raul Reiman
Esit: Kikka
Warner Chappell Music Finland
Warner Music Finland
SUKKULA VENUKSEEN
Säv, sov: Inari Katramo
San: Kirsi Sunila, Sipi Castrén
Esit: Kikka
Samusic
Warner Chappell Music Finland
Warner Music Finland
PARHAAT PUOLENI
Säv, sov: Veikko Samuli
San: Aappo I. Piippo, Ilkka Vainio
Esit: Kikka
Samusic
Warner Music Finland
SUKKULA VENUKSEEN (REMIX)
Säv: Inari Katramo
Sov: Click A. Button
San: Kirsi Sunila, Sipi Castrén
Esit: Kikka
Samusic
Warner Chappell Music Finland
Warner Music Finland
WELL ALL RIGHT
Pip Mondy
© Epidemic Sound
KASTEINEN NIITYN RUOHO
Säv: Waldemar Åhlen
San: Inkeri Karvonen
Esit: Rea Mauranen
Gehrmans Musikförlag Manus
KIIHKEÄT TUULET
Säv, sov: Inari Katramo
San: Kirsi Sunila
Esit: Kikka
Samusic
Warner Chappell Music Finland
Warner Music Finland
STUCK IN A FRAME
Sven Karlsson
© Epidemic Sound
KÄYRÄ NOUSEMAAN
Säv, sov: Inari Katramo
San: Sipi Castrén
Esit: Kikka
Samusic
Warner Music Finland
RAKKAUDEN TALO
Säv, sov: Veikko Samuli
San: Jori Nummelin
Esit: Tuomo Prättälä
Samusic
RAKKAUDEN TALO
Säv, sov: Veikko Samuli
San: Jori Nummelin
Esit: Kikka
Samusic
KUUMALLE HIEKALLE
Säv, sov: Risto Asikainen
San: Risto Asikainen, Sipi Castrén
Esit: Nylon Beat
Warner Chappell Music Finland
Suomen Mediamusiikki
Sony Music Entertainment Finland
HERKUT LISUKEINEEN
Säv, sov: S. Takkinen
San: V.T. Solmio
Esit: Kikka
Tutti Music
Discart
TARTU TIUKASTI HANURIIN
Säv: Inari Katramo, Pentti Haverinen
San: Sipi Castrén
Esit: Mikael Konttinen, Jussi Turunen,
Lauri Hämäläinen, Väinö Toppinen,
Samuli Jokinen
Samusic
Warner Chappell Music Finland
ADDICTED TO YOU
Säv: Maki Kolehmainen
San: Janina Frostell, Tracy Lipp
Esit: Laura Voutilainen
EMI Music Publishing Scandinavia
Warner Music Finland
SUKKULA VENUKSEEN (UNPLUGGED)
Säv: Inari Katramo
Sov: S. Takkinen
San: Kirsi Sunila
Samusic
Discart
O SANTA NOTTE
Säv: Adolphe Charles Adam
San: Trad.
Esit: Silvio d'Anza
Sony Music Entertainment
YHTÄCCII (Vain Elämää kausi 10)
Orig. säv: Kimmo Laiho, Antti Riihimäki
Orig. san: Kimmo Laiho, Jare Tiihonen
Esit: Maija Vilkkumaa
Elastinen Live Arts, Fried Publishing
Warner Music Finland
KATEUS
Säv: Janne Rintala
San: Janne Rintala, Erika Vikman
Sov: Janne Rintala, Mika Laakkonen
Esit: Erika Vikman
Mökkitie Records, HMC Publishing
Warner Music Finland
ONNEN NAINENKIN SILLOIN VASTA SAA
Säv: Inari Katramo
San: Sipi Castrén, Kristiina Sydänmaa
Esit: Kikka
Samusic
...
ANNA PAAVILAINEN: OHJAAJAN SANA
" 1990-luku. Mikkeli. Ala-asteen piha. Ystäväni Anni-Maija on menossa pianotunnille ja kuiskaa, että
haluaisi ostaa Kikan levyn mutta “miun äiti ei ikinä antais”. Mä haluun viihdyttää -musiikkivideo on
energinen ja ihana, mutta samalla jotenkin väärin ja häpeällistä. Tapa jolla vanhemmat paheksuvat
Kikan pukeutumista ja laulujen vihjailevaa sävyä on hämmentävää mutta uteliaisuutta herättävää.
Hanna-ystäväni äiti lähtee bilettämään tyttökavereidensa kanssa, minä jään yökylään, juomme
Omena Fun Light -överit, saamme hepulit ja luukutamme Kikkaa. Kymmenen vuotta myöhemmin
Teatterikorkeakoulun bileissä tanssimme jälleen Kikkaa: Mä haluun viihdyttää, Kiihkeät tuulet, Syök-
syy sukkula Venukseen. Se on naamioitu ehkä ironiseksi fanitukseksi, mutta samaan aikaan laulut ja
niiden energia, naisen avoin ja myönteinen suhtautuminen seksiin, jossa “sitä tahtoo kumpikin” on
kaksikymppiselle näyttelijäopiskelijalle niinä aikoina iloa ja vapautta tuova keidas. Haaveilemme
kurssikaverini Pamelan kanssa että joku päivä vielä teemme Kikkamusikaalin.
Kunnes on joulukuu 2005. Olen Mikkelissä kahvilla samaisen lapsuudenystäväni Hannan kanssa.
Saan Pamelalta tekstiviestin: “Kikka on kuollut.” Se tuntuu käsittämättömältä.
Miten joku niin elinvoimainen voi kuolla?
Alkaessamme kuvata elokuvaa keväällä 2021 Kikka oli mediassa pinnalla. Kikasta oli tehty 2016
teatteriesitys ja muutamaa vuotta myöhemmin kuunnelma – molemmat ansiokkaita – sekä lukuisia
lehtijuttuja, podcasteja ja Raija Pellin kirjoittama elämäkerta. Kikan artistius puhutteli 2020-luvun ih-
mistä. Kikka haluttiin aikanaan ja haluttiin edelleen määritellä julkisuudessa. Minua alkoi kiinnostaa,
mistä oikeastaan puhutaan, kun puhutaan Kikasta. Tuntui että Kikan elämän käsittely tarvitsi vielä uu-
sia katseita. Elokuvan lähtökohtana on radikaali ajatus, että Kikkakin on vain ihminen. Ihminen, joka
haluaa elää hyvän elämän, jolla on ystäviä ja läheisiä, ja jonka valinnat eivät ole aina täydellisiä.
Kenenkään elämä ei ole looginen tarina jossa on alku, keskikohta ja loppu. Elämä on yksi sekamels-
ka perättäisiä kohtauksia täynnä tunteita ja tuoksuja, sekä kohtaamisia, josta jokaisella läsnäolijalla
on oma tulkintansa. Elokuvantekijälle kertomus olemassa olleen ihmisen elämästä on haasteellinen.
Joku selkeyshän kaikessa pitää olla ja jotain teemojakin, jotta katsoja pysyy kiinnostuneena elokuvan
loppuun asti. Kertojan maailmankuva ja tiedostamattomatkin agendat näkyvät väistämättä loppu-
tuloksessa.
En halua väittää Kikan olleen yksiselitteisesti jotain tai jonkinlainen tai kertoa
mitä hän missäkin tilanteessa oikeasti tunsi. Haluan luoda hengittävän roolihen-
kilön, johon jokainen katsoja voi itse liimata omat fantasiansa mitä Kikka kenel-
lekin on. Halusin että Sara Mellerin näyttelemä Kikka on määritelmistä yhtä
vapaa. Juuri kun luulee tietävänsä mitä tapahtuu, pyrähtää hän toisaalle. Miksi
valjastaa suurella vaivalla näyttelijät, lavastaja, pukusuunnittelija, maskeeraaja,
leikkaaja, kuvaaja, äänisuunnittelija ja koko elokuvakoneisto kertomaan jotain
mitä voi sanoa muutamalla lauseella kolumnissa, kun voi luoda valkokankaalle
kokonaisen aistien maailman? Kikka! -elokuva on fiktiota. Fiktio vapauttaa ker-
tomaan jotain syvempää sen sijaan että väittelee onko jokin totta vai ei.
Kikka! -elokuvan jokainen kohtaus on tekijöidensä yhteinen fantasia ja leikki.
Tässä tapauksessa ei vain roolihenkilöiden elämästä vaan myös menneestä
ajasta: niin 1980-90-luvusta kuin nollarista. Jokainen aikakausi ajattelee olevan-
sa seksikkäin, sähäkin ja älykkäin. Ihmiset hikoilevat tosissaan ollakseen rakas-
tettavia ja uskottavia. Tapahtumat ovat totisinta totta eikä kukaan tiedä mitä
tapahtuu seuraavaksi. En halunnut olla nostalginen tai jälkiviisas vaan halusin
elää roolihenkilöiden mukana tässä ja nyt. Halusin luoda tunnelmia, jännitteitä
ja aistinautintoja, halusin kiihdyttää ja viihdyttää.
Toivon että Kikka! -elokuva tarjoaa samanlaisia hepuleita joita Kikka ja Kikan
esiintyminen minussa edelleen aiheuttavat. Toivon että elokuvan jälkeen katsoja
tuntee olleensa Kikan keikalla, tykkää ehkä hetken enemmän itsestään ja ke-
hostaan, ja muistaa elävänsä tässä ainutkertaisessa elämässä. Kikka! on kaikille
meille radanvarsien runkkareille, jotka hikoilemme välikalsareissa keskellä kaa-
mosta ja kaipaamme elämäämme iloa, kosketusta ja orgasmeja. "
Anna Paavilainen
KAISLA VIITALA: TUOTTAJAN SANA
" Kun käsikirjoittaja esitteli minulle ideansa kirjoittaa elokuva artisti Kikasta,
tajusin että Kikka on täydellinen elokuvan päähenkilö. Hän oli aikanaan ih-
minen, joka herätti paljon ristiriitaisia tunteita, toisille hän oli ilon ja rohkeuden
esikuva ja toisille hän edusti uhkaa rikkomalla siveellisyyden rajoja. Kuinka
vähän nainen saikaan ottaa tilaa mediassa puhumalla ja näyttämällä ja
käyttämällä omaa seksuaalisuuttaan? Kikan kohdalla kyse oli nimenomaan
tunteista ja on vielä tänäkin päivänä. Siksi hänen artistin tarinansa on monel-
la tapaa elokuvansa ansainnut.
Kikka!-elokuvamme liikkuu kolmessa eri ajanjaksossa. Elokuva alkaa vuo-
desta 1986, Suomen eläessä nousukauttaan ja ympäröivästä maailmasta,
joka toi vaikutteita myös populaarikulttuuriimme. Kikan suosion nousu osui
tämän aikakauden loppuun ja jatkui 90-luvun alun laman yli. Uskon, että
kansa tarvitsi Kikan tuomaa valoa, energiaa ja hassuttelua vaikeina aikoina.
Kikan musiikin kuunteleminen oli eskapistinen kokemus laman masentamissa
ihmisissä. Viimeinen aikakausi sijoittuu Milleniumiin ja 2000-luvun alkuun.
Suomalainen musiikkibisnes ampaisi kansainväliseen nousuun ja monet ai-
kaisemmin suomeksi laulaneet artistit tekivät levyjä nyt myös englanniksi,
koska tuntui, että kuka tahansa voisi breikata maailmalla. Kikka halusi laulaa
suomalaisille. Mutta aika oli muuttunut ja niin oli yleisökin. Lamasta oltiin
selvitty ja Nokian nousu johdatti Suomea maailman kartalle. Jenkeistä ran-
tautui Suomeen Britney Spears ja Destiny's Child. Kikan rohkeus ei tuntunut
enää poikkeukselliselta.
Mutta Kikka oli rohkea ja poikkeuksellinen. Hänen tarinassaan minut yllätti
se, että Kikka-artisti oli niin vahvasti hänen itsensä luoma. Hän on tiennyt
alusta asti omat vahvuutensa ja lähtenyt tarjoamaan sitä yleisölleen. Hän
on nauttinut siitä, että juuri hän kelpasi omana itsenään. Mutta yleisö kasvoi
ja uusi sukupolvi katsoi Music TV:tä. Kikan ilosta oli kaikki rutistettu irti. Kikka
kannatteli, leikitti ja tanssitti Suomen kansaa silloin kun täällä kuljettiin laman
aikaan syvissä vesissä. Mutta kun Kikka olisi halunnut tulla huomatuksi oman
surunsa keskellä, se ei enää kiinnostanut ketään. Kikka ei saanut vanheta
yleisönsä edessä, eikä hän saanut vanheta omassa elämässäkään. Kikka
kuoli 41-vuotiaana sairaskohtaukseen.
Elokuvan jälkeen toivon, että ihmisillä olisi halu lähteä tanssimaan,
laulamaan ja nauttimaan siitä mahdollisuudesta, että kaiken ahdistavan,
lamaannuttavan ja toivottaman keskellä mitä koronan kurittama maailma
meille on tuonut, meillä on myös musiikkia, ystäviä, naurua ja hieman itseiro-
niaa. Tarvitaan vain peili, jota vasten lauletaan play backina ihan mitä ikinä
halutaan."
Kaisla Viitala
MAARIT NISSILÄ: KÄSIKIRJOITTAJAN SANA
" Olin esiteini Kikan ensimmäisen levyn ilmestyessä. Muistan,
miten luokan rohkein tyttö silloin lauloi ja tanssi kotibileissä
Kikkaa, ja minua hävetti. Tiesin, että Kikka oli jotenkin sopi-
matonta, kiusallista. Koska Kikkaan liittyi seksi. Ja kiltin tytön
ei kuullut tietää aiheesta mitään.
Lähtiessäni Nina Sallisen ja Maria Voltainen (alkupe-
räisidea-kreditoitu) ehdotuksesta tutkimaan Kikan elämää,
kuuluin itsekin Kikkaan aiemmin vähätellen suhtautuneiden
joukkoon. Kiinnostuin kuitenkin nopeasti tarinasta, jossa
kaksi parikymppistä tyttöä – Kikka ja hänen ystävänsä
Pia josta sittemmin tuli Kikan manageri – vailla kontakteja
lähtivät hankkimaan levysopimusta. Muistan miten ankea
Suomi oli 80-luvulla, joten heidän rohkeutensa teki vaiku-
tuksen. Tuohon aikaan Suomessa sanottiin uusille ideoille
enemmän ”ei”, kuin ”kyllä”. Olin riemuissani siitä, että tytöt
onnistuivat mahdottomassa päämäärässään.
Kikassa oli jotain hyvin epäsuomalaista: mieletön posi-
tiivisuus, ilmaisevuus ja iloisuus. Ajattelin Kikkaa paratii-
silintuna, joka oli laskeutunut harmaaseen Suomeen, loh-
duttoman loskan keskelle. Ihmekös, että Kikka sai tylyn
vastaanoton. Tuon ajan suomalaisessa musiikkimaailmassa
oli tärkeää tehdä uskottavaa musiikkia, eli rockia, ilman
kaupallisia intressejä. Kikka oli luontaisesti kaupallinen,
omana itsenään räiskyvä ja seksikäs. Katsoessani Kikan
haastatteluja en voinut olla huomaamatta, että muut niissä
esiintyneet tuntuivat juuttuneen jonnekin menneisyyteen, ai-
kaan jota en enää edes tunnistanut Suomeksi. En ollut tajun-
nut itsekin eläneeni noin konservatiivisessa yhteiskunnassa
ja tuntui järkyttävältä, että tuo aika oli muokannut minun-
kin arvomaailmaani. Kikka erottautui ajan pölyttyneiden
hahmojen ja asenteiden joukosta raikkaana ja energisenä,
jopa muodikkaana. Vastoin odotuksiani, hän oli myös sätei-
levän valovoimainen, itseoikeutettu tähti. Hän oli konkreet-
tisesti aikaansa edellä. Halusin kertoa Kikan tarinan, koska
vuoden 2021 näkökulmasta emme enää voi katsoa Kikkaa
samalla tavalla.
Elokuvaa varten haastattelin Kikan lähipiiriä huolellisesti.
Kikka oli persoonana hyvin ristiriitainen – elämäniloinen
ja itsetuhoinen, hauska ja melankolinen, nopeaälyinen ja
höpsö. Kikka itse puhui julkisuudessa myös ongelmistaan,
kuten alkoholin väärinkäytöstä. Samalla, kun halusin eloku-
van levittävän Kikalle tyypillistä elämäniloa, halusin näyt-
tää myös Kikan elämän varjopuolet, sortumatta kuitenkaan
sensaatiohakuisuuteen, mistä Kikka kärsi elämänsä aika-
na riittävästi. Vaikka Kikka myi valtavasti levyjä, Kikkaan
suhtauduttiin yliolkaisesti, ja jopa vitsinä – mutta kukaan
ihminen ei ole vitsi. Elokuvan tarkoitus on näyttää Kikka,
eräs kaikkien aikojen myydyimmistä naisartisteistamme ko-
konaisena, inhimillisenä ihmisenä, tavalla, jolla emme ole
tottuneet häntä katsomaan. "
Maarit Nissilä
SARA MELLERI: PÄÄOSANESITTÄJÄN SANA
" Kikan rooli tuntuu lahjalta. Olen tutkinut näyttelijänä ja ohjaajana
viimeiset 10 vuotta kuuluisia naisia ja heidän riippuvuuksiaan, ja
julkisuuden lieveilmiöitä, ja olen aina ollut loputtoman huumaan-
tunut niin Madonnasta, Marilynistä kuin Kikastakin. Nämä super-
blondit ovat täyttäneet ruutumme, radiomme, tanssilattiamme, ja
valkokankaamme ennen älypuhelimia. Muistan elävästi nähneeni
Kikan Mä haluun viihdyttää -musavideon 5-vuotiaana ja muistan
miten hänen pinkkinä hehkuva naiseutensa teki muhun suuren vai-
kutuksen. Kikka on ollut näyttävä diskokuningatar, lasten laulattaja,
tanssilavojen suosikki, räjähtelevä, herkkä, kompleksinen ja ihana
– mikään ei ole näyttelijänä niin kiinnostavaa kuin päästä tällaisen
ihmisen maailmaan ja saada tuoda meidän versiomme Kikasta
valkokankaalle.
Kikasta sanotaan nykyään, että hän on ollut edelläkävijä seksik-
käässä olemuksessaan ja sanoituksissaan, joita myös muun muas-
sa Ile ja Junnu Vainio kynäilivät. Kaikilla on oma käsityksensä ja
Kikasta, ja mitä enemmän olen ihmisten mielipiteitä ja versioita hä-
nestä ja hänen tarinastaan kuullut, niin sitä selkeämmäksi itselleni
on muodostunut se, että jokaisen tulkinta Kikasta kertoo enemmän
hänestä itsestään, kuin itse Kikasta.
Kikka on mulle arvoitus, ja siksi ihan loputtoman kiinnostava. Kik-
ka oli vahvasti seksualisoitu mutta seksuaalienergia on ollut popin
ja rockin käyttövoimaa aikojen alusta lähtien. Popin naistähdiltä
odotetaan seksikkyyttä ja paljanta pintaa, ja samalla heitä ran-
kaistaan niistä. Kikka oli madonnat ja sabrinat tsekkaillut, ja lähti
tekemään kunnianhimoisesti omaa juttuaan. Muakin kiinnostaa
taiteilijana seksuaalisuus, sukupuoli, ja kenen annetaan olla toimin-
nallinen omassa seksuaalisuudessaan ja kenen ei. Mua kiinnostaa
edelleen miksi naisen keho on julkisuudessa niin seksualisoitu, ja
millä oikeudella naisartisteja lähdetään vähättelemään, kommen-
toimaan ja ruotimaan julkisesti? Mikä himo meillä on vetää heidät
alas? Kikka kosketti ja koskettaa niin monia ihmisiä, sukupuolesta,
iästä tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Hän oli val-
tavan avosydäminen, huumorintajuinen, antelias fanejaan ja ylei-
söään kohtaan. Jopa niinkin paljon, että hän välillä unohti itsensä
ja omat tarpeensa.
Me teemme meidän versiomme Kikasta tässä elokuvassa. Inspi-
roidumme Kikasta, ja hänen tarinastaan ja elokuva on välillä jopa
tietynlainen fantasia hänestä. Elokuva ei ole mikään totuus Kikasta.
Pyrin itse olemaan rehellinen omassa tulkinnassani hänestä, johon
sekoittuu varmasti myös itseäni ja mun elämäntarinaani. Kunnioi-
tan Kikkaa ja hänen elämäntyötään. Haluan kanavoida Kikan
leikkisyyttä, valovoimaa, seksuaalista hehkua, hänen huumoriaan.
Mä toivon että elokuva tuo ihmisille paljon iloa, energiaa, uutta
näkökulmaa Kikan henkilöön ja koko ympäröivään todellisuuteen
tuona aikana. Toivon, että katsojat voisi vapautua ja kokea Kikan
nostattavan energian. Kikka ei ollut vain seksipommi eikä hänen
elämänsä ollut pelkästään traaginen. Kikan tarina elää, ja se on
inspiroinut näytelmän, kuunnelman, kirjan, ja nyt tämän elokuvan.
Kiitos Kikka. "
Sara Melleri
...
”Edes yhden kerran”
"Ei kauniimpaa voi todella tietää"
"Anna kulta anna",
"Satu kaunis rakkauden"
"Huone 105"
"Kierrätä pyöritä mua"
"Geisha mä olen sun"
"Ota vaatteet pois"
...
Aikaa täytyy olla koko yö
Mä haluun viihdyttää
Mä osaan villisti viihdyttää
Anna, kulta anna
On nuori ilta tää
Tiedän hyvää sen tekevän meille
Ei kauniimpaa voi todella tietää
Anna rakas raju hetki
Huone 105
Satu kaunis rakkauden
...
Kiihkeät tuulet
Apinamies
Viimeinen yö
Tee se hiljaa
Osassa toisen
Tule pian kulta
Aito frendi
Anna mun tulla
Rakkaus rajua on
Vastarakastunut
...
Kuuma linja
Lainassa vain
Onnen matka
Geisha mä olen sun
Soita kelloain
Se sattuu
Hento nainen
Kun rakkaus loppuu
...
Joka solullani huudan
Näinkö aina meille käy
Se hellyyden on tekniikkaa
Siksi itken
Gladiaattori
Keskiyön aikaan
En hillitä voi himoain
Mulle hyvää tee
Tosi ystävyys
...
Sukkelat sormet ja sutjakka suu
Veitikka oot
Ota vaatteet pois
Ensi katse kertoi Sen
Nyt älä sano ei
Häipyy etäisyys
Tää on julmaa
Tähdenlennon aikana
Tee-se-itse-mies
Jos voisinkin anteeksi pyytää
Sut paratiisiin haluan
...
Liekkiin syttyä saa
Kesä kuumasti kuumottaa
Kun syliisi painaudun
Herkut lisukkeineen
Tangokuningas
Tahdon sua villimmin
Sinua varten
Tänään tyyny kastuu
Hän on Kultaa!
No comments:
Post a Comment